Jääkiipeilyviikonloppu Alpeilla

Jääkiipeily Cogne AlpitBelgiaan muutto tuntui jääkiipeilyn osalta melkoiselta tuomiolta, täällä kun ei siihen ole tietenkään mitään mahdollisuuksia. Syksyllä kun ensimmäiset kuvat pohjoisen putouksilta alkoivat täyttää Instagramin kuvavirtaa, iski ahdistus: menisikö koko talvi ohi ilman yhtään mahdollisuutta päästä potkimaan jäätä.

Alpit ovat onneksi Brysselistä kohtuullisen lähellä. Brittifirma Jagged Globe tarjoaa pitkän viikonlopun mittaisia jääkiipeilyreissuja, niinpä varasin jo syksyllä paikan sellaiselle. Kalenteriin tämä osui kivasti, kun lähdin suoraan työviikon päätteeksi kohti retken kokoontumispaikkaa Chamonix’ta. Ohjatulle reissulle meno tuntui tänä vuonna hyvältä idealta, sillä vasta kahden talven kokemuksella olen edelleen aika aloittelija, mitä jääkiipeilyyn tulee. Rutiini puuttuu ja usein jännittää. Tekniikan ja rohkeuden kehittäminen oli toiveissani, kun ilmoittauduin mukaan.

Porukassa oli kuusi henkeä: brittipariskunta, yksi vanhempi herra, minä ja kaksi opasta. Jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin, toiseen menivät jääkiipeilyn ensikertalaiset ja toiseen me vähän kokeneemmat kiipeilijät. Kurssin järjestelyt vaikuttivat joustavilta ja opas kuunteli toiveita ja vastaili kärsivällisesti kaikenlaisiin kiipeilyyn liittyviin kysymyksiini.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Italian puolelle Cogneen, jossa olin viime talvena kokonaisen viikon kiipeämässä kaverini kanssa kahdestaan. Cognessa kiivettiin aluksi Valmiana, helpot 4 köydenmittaa mukavassa auringonpaisteessa. Kauden ensimäiset metrit jäällä oli hyvä ottaa mukavan leppoisalla reitillä, jonka jälkeen ei ole täysin muussia. Majoituimme Cognessa vanhassa kunnon La Barmessa. Sympaattinen hotelli on aivan ihana, kiipeilypäivän päälle maistui italialainen kotiruoka, paikallinen olut ja pitkät yöunet. Täydellistä.Jääkiipeily Cogne alpitSeuraavana aamuna paineltiin laakson pohjaa pidemmälle. Lähestyminen Patri-nimiselle reitille otti viime vuonnakin koville. Opas Andy piti kovaa tahtia, oli täyttä työtä pysyä mukana. Vaan kunhan päästiin kiipeilemään, homma kulki. Jää oli kovaa ja lohkeilevaa, yöllä oli ollut reilusti pakkasta. Valitettavasti köysistön kolmas jäsen lopetti ensimmäisen köydenmitan jälkeen ja palasi laaksoon, jatkettiin oppaan kanssa kahdestaan.

Patrin keskiosassa on pari pientä putousta ja vähän kävelyä, viimeinen pätkä yläosassa on reitin kruunu. Olin samaan aikaan vähän peloissani ja innoissani jyrkästä linjasta putouksen oikeassa laidassa. Opas Andy liidasi edeltä ja lopulta meikä lähti perään. Mielessä ei ollut muuta kuin kiipeilyn rytmi, hakun lyönti ja jääraudan potku kerrallaan puskin keskittyneesti ylöspäin. Lopulta nauratti ääneen, ”this is awesome” huusin, kun olin kuuloetäisyydellä ankkurilta. Parasta jääkiipeilyäni koskaan tähän mennessä. Viime vuonna melko mahdottomalta vaikuttanut reitti olikin mahdollista päästä ylös lepäämättä kertaakaan köydessä. Liidiä voin harkita sitten joskus 2050-luvulla…
Cogne jääkiipeilyCogne jääkiipeilyKolmantena ja viimeisenä kiipeilypäivänä ajettiin eri laaksoon. Valsavarenchen laakson päädystä lähtevät kiipeilyreitit muun muassa Gran Paradison huipulle. Laaksosta löytyi kiva neljän köydenmitan jääputous helpolla ja lyhyellä lähestymisellä. Mikä helpotus edellisen päivän marssimisen jälkeen!

