Belgia

Keväällä 2015 asuin Brysselin kupeessa Leuvenissa. Olin silloin Leuvenin yliopistossa Erasmus-vaihdossa viiden kuukauden ajan. Leuven on pieni, kompakti, mutta eloisa kaupunki, jonka väestöstä huomattava on opiskelijoita.

Oli todella kummallista palata käymään Leuvenissa, kävellä samoilla kaduilla, samoilla kujilla. Täällä minä asuin, tuolla kävin kaupassa. Tuolla puistossa loikoilin kesäpäivinä, tuolla asui eräs ystävä, tuolla istuin luennoilla. Kaikki ne kuppilat, joissa kuluivat iltakaudet, kun olut tai viinilasi maksaa vain euron, pari. Kaupunki oli ennallaan, osasin yhä oikotiet kapeilla kujilla.

Vaihto-opiskelu oli todella onnellinen jakso elämässäni. Oli ihanaa olla irrallaan arjesta, kaukana kaikista vastuista ja velvollisuuksista. Ikään kuin olisi laittanut oman elämän pause-napin pohjaan, jättänyt sen Suomeen odottamaan. Tavallaan sai keksiä itsensä uudelleen, karistaa joitakin piirteitä pois, olla joissain asioissa toisenlainen. Kukaan ei tuntenut minua ennalta ja kaikki suhteet tuli luoda tyhjästä, puhtaalta pöydältä vailla mitään ennakkotietoja.

Tuntuu siltä, että vaihto-opiskelijat luovat ystävyyksiä samaan tapaan, kuin päiväkoti-ikäiset: ei tarvitse kuin istua jonkun viereen ja esittäytyä, ja sitten ollaankin jo kavereita.

Leuveniin palatessa oli ihana huomata, että tuolloin luodut ystävyydet myös kestävät ja tosi moni kaveri halusi yhä nähdä. Kuulumisia pystyi jatkamaan ihan samasta kohtaa, kuin mihin pari vuotta sitten oli jäänyt.

Kun lähdin lentokentälle aamulla aivan liian varhain, kaupunki vasta heräili. Ei tehnyt mieli lähteä, teki mieli jäädä.

// I was an Erasmus-student in Leuven, Belgium, two years ago. It was pretty emotional to visit the city again: things were mostly the same and I really felt like I wanted to skip my flight back home and just stay there.