Tutkimustuloksia ripulireissulta

Benin ripulireissu

Osallistuin toissa kesänä rokotetutkimusmatkalle Beninissä, Länsi-Afrikassa. Tuttavallisemmin ripulireissuksi ristityn matkan tarkoituksena oli kokeilla kehitteillä olevaa ripulirokotetta. Nyt tutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu ja niistä uutisoitiin esimerkiksi päivän Helsingin sanomissa. Hyvältä vaikuttaa!

Ripuli on yksi alle viisivuotiaiden yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa. Likainen vesi ja puutteellinen sanitaatio ja hygienia aiheuttavat ripulia köyhemmissä maissa ja erityisesti lapsille se voi olla hengenvaarallista. Tutkimuksen tärkein merkitys on se, että kehitysmaiden pienille lapsille saadaan rokote, minkä lisäksi siitä voi olla iloa turistiripulin hoidossa.

Tutkimuksessa kehitettiin rokotetta, jota testaamaan Beniniin lähetettiin yli 700 suomalaista vuosina 2017-2019. Olin mukana 11 hengen ryhmässä kesällä 2018. Nyt kun rokote on todettu turvalliseksi, sitä kokeillaan seuraavassa vaiheessa Gambiassa ja Sambiassa.

Benin ripulireissu

Varsinkin nyt koronan aikaan olen muistellut tätä reissua lämmöllä, loistava kokemus. Grand Popon kalastajakylä Atlantin rannalla oli ikimuistoinen ja ihana paikka. Pauhaava valtameri, pehmeä rantahiekka ja päivät palmujen alla ovat jääneet vahvasti mieleeni. Kylän raittia kuljettiin edestakaisin mopotaksin tarakalla, vaikka kyytin nousu vähän hirvitti.

Suomalaiset eivät ole Grand Popon kylällä olleet tuntematon näky ennen tätä tutkimustakaan, sillä suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi Villa Karo on sijainnut siellä jo vuosia. Ventovieraassa porukassa reissussa olo oli yllättävänkin hauskaa. (Paikalliseen palmuviinaan sodabiin ei ehkä tarvitse enää ikinä koskea.)

Pieni Benin on mainio maa, jota suosittelen myös matkakohteena Länsi-Afrikassa, kunhan matkailu taas alkaa olla turvallisempaa. Paikallisessa kulttuurissa oli paljon nähtävää: perinteisiä seremonioita, siirtomaavallan julmaa historiaa, nykypäivän taidetta. Ranskan entisessä siirtomaassa parempi ranskan taito olisi ollut etu ihmisiin tutustumisessa, kielimuuri oli paikoin korkea.

Tämä oli ensimmäinen matkani Afrikan mantereelle ja se nosti kovasti mielenkiintoani maanosaa kohtaan. Sen jälkeen olenkin kiertänyt Itä-Afrikassa parilla eri reissulla Etiopiaa ja Tansaniaa, seuraavaksi houkuttelisi eteläinen Afrikka, kun matkustus joskus taas muuttuu mahdolliseksi.

Kirjoitin reissusta taannoin useammankin jutun, tunnisteella Benin löytyy päivityksiä parin vuoden takaa niin nähtävyyksistä kuin ripulireissulle osallistumisesta.

Kannattiko osallistua rokotetutkimukseen?

Grand-PopoHuomenna lähtee lento kohti Alppeja, joten tässä vielä viimeinen blogijuttu Beninin ripulireissusta. Jos tulee jotakin kysyttävää Beninistä tai tutkimuksesta, vastaan mielelläni kommenteissa tai vaikka sähköpostilla!

Osallistuin ripulireissuun ryhmän 27 mukana heinäkuun alussa. Meitä oli matkassa yhteensä 11 henkeä, monet varsin kokeineita matkustajia. Porukka oli todella mainio, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin!

Matkan jälkeen minulta on kysytty tietysti eniten siitä, iskikö ripuli. Itse pysyin koko reissun ajan terveenä, kotiinpaluun jälkeen paluu ”tavalliseen” ruokavalioon on vaatinut vähän totuttelua. Matkaporukastamme monilla oli vatsa sekaisin, osalla enemmän ja osalla vähemmän, mutta jäin siihen käsitykseen, että kenenkään reissua ripuli ei pahasti pilannut.