Kaksi ensimmäistä pätkää putouksesta olivat loivempaa kipitystä, yläosan kaksi köydenmittaa totisempaa kiipeilyä. Opas kiipesi edeltä, minä seurasin perässä. Varjossa oli viileää ja sormet tuntuivat kiivetessä olevan samaan aikaan jäässä ja tulessa, kun taistelin jyrkempää kohtaa ylös. Kipeät näpit pakottivat ravistelemaan käsiä jokaisen hakun siirron jälkeen. Reitin yläosaan paistoi aurinko, mikä lämmitti oloa, mutta teki samalla jään pintakerroksesta murenevan jalkojen alla. Muutaman jännittävämman metrin jälkeen jäljellä oli loiva nousu viimeiselle ankkurille. Mahtavaa puuhaa, kyllä hymyilytti!Cogne jääkiipeilyJagged Globen jääkiipeilyviikonloppu oli juuri sitä, mitä odotinkin: oppaan kanssa pääsin kiipeämään hienompia putouksia, kuin mihin omat taidot vielä itsenäisesti riittävät. Kolmessa päivässä kiipeilymetrejä kertyi oikein kivasti ja varmuus jääkiipeilyyn kasvoi taas vähän. Pääasia oli, että tänäkin talvena pääsi edes muutamaksi päiväksi jäälle. Kolme kiipeilypäivää oli hyvä aika palautella tuntumaa lajiin ilman lepopäiviä, kotiin Brysseliin palasin aika väsyneenä.

En ole juurikaan kiivennyt oppaan kanssa, välillä tuntui vähän vapaamatkustajalta, kun köydet oli vedetty valmiiksi ja itse tarvitsi vain pysyä perässä. Toisaalta reissulla oli rentouttavaa, kun pystyi keskittymään vain kiipeilyyn eikä itse tarvinnut säätää kohteita, kulkemisia ja muuta sälää. Oppaamme Andy oli kokenut kiipeilijä ja tosi hyväntuulinen heppu, jonka kanssa vuorilla oli hurjan hauskaa.

Talviset terveiset Chamonix’sta

Chamonix Mt Blanc matkablogiAlan olemaan mestari työ- ja huvireissujen yhdistelyssä, vuoden ensimmäinen matka oli taas tällainen kombo. Pyyhälsin suoraan Strasbourgin työviikon päätteeksi Alpeille jääkiipeilemään viikonlopuksi.

Junamatka Strasbourgista Geneveen kulki sveitsiläiseen tyyliin kellontarkasti, mikä oli helpotus, koska junaa piti vaihtaa sekä Baselissa että Bernissä. Maata pitkin matkustaessa hymyilytti useaan otteeseen matkanteon konkreettinen tuntu, junassa istuessa työkiireet jäivät yhä kauemmas mielestä. Junalla kulkeminen päättyi Geneveen ja sieltä jatkoin bussilla Ranskan puolelle Chamonix’hin. Bussin ikkunan takana näkyi illalla vain pimeää.
Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix’ssa pääosassa ovat vuoret. Aamulla hostellin punkasta herättyäni olin pakahtua innosta, kun ikkunan takaa avautui lempimaisemani lumiselle Mont Blancille päin. Ihanaa olla taas tutuilla kulmilla vuorten keskellä!

