Addis Abeba, Etiopian pääkaupunki

matkablogi EtiopiaEtiopian pääkaupunki Addis Abebassa ja nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä on paljon samaa. Molemmat ovat maanosiensa diplomatian keskuksia, Bryssel Euroopan unionin ja Addis Abeba Afrikan unionin päämajojen sijaintipaikkoina. Monilla kansainvälisillä järjestöillä on toimistot Addis Abebassa, samoin suurlähetystöjä on paljon. Addis Abeba on väkiluvultaan koko Afrikan mantereen neljänneksi suurin kaupunki.

Marraskuun Etiopian matkan jälkeen olen ehkä kiinnittänyt asiaan tavallista enemmän huomioita, mutta Etiopia tuntuu olevan kovasti otsikoissa. Maan pääministeri Abiy Ahmed voitti Nobelin rauhanpalkinnon ja odotukset häntä kohtaan ovat korkealla.  Maassa on ollut viime aikoina levottomuuksia eri etnisten ryhmien välillä, mutta myös paljon lupaavaa uudistamista, esimerkiksi median vapautta on lisätty merkittävästi. Myös Euroopan unionin agendalla suhteet Afrikkaan ovat nosteessa: Euroopan komission tuore puheenjohtaja Ursula von der Leyen matkusti ensimmäisellä edustusmatkallaan Etiopiaan.matkablogi Addis Abebamatkablogi Addis AbebaToissa vuonna vietin päivän Addisissa epäonnisen lentomatkaseikkailun johdosta, silloin kaupunki vaikutti hankalalta ottaa haltuun. Marraskuun matkalla Kapua-kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta vietimme viikon Addis Abebassa paikalliseen naisten vammaisjärjestöön ja sen toimijoihin tutustuen. Ohjelman ohessa ehti tutustua myös kaupunkiin hieman paremmin. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa muun muassa Etiopian kansallismuseon, jossa oli eri aikakausien taiteen lisäksi esillä ihmisen esiäidiksi kutsutun Lucyn luuranko. Zoma-museosta ja sen keidasmaisesta puutarhasta kirjoitin jo aiemmin.

Addis Abeba on levittäytynyt laajalle ja kasvavaa kohisten: joka puolella on työn alla olevia rakennuksia ja uusia työmaita nousee jatkuvasti. Kaupunkia halkoo kiinalaisten rakentama raitiotielinja. Olen joukkoliikenteen suuri fani, olisi ollut hauskaa käydä ajamassa ratikalla, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Autolla ei ole mitenkään mahdotonta liikkua, mutta miten sen nyt luonnehtisi, liikenteessä omanlaisensa rytmi, jossa jäisi helposti jalkoihin ilman paikallista kuskia. Katukuvassa autokanta on vanhaa, YLE:llä oli juuri hauska juttu Addiksen Lada-takseista.Addis Abeba etiopialainen ruokaAddis Abeba Etiopia kahvi matkablogiTyypillinen etiopialainen ruoka on injera-leipä erilaisten kastikkeiden kanssa. Iso lautanen jaetaan useamman syöjän kesken. Happaman makuista injeraa tehdään teff-viljasta ja syödään käsin, yleisin kastikkeista on shiro-niminen kikhernepohjainen tahna. Omia suosikkejani on mausteisempi linssikastike, tarjolla on usein myös pinaattia ja perunaa. Paastopäivinä Etiopiassa ei syödä lihaa, joten kasvissyöjä pääsi helpolla, kun valitsi listalta paastoruokaa. Käsin syömiseen tottui nopeaan, eikä jaksanut enää juuri huolehtia, onnistuuko syömään sotkematta.

Osa ravintoloista oli ehkä hieman liian selkeästi turisteille suunnattuja, esimerkiksi Habesha 2000 -nimisen paikan tanssiesitykset ruokailun aikana ovat mielestäni lähinnä kiusallisia. Erityisen kivaksi ruokapaikaksi puolestaan mieleen jäi Dashen-ravintola, jonka aurinkoisella sisäpihalla oli mukavaa istuskella ja ruoka oli todella hyvää.