En ollut aiemmin matkustanut Afrikan mantereella ja tutkimusmatka sytytti kuumeen päästä tutkimaan maanosan eri seutuja uudelleenkin. Benin oli siisti, rauhallinen ja turvallinen kohde, jota suosittelen lämpimästi myös vähemmän seikkailuhenkisille matkaajille. Ranskan kielen taitoni koheni parissa viikossa kummasti, kun englanti ei ollutkaan ykköskieli asiointiin. Tutkimusmatkalaisille järjestetty ohjelma oli pääosin mielenkiintoista, ja jos joku ei kiinnostanut, ei mihinkään ollut pakko osallistua.

En yleensä erittele blogiini reissujeni kustannuksia, mutta tällä kertaa kokosin pienen yhteenvedon matkan kuluista. Verrattuna pakettimatkoihin samalle seudulle, tuli reissu todella edulliseksi.

Mitä maksoi tutkimusmatka?

  • lennot alle 30-v. osallistujan alennuksella 495€
  • Villa Karon jäsenmaksu, joka kattoi myös ohjelmaa paikan päällä 170€
  • kahden viikon eläminen, eli ruuat, juomat, maksulliset retket, tuliaiset ja muut ostokset 350€
  • apteekkihommat ennen matkaa, eli keltakuume- ja hepatiittirokote, tehokas hyttysmyrkky, aurinkorasva jne. n. 100€
  • yhteensä n. 1115€

Tutkimusmatkalle osallistuminen oli tosi hyvä kokemus ja suosittelen reissua muillekin. Hyvä mahdollisuus päästä sekä kehittämään lääketiedettä että näkemään mielenkiintoinen paikka, jossa moni matkalainen ei ole vielä käynyt. Lisätietoja osallistumisesta löytyy tutkimusmatkan sivuilta.

Lue myös muut jutut tutkimusmatkalta:

Elämää Grand-Popossa

_DSC0009Rokotetutkimuksen tukikohtana toimi Grand-Popon kylä Beninin ja Togon rajalla. Grand-Popo on alueeltaan melko suuri, ja siellä asuu noin yhdeksän tuhatta asukasta. Varsinainen kylä on keskittynyt pääkadun varteen, jonka varrella kauppiaat pitivät kojujaan ja ravintolat suurimmaksi osaksi sijaitsivat.

Kylillä liikutaan mopoilla, jotka pysähtyvät kohdalle tarjoamaan kyytiä. Kylän raittia kelpasi huristaa tukka hulmuten. Vauhtia oli välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta kyyti tuntui aina turvalliselta. Mopotaksille annettiin lantti tai pari määränpäässä, hinta oli hyvä sopia etukäteen.
UntitledKahdesta vaihtoehtoisesta hotellista majoituin Awalessa. Bungalow palmujen katveessa olisi voinut olla oikeastaan missä tahansa maailmassa. Tuuletin toimi, suihkusta sai virkistävän viileää vettä ja hiekkaranta alkoi suoraan hotellialueen laidasta. Hotellin baarissa oli kiva istuskella iltaisin lukemassa ja tietokoneella, wifi toimi huoneissa todella hitaasti, mutta kuppilassa paremmin. Meren kohina ja aaltojen iskeytyminen rantaan kuuluu kaikkialla alueella yötä päivää.

Uima-altaalla sai kulumaan aikaa kuin huomaamatta. Ilma oli kuumaa ja kosteaa, joten pulikoinnin lisäksi muuta liikuntaa ei oikein jaksanut harrastaa. Kerran kävin lenkillä, yhtenä aamuna joogasin meren äärellä.
UntitledEtukäteen vähän jännitin, kuinka kasvissyöjä pärjää Beninissä. Yllätyin, miten hyvin ravintoloissa tajuttiin, kun kerroin olevani vegetarién ja paria poikkeusta lukuunottamatta ruoka oli tosi hyvää. Pääasiassa söin erilaisia tomaattikastikkeita riisin ja spagetin kera. Paikallinen mieto kotijuustoa muistuttava pöllijuusto toi sooseihin rakennetta. Katuruoka oli todella halpaa, parilla eurolla sai ison annoksen. Hotellin ravintolasta sai myös pizzalättyjä ja aamiaiseksi munakkaat, joten pari viikkoa pärjäsi mainiosti. Jos syö kalaa, on Grand-Popo siihen hyvä paikka, kala ja merenelävät ovat tuoreita ja kuulemma erinomaisia.
UntitledUntitled
Varsinaista nähtävää Grand-Popossa ei juuri arjen lisäksi ole. Yhtenä päivänä käytiin tutustumassa Villa Karon tiloihin, siellä on kaksi museota, toisessa taidetta ja toisessa veistoksia, melko laaja kirjasto ja taiteilijaresidenssin tilat. Villa Karo oli heinäkuussa hiljaisempi, mutta yleensä siellä järjestetään tapahtumia, näytetään ulkoilmaelokuvia jne.

