Stay home club – koronaviruksen vaikutukset Belgiassa

Bryssel

Kuten kaikkialla muuallakin, koronaviruksen vaikutukset Belgiassa ovat olleet suuret.

Töissä europarlamentissa poikkeustila oli ilmassa vahvasti jo viime viikolla, kun täysistunto Strasbourgista siirtyi hyvin pienimuotoisena Brysseliin. Etätyökomennus henkilökunnalle alkoi viime torstaista ja jatkuu ainakin koko tämän viikon.

Belgia ilmoitti torstai-iltana sulkevansa ravintolat, baarit ja koulut viikonlopusta alkaen. Koulut ovat kiinni pääsiäislomalle saakka, joten tuskinpa töissäkään palataan ihan pian normaaliin rytmiin vielä hyvään toviin. Minusta tuntuu, että eurokupla on enemmän hepulissa, kuin tavalliset belgialaiset.

Tilanteen kiihtyessä harkitsin hetken, olisiko vielä pitänyt syöksyä Suomeen perheen luokse odottelemaan, että korona menee ohi. Pohdin, tuleeko yksin ulkomailla orpo olo, alkaako ahdistaa. Turhan matkustamisen välttämiseksi päädyin kuitenkin jäämään Brysseliin, täällä on kuitenkin oma kotini ja aivan riittävästi myös sosiaalista tukiverkkoa nykyään. Lisäksi läheisten osalta esimerkiksi isovanhempani ovat viruksen riskiryhmää, olisi ollut hirveä tuliainen tuoda tauti tietämättään heille.

Varsinkin Suomessa luotto viranomaisiin ja päättäjiin on osaltani korkea, siellä tehdään parhaan mahdollisen saatavilla olevan tiedon pohjalta parhaita mahdollisia ratkaisuja. Samalla myös jokaisen omat toimet viruksen leviämisen hidastamiseksi ovat tärkeitä. Silti kannan huolta eri maiden terveydenhuollon kestokyvystä, tilanne on poikkeuksellinen. Lisäksi olosuhteet esimerkiksi Kreikan pakolaisleireillä ovat olleet ajatuksissani paljon. Siellä ei koronasta selvitä.

Belgia korona home workout

Mitä tehdä yksin kotona

Vaikka ulkona liikkumista ei Belgiassa olekaan kielletty, vietin viikonloppua itsekseni kotosalla ja samalla linjalla aion jatkaa tulevan viikon. Suositus turhien kontaktien välttämisestä, social distancing, on keino hidastaa viruksen leviämistä.

Omalla tavallaan on ollut aika nautinnollista olla vaan, katsella tyhjää kalenteria ja puuhailla kotona. Tekemisen pulaa ei ole tullut. Youtube on täynnä hyviä kotitreenejä, olen joogannut ja tehnyt erilaisia kehonpaino- ja liikkuvuusharjoituksia. Olen lukenut kirjoja, kun kerrankin malttaa keskittyä ja kirjoittanut pitkiä päiväkirjamerkintöjä. Luulen, että näiden aikojen tunnelmiin on vuosien päästä kiinnostavaa palata. Ainut asia, mikä harmittaa on, että minulla ei ole neulomisvälineitä mukana Belgiassa. Nyt olisi hyvä hetki pistää villasukat puikoille.

Olen vähän liiankin hyvä viettämään aikaa yksin ja omissa oloissani, eipä ole juuri ollut ihmiskontakteja ikävä. Chatit ja soittelu ovat aivan hyvä keino pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Sen sijaan koiraa on ollut ikävä, samoin luontoon ja vuorille. Kalenterin osaltakin on jännä huomata, minkä menojen peruuntuminen harmittaa ja mitkä puolestaan eivät sitten tippaakaan. Ehkä tämä erikoistilanne voikin olla hyvä harjoitus siihen, mitä eniten haluaa tehdä ja mistä kaikkein eniten nauttii.

Home office

Peruuntuneet matkat

Koronan takia kevään reissusuunnitelmat menivät uusiksi. Tiedostan hyvin, että tämä on varsinainen luksusongelma, kun monilta on toimeentulo ja terveys tulilinjalla hupireissujen sijaan… Tulevana perjantaina oli tarkoitus karata ystävän kanssa Kööpenhaminaan viikonlopuksi, nyt tietysti jää menemättä.

Vappuna puolestaan oli tarkoitus suunnata perheen kanssa Lähi-itään. Sekin reissu peruuntui, kun Israel sulki rajansa. Tämään matkan peruuntuminen harmittaa erityisesti. Useammat perheenjäseneni ovat työskennelleet eri aikoina tuolla suunnalla ja olen viettänyt siellä lapsena enemmänkin aikaa. Edellisestä matkastani Lähi-idässä on pian kymmenen vuotta. Olisi ollut hauskaa mennä uudestaan katselemaan, miten tutut paikat ovat muuttuneet.