Kahvinjuojalle Etiopia on paratiisi. Koko maan taloudelle kahvinviljely on merkittävä tekijä, joka tuo tuloja ja työtä monille Etiopiassa. Kahvi paahdetaan tuoreista pavuista hiilillä ja keitetään pannussa. Vahvaa, mutta pehmeän makuista kahvia juodaan pienistä posliinikipoista.EtiopiaYöelämään ei tiivistä aikataulusta johtuen ollut aikaa kuin yhtenä iltana. Eräs Addiksessa asuva saksalainen vei kaljalle kivaan baariin. Kulttuurikeskuksena toimivassa Fendikassa (osoite Zewditu Street) oli rento tunnelma, eikä etiopialainen Habesha-olut montaa birriä maksanut.

Kahden viikon matka Etiopiaan oli mainio reissu, kun yhdistelmään kuului suurkaupungin lisäksi myös ainutlaatuista luontoa vaelluksella Simien-vuorten kansallispuistossa sekä pienemmän kaupungin Gondarin nähtävyyksien kiertelyä. Samalla Etiopiasta jäi paljon myös näkemättä. Varsinkin Erta Alen aktiivisen tulivuoren haluan vielä joku päivä käydä katsomassa. Kyseinen tulivuori on ollut kevyt pakkomielle siitä lähtien, kun näin Werner Herzogin Into the Inferno-dokumentin… pitää siis palata Etiopiaan joskus!

Etiopian Gondar, portti vuorille

EthiopiaNäin vuoden aluksi ajattelin palata vielä parilla kirjoituksella marraskuun Etiopian reissuun. Kerroinkin jo Simien-vuorten vaelluksesta ja Etiopian korkeimman vuoren huiputuksesta, nyt palaan matkalla hieman taaksepäin. Lähdimme vuorille Gondarin kaupungista, Etiopian luoteisosista, Amharan alueelta. Gondar on suurin kaupunki lähellä Simien-vuorten kansallispuistoa sekä yksi Etiopian matkailun keskittymistä kalliokirkoistaan tunnetun Lalibelan ja historiallisen Aksumin kaupungin ohella.

Menimme Gondariin Ethiopian Airlinesin reittilennolla Addis Abebasta, lähinnä ajankäyttösyistä. Lento kesti noin tunnin, kun autolla matkaan olisi kulunut koko päivä. Lentokoneesta katsottuna maisema muuttui suurkaupungista maaseuduksi. Pellot alhaalla näyttivät vihreän eri sävyissä kootulta palapeliltä.

Gondarin seudulla on noin 700 000 asukasta. Gondarissa on suuri yliopisto, joka on tunnettu erityisesti lääketieteellisestä osaamisestaan. Kävimme yliopistolla vierailulla, oli kiinnostavaa päästä puhumaan opiskelijoiden kanssa heidän ajatuksistaan Etiopian tulevaisuuden suhteen. Toiveita hyvästä hallinnosta ja työllisyyden ja talouden kehityksestä on helppo kannattaa.Etiopia gondar matkablogiGondar EtiopiaGondarItalian 1935 alkanutta viisi vuotta kestänyttä miehitystä lukuun ottamatta Etiopia pysyi itsenäisenä koko siirtomaavallan ajan. Gondarissa on Italian vaikutuksesta jäänyt keskusaukio, piazza. Liikenne on täynnä pieniä riksamopoja, kadunvarret täynnä kioskeja ja kahviloita.

Gondarissa on melko paljon nähtävyyksiä: linnoituskukkulalla on aikanaan Etiopiaa hallinneiden keisareiden linnoja. Keisareilla oli tapana rakentaa aina itselleen uusi linna edellisten viereen, joten alueella on useampia linnojen raunioita muurien sisällä. Osa niistä on entisöity tarkkaan, osa on enemmän raunioina. Pakko myöntää, että oppaan selostuksesta huolimatta keisarien nimet ja vuosiluvut putosivat muistista varsin pian. Kohde on ollut Unescon maailmanperintökohteiden listalla jo vuodesta 1979.