Eloisa ja turistien suosiossa oleva pikkukaupunki on tullut minulle tutuksi jo useammalla reissulla, vietin kylällä muun muassa kiipeilyntäytteiset kolme viikkoa pari kesää sitten. Kiipeilyn lisäksi harrastusmahdollisuuksia on niin kesällä kuin talvella suunnilleen kaikissa mahdollisissa vuoristoympäristöön kuviteltavissa lajeissa. Ainakin liitovarjoilua on pakko kokeilla joskus!

Tällä kertaa oli kiva päästä näkemään alppiparatiisi myös talvioloissa. Varsinkin Brysselin ”talveen” verrattuna lumikerros talojen kuorrutuksena teki yllättävän onnelliseksi. Lättänän Belgian jälkeen ympärillä olevat vuoret nostivat leveän virneen kasvoilleni, kuljin ympäri kylää kuin mikäkin riemuidiootti. Vuorilla on ihmisen hyvä!Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix Mt Blanc matkablogi Jotenkin ajattelin, että talven laskukaudella väkeä olisi enemmän, mutta kaupungilla oli melko hiljaista. Jos on taipumuksia välineurheiluun, Chamonix’ssa urheiluvaatteita ja -varusteita myyvien kauppojen määrä on valtava suhteessa kylän kokoon. Mikäli uusien lajien kokeileminen kiinnostaa, varusteita saa myös vuokrattua.

Tein tällä kertaa  muutamia pidempää muhineita varustehankintoja. Hyvän valikoiman kauppoja ovat esimerkiksi Technique Extreme (200 Avenue de l’Aiguille du Midi) ja Snell Sports (104 Rue du Dr Paccard). Olen lopen kyllästynyt verkosta tehtyihin hutiostoksiin, joten ostan kamani mieluiten suoraan kaupasta asiantuntevan myyjän kanssa. Kunnollinen kuoritakki on ollut ostoslistallani pitkään, nyt kävin sovittelemassa kasan takkeja ja sopiva löytyi Patagonialta.Chamonix Mt Blanc ostokset matkablogiChamonix Mt Blanc ravintola matkablogi Mitä tulee ruokapuoleen, klassiset fondue-padat ja tartiflettet löytyvät useimpien Chamonix’n ravintoloiden listoilta. Kun on rymynnyt päivän vuorilla, on tuhti ruoka helpotus huutavaan nälkään. Siinä vaiheessa, kun perinteisemmät alppiseutujen safkat käyvät kyllästyttämään valintani on liiankin usein Monkey (81 Place Edmond Desailloud). Rento taco- ja hampurilaispaikka sijaitsee vähän piilossa sisäpihalla.

Chamonix on paikka, jonne palaan mielelläni kiipeilymahdollisuuksien takia. Kesällä turisteja on ruuhkaksi asti, mutta toisaalta palvelutaso on sen mukainen. Rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa ehkä kuitenkin etsiä muualta Alpeilta.

Ensimmäinen alppireitti – Arête des Cosmiques

Chamonix 2018Chamonix’n kiipeilyreissun loppupuolella pääsin kiipeämään elämäni ensimmäisen varsinaisen kunnollisen pidemmän alppireitin, Arête des Cosmiquesin. Joistakin kiipeilypäivistä tietää samantien, että jokaisen hetken tulee muistamaan vielä vuosienkin päästä ja että niihin tulee vielä monesti palaamaan. Olen varma siitä, että tämä reitti ja tämä kiipeilypäivä oli yksi käännekohta, yksi sellainen kokemus, joka vie minun kiipeilyharrastustani ison askeleen eteenpäin.

Olen käynyt Aiguille du Midin näköalapaikalla monia kertoja. Katsellut maisemaa, Cosmiquesin harjannetta. Nähnyt kiipeilijöiden hyppäävän reitin päätteeksi terassin kaiteen yli turistien sekaan. Katsellut toisella puoella hissiasemaa olevaa alpinisteille varattuna jäistä kulkureittiä, jota pitkin pääsee hissiaseman suojista alas jäätikölle.
Arête des CosmiquesKun oli aika laittaa jääraudat jalkaan ja lähteä itse hissiaseman kaiteen yli, vatsanpohjassa kutkutti. Keli oli täydellinen ja tunnelma hyvä. Lähdettiin kolmen hengen köysistönä liikkeelle, kävelin ensimmäisenä. Hissiasemalta jäätikölle vievällä ilmavalla harjanteella pelotti. Älä katso alas, älä katso alas, hoin mantraa päässäni ja otin yhden harkitun askeleen kerrallaan. Kun pääsimme harjanteen jälkeen tasaisemmalle kohdalle, uskalsin jo hengittää.