Toisaalta nyt on ollut hyvää aikaa myös miettiä, millaisia matkoja sitä tulevaisuudessa tahtoo tehdä. Kesäkuun kiipeilyreissu Bohusläniin toivottavasti pysyy kalenterissa. Mitä sen jälkeen, kenties maata pitkin ja vuorille… lisää suunnitelmista, kunhan maailma palaa taas takaisin radalleen.

Stay home, stay safe.

Brysselin talvi

Bryssel talvellaNiin, talvi kai se edelleen näin helmikuussa on, vaikka Belgiassa on valoisaa, linnut laulavat ja aurinko paistaa kuin keväisinä päivinä. Vaikka Suomea etelämmässä täällä ollaankin, ovat lämpötilat silti olleet poikkeuksellisia.

Olo on kevyempi kuin aikoihin. Raskaan viime vuoden jälkeen on erityisen ilahduttavaa huomata, että uusi vuosi on alkanut todella hyvissä tunnelmissa. Selkeää, yksinkertaista ja kivaa, siinä kaikki, mitä vuodelta 2020 toivon. Tasaista ja vaikka vähän tylsääkin, kiitos.Bryssel kahvila

Brysselissä asumista on pian puoli vuotta takana. Kaupungilla voi jo kulkea ilman karttaa. Olen kirjoittanut blogiin expat-elämästä Belgiassa vähemmän kuin alkusyksystä tänne muuttaessani ajattelin. Matkoilta ja muista erityisistä hetkistä on enemmän kerrottavaa, sen sijaan arki on arkea missä tahansa. Toimiston käytäviä, harrastuksia, kavereita. En tiedä, kiinnostaako ketään tälläiset kuulumiset ilman sen kummempaa?

Kantapaikkoja on löytynyt ympäri kaupunkia, kuppiloita ja kulmia, joissa olo on kotoisa. Kansainvälistä kaupunkielämää parhaimmillaan, olen istunut kirjan kanssa kahviloissa viikonloppuisin, illallistanut ystävien kanssa, ottanut oluet, vielä toisetkin. Sellaista elämää, jota iso eurooppalainen metropoli tarjoaa.

Viime viikkoina erityisen kivaa on ollut se, että paljon ystäviä ja perhettä Suomesta on käynyt kylässä täällä. Vaikka Helsinkiin ei ole ollut ikävä, on ihanaa tavata tuttuja kasvoja ja kuulla, miten kotimaassa sujuu. Erityisen innoissani olin, kun sain lähetyksen Runebergin torttuja, noita kausileivonnaisten kuninkaita.

Bryssel talviLevollinen vuodenvaihteen pitkä loma ja lähestyvä kevät ovat tuonut uutta puhtia olemiseen. Syksyllä vietin paljon aikaa itsekseni, omia ajatuksia selvitellen. Nyt on sellainen olo, että alkaa olla avoimempi myös uudelle. Ensi töikseni ilmoittauduin ranskan kielikurssille, arjesta selviämisen helpottamisen lisäksi olen aidosti innoissani mahdollisuudesta oppia uutta kieltä siihen otollisessa ympäristössä.

Alkuvuoden flunssan jälkeen olen päässyt taas treenaamisen makuun, keho kaipaa vahvistusta kohti kesän kiipeilykautta ja liikunnasta saa paljon virtaa. Vastoin tapojani reipastuin jopa kuntosalille, ihmeiden aika ei siis ole ohi. Seuraava suurempi haaste on edessä jo parin viikon päästä Kilimanjarolla, en malta odottaa matkaan pääsemistä! Vielä on malarialääkkeet hankkimatta ja pari pientä varustehankintaa tekemättä…

Ensikosketus ulkokiipeilyyn Belgiassa

kiipeily belgiaMuutto Belgiaan oli kiipeilyharrastukselle huolestuttava haaste: maa on isoilta osin onneton lättänä enkä entuudestaan tuntenut täältä yhtään kiipeilijöitä. En varsinkaan yhtään sellaisia kiipeilijöitä, joiden kanssa lähteä ulkokallioille.

Kiipeilyhallilta löytyi onneksi nopeasti mahtava porukka, joka otti iloisesti mukaan, kun paineltiin viime sunnuntaina koko päiväksi ulos kiipeilemään. Kallioksi valikoitui Pont-a-Lesse, Lesse-joen varrella. Autolla matka Brysselistä Ardennien ylänköalueelle Etelä-Belgiaan kesti reilun tunnin.