Alemmassa kuvassa tyhjänä näkyvä keisari Fasiladeksen uima-allas on erityisesti loppiaisen aikaan kansanjuhlien keskipiste. Paikka on todella rauhoittava, ikivanhat puut reunustavat allasta, ne ovat nähneet vuosisatojen kulun.Etiopia GondarGondarYksinkertaisella tavalla mukava hotellimme Gondarissa oli nimeltään Goha. Kukkulan päällä kaupungin laidalla sijaitsevan hotellin terassilta oli kauniit maisemat alas Gondarin keskustaan. Samalla avautuva maisema kukkuloineen lupasi vuorten olevan jo lähellä, Gondarista Simien-vuorten kansallispuistoon oli muutaman tunnin automatka. Kun palasimme vaellukselta takaisin Gondariin, oli hotellihuoneen suihku ja sänky todella tervetullutta vaihtelua telttojen ja pesuvatien jälkeen.

Keidas Addis Abebassa

Zoma museum Addis AbebaZoma museum Addis AbebaZoma museum Addis Abeba

Vietimme Etiopian-reissulla maan pääkaupunki Addis Abebassa viikon verran aikaa. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki, Addis Abeba on valtava ja vauhdikas paikka, jota on vaikea ottaa lyhyessä ajassa haltuun. Rakennustyömaiden ja liikenneruuhkien keskellä kaipaa helposti hiljaisuutta.

Yksi Addiksen mieleenpainuvimmista paikoista oli Zoma-museo, joka on kaunis keidas keskellä kiireistä kaupunkia. Kontrasti kaupungin kohinaan on valtava.

Zomassa on useaita pieniä taloja, jotka on rakennettu savesta, oljesta ja kivestä. Ekologisen ja perinteisen rakennustyylin esittely on yksi museon tavoitteista. Rakennusten pinnat on muotoiltu koristeellisin luontoaiheisin kuvioin, joiden muodot ovat suorastaan hypnoottisia.

Savitalot ympäröi keidasmainen ja laaja puutarha. Puutarhassa käyskentely on tervetullut henkäisy tiukkaan matkaohjelmaamme. Saavumme Zomaan juuri ennen auringonlaskua. Illan valo himmenee pimeydeksi, jostain kauempaa kuuluu rukouskutsun ääni. Museossa on hyvä kahvila, istumme terassilla lämpimässä illassa.

Sisäänpääsy alueelle maksaa sata Etiopian birriä, eli noin kolme euroa.

Zoma Museum
www.zomamuseum.org

Vaellus Etiopian Simien-vuorilla

Simien Mountains EtiopiaTässäpä onkin vähän pidempää matkakertomusta viikon vaelluksesta, joka huipentui Etiopian korkeimman vuoren valloitukseen.

Simienin kansallispuisto sijaitsee Etiopian pohjoisosissa. Vuonna 1969 perustettu kansallispuisto on usean uhanalaisen eläinlajin koti. Mannerlaattojen liikeestä syntynyttä Etiopian ylänköaluetta kutsutaan toisinaan myös Afrikan katoksi. Alueella on useita huippuja, jotka nousevat yli neljän kilometrin korkeuteen, korkein niistä on Ras Dashen, 4550 metriä.

Olin mukana vaelluksella osana Kapua-kehitysyhteistyöprojektia. Ennen siirtymistä vuorille olimme viettäneet jo viikon Addis Abebassa. Kahdenkymmenen hengen ryhmässä oli sekä kokeneempia että kokemattomampia vaeltajia. Näin isolla porukalla päivät venyivät helposti aika pitkiksi, kun liikkeellelähdöt ja tauot ottivat aikansa. Seurueemme mukana kulki kaksi paikallisopasta sekä viisi vartijaa. Vaelluksen aikana kannoimme itse vain päiväreppuja, majoitus ja ruuat kulkivat muuleilla leiristä toiseen.
Simien Mountains EtiopiaSimien Mountains Etiopia

Päivä 1: Simien Lodge – Sankaber

Ajoimme aamulla Gondarista Debarkin kaupunkiin, jossa oli viimeinen pysähdys ennen siirtymistä kansallispuistoon. Söimme lounasta Simien Mountain Lodgella ja koko porukka tuntui jo odottavan malttamattomana vaelluksen alkamista. Vihdoin iltapäivästä pääsimme liikkeelle. Kuljimme jyrkänteen reunaa rentona letkana, kukin omaa tahtia tunnustellen. Puut polun varressa kasvoivat naavaa ja uudenlaisia maisemia piti pysähdellä kuvaamaan tihein välein.

