Helmikuussa luettua, lautasella ja leffassa

koti Brysselissä

Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.

kirjavinkki sienet sitruunat

Lukulistalla: sienet ja sitruunat

Tallennan usein kiinnostavia kirjavinkkejä Goodreadsiin listalleni, vaikka lopulta itse kirjaan tarttumisessa saattaakin kestää vuosia. Tammikuussa tilasin kasan kirjoja ja listalle pääsivät kansiltaan kivasti yhteensopivat sienet ja sitruunat.

Kaverini Sunna suositteli sienikirjaa Mushroom at the End of the World joskus kauan, kauan sitten, ja se jäi mieleen. Kirja on upea, outo ja omalaatuinen pläjäys sienistä, globaaleista kuljetusketjuista, kapitalismista, tieteestä, työstä ja vapaudesta, luonnosta, sen suojelusta ja vähän kaikesta muustakin. Kirja kulkee Oregonista Japaniin ja myös suomalaisiin tehometsiin, ja kaikkine poukkoiluineen tämä oli aivan mahtava.

Eeva Kolu kehui puolestaan blogissaan The Land Where Lemons Grow -kirjaa italialaisista sitruunoista ja tuosta kirjoituksesta suorastaan maistaa auringon ja kesän. Tämä kirja olisikin ollut täydellinen luettavaksi uima-altaan reunalla jossain etelässä, erityisesti tietysti Italiassa. Mutta toimi se kyllä talvellakin. Kirjaa on mahdotonta lukea ilman, että keittiöön kertyy sitruunoita, erityisesti sitruunapastaa on tullut syötyä.

vegaaniset blinit

Lautasella: blinit

En osaa tehdä ruokaa eikä minulla ole tällä hetkellä kotonani edes uunia. Kun kaverini ehdotti blini-iltaa tilanne eskaloitui jotenkin siihen, että taikinan tekeminen jäi minun hommakseni. Kyselin ympäriinsä, miten ihmeessä blinit saa onnistumaan. Ystäväni vinkkasi, että Chocochilin vegaaniohjeella tulee hyviä.

No sillä todellakin onnistui, jopa tällainen keskivertoa kyvyttömämpi kokkailija. Vegaaniosastolta vinkiksi myöskin merilevästä tehty kaviaaria jäljittelevä Caviart, tosi hyvää. Tästä innostuneena väkersin blinejä toiseenkin kertaan kylässä käyneille kavereillenikin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun tarjosin kotonani jotain muuta ruokaa kuin naapurissa olevan pizzerian antimia…

Lasissa: alkoholiton

Pidin taas melkein tipattoman tammikuun. Melkein, sillä pari annosta otin ystävien kanssa ravintolassa. Tammikuu tuntui tänä vuonna todella kevyeltä ja mielialani on ollut mainio. Olen miettinyt, miten paljon alkoholittomuus on vaikuttanut tähän hyvään tunnelmaan, ja ajattelin valita holittoman linjan jatkossakin useammin. Parhaan haippauksen ja tsempin dokaamattomuuteen saa @darravapaa -yhteisöstä.

Compartment no 6, Hytti numero 6

Leffassa: Hytti numero 6

Olin valtavan iloinen, kun huomasin, että Juho Kuosmasen palkintoja kahminutta Hytti numero 6 -elokuvaa pääsee katsomaan Brysselissäkin. Pidin aikanaan Rosa Liksomin kirjasta ja odotin elokuvaakin innolla.

Hytti numero 6 oli hyvässä tasapainossa kepeyttä, huumoria ja synkempiä sävyjä. Elokuvasta tuli mulle mieleen Lost in Translation, samanlaista raikasta etäisyyttä ja irrallaan olemista. Pidin myös, että hahmoja ei avattu liikaa. Päähenkilöt olivat sillä tavalla aidon tuntuisia, että heistä ei erityisesti tarvinnut pitää tai olla pitämättä, vaan hahmoissa oli monia puolia, kuten oikeissakin ihmisissä.