Pont-a-Lesse oli aurinkoisena sunnuntaina uskomattoman ruuhkainen. Jos Les Gaillandsia Chamonix’ssa ei lasketa, en ole missään kallioilla nähnyt samanlaista kuhinaa. Seurueita kiipeilyreppujen kanssa kulki parkkipaikalta kallioille jonossa, ja paikalle pelmahti myös bussilastillinen hollantilaisia kiipeilykoululaisia. Sekaan sopi kuitenkin ihan kohtuudella ilman hirvittävää ihmisvihaa.

Kiipeilyalue koostuu useammasta sektorista, me vietettiin päivä castel 5-sektorilla. Viiden hengen porukalla kaksi köysistöä oli liki koko ajan seinällä, metrejä kertyi jokaiselle mukavasti.

Graniittiin tottuneena kalkkikivi herätti alkuun epäilyksiä ja tuntui kenkien alla pirun liukkaalta. Tiheät pulttivälit, melko lyhyet reitit ja pehmeät greidit olivatkin juuri hyvät olosuhteet ottaa kivenlaatuun tuntumaa. Liidailut kulkivat hyvin, yllätin itsenikin kiipeämällä 6a:n on-sightina. Löysät greidit tai ei, niin ilahdutti silti.

Ennen kotimatkaa istuttiin kiipeilyalueen vieressä olevan hotellin terassille oluelle, kyllä kelpasi. Ainut miinus aurinkorasvan puutteesta: enpä tiennyt, että syyskuun puolivälissä on mahdollista käräyttää hartiat punaisiksi.

This is the life now

BrysselBrysselBryssel

Puhelimen kuvarullaan tallentuneet satunnaiset hetket osoittavat, että ensimmäiset viikot Brysselissä ovat jo takana. Aika etenee jäniksen loikilla, hallitsemattomasti hyppien. Vaikka moni asia Belgiassa ja töissä on tuttua, on siihen päälle humahtanut valtava määrä kaikkea uutta omaksuttavaa.

Uudet kasvot, uusi koti, uudet kadut, uudet kuviot. Olo on ollut sellainen, kuin olisi omassa elämässään sivustakatsojan roolissa, kun yrittää pöllämystyneenä ottaa kaiken vastaan.

Europarlamentti on valtava laitos, joka nielaisee nopeasti mukaansa. Päivät venyvät pidemmiksi, kuin mihin olen tottunut, mutta työ on mielekästä. Sattumalta moni kaveri Suomestakin on käynyt työasioilla täällä. Kummallinen olo, kun samaan aikaan on ihan lähellä ja kuitenkin tosi kaukana elämästä ja ystävistä Helsingissä.

Kun etukäteen vähän huolehdin, että olisin alkuun yksinäinen, on arki ottanut ihan toisen suunnan: tekemistä ja tuttavuuksia riittää. Ilokseni olen huomannut, että kaikkea ei tarvitse aloittaa nollasta, vaan Brysselissä on jo entuudestaan yllättävän paljon ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, kaljalla, kaupungilla.

Kaiken kohinan keskellä on hetkiä, kun tajuan kirkkaasti, että todella asun ja työskentelen täällä. Tunne iskee arkisissa tilanteissa: bussissa, kassajonossa, illalla, kun kävelee kaupungilta kotiin: asun Brysselissä. Elämä on täällä, this is the life now.

 

 

 

Loppuja ja alkuja

Bryssel expatSiinä se nyt on, uusi kotikatu Brysselissä.

Viimeisellä viikkolla Helsingissä kaiken tekemisen päällä on epätodellinen sumu, että tässä sitä nyt ollaan, yhdenlaisen lopun äärellä. Kaikki arkiset asiat muuttuvat merkityksellisiksi, sillä ne eivät toistu enää Helsingissä, vaan luvassa on uudenlaisia rutiineja.

Uusi uljas elämä on alkanut väsyneesti. Saavun Brysseliin jo perjantaina, muutan pariksi päiväksi hotelliin. Otan matkalaukkuineni taksin lentokentältä, vaikka en normaalisti ikinä raaski. Istun taksin takapenkillä, katselen katuja, olo on tyhjä. Olen sentään täällä, se saa riittää toistaiseksi.

On helle, liki kolmekymmentä astetta. Hämärässä hotellihuoneessa nukun paljon. Kiertelen kaupungilla, etsin omalta tuntuvia paikkoja. Ne ovat ensimmäisiä kiintopisteitä, joiden ympärille uusi arki alkaa toivottavasti rakentua.

Muutan tavarani taksilla hotellista tilapäiseen asuntooni. Vuokraemännän puolalainen kaveri auttaa kantamaan matkalaukkuja kapeita portaita ylös asti, ullakkohuoneeseen, jossa on vino katto ja keltainen nojatuoli. Jään asuntoon yksin, kaikkialla on hiljaista. Kattoikkunasta näkyy pilviä ja lähitalojen kattoja.

Tänään alkaa syyskuu, syksy. Työt alkavat huomenna.