Ensimmäinen vaelluspäivä oli vain puolikas, kuljimme noin 8 km, ajassa neljä ja puoli tuntia. Leiripaikka Sankaber oli pienessä notkelmassa. Iltatoimet tuntuivat hitailta, kun leirielämään ei ollut vielä tottunut ja uudet matkaa varten hankitut varusteet piti ottaa käyttöön. Ukkosmyrsky yöllä teki unista katkonaiset ja kamoista kosteat.Simien MountainsJinbar vesiputous

Päivä 2: Sankaber – Gich Camp

Toisena päivänä reitti jatkui jyrkänteiden tuntumassa. Näimme yhden Simien-vuorten tunnetuimmisa maisemista, Jinbar-vesiputouksen. Edellisen yön vesisateen ansiosta yli 500 metriä korkea putous kuohusi erityisen runsaana alas jyrkännettä. Söimme lounasleipiä upeissa maisemissa pian putouksen jälkeen ylängöllä. Päivän kokonaispituus oli noin 12 km ja aikaa meni isolla ryhmällä noin 9 tuntia.

Toisen vaellusyön leiripaikka Gich oli ehkä suosikkini kaikista leiripaikoista tällä reitillä. 3600 metrin korkeudessa leiri oli laajalla niityllä. Tuulisessa illassa retkikunta puuhaili omiaan, tunnelmassa oli jotakin maagista. Tavaroiden kuljetukseen käytetyt muulit laidunsivat irrallaan kuin villihevoset vuorten ympäröimänä, varsinkin aamun valossa teltasta noustessa näky oli aivan ihana.
Simien MountainsSimien mountainsSimien MountainsPäivä 3: Gich – Chennek

Kolmantena vaelluspäivänä nousimme ensimmäistä kertaa yli neljän kilometrin korkeuteen. Tunkkasimme jonossa ylös mutaista mäkeä, joka kulki alkumatkan metsikön keskellä. Jollain tapaa nousu tuntui helpommalta, kun ei suoraan puiden takia nähnyt, miten pitkä matka vielä jäljellä. Innatye-huippu nousi 4070 metriin, amharian kielellä sen nimi tarkoittaa äitiä. Melko pian huipun jälkeen iski kova raekuuro. Rakeet piiskasivat polkua ja kastelivat kaiken kylmäksi. Onneksi oli sadevaatteet mukana.

Tässä vaiheessa vaellusta alamäet alkoivat tuntua jaloissa huomattavasti ylämäkiä pahemmilta, viimeisissä laskuissa vauhti hidastui kummasti. 14 kilometrin päivämatkaan meni liki 10 tuntia aikaa. Chennekin leirissä kuivattelimme märkiä tavaroita leirinuotiolla.

Simien Mountains EtiopiaEthiopiaSimien mountains

Päivä 4: Chennek – Chiro Leba – Ambiko

Vaelluspäivän aluksi nousimme toistamiseen yli 4000 metrin. Mäki tuntui keveältä ja korkeimman kohdan tuntumassa näimme vielä pari vuorikauristakin, kuvasta tosin tuli aika surkea. Alamäessä alkoivat ongelmat pari vuotta sitten leikatun nilkan ja saman jalan polven kanssa, ne eivät pitäneet kivikkoisessa rinteessä laskeutumisesta lainkaan. Liki tuhannen korkeusmetrin lasku alas kylään oli totta puhuen aika kamala.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Ras Dashenin huiputusyrityksen olisi pitänyt olla seuraavana päivänä, joten päätin jalkojani säästääkseni ottaa Chiro Leban kylältä muulikyydin loppumatkaksi. Muulihommasta tulikin pieni hässäkkä, kun minulle ensimmäisenä tarjottu muuli osoittautui ärhäkäksi pikku otukseksi. Samalla sekunnilla kun kipusin muulin kyytiin se sai kunnon hepulin, jonka seurauksena kaaduttiin kylänraitille. Noh, eipä ollut ensimmäinen kerta kun lennän hevosen selästä. Seuraavaksi minulle etsittiin lauheampi muuli, joka köpötti kiltisti seuraavaan leiriin.

