Skip to content

Sunnuntaiaamu Posts

Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon

koln04koln03 koln50 koln14koln42 koln25 koln16 koln18 koln19 koln20 koln21 koln26 koln38 koln32 koln35 koln43 koln48 Pakollinen Ultra Bra -viittaus hoidettu heti otsikossa.

En ole koskaan käynyt Berliinissä, mutta kolmen päivän Kölnin-reissun jälkeen uskallan silti väittää, että kaupunki on ikään kuin pikku-Berliini. Urbaani, mutta saksalaisen skarppi paikka, jossa riittää katutaidetta, kuppiloita ja kierreltävää. (Ja törkeän hyvännäköisiä hipsteripoikia. Sori vaan belgialaiset, mutta tässä lajissa naapurimaa vie voiton 6-0.)

Saavuin Kölniin viime sunnuntaina aamupäivästä, kävin tsekkaamassa Ludwig-museon (ihan huippu Sigmar Polke -retroperpektiivi!) ja sitten vaan haahuilin kaupungilla itsekseni. Nähtävyyksien kiertämisen sijaan otin tämän reissun rennosti. Istuin puistoissa ja kahviloissa kirjan kanssa ja riemuitsin joka kerrasta, kun onnistuin puhumaan sanankin ymmärrettävää saksaa.

Aiemmin en ole oikein tajunnut hostellihengailun päälle, mutta illalla loungeen kokoontui kiva porukka reissaajia ympäri maailmaa. Istuttiin siinä oluen ääressä, juteltiin matkustamisesta, kerrottiin hauskoja reissutarinoita. Aamulla jokainen uusista tuttavuuksista lähti taholleen ihan eri maihin.

Maanantaina kaverini saapui Kölniin ja illaksi suunnattiin reissun pääsyytä, eli Lapkon keikkaa katsomaan. Tiistai kierrettiin kaupungilla kaverin kanssa, käytiin kaupoilla ja sodan aikaan Gestapon päämajana toimineessa EL-DE Hausissa. Ahdistava paikka, mutta kannatti käydä.

Paluujunassa Belgiaan väsytti, mutta hyvällä tapaa. Jaksan vieläkin ihmetellä, että parin tunnin junamatkan säteellä on näin monta kiinnostavaa, isoa kaupunkia. Niin siistiä! Nyt pitää kuitenkin pitää pieni tauko reissailusta ja yrittää vähän opiskella, tentit lähestyvät uhkaavasti…

// Three days in Cologne. Nice, urban and hip city, good-looking people and chill mood. This time I wasn’t in the mood to run from tourist attraction to another, but spent my time reading books in parks and cafes and just walking around.

1 kommentti

Some objects of desire: MACBA

Macba Barcelonamacba2macba3macba4macba5 Macba, eli Museu d’Art Contemporari de Barcelona on siisti museo. Vaikkei museoista niin diggaisi, Macban edusta on ehdottomasti kaupungin paras paikka bongata skeittaajia. Rullalautojen kolinaa kuunnellessa ja komeita temppuja katsellessa olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta menin sitten kuitenkin tsekkaamaan museon myös sisäpuolelta.

Kontrasti eläväisen ja värikkään Barcelonan ja hiljaisen, valkoisen museon välillä on iso. Tilasta tulee mieleen Kiasma, samantyyliset luiskat kerrosten välillä. Ovat valmistuneetkin samoihin aikoihin. Kotoisa olo. Suomeen palattua on pakko heti ensimmäisenä kipaista Kiasmaan.

Näyttelyjä Macbassa oli käynnissä useampi. Yksi käsitteli suvereniteettia taiteen keinoin, kansainvälisen oikeuden kurssilla koko kevään istuneena se oli ihan kiinnostava näkökulma käsitteeseen. Toinen näyttely esitteli vuonna 1978 Palestiinan puolesta järjestettyä taidenäyttelyä. Omaksi suosikikseni nousi argentiinalaisen kirjailija Osvaldo Lamborghinin visuaalisia tuotoksia, kuten pornoa ja päiväkirjoja yhdistellyt sekalainen setti.

// Contemporary art museum Macba reminded me of Kiasma museum back in Helsinki. If not in the mood for art, Macba is worth cheking out also for the skaters in front of it.

Kommentoi

Viikonloppu Barcelonassa

Barcelona, Park GüellBarcelonaBarcelonaBarcelonaBarcelona BarcelonaBarcelona rantaBarcelonaBarcelona Barcelona graffiti katutaide Barcelona Barcelona Barcelona Barcelona

Viikonlopun matkakohde: Barcelona.

Yksi poika kysyi kerran, mitä yleensä etsin uudesta kaupungista. Listasin taidemuseot, kirjakaupat ja kasvisravintolat, bonuksena vintage-puodit. Barcelonasta löytyi kaikkia suosikkejani ja siihen päälle vielä aurinkoa, meri, skeittaajia ja graffiteja joka kulmalla. Ei paha.

