Jääkiipeilyviikonloppu Alpeilla

Jääkiipeily Cogne AlpitBelgiaan muutto tuntui jääkiipeilyn osalta melkoiselta tuomiolta, täällä kun ei siihen ole tietenkään mitään mahdollisuuksia. Syksyllä kun ensimmäiset kuvat pohjoisen putouksilta alkoivat täyttää Instagramin kuvavirtaa, iski ahdistus: menisikö koko talvi ohi ilman yhtään mahdollisuutta päästä potkimaan jäätä.

Alpit ovat onneksi Brysselistä kohtuullisen lähellä. Brittifirma Jagged Globe tarjoaa pitkän viikonlopun mittaisia jääkiipeilyreissuja, niinpä varasin jo syksyllä paikan sellaiselle. Kalenteriin tämä osui kivasti, kun lähdin suoraan työviikon päätteeksi kohti retken kokoontumispaikkaa Chamonix’ta. Ohjatulle reissulle meno tuntui tänä vuonna hyvältä idealta, sillä vasta kahden talven kokemuksella olen edelleen aika aloittelija, mitä jääkiipeilyyn tulee. Rutiini puuttuu ja usein jännittää. Tekniikan ja rohkeuden kehittäminen oli toiveissani, kun ilmoittauduin mukaan.

Porukassa oli kuusi henkeä: brittipariskunta, yksi vanhempi herra, minä ja kaksi opasta. Jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin, toiseen menivät jääkiipeilyn ensikertalaiset ja toiseen me vähän kokeneemmat kiipeilijät. Kurssin järjestelyt vaikuttivat joustavilta ja opas kuunteli toiveita ja vastaili kärsivällisesti kaikenlaisiin kiipeilyyn liittyviin kysymyksiini.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Italian puolelle Cogneen, jossa olin viime talvena kokonaisen viikon kiipeämässä kaverini kanssa kahdestaan. Cognessa kiivettiin aluksi Valmiana, helpot 4 köydenmittaa mukavassa auringonpaisteessa. Kauden ensimäiset metrit jäällä oli hyvä ottaa mukavan leppoisalla reitillä, jonka jälkeen ei ole täysin muussia. Majoituimme Cognessa vanhassa kunnon La Barmessa. Sympaattinen hotelli on aivan ihana, kiipeilypäivän päälle maistui italialainen kotiruoka, paikallinen olut ja pitkät yöunet. Täydellistä.Jääkiipeily Cogne alpitSeuraavana aamuna paineltiin laakson pohjaa pidemmälle. Lähestyminen Patri-nimiselle reitille otti viime vuonnakin koville. Opas Andy piti kovaa tahtia, oli täyttä työtä pysyä mukana. Vaan kunhan päästiin kiipeilemään, homma kulki. Jää oli kovaa ja lohkeilevaa, yöllä oli ollut reilusti pakkasta. Valitettavasti köysistön kolmas jäsen lopetti ensimmäisen köydenmitan jälkeen ja palasi laaksoon, jatkettiin oppaan kanssa kahdestaan.

Patrin keskiosassa on pari pientä putousta ja vähän kävelyä, viimeinen pätkä yläosassa on reitin kruunu. Olin samaan aikaan vähän peloissani ja innoissani jyrkästä linjasta putouksen oikeassa laidassa. Opas Andy liidasi edeltä ja lopulta meikä lähti perään. Mielessä ei ollut muuta kuin kiipeilyn rytmi, hakun lyönti ja jääraudan potku kerrallaan puskin keskittyneesti ylöspäin. Lopulta nauratti ääneen, ”this is awesome” huusin, kun olin kuuloetäisyydellä ankkurilta. Parasta jääkiipeilyäni koskaan tähän mennessä. Viime vuonna melko mahdottomalta vaikuttanut reitti olikin mahdollista päästä ylös lepäämättä kertaakaan köydessä. Liidiä voin harkita sitten joskus 2050-luvulla…
Cogne jääkiipeilyCogne jääkiipeilyKolmantena ja viimeisenä kiipeilypäivänä ajettiin eri laaksoon. Valsavarenchen laakson päädystä lähtevät kiipeilyreitit muun muassa Gran Paradison huipulle. Laaksosta löytyi kiva neljän köydenmitan jääputous helpolla ja lyhyellä lähestymisellä. Mikä helpotus edellisen päivän marssimisen jälkeen!

