Päivä järvellä

jarvella

Suomi-kliseistä toimivimmat: mökki ja sauna, järvi ja laituri.

Vegenakkeja grillistä ja lämmin siideri. Kirkkaanpunaista kynsilakkaa ja kepeä kesäkirja, jota selailla laiturin lämpimillä laudoilla. Tuulessa kahisevat koivunlehdet ja pannukahvia aamulla. Hyttysiä tuntuu vieläkin olevan miljoona.

Soutelemme siskon kanssa järvellä,  hypitään kalliolta veteen ja käydään uimassa. Kauhon vasten aaltoja, vesi on tummaa, mutta lämmintä. Kädet halkovat pintaa ja etenen tasaisesti. Hengitän. Sukellan pinnan alle, kaikki on mustaa, korvissa kohisee. Irrallinen olo.

Illalla pelataan korttia.

// Weekend at the summer cottage. Simple things: swimming, rowing, playing cards.

Flow Festival 2015

IMG_4402IMG_4346IMG_4363IMG_4475

Viime vuonna menin Flow’hun yhdeksi päiväksi, yksin. Ja ei hitto, miten yksinäinen ja onneton olinkaan. Muistikuvat illasta ovat lähinnä ankeaa haahuilua ja vastaan tulleille tuttaville selittelyä kadonneista kavereista, sillä tuntui jotenkin uskomattoman nololta tulla festareille yksin. Siellähän kaikkien kuuluisi olla kaveriporukoissa viettämässä elämänsä parasta aikaa jne… Eivätkä ennalta odottamani bänditkään oikein sykähdyttäneet.

Tänä vuonna menin Flow’hun, kahdeksi päiväksi, yksin. Ja ei hitto, miten kivaa siellä oli! Enkä minä mitään yksin edes ollut, törmäilin tuttuihin koko ajan, uusiin ja vanhoihin. Hengailin kivojen ihmisten kanssa ja kävinpä treffeilläkin festaroinnin lomassa. Ne hetket, kun olin itsekseni, eivät olleet edellisvuoden tyyliin lainkaan ahdistavia, vaan olo oli rauhaisa. Siellä minä olin, kauniissa Suvilahdessa ja varsin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Kehitystä havaittavissa?

Tällä kertaa bänditkin osuivat sopivasti kohdalleen. Oli kiva nähdä kotimaisia suosikkeja, kuten LCMDF, French Films ja Regina, pitkästä aikaa. Paperi T oli pakko tsekata, keikka pyöri hienosti maagisen massahysterian ja artsu-hörhöilyn rajoilla. Pet Shop Boys räjäytti tajunnan ja tanssijalat. Sunnuntain kuningatar oli Florence, ei jestas mikä karisma. Beck oli varsin mainio, ja illan päätteeksi kävin vähän kuuntelemassa Alt-J:tä, mutta enää en väsymykseltäni jaksanut keskittyä ja lähdin laahustamaan junalle.

Vaikka Flow’ssa oli tänä vuonna ihan pirusti väkeä, tuntuivat järjestelyt jotenkin sujuvammilta, kuin viime vuonna. Ruokakojuille oli tuskaiset jonot ja Black tentiin ei tietenkään keikkojen alkamisen jälkeen päässyt lähellekään, mutta se nyt oli arvattavaa.

Kiitos 2015, palautit uskoni Flow’n erinomaisuuteen.

// End of the festival season 2015: Flow Festival. Lovely Suvilahti area, sunny weather, wonderful people and great bands.

Google kertoo mitä kuuluu

  1. finlandia palkinto
  2. tatuata miila
  3. feministinen kirjallisuus
  4. blue hair
  5. niagara
  6. oppervlakkig
  7. architect personality type
  8. maahanmuuton kustannukset
  9. norwegian visa electron
  10. abc of european union law pdf

Googlen hakuhistoria kertoo aika hyvin, mitä mulle kuuluu.

Matkakuume  on paha ja lennot olivat jo ostoskorissa, mutta Visa Electron ei tietenkään toiminut argh. Voisi vaikka näin kypsässä 22-vuoden iässä hankkia aikuisten pankkikortin. Mustekuumekin vaivaa, kuva on tiedossa ja rahatilannekin ok. Miten voi olla, että tatuoinnissa pelottavinta on ajanvarauksen tekeminen?

