Raflavinkki Brysseliin: Ancho

Bryssel ravintolaBryssel ravintola Ancho
Belgiassa on ihanaa mennä ulos syömään. Keskieurooppalaiseen tyyliin ilahduttavat erityisesti kivat korttelipaikat, joissa safka ei maksa maltaita tai vaadi turhaa hienostelua. Aidosti monikulttuurisessa maassa on myös ruokakulttuuria monista taustoista, viime reissulla käytiin muun muassa mainiossa etiopialaisessa ravintolassa.

Yksi suosikkini Brysselissä on Ancho. Louisan metroaseman lähellä Saint-Gillesissä sijaitseva Ancho on mainio taco-paikka, joka on auki myöhään. Meksikolaishenkisen safkan lisäksi Anchosta saa pienpanimo-oluita. Tälläkin kertaa Ancho pelasti pitkän duunipäivän päälle, kun matkalla hotellille pystyi nappaamaan nopeasti muutaman tacon ja lasillisen evääksi ennen yöunia.

Ancho
Rue jourdan, 14
1060 Saint-Gilles
www.ancho.be

Katso myös muut Bryssel-jutut:

Hygge hotelli Brysselistä

Bryssel hotel HyggeBryssel hotel HyggeBryssel hotel HyggeOlen aina haaveillut työstä, jossa saisi matkustaa paljon. Pakko kyllä myöntää, että vaaleanpunaiset lasit duunireissuista vähän karisivat. Päädyin tällä viikolla taas kerran Belgiaan, pikaiselle yhden yön työreissulle Brysseliin torstaista perjantaihin.

48 tuntiin mahtuu paljon: torstaina aamuyöstä lentokentälle, päivän täysillä töitä ja tukku uusia ihmisiä ympäri Eurooppaa, koiranunet hotellissa, toisena päivänä sama setti töiden osalta, ja illaksi kotimatkalle niin, että perillä olin vasta puolilta öin. Olisi ollut ihanaa jäädä Belgiaan viikonlopuksi, mutta ei onnistunut tällä kertaa.

Töiden takia olen pyörinyt lähinnä EU-instituutioiden luona sekä alueilla niiden lähellä. Jos asuisin Brysselissä, haluaisin ehdottomasti kämpän Ixellesin alueelta. EU-instituutioihin on kävelymatka, mutta kulmat ovat byrokraattikortteleita kotoisampia.

Yleensä majoitun matkoilla kämäisissä hostelleissa, vuoristomajoissa tai kaverien nurkissa loisimassa. Nyt, kun kyseessä oli ns. Aikuisten Työmatka, pistin elämän risaiseksi ja varasin itselleni kunnon hotellin. Hygge Hotel on skandinaavistyylinen hotelli ihan Louisan metroaseman lähellä. Hymyilytti, kun hotellin aula oli sisustettu Marimekolla.

Huone yhdelle ei ollut valtavan suuri, mutta ajoi asiansa, sillä siellä ehti käydä lähinnä nukkumassa. Duunipäivän päätteeksi suurta luksusta oli mennä kylpyyn, ilokseni huoneessa oli amme. Sain kiitokseksi eräästä hommasta shampanjapullon, jota ei tietenkään saanut tuotua käsimatkatavaroissa Suomeen, joten oli pakko korkata pullo Belgiassa. Ei huono.

Ajattelin heittää blogin puolelle lähiaikoina lisää Bryssel-tärppejä, osa uudempia ja osa aiemmilta reissuilta julkaisematta jääneitä. Vaikka moni parjaa Brysseliä tylsäksi, kaupunki on yksi ehdottomista suosikeistani.

Hygge Hotel
Rue des Drapiers 31-33
1050 Ixelles
www.hyggehotel.be

3x Brysselin parhaat kirjakaupat

Untitled

Tropismes

Galerie des Princesin lasikaton alta löytyy taianomainen kirjakauppa Tropismes. Henkeäsalpaavan korea peilisali tekee suuren vaikutuksen, mutta myös kirjakaupan valikoima on häkellyttävän laadukas. Englanninkielinen hylly on pieni, mutta selkeästi ajatuksella kuratoitu. Jokainen kirja vaikuttaa älykkäältä ja kiehtovalta, tekee mieli kantaa ne kaikki kassalle.

11, Galerie des Princes
Galeries Royale Saint-Hubert
Bryssel

Ptyx

Ixellesin alueella sijaitseva Ptyx erottuu jo julkisivullaan kadun varrelta. Sisällä tyylikäs sisustus jatkuu lattiasta kattoon, muista katsoa ylöspäin. Ranskankielisten kirjojen lisäksi erityisesti sarjakuvahylly on täynnä houkuttelevia teoksia.