Kaksi ensimmäistä pätkää putouksesta olivat loivempaa kipitystä, yläosan kaksi köydenmittaa totisempaa kiipeilyä. Opas kiipesi edeltä, minä seurasin perässä. Varjossa oli viileää ja sormet tuntuivat kiivetessä olevan samaan aikaan jäässä ja tulessa, kun taistelin jyrkempää kohtaa ylös. Kipeät näpit pakottivat ravistelemaan käsiä jokaisen hakun siirron jälkeen. Reitin yläosaan paistoi aurinko, mikä lämmitti oloa, mutta teki samalla jään pintakerroksesta murenevan jalkojen alla. Muutaman jännittävämman metrin jälkeen jäljellä oli loiva nousu viimeiselle ankkurille. Mahtavaa puuhaa, kyllä hymyilytti!Cogne jääkiipeilyJagged Globen jääkiipeilyviikonloppu oli juuri sitä, mitä odotinkin: oppaan kanssa pääsin kiipeämään hienompia putouksia, kuin mihin omat taidot vielä itsenäisesti riittävät. Kolmessa päivässä kiipeilymetrejä kertyi oikein kivasti ja varmuus jääkiipeilyyn kasvoi taas vähän. Pääasia oli, että tänäkin talvena pääsi edes muutamaksi päiväksi jäälle. Kolme kiipeilypäivää oli hyvä aika palautella tuntumaa lajiin ilman lepopäiviä, kotiin Brysseliin palasin aika väsyneenä.

En ole juurikaan kiivennyt oppaan kanssa, välillä tuntui vähän vapaamatkustajalta, kun köydet oli vedetty valmiiksi ja itse tarvitsi vain pysyä perässä. Toisaalta reissulla oli rentouttavaa, kun pystyi keskittymään vain kiipeilyyn eikä itse tarvinnut säätää kohteita, kulkemisia ja muuta sälää. Oppaamme Andy oli kokenut kiipeilijä ja tosi hyväntuulinen heppu, jonka kanssa vuorilla oli hurjan hauskaa.

Jääkiipeilyä Italian Alpeilla Cognessa

CognePaineltiin helmikuun lopussa ystäväni kanssa kevätretkelle Alpeille. Cogne on pieni kylä Aostan laakson takana Italian Alpeilla, melko lähellä Ranskan rajaa. Jääputoukset valuvat vuorilta alas laakson molemmin puolin, ylempänä vuorilla kiiltää jäätikköä.

Meidät Cogneen veti jääkiipeily, Cogne on jääkiipeilykohteena yksi Alppien parhaista. Rymisteltiin reissulla pitkiä päiviä vuorilla upeissa maisemissa aivan Gran Paradison kansallispuiston laidalla. Kun kiipeilypäivien päätteeksi alkuillasta laskeuduttiin alas laaksoon, napattiin Aperol Spritzit toisessa kylän kahdesta baarista. Majatalossa laakson pohjalla oli rento ja kotoisa tunnelma, yöt nukuin sikeästi vuorten keskellä hiljaisuudessa.
Cogne

Varusteet ja topot

Kiipeilyyn meillä oli mukana tavanomainen jääkiipeilysetti, mutta vain vähän enemmän kaikkea, kuin mitä pikkuputouksilla Suomessa. Köysinä meillä oli 70 m tuplaköydet ja mukana ainakin 16 jääruuvia, koska pidemmillä reiteillä enemmän on enemmän. Reiteillä oli hyväkuntoiset pulttiankkurit, jotka olivat selkeästi näkyvillä. Muutamilla paikoilla teimme jääankkurit, kun reiteillä oli ruuhkaista ja varsinaiset ankkuripaikat varattuna.

Cognesta saa kaikkea mahdollista vaatetta ja muuta varustetta lisää, urheilukauppoja oli useampia. Me katsoimme topot lähinnä netistä, mutta paperisenakin niitä saa kylän kirjakaupoista.

Cogne

Kiipeily, reitit

Koska aloitin jääkiipeilyn vasta vuosi sitten talvella, oli jääkiipeilyreissuun lähteminen vähän jännittävää. Cognessa pääsi kuitenkin puuhailemaan hyvissä tunnelmissa ja sain hyviä metrejä jäällä. Kaverini kokeneempana liidasi ja pääsin seuraamaan perästä.