Kuumeiden ja muiden mielihalujen (siniset hiukset, uhka vai mahdollisuus?) lisäksi opin uuden sanan hollantia ja mietin vähän opintojani. Lukulistalla Finlandia-palkittuja, elokuvista kiinnostavat vaihtoehtoisemmat pätkät, Amy-dokumentti ja syksyn filmifestarit.

Meyer Briggsin ja Jungin 16 persoonallisuustyyppiä -testin tein joskus aikoja sitten, nyt kävin lukemassa kuvauksen uudelleen. En usko mihinkään tuollaiseen ihmisten kategorisointiin, mutta helvetti sentään, tuo kuvaus kyllä osui just kohdalleen. Pelottavaa tavallaan, sillä olen aina pitänyt itseäni tyyppinä, jota on vaikea tunkea mihinkään valmiiseen lokeroon.

// Life lately according to my Google search history.

Kaikki on hyvin

Paluun jälkeen tunteet ovat sahanneet vuoristorataa, heitelleet laidasta toiseen aivan liian nopeasti. Olen ollut vihainen ja turhautunut, turta ja tylsistynyt, onnellinen ja ihastunut, tyytyväinen ja tyytymätön.

Tavallisesti en juuri tunteile, sanan ylidramaattisessa merkityksessä. Totta kai välitän, innostun ja tuohdunkin toisinaan, mutta ilman äärimmäisyyksiä. Epämääräinen tunnemuhju tuntuu siihen tottumattomasta vaikealta.

Ylikierroksilla käyvien aivojen rauhoittelu ei ole onnistunut oikein millään. Samaan aikaan tuntuu ihan täydellisen turhalta tehdä omista mielenliikkeistään niin suuri numero. Länsimaisen etuoikeutetun kermaperseen kitinää tämä vain, muistuttelen itselleni.

Kaappasin lainasin kaverin koiran viikoksi, ollaan kävelty iltaisin tuntikausia. Pimeässä metsässä, järven rannalla auringonlaskun aikaan. Kun keho on pysynyt liikeessä, ovat levottomat ajatukset vähitellen asettuneet aloilleen. Iltaisin on voinut nukahtaa jalat väsyineinä koira sängyn vieressä tuhisten.

Kaikki on hyvin.

// Long walks in the forest and by the lake to calm my mind. Everyhting is allright.

Teatterikesä: Morbror Vanja

Morbror Vanja Uppsalasta oli vierailemassa Tampereen Teatterikesässä. Huomasin tuttavan päivittäneen eilen aamulla, että ylimääräinen lippu illan näytökseen oli käyttäjää vailla. Tartuin tarjoukseen ja suuntasin illaksi Työväen Teatteriin.

Istuin katsomoon ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Lähes kolme tuntia kestänyt esitys piti liimattuna penkissä kiinni ja näin nukutun yön jälkeenkin tuntuu vaikealta kirjoittaa mitään muuta, kuin epämääräisiä ylisanoja ja hehkutusta. Teatterista tuntuu muutenkin vaikealta kirjoittaa, kun normaalisti erittelee lähinnä tekstejä. Jotenkin esityksessä on niin paljon kaikkea, että olennaisen tiivistäminen sanoiksi on hankalaa.

Ohjaaja Yana Rossin moderni tulkinta Tšehovista on huikea. Hahmot rämpivät kukin omissa ongelmissaan, peloissaan ja haaveissaan. He eivät kohtaa tosiaan, puhuvat toistensa ohitse. Perhesuhteet kiristyvät katkeruudesta ja kateudesta.

Tukahdutetut tunteet purskahtelevat esiin holtittomasti, mutta jäävät huudosta huolimatta kuulematta. Loppukohtauksessa lääkäriin rakastunut Sonja juoksee kirjaimellisesti päin seinää, mutta seinä ei anna periksi, vertauskuvana useampaankin ihmissuhteeseen osuva.

Hassua sinänsä, että molemmat tänä vuonna näkemäni teatteriesitykset ovat olleet ruotsinkielisiä. Vanja-enossa oli sentään tekstitys, josta piti hetkittäin luntata, mutta yllättävän paljon tajusin ihan kuuntelemallakin.

Tšehovin alkuperäisteksti on minulle aika vieras. Jos ei tietäisi näytelmän olevan vanha, voisin kuvitella esityksen olevan tekstiä myöten aivan uusi, niin ajankohtaiselta ja samaistuttavalta se tuntuu. Ihmisluonto, se ei kai muutu mihinkään.

(Kuva Uppsalan teatteri.)

// Morbror Vanja visiting Tampere theathre festival from Uppsala.