Kaupunki oli eloisa, muttei kaoottinen vaan jotenkin helposti lähestyttävä. Sellainen, että kävellessä askelten tahti hidastui itsestään ja hymyilytti ihan vain olla siellä, nauttia lämmöstä (ja halvoista mojitoista).  Rento meininki.

Perjantaina kiertelin päivän itsekseni, lähdin itse jo aamulennolla, kun kaverit tulivat perästä iltakoneella. Yksin haahuilu oli rentouttavaa, ehti tsekkailla sivukujia ja kulmia. Lauantaina kierrettiin porukalla turistinähtävyydet, Sagrada Família ja Park Güell sekä kävelykierros Barri Gòticin kapeilla kaduilla. Sunnuntaina mentiin Andorraan, omituinen paikka. Illalla ehdin vielä rannalle, talviturkki lähti Välimereen.

Tehokkaat kolme päivää siis, eilen palattiin Belgiaan jumalattoman aikaisin lähteneellä lennolla. Kuvia tuli viikonlopun aikana otettua reippaasti, joten palailen Barcelona-tunnelmiin vielä myöhemmin.

// Weekend trip to Barcelona. Sunshine, skaters, sights, sea, street art. Intense three days and a lots of walking around, but also time to chill at the beach (and take a swim in the Mediterranean!).

Kommentoi

Passi ja aurinkorasva

Ray-Ban Wayfarer, passi, passport, lomaMeikä istuu tällä hetkellä lentokoneessa jossain Euroopan yllä.

Keväämmällä kaveri ehdotti reissua, sen verran kauemmas, että junan sijaan piti otttaa lennot. Mikä ettei! Passin lisäksi pakkasin mukaan aurinkorasvan ja Ray Banit. Kettureppuun sulloin hippihousut ja varvastossut, niillä pitäisi tässä kohteessa pärjätä.

Palataan asiaan auringosta!

// Holiday! Sunnies and flipflops packed, ready for the sun.

Kommentoi

Tuulensieppaajat

Pixadores Pixadores PixadoresDocville alkaa olla osaltani tässä, eilen kipaisin vielä pariin näytökseen. Vähän harmittaa, että monet kiinnostavat leffat menevät ajanpuutteen ja viikonlopun reissun takia ohi, esimerkiksi Kurt Cobain – Montage of Heck ja ravintolamaailmasta kertova Fucking Perfect jäivät kiinnostamaan.

Eilisistä leffoista Dancing in Jaffa valikoitui Israel/Palestiina-kiinnostukseni takia, ihan sympaattinen filmi. Muistutti aika paljon tammikuussa DocPointissa Helsingissä näkemääni dokkaria The First Sea.

Illan toinen pätkä, Pixadores (suom. Tuulensieppaajat) puolestaan oli aivan tajunnanräjäyttävä. Twitterissä vinkattiin, että Docvillessa pyörii suomlaista tuotantoa oleva elokuva, joten menin katsomaan sitä lähinnä jonkun kansallisen uteliaisuuden nimissä. Noh, todellakin kannatti.

Pixadores kertoo neljästä São Paolossa asuvasta graffititaiteilijasta, pixadoreista. He maalaavat siellä, minne muut eivät uskalla, kiipeävät kerrostalojen seiniä ja jättävät merkkinsä maailmaan. Kurjissa oloissa maalaaminen on elämäntapa, henkireikä, joka pitää järjissään.

Ystäväporukka kutsutaan Berliiniin biennaaliin, mutta kadulta galleriaan siirtyminen ei suju helposti. Niin henkilökohtaiset kuin taiteellisetkin erimielisyydet nousevat. Köyhyydestä huolimatta pixadorit pitävät kiinni ylpeydestään, eivätkä taivu sirkuseläimiksi eurooppalaisille, vaan pitävät tinkimättömästi kiinni omasta tavastaan tehdä taidetta.

Elokuva oli jotakin aivan erilaista, kuin mikään aiemmin näkemäni. Pääosin mustavalkoinen dokumentti vei paikkoihin, jotka ovat omasta elinpiiristäni aivan täysin poikkeavia. Kaunis kuvaus ja hypnoottinen musiikki tukivat kokemusta, yksinkertaisuus ja paljaus toimivat. Pixadores laittoi ajattelemaan tuloeroja, yhteiskunnallista kantaaottavuutta ja taiteen valtaa vaikuttamisväylänä, toisaalta myös ihmisyyttä ja ystävyyttä. Tarvetta jättää itsestään jälki maailmaan.

// Two more films from Docville. Dancing in Jaffa was nice, but Pixadores was something else: very impressive and beatiful film about art and friendship.

Kommentoi