Jääkiipeilyä Italian Alpeilla Cognessa

CognePaineltiin helmikuun lopussa ystäväni kanssa kevätretkelle Alpeille. Cogne on pieni kylä Aostan laakson takana Italian Alpeilla, melko lähellä Ranskan rajaa. Jääputoukset valuvat vuorilta alas laakson molemmin puolin, ylempänä vuorilla kiiltää jäätikköä.

Meidät Cogneen veti jääkiipeily, Cogne on jääkiipeilykohteena yksi Alppien parhaista. Rymisteltiin reissulla pitkiä päiviä vuorilla upeissa maisemissa aivan Gran Paradison kansallispuiston laidalla. Kun kiipeilypäivien päätteeksi alkuillasta laskeuduttiin alas laaksoon, napattiin Aperol Spritzit toisessa kylän kahdesta baarista. Majatalossa laakson pohjalla oli rento ja kotoisa tunnelma, yöt nukuin sikeästi vuorten keskellä hiljaisuudessa.
Cogne

Varusteet ja topot

Kiipeilyyn meillä oli mukana tavanomainen jääkiipeilysetti, mutta vain vähän enemmän kaikkea, kuin mitä pikkuputouksilla Suomessa. Köysinä meillä oli 70 m tuplaköydet ja mukana ainakin 16 jääruuvia, koska pidemmillä reiteillä enemmän on enemmän. Reiteillä oli hyväkuntoiset pulttiankkurit, jotka olivat selkeästi näkyvillä. Muutamilla paikoilla teimme jääankkurit, kun reiteillä oli ruuhkaista ja varsinaiset ankkuripaikat varattuna.

Cognesta saa kaikkea mahdollista vaatetta ja muuta varustetta lisää, urheilukauppoja oli useampia. Me katsoimme topot lähinnä netistä, mutta paperisenakin niitä saa kylän kirjakaupoista.

Cogne

Kiipeily, reitit

Koska aloitin jääkiipeilyn vasta vuosi sitten talvella, oli jääkiipeilyreissuun lähteminen vähän jännittävää. Cognessa pääsi kuitenkin puuhailemaan hyvissä tunnelmissa ja sain hyviä metrejä jäällä. Kaverini kokeneempana liidasi ja pääsin seuraamaan perästä.

Helmikuun loppupuolella kelit olivat sinällään ihanat, reilut kymmenen astetta lämmintä, auringossa enemmänkin. Jääkiipeilyn suhteen keli tosi oli ollut tänä keväänä vähän liiankin hyvä, sillä iso osa etelän suuntaan olevista putouksista oli sen verran sulaneita, ettei niille ollut asiaa kiipeämään. Pääsimme kuitenkin muutamalle pidemmälle reitille, kuten pitkälle, koko päivän reitille Sentiero del Trol ja Patri, jonka yläosa oli sen verran hapero, että jätettiin se väliin.

CogneLa Barme

Matkat ja majoitus

Lensimme suorilla Finnairin lennoilla Milanoon ja vuokrasimme sieltä auton. Ajomatka Milanosta Aostaan oli varsin tylsä, mutta sujui nopeasti. Seuraavalla kerralla voisi olla hauskempaa tulla Geneven kautta, niin matkalla olisi paremmat maisemat.

Majoituimme Valnontenyn laaksossa La Barmessa. La Barme on ystävällisen perheen pitämä majatalo, joka muistuttaa enemmän vuoristomajaa kuin hotellia. Otimme puolihoidon ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tukevalla aamiasella pärjäsi pitkälle iltapäivään, vuorille otettiin eväitä mukaan ja illalla nautimme italialaisesta kotiruuasta ja paikallisesta viinistä. Majatalolta pääsi kätevästi suoraan kävellen Valnonteyn laakson putouksiin, viereiseen Lillazin laaksoon autolla hurautti hetkessä.

Cogne

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut! Kevät on ollut töissä aivan kamalaa haipakkaa ja maisemanvaihdos teki todella hyvää. Viikko yksinkertaista, mutta fyysisesti raskasta vuoristoelämää latasi akkuja ja irrotti arjesta todella toivotulla tavalla. Erityisen paljon ilahduin siitä, että kunto kesti monta päivää vuorilla putkeen ja missään vaiheessa ei tuntunut ihan liian pahalta. Iloinen olen myös siitä, että osattiin arvioida jääputouksilta sellaiset reitit, että kiipeily oli kivaa ja turvallisen tuntuista. Ja varsinkin reissuseura mainiota!

Katso myös muita kirjoituksia kiipeilykohteista:

 

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Jääkiipeilyä kokeilemassa

hitonhauta jääkiipeilyJääkiipeilyn kokeileminen on ollut tehtävien asioiden listalla pitkään, olen odottanut koko alkutalven sopivaa tilaisuutta. Laukaan Hitonhaudalla järjestettiin viime viikonloppuna jääkiipeilykokeilu, jonka myötä pääsin tutustumaan tähän kiipeilyn muotoon. Pääkaupunkiseudulla kokeiluja ja kursseja järjestää mm. Adventure partners.

Keli suosi, pikku pakkasessa kiivetessä tuli mukavan lämmin (=hiki) ja odotellessakin tarkeni mukavasti. Jäätä riitti, ja putouksessa virtasi yhä vettä, kasvattaen sitä jäätyessään entisestään. Jotenkin olin olettanut, että jääkiipeily olisi pelottavampaa tai hankalampaa, mutta olin väärässä. Yläköydessä ei ollut niin väliä, minne hakkujaan huitoi, ja aika nopeasti hommasta pääsi vähän jyvälle, oppi hyödyntämään jään valmiita muotoja ja luottamaan hakkuihin käsissä ja rautoihin jaloissa.

Sisäkiipeily on käynyt talven mittaan puuduttamaan, joten oli erityisen ihanaa päästä päiväksi pihalle puuhaamaan. Ainut miinus kokeilupäivässä oli se, että aika kallis reissuhan siitä taisi tulla. Innostuin saman tien sen verran, että omat jää-/vuoristokengät ja raudat nousivat saman tien ostoslistan kärkisijoille. Jääkiipeilyn yhteydessä tuli myös sumplittua reissusuunnitelmia ensi kesäksi, Chamonix todennäköisesti kutsuu taas.

// Ice ice baby!