Jäätikköä pitkin kulki selkeä reitti, jota taapersimme kohti Cosmiquesin majaa. Kiipeilijöitä riitti niin seinillä kuin vastaantulevana liikenteenä polullakin. Tunnin kävelyn jälkeen olimme reitin alapuolella, otimme jääraudat pois ja lähdimme kiipeämään harjannetta pitkin, meikä pääsi tykittelemään porukan kärjessä liidaajana.

Arête des Cosmiques ei ole varsinaista kalliokiipeilyä, vaan lähinnä kivikossa ylämäkeen kömpimistä. Vuoristokengillä kalliolla liikkuminen vaati vähän totuttelua, mutta luottamus kenkiin löytyi nopeasti. Reitin löytäminen ja reitillä pysyminen vaativat paikoin vähän pohdintaa, monin paikoin vaihtoehtoja samaan suuntaan päätymiseen oli useampia. Muuten mentiin koko reitti juoksevilla varmistuksilla, mutta kruksi-släbi kiivettiin kunnolla varmistaen ja yhdessä kohdassa laskeuduttiin muutama metri. Aikaa kallio-osuuteen meni neljä tuntia, yksi porukka ohitettiin ja yhdessä kohtaa päästettiin nopeampi tiimi edelle.

Voitonriemu oli päällimmäinen tunne, kun kapusin lopulta tikkaat Midin aseman terassille. Olin osannut ja olin pärjännyt, ja aika hienosti olinkin. Heititettiin kiipeilykaverien kanssa yläfemmat, päivä oli ollut todella huikea. Ensimmäiseksi alppikiipeilyksi Cosmiquesin harjanne oli hyvä valinta, josta jäi polte isommille ja vaikeammille reiteille.

Postikortteja Chamonix’sta

UntitledUntitledUntitledTerveiset Alpeilta! Olen nyt neljättä päivää Chamonix’ssa Ranskassa, aivan Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. Olen päässyt kiipeämään ja muutenkin vuorille haahuilemaan, täällä on ihanaa!

Chamonix on Mont Blancin juurella sijaitseva kylä, jonka on monenlaisten aktiviteettien ja urheilulajien mekka. Maisemat ovat ihanat, kun joka suuntaan nousee vuoria ja aurinko heijastaa lumisiin huippuihin. Kylän läpi kohisee joki, jonka vesi on vuoripurojen viilentämää. Kylältä löytyy suunnilleen kaikkien ulkoilmaan sopivia vaatteita ja varusteita tekevien merkkien liikkeet, sekä varsin kelvollisia, tosin vähän tyyriitä rafloja illoiksi, kun ei jaksa kokata kämpillä.

Minut Chamonixiin veti kiipeily, eivätkä ensimmäiset pari päivää ole tuottaneet sen suhteen pettymystä. Pikkusiskoni, joka ei kiipeä lainkaan, lähti myös mukaan reissun alkupätkälle, ja hänen kanssaan ollaan kierretty myös turistijuttuja, vähän vaellettu ja istuskeltu kuppiloissa kylällä, niin viinillä kuin fondue-padan ääressä.

Olen joka hetki tyytyväisempi päätökseeni olla täällä kerralla pidempi pätkä reissussa. Vietän Alpeilla ruhtinaalliselta tuntuvat kolme viikkoa. Aika vähältä tuntuu sekin, kiivettävä ja nähtävä ei meinaan yhteen ihmiselämään taida seudulta loppua.