Helmikuun loppupuolella kelit olivat sinällään ihanat, reilut kymmenen astetta lämmintä, auringossa enemmänkin. Jääkiipeilyn suhteen keli tosi oli ollut tänä keväänä vähän liiankin hyvä, sillä iso osa etelän suuntaan olevista putouksista oli sen verran sulaneita, ettei niille ollut asiaa kiipeämään. Pääsimme kuitenkin muutamalle pidemmälle reitille, kuten pitkälle, koko päivän reitille Sentiero del Trol ja Patri, jonka yläosa oli sen verran hapero, että jätettiin se väliin.

CogneLa Barme

Matkat ja majoitus

Lensimme suorilla Finnairin lennoilla Milanoon ja vuokrasimme sieltä auton. Ajomatka Milanosta Aostaan oli varsin tylsä, mutta sujui nopeasti. Seuraavalla kerralla voisi olla hauskempaa tulla Geneven kautta, niin matkalla olisi paremmat maisemat.

Majoituimme Valnontenyn laaksossa La Barmessa. La Barme on ystävällisen perheen pitämä majatalo, joka muistuttaa enemmän vuoristomajaa kuin hotellia. Otimme puolihoidon ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tukevalla aamiasella pärjäsi pitkälle iltapäivään, vuorille otettiin eväitä mukaan ja illalla nautimme italialaisesta kotiruuasta ja paikallisesta viinistä. Majatalolta pääsi kätevästi suoraan kävellen Valnonteyn laakson putouksiin, viereiseen Lillazin laaksoon autolla hurautti hetkessä.

Cogne

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut! Kevät on ollut töissä aivan kamalaa haipakkaa ja maisemanvaihdos teki todella hyvää. Viikko yksinkertaista, mutta fyysisesti raskasta vuoristoelämää latasi akkuja ja irrotti arjesta todella toivotulla tavalla. Erityisen paljon ilahduin siitä, että kunto kesti monta päivää vuorilla putkeen ja missään vaiheessa ei tuntunut ihan liian pahalta. Iloinen olen myös siitä, että osattiin arvioida jääputouksilta sellaiset reitit, että kiipeily oli kivaa ja turvallisen tuntuista. Ja varsinkin reissuseura mainiota!

Katso myös muita kirjoituksia kiipeilykohteista:

 

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Jääkiipeilyä kokeilemassa

hitonhauta jääkiipeilyJääkiipeilyn kokeileminen on ollut tehtävien asioiden listalla pitkään, olen odottanut koko alkutalven sopivaa tilaisuutta. Laukaan Hitonhaudalla järjestettiin viime viikonloppuna jääkiipeilykokeilu, jonka myötä pääsin tutustumaan tähän kiipeilyn muotoon. Pääkaupunkiseudulla kokeiluja ja kursseja järjestää mm. Adventure partners.

Keli suosi, pikku pakkasessa kiivetessä tuli mukavan lämmin (=hiki) ja odotellessakin tarkeni mukavasti. Jäätä riitti, ja putouksessa virtasi yhä vettä, kasvattaen sitä jäätyessään entisestään. Jotenkin olin olettanut, että jääkiipeily olisi pelottavampaa tai hankalampaa, mutta olin väärässä. Yläköydessä ei ollut niin väliä, minne hakkujaan huitoi, ja aika nopeasti hommasta pääsi vähän jyvälle, oppi hyödyntämään jään valmiita muotoja ja luottamaan hakkuihin käsissä ja rautoihin jaloissa.

Sisäkiipeily on käynyt talven mittaan puuduttamaan, joten oli erityisen ihanaa päästä päiväksi pihalle puuhaamaan. Ainut miinus kokeilupäivässä oli se, että aika kallis reissuhan siitä taisi tulla. Innostuin saman tien sen verran, että omat jää-/vuoristokengät ja raudat nousivat saman tien ostoslistan kärkisijoille. Jääkiipeilyn yhteydessä tuli myös sumplittua reissusuunnitelmia ensi kesäksi, Chamonix todennäköisesti kutsuu taas.

// Ice ice baby!