Kirjahyllypornoa

kirjat2kirjat1kirjat4

Ostoslistalla: kirjahylly.

Muutin juuri takaisin vanhaan asuntooni. Huonekalut ja muut tavarat pysyvät samoina, mutta nyt aion toteuttaa haaveeni kirjahyllyn hankkimisesta. Toiveissa on vaalea avohylly, jossa huomio keskittyy itse asiaan, siis kirjoihin.

Lundian klassikohylly (kuvat alarivissä) houkuttelee, sillä siitä saa helposti jatkettua, mikäli tarvetta ylimääräisille hyllymetreille ilmenee. Niiden hinnat käytettynä eivät myöskään huimaa päätä, pitää seurailla myyntipalstoja.

Lundian lisäksi keräsin muut inspiraatiokuvat Pinterestistä. Todelliset kirjojen rakastajan päiväunet löytyvät kuitenkin Bookshelf porn -sivustolta. Sinne on koottu uskomattomia kuvia tajunnanräjäyttävistä kirjahyllyistä, kirjastoista ja kirjakaupoista. Aah!

// I need a bookshelf. If I were a millionaire, I would get a shelf like the ones on Bookshelf porn.

Henkinen taantuma

tre

Paluushokki on typerä ilmaus.

Ei tämä mikään shokki ole, vaan henkinen taantuma. Vain parissa päivässä olen valunut takaisin ankeaan arkeen.

Tampere on ennallaan, tutut kulmat turruttavat. Ihmettelyn ja iloitsemisen sijaan sitä vain laahustaa samoja uria kuin ennen lähtöä, aamulla toimistolle ja illalla takaisin, välissä kaksikymmentäkuusi askelta kahvikoneen ja työpisteen välissä. Olen huolimaton arkisten asioiden kanssa: kaupassa en punnitse hedelmiä ja junassa menen väärään vaunuun.

Ei tee mieli mennä minnekään tai nähdä ketään. Eristäytymällä sitä jotenkin kuvittelen pystyväni pitämään kiinni itsestäni sellaisena, kuin kevään olen ollut. Eeva kirjoitti tästä osuvasti:

”Ehkä juuri siksi yksin matkustaessa oppii niin paljon itsestään – alkaa huomata, mikä on todellista itseä ja mikä jokin vuosikausia sitten omaksuttu rooli, josta olisi ehkä jo aika luopua.”

Allekirjoitan täysin. Suomi-Minna on paljon tympeämpi muija, kuin Belgia-Minna. Brysselissä vieraillut ystäväni sanoi jo alkukeväästä, että vaikutan rennommalta ja rohkeammalta, oikeassa oli.

Vinkit taikatempuista, joilla pitää kiinni reissupersoonastaan kotonakin otetaan vastaan.

// It is hard to be back in the dull everyday life after the best five months of my life.

Festarimuija Werchterissä

werchter1werchter5 werchter2werchter3 werchter4En ihan heti keksi parempaa tapaa käyttää vaihdon viimeisiä päiviä, kuin jättimäiset festarit. Viime viikonloppuna pidetty Werchter on yksi Belgian isoimmista festivaaleista ja se järjestetään Leuvenin lähikylässä.

Harmikseni missasin lipunmyynin neljän päivän lippujen osalta, joten päädyin paikalle vain perjantaiksi. Lähdin liikkeelle islantilaisten porukassa, mutta lopulta hengailin lähinnä yhden belgialaisen kaverin seurassa. Tulipahan ikimuistoiset hyvästit tämänkin huipputyypin kanssa.

Bändeistä erityisesti Death Cab for Cutie ja Mumford & Sons ja belgialainen Balthazar ihastuttivat. Harmi vain, että ennakkoon kovasti odottamani Ben Howard perui. Festari on kooltaan ihan järjetön. Alkuun väenpaljous vähän ahdisti, mutta jotain tuolla on selvästi tehty oikein, kun vessoihin ja juomatiskille ei tarvinnut jonottaa käytännössä yhtään.

Kuvat selfieitä lukuunottamatta lainattu festivaalin sivuilta.

// Could not think of any better way to spend one of my last days in Belgium. Rock Werchter, so good.

Miltä tuntuu olla takaisin Suomessa

suomiperkele2Kotimatka Köpiksen kautta muuttuikin koneen teknisten ongelmien takia suoraksi Finnairin lennoksi. Sinivalkoiset siivet toivat meikäläisen tunteja alkuperäistä aikataulua aiemmin Helsinki-Vantaalle, mutta matkalaukku jäi Brysseliin.

Illalla ehdin moikkaamaan kavereita Järvenpäässä. Belgian hintojen jälkeen yli kuuden euron Stella Artois riipi sielua. Suomi perkele.

// How does it feel like to be back in Finland?

Should I stay or should I go

Leuven kotikatuLeuven Grote MarktLeuven Leuven

En osaa suhtautua siihen, että tänään on toistaiseksi viimeinen päiväni Belgiassa.

Lento lähtee huomenna aamulla, mutta ajatuksissani en ole lähdössä minnekään. Vaikka olen viettänyt viikon halaillen ihmisiä hyvästeiksi ja heitellen ilmaan mahdollisuuksia jälleennäkemisistä, ei kotiinpaluu tunnu todelliselta.

Huomasin, että vaihtokavereita on helpompi hyvästellä kuin belgialaisia ystäviä. Vaihdossa olleet ovat samassa tilanteessa kuin minä, palaamassa kotiin, hyppäämässä takaisin omaan elämäänsä. Paikalliset tutut sen sijaan jatkavat elämäänsä ihan samalla tavalla, kuin aiemminkin.

Viimeisinä päivinä arkisista kohtaamisista tulee merkityksellisiä. Italialainen poika samalta kurssilta halaa vastaantullessaan, vaikka emme juurikaan jutelleet. Kadulla kävelee vastaan se poika, jonka kanssa pussailin eräänä aamuyönä. Päädyin festareille islantilaisten porukassa, yksi osaa sanoa sujuvasti perkele. On lähikaupan poika, joka hymyilee aina. Leipomon kärttyinen rouva, joka ei puhu englantia. Yksi puistohippi, joka kaverini mukaan kuvittelee olevansa ihmissusi. Tyttö, joka näyttää tosi tutulta, mutta en tiedä, miksi.

He jäävät kaikki tänne, kulkemaan näitä katuja, joista on tullut minulle rakkaita. Hullua.

// I still haven’t realized, that I’m actually going back to Finland tomorrow. Leuven, I will miss the you and the loveliest people here. (Even the grumpy old lady at the bakery.)