Kolme DocPoint-vinkkiä

docpoint2018
Elokuvafestivaalien vuoden aloittaa tuttuun tapaan DocPoint. Tarjonta on tänä vuonna poikkeuksellisen laadukasta, todella kova ohjelmisto! Kun ennen festivaalin alkua kävin tulossa olevia elokuvia läpi, löysin toistakymmentä sellaista pätkää, jotka vaikuttivat kukin omalla tavallaan hurjan kiinnostavilta. Tässä kolme tärppiä:

  1. Untitled. Hyvä ystäväni kehui tämän Michael Glawoggerin pätkän maasta taivaisiin, ja elokuvan nähtyäni yhdyn suosittelijoiden kerhoon. Untitled ei kerro oikeastaan mistään, samalla se kuitenkin kertoo aivan kaikesta. Kun kukaan ei ole etukäteen määritellyt elokuvalle teemaa ja avannut symboliikkaa, saa jokainen katsoja itse tulkita elokuvan sanoman miten tahtoo.
  2. Between Land and Sea. En ole ikinä surffannut, mutta tämän elokuvan jälkeen päätin, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Sympaattisen irlantilaisen pikkukaupungin ja sen surffiyhteisön elämää seuraava elokuva on sydämellinen ja kohteilleen lempeä. Surffaus on päähenkilöille äärimmäisen tärkeää, mutta elämässä on muutakin.
  3. The Fifth Sun. Aloitan sillä, että elokuvan päähenkilö Panu on tosi ärsyttävä tyyppi. Hän hosuu tilanteesta toiseen ja kuvittelee, että hymyllä ja rahalla saa asiansa järjestettyä missä tahansa omilla säännöillään. Kun pääsee yli siitä, että päähenkilön reissukiukuttelun seuraaminen on vähän rasittavaa, on elokuvassa hienojakin road movie -hetkiä Kazakstanin vuoristoteillä ja junamatka Kiinan halki nostattaa matkakuumeen saman tien sataan asteeseen.

Vielä on viikonloppu edessä ja monta elokuvaa näkemättä, DocPoint jatkuu sunnuntaihin asti, joten vielä ehtii katsomaan laatudokkareita. Myös DocLounge -klubit jatkuvat taas keväällä, eli erinomaisia dokkareita on luvassa myös festivaalin jälkeen.

Teströl és lélekröl – Kosketuksissa

onbodyandsoulonbodyandsoulonbodyandsoul_03Vein itseni eilen joululahjalipuilla elokuviin ja valitsin katsottavaksi kummallisimman pätkän, mitä Finnkinossa pyörii. Ilokseni ohjelmistosta löytyi unkarilainen Kosketuksissa (Teströl és lélekröl, 2017). Palkittuna ”Unkarin Améliena” mainostettu elokuva ei ollut kyllä Amélien tapainen missään mielessä, mutta muutoin kaikin tavoin erinomainen elokuva.

Elokuva sijoittuu teurastamolle, jonka vanha toimistopäällikkö Endre ja uusi tulokas laaduntarkkailija Mária oppivat näkevänsä samoja unia joka yö. Unissaan he ovat saksanhirviä lumisessa metsässä, kuitenkin työpaikalla he väistelevät toisiaan kuin säikyt pienet peurat. Teurastamo on tapahtumapaikkana rajussa kontrastissa unien rauhallisen metsän kanssa: työpaikalla lehmien veri lakaistaan päivän päätteeksi viemäriin, öisin metsässä kaiken peittää hiljalleen satava lumi.

Päähenkilöiden suhde kehittyy hapuillen, pienin elein ja pitkin katsein. Pääosia esittävät Géza Morcsányi ja Alexandra Borbély tekevät hienovaraista näyttelijäntyötä ja paljon tapahtuu ääneen lausuttujen repliikkien ulkopuolella.

Elokuva ei vastannut ennakko-odotuksiani lainkaan. En olisi osannut kuvitellakaan, että satunnaisesti valittu arki-illan elokuva voisi näin vaikuttava kokemus. Kun lähdin elokuvateatterista, tuntui kuin olisin ollut aivan toisessa paikassa, elokuvan tunnelma jäi vielä pitkäksi aikaa näytöksen päättymisen jälkeen pyörimään päähän. Filmi on Finnkinon ohjelmassa ainakin toistaiseksi, kipaise katsomaan!