Grand-Popo on leppoisa paikka lomailuun ja täydelliseeen rentoutumiseen, mutta kahdessa viikossa sai paikasta aika lailla tarpeekseen. Jos olisi halunnut olla pidemmän aikaa, olisi pitänyt alkaa aktiivisemmin keksimään tekemistä.

Ganvie – kaupunki veden päällä

GanvieGanvieUntitledUntitledAfrikan Venetsiaksi kutsuttu Ganvien kaupunki sijaitsee järven keskellä. Reilu vartin matka kalastajien kaupunkiin taittui puuveneellä. Perimätieto kertoo, että kaupunki perustettiin järvelle, kun kyläläisten viholliset eivät osanneet uida, jolloin veden keskellä oli turvassa. Kalastus on tärkeä elinkeino edelleen.

Kaupungissa on melko vähän varsinaista nähtävää, muutama myymälä ja kuppila. Kiinnostavinta nähtävää on paikallisten elämäntyyli. Talot ovat pääasiassa pylväiden päällä, jokaisella pienellä maaläntillä on rakennuksia ja eläimiä. Heti kaupungin laidalla työskentelevät kalastajat verkkoineen. Kaiken yhdistävät puuveneet. Ne muodostavat kelluvat markkinat, niillä kuljetetaan lapset kouluun ja kuljetaan muutenkin paikasta toiseen. Vesi on läsnä kaikkialla.

Ihmiset Ganviessa eivät selvästikään pitäneet turisteista. Erityisesti kameroita ja kuvaamista katsottiin todella pahasti, joten pidin kameran suosiolla laukussa. Oli hieman kiusallinen olo kierrellä veneellä toisten kotiportailla. Muutamat lapset vilkuttelivat ohikulkijoille, mutta suurin osa aikuisista vaikutti siltä, että matkailijat eivät olleet tervetulleita heidän kulmilleen.

Vaikuttavinta Ganviessa oli kameronilaistaustaisen valokuvaaja Angèle Etoundi Essamban näyttely Woman of Water. Näyttelyssä oli kuvattu Ganvien naisia arjessaan veden ympäröimänä. Naisten arki on usein näkymätöntä, vähemmän dokumentoitua. Vahva valinta nostaa juuri se kuvien keskiöön. Kuvat olivat todella upeita, osa niistä on nähtävillä Essamban kotisivuilla.

Ouidah – historiallinen orjakaupunki

UntitledUntitledUntitledUntitledUntitled
Beninissä on muutamia varsinaisia nähtävyyksiä, ehkä tunnetuin niistä on historiallinen Ouidahin kaupunki. Se oli aikanaan yksi Länsi-Afrikan vilkkaimmista orjasatamista.

Ouidahissa on rinnakkain samalla alueella niin kirkko, moskeija kuin paikallinen vodun-uskonnon käärmetemppeli ja pyhä metsäkin. Portugalilaisten siirtomaa-ajan linnoitukseen on rakennettu museo, jossa kerrottiin orjakaupasta.

Kaupungista lähtee kohti merta tie, jota orjien kerrotaan kulkeneen. Reitin varrella on patsaita ja muistomerkkejä. Reitin päässä meren rannassa on Portti, josta ei ole paluuta, Gate of no return. Portin toinen puoli on symbolinen paluuportti heille, jotka ovat myöhemmin palaneet takaisin Beniniin juuriaan etsimään.

Historillis-uskonnollisten nähtävyyksien lisäksi kävimme katsomassa modernimpaa beniniläistä taidetta esittelevän Fondation Zinsoun museon, josta pidin todella paljon. Siellä suosikkini oli vuoteen 2059 katsova piirros, jonka mukaan 50 vuoden kuluttua Beninissä on naispresidentti. Sitä odotellessa!