Päivä 5: Ambiko, lepopäivä

Muutimme suunnitelmaa ja pidimme lepopäivän Ambikon leirissä. Päivän askelmittari nauratti, sillä kymmenien tuhansien askeleiden sijaan lepopäivänä en kävellyt edes kilometriä. Pesin hiukset purossa leirin vieressä, istuin auringossa kirjaa lukien. Leirin hitaassa ja pysähtyneessä tunnelmassa oli aikaa alla olevien vaelluspäivien pureskeluun. Aikaa vähän ajatellakin, eikä vain vaeltaa. Teki hyvää saada valmistautua tulevan yön huiputukseen, karsia turhia tavaroita repusta, tankata evästä.

Simien MountainsSimien MountainsSimien mountainsSimien Mountains

Päivä 6: Ras Dashenin huiputus

This is the day, kuului aamulla, kun nousimme ylös kahden maissa yöllä. Lepopäivä Ambikon leirissä oli tehnyt tehtävänsä. Vaikka uni vielä viipyilikin kehossa, olivat jalat jokseenkin levänneet.

Aamuyön hämärässä otsalamppujen valot muodostivat valoketjun pimeään rinteeseen, jota taivalsimme tunti toisensa jälkeen. Kuljimme ensin kivistä rinnettä, sitten pitkin parempiakin päiviä nähnyttä autotietä. Simien-vuoristossa aamun valo nousi nopeasti hehkuna harjanteen takaa ja kehittyi kirkkaaksi ja lämpimäksi päivänvaloksi. Sää oli tyyni ja lämmin, suorastaan täydellinen.

Ras Dashenin 4550 metrin korkeudessa olevalle huipulle pääsy edellytti viimeisen kivikon jälkeen lyhyttä kiipeilyllisempää osuutta selkeitä askelmia pitkin. Pääsimme vuoren laelle, jossa tunnelma on samaan aikaan riemukas ja vähän kiireinen. Otimme ryhmäkuvia ja nautimme lounaan vuoren juurella. Moni tuntuu väsyneeltä ja helpottuneelta siitä, että huippu on nyt saavutettu. Oma olo oli hyvä, keho on ottanut neljän ja puolen kilometrin korkeuden hyvin vastaan, pieni päänsärkykin taittui, kun tankkasin vettä.

Paluumatka leiriin oli päivän uuvuttavin osuus. Vuorta ei ole valloitettu, ennen kuin kaikki ovat palanneet turvallisesti leiriin. Matka sinne tuntui hetkittäin loputtomalta. Vihdoin, noin 15 tuntia aamuyön herätyksestä, olimme perillä ja Ambikon kylän asukkaat toivottavat meitä iloisesti vastaan. Korkkasin Ras Dashen-vuoren nimikko-oluen, se on ansaittu.Simien Mountains gelada apina

Päivä 7: kotimatka alkaa

Kotimatkan luulisi olevan kevyt osuus, mutta päivä huiputuksen jälkeen oli itselleni yksi retken rankoimmista. Vaelsimme Ambikon leiristä Chiro Leban kylään, jossa Jeepit, jotka vievät meidät takaisin kaupunkiin odottivat. Epäonnekseni kuukautiseni alkoivat etuajassa ja kärsin koko puolen päivän vaelluksen ajan hirveistä vatsakivuista. Reissuseurueesta löytyi kunnon troppeja, mutta olo oli voimaton ja vaikea. Viimeisen ylämäen jälkeen pääsimme vihdoin kylälle, mikä helpotus.

Jeeppimatkalla kohti Debarkia näimme vielä gelada-apinoita niityllä. Autot seis! Näin lähellä Simien-vuorten pörröisiä apinoita emme olleet vielä kertaakaan olleet. Geladat keskittyivät mutustelemaan ruohoa, kun kuvasimme niitä innolla. Varsinainen loppuhuipennus!

Kohti Etiopiaa ja Kapua-keräyksen loppukiri

Kapua EtiopiaSähköpostiin saapui juuri sähköinen viisumi Etiopiaan. Epätodellinen olo, että pitkään odotettu matka on jo aivan nurkan takana. Lento lähtee Brysselistä tulevana sunnuntaina illalla ja seuraavana aamuna pitäisi sitten olla Itä-Afrikassa.