Song to Song

songtosong04songtosong01songtosong03Kynnys mennä katsomaan Terrence Malickin ohjaama elokuvaa oli korkea, sillä edellisen kerran, kun kävin katsomassa palkitun ja visionääriseksi kehutun amerikkalaisohjaaja Malickin elokuvan, se mielestäni suorastaan surkea. Silloin katsomani Kight of Cups oli hankala ja raskas seurattava, ei yhtään makuuni. Elokuvan jälkeen jäi tyhjä ja ankea olo. (Imagen Kalle Kinnunen kirjoitti tästä elokuvasta ja Malickista taannoin hyvän tekstin.)

Tällä viikolla Kallion kortteliteatteri Rivieran testaaminen ja hyvä seura kuitenkin voittivat ennakkoluuloni ohjaajaa kohtaan. Riviera ansaitsee kaiken hehkutuksen: aivan ihana paikka! Viinilasi ja lautasellinen eväitä elokuvasalissa tuntuvat luksukselta. Itse tilakin on tunnelmallinen sohvineen ja nojatuoleileen, sekä teatterin ohjelmisto hiottu ja kiinnostava. Tänne uudelleen, vaikka treffeille.

Illan elokuva oli iloinen yllätys sekin. Song to Song oli suorastaan riehakas. Totta kai kamera velloi Malickin tyyliin huojuen kohtausten halki ja hahmot kuiskivat ajatuksiaan tapahtumien taustalla, mutta silti, tässä oli tarttumapintaa. Päähenkilöitä esittävät Ryan Gosling, Michael Fassbender ja Rooney Mara, mukana on myös Malickin edellisessä elokuvassa olleet Cate Blanchett ja Natalie Portman. Kauniita ihmisiä, joita riivaavat ensimmäisen maailman ongelmat: tyhjyys ja merkityksettömyys, vapauden kaipuu ja kiinni pitämisen vaikeus.

Särmää musiikkialalle sijoittuvaa elokuvaan toivat itseään esittäneet Patti Smith, Lykke Li, Iggy Pop ja the Red Hot Chili Peppers.

Riviera
Harjukatu 2
www.rivierakallio.fi

// Tried the neighbourhood cinema Riviera for the first time. Song to Song was better than I expected. 

Dokumentti, joka jokaisen tulisi nähdä

Kiehumispiste_02 kiehumispiste_01
Kiehumispiste on dokumenttielokuva, joka esittelee vihaisen ja jakautuneen Suomen eri osapuolet Odinin sotureista turvanpaikanhakijoihin – kunnioittaen ja stereotypioita karttaen. Elina Hirvosen ohjaama dokumentti on tarkoitettu johdannoksi ja keskustelun herättäjäksi ja katsottavaksi yhdessä. Väitän, että tämän elokuvan näkemisestä olisi hyötyä meistä jokaiselle: ääripäille, tolkun ihmisille, kenelle tahansa.

Olen nähnyt elokuvan nyt kahdesti, saatan katsoa vielä muutaman kerran lisää, jos tilaisuuksia tulee. Tässä on saatu jotenkin hiljaisella ja kiihkottomalla tavalla tiivistettyä yhteiskunnallista ilmapiiriä ja monenlaisia kipupisteitä puoleentoista tuntiin. On ihmisiä, jotka huutavat toistensa ohi, ja poliitikkojen latteita sanoja iltauutisissa.

Jokainen voi järjestää itse oman näytöksensä dokumentista. Erityisen tärkeää on, että Kiehumispisteen näyötksen yhteydessä kannustetaan keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista ja tunteista. Tavoitteena on saada aikaan keskustelu, joka vähentää vihan lietsontaa ja lisää ihmisten keskinäistä kunnioitusta. Näin Punaisen ristin rasisiminvastaisella viikolla tämä on viesti, jonka toivon kuuluvan.

// Boiling point is a documentary about divided Finland: asylum seekers and people helping them, and anti-immigrant groups such as Soldiers of Odin. Documentary shows both sides with respect and avoiding stereotypes. It aims to create space for people to meet and discuss, and to understand each others perspectives better.