Rue Lesbroussart 39
1050 Ixelles

Untitled

Peinture Fraiche

Taidetta, designiä, arkkitehtuuria, valokuvia. Peinture Fraichen taidekirjakauppa on täynnä visuaalisesti vetäviä teoksia. Sellaisia, joita tekee mieli jättää kotona pöydän kulmalle, lehteillä ohimennen muutama sivu kerrallaan, imeä itseensä inspiraatiota.

Rue du Tabellion, Notarisstraat 10
1050 Ixelles

Terveiset Brysselistä!

BrysselBrysselBrysselBrysselTerveiset Brysselistä! Olen ottanut tavaksi piipahtaa Belgiassa vuosittain, nyt on taas sen aika. Vaikka vaihto-opinnoista, jotka minut tänne ensi kertaa toivat on jo vuosia, edelleen tuntuu kotoisalta. Tällä kertaa olen tullut Brysseliin työreissulle, mutta ennen maanantaita on onneksi ollut kaksi täyttä päivää aivan omaa aikaa.

Vaikka vaihtui jo joulukuuksi, Brysselissä on lämmintä ja sataa tihkuttaa, kuten aina. Ensimmäisen vohvelin söin jo yöpalaksi lentokentältä kaupunkiin mennessäni. Rakastan Belgian kansainvälisyyttä, ympärillä puhuttaan milloin ranskaa, flaamia ja englantia, suloisessa sekamelskassa.

Nähtävyyksiä ei täällä tarvitse kiertää, kun kaupunki on tuttu. Silti käyn Mont des Artsilla ottamassa kuvan, kuljen Galerie du Roin lasikaton alla. On ihanaa, kun ei ole mitään varsinaisia suunnitelmia. Olen istunut itsekseni kahviloissa kirjan kanssa, notkunut päivän pitkin kirjakauppoja. Kipittänyt pitkin pikkukujia ja putiikkeja, istunut iltaa belgi-oluiden äärellä. Matkustanut junalla halki maaseudun ja kaupunkien kohti Antwerpeniä vaihtoaikojen parasta ystävääni tapaamaan. Kun tapaa vain kerran pari vuodessa, on aina paljon kerrottavaa.

Pimeän ja väsyttävän syksyn jälkeen on ollut palkitsevaa tuntea olevansa ainakin pari päivää aivan oikeassa paikassa. Olen miettinyt, että mikä siinä on, että vaikka kahviloita ja kuppiloita on tietysti Helsinkikin pullollaan, ei tällaiseen täysin vapaaseen ja ihanan irralliseen oloon pääse kuin ulkomailla ollessaan.

Paluu opiskelijavaihdon tunnelmiin Leuvenissa

leuven05leuven03leuven04leuven01leuven02
Keväällä 2015 asuin Brysselin kupeessa Leuvenissa. Olin silloin Leuvenin yliopistossa Erasmus-vaihdossa viiden kuukauden ajan. Leuven on pieni, kompakti, mutta eloisa kaupunki, jonka väestöstä huomattava on opiskelijoita.

Oli todella kummallista palata käymään Leuvenissa, kävellä samoilla kaduilla, samoilla kujilla. Täällä minä asuin, tuolla kävin kaupassa. Tuolla puistossa loikoilin kesäpäivinä, tuolla asui eräs ystävä, tuolla istuin luennoilla. Kaikki ne kuppilat, joissa kuluivat iltakaudet, kun olut tai viinilasi maksaa vain euron, pari. Kaupunki oli ennallaan, osasin yhä oikotiet kapeilla kujilla.

Vaihto-opiskelu oli todella onnellinen jakso elämässäni. Oli ihanaa olla irrallaan arjesta, kaukana kaikista vastuista ja velvollisuuksista. Ikään kuin olisi laittanut oman elämän pause-napin pohjaan, jättänyt sen Suomeen odottamaan. Tavallaan sai keksiä itsensä uudelleen, karistaa joitakin piirteitä pois, olla joissain asioissa toisenlainen. Kukaan ei tuntenut minua ennalta ja kaikki suhteet tuli luoda tyhjästä, puhtaalta pöydältä vailla mitään ennakkotietoja.

Tuntuu siltä, että vaihto-opiskelijat luovat ystävyyksiä samaan tapaan, kuin päiväkoti-ikäiset: ei tarvitse kuin istua jonkun viereen ja esittäytyä, ja sitten ollaankin jo kavereita.

Leuveniin palatessa oli ihana huomata, että tuolloin luodut ystävyydet myös kestävät ja tosi moni kaveri halusi yhä nähdä. Kuulumisia pystyi jatkamaan ihan samasta kohtaa, kuin mihin pari vuotta sitten oli jäänyt.

Kun lähdin lentokentälle aamulla aivan liian varhain, kaupunki vasta heräili. Ei tehnyt mieli lähteä, teki mieli jäädä.

// I was an Erasmus-student in Leuven, Belgium, two years ago. It was pretty emotional to visit the city again: things were mostly the same and I really felt like I wanted to skip my flight back home and just stay there.