Kyseessä ei ole mikä tahansa huvireissu, vaan Kapua-vuoden huipentava matka. Kuluneen vuoden aikana olen parinkymmenen muun osallistujan kanssa kerännyt Kapua-projektin kautta rahaa kehitysyhteistyöhön. Varat menevät Väestöliiton, Taksvärkin ja Kynnyksen hankkeisiin eri puolille maailmaa.

Etiopiassa ryhmämme käy tutustumassa vammaisjärjestö Kynnyksen kehitysyhteistyötoimintaan sekä maan pääkaupunki Addis Abebassa että Etiopian luoteisosassa Gondarin kaupungissa. Kynnys tekee työtä, joka tukee vammaisten ihmisten aktiivista toimintaa ja edistää vammaisten oikeuksien toteutumista. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi Etiopiassa sitä, että Kynnys tukee erityisesti vammaisia opiskelijoita, vammaisia naisia sekä kuurosokeita vammaisia sekä paikallisten vammaisten omien järjestöjen toimintaa. Etiopiassa on vammaisia ihmisiä 15-20 % väestöstä.

Suomi rahoittaa kehitysyhteistyötä ulkoministeriön kautta. Edellinen keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus leikkasi kehitysyhteistyöstä valtavasti ja romutti monen järjestön pitkäjänteistä työtä. Olen erityisen iloinen siitä, että kehitysyhteistyörahojen osuutta nostetaan Suomen ensi vuoden budjetissa roimasti. Valtion rahoituksen lisäksi järjestöt tarvitsevat myös omaa rahoitusta, jota voi kerätä eri tavoin, kuten tässä tapauksesa lahjoituksin.

Kehitysyhteistyöhankkeisiin tutustumisen lisäksi matkaan kuuluu vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorten kansallispuistossa. Kohteena on maan korkein vuori, Ras Dajen, joka nousee 4550 metrin korkeuteen. Odotan innolla vaellusta, vuoristomaisemat Etiopiassa ovat varmasti täysin omanlaisiaan. Kansallispuiston ainutlaatuinen luonto on mahtavaa päästä kokemaan läheltä. Viimeiset varusteet tosin ovat edelleen hankkimatta… Saa nähdä, nouseeko jalka huipulle asti, mutta luotan siihen, että kokemus on hieno joka tapauksessa.

Tällä hetkellä tunnelmat koko Kapua-vuodesta ovat aika ristiriitaiset. Kuten keräyssivultani näkyy, en ole saanut tavoitteesta puoliakaan kasaan, ja sekös harmittaa. On ollut vaikeaa edes saada tätä tekstiä aikaan, kun hävettää oma heikko suoriutuminen.

Syitä siihen, miksi ei ole sujunut, löytyy lähinnä peilistä ja kalenterista. Vuosi on ollut aika raskas. Keväällä töissä oli varsin poikkeuksellisia aikoja kaksien vaalien myötä, jotka veivät mehut aivan täysin. Olin kesän koittaessa niin väsynyt, etten tajunnut sitä itsekään.

Siinä vaiheessa, kun kesälomalla levänneenä olisi ollut virtaa ryhdistäytyä keräyksen kanssa, tulikin eteen muutto Brysseliin. Nyt kun olen muuttanut yksin ulkomaille ja aloittanut uuden vaativan työn, on uuteen arkeen tottuminen ottanut aikansa. Tällä viikolla muutan täällä Brysselissä vielä uuteen kotiinkin, kevyesti kaksi päivää ennen Etiopiaan lähtöä.

Olen pitänyt itselleni useamman puhuttelun siitä, onko mitään järkeä kaiken hässäkän päälle vielä itkeä keräyksen etenemisestä. Tämä ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, sen kanssa voin elää. Olen tosi ylpeä jokaisesta eurosta, jonka sain kasaan, jokainen euro on menossa hyvään tarkoitukseen. Ja vielä on onneksi aikaa jäljellä ennen keräyksen päättymistä.

Haluatko auttaa loppukirissä? Kapua-sivuni kautta voit lahjoittaa.