Skip to content

Sunnuntaiaamu Posts

Leffafestarit belgialaisittain: Docville

docville

Perjantaina Leuvenissa alkoi Docville, dokumenttielokuvafestivaali. Bongasin viestin, jossa festareille etsittiin vapaaehtoisia ja ilmoittauduin mukaan. Muutamien tuntien työpanosta vastaan kasa ilmaislippuja leffoihin, kelpo diili.

Avajaisnäytöksen jälkeinen cocktail-tilaisuus oli huvittava kokemus, sillä en tietenkään ymmärtänyt puoliakaan, mitä minulle puhuttiin. Tarjoilijanhommasta hoitui lähinnä hymyilemällä tyhmänä ja vastaamalla ”joo” ihan kaikkeen. Lippujen tarkastus sentään sujui iisimmin, kun oli vähemmän tarvetta ymmärtää tai tulla ymmärretyksi.

Lauantaina ehdin työvuoroni lomassa katsoa useammankin pätkän. Meksikon huumekartelleista kertova Cartel land pisti miettimään oikeutta ja yhteiskuntajärjestystä, kuinka kaoottisessa tilanteessa oikeuden ottaminen omiin käsiin ei sekään ole aina oikein. The Man Who Saved the World puolestaan vei kylmän sodan tunnelmiin. Hullua ajatella, miten vähän aikaa siitä on. Illan viimeinen filmi, The Visit, pyöritteli sitä, miten avaruusolentojen vierailuun tulisi vastata. Dokumentti haastattelee tutkijoita, poliitikkoja ja turvallisuusalan ihmisiä heidän näkökulmistaan alienien kohtaamiseen.

Eilen kävin yhdessä näytöksessä, joka oli ehdottomasti tähänastisista paras pätkä. The Amina Profile kertoo syyrialaisesta bloggaajasta Amina Arrafista, joka kirjoitti blogissaan ”A Gay Girl in Damascus” Arabikevään tapahtumista. Kun bloggaaja ”kidnapattiin”, heräsivät kysymykset siitä, onko Aminaa edes olemassa. Dokumentti käsittelee kiehtovasti mediaa, sananvapautta ja verkkoidentiteettiä.

// Documentary film festival Docville is going on in Leuven this week. My plan is to sit in the cinema as much as I can.

Kommentoi

Kalat vaihtavat suuntaa

Fish Change Direction in Cold WeatherYksi parhaista asioista vaihdossa on, että on ollut aikaa lukea kirjoja. Kiitos siis juna- ja bussimatkat, jotka ovat saaneet tarttumaan reissukirjoihin.

Täydelliset reissukirjat ovat helppolukuisia ja sujuvasti eteneviä. Eivät saa kuitenkaan olla liian aivotonta huttua, vaan vähän jotain yritystä ja pientä jujua pitää olla.

Pierre Szalowskin Fish Change Direction in Cold Weather on tässä genressä kelpo kirja. Sitä on selattu junassa ja bussissa, luku sieltä täältä silloin tällöin.

Kirjan hahmokavalkadi on laaja: on venäläinen matemaatikko, säätieteilijä, masentunut muusikko, strippari ja eroa tekevät pienen pojan vanhemmat. 11-vuotias päähenkilö yrittää kaikin keinoin pitää vanhempansa yhdessä. Samalla jäämyrsky iskee Kanadaan ja naapurusto joutuu turvautumaan toistensa apuun selvitäkseen.

Tarina on oikeastaan yksinkertainen, arkinenkin. Epätavallisia hahmoja painimassa jäämyrskyn aiheuttamien tavallisten ongelmien kanssa. Valitettavasti hahmojen suuri määrä jättää yksittäiset henkilöt aika pinnallisiksi. Toisaalta naapurusto muuttuu tarinan edetessä tiiviiksi yhteisöksi, joka huolehtii toisistaan.

Kirja oli samaan aikaan mukavan lämmin, kuin takkatuli talvipäivänä. Silti simppeli kirjoitustyyli ja syvällisyyden puuttuminen jätti lukukokemuksen vähän kylmäksi.

// Fish Change Direction in Cold Weather is a simple book, warm and cold at the same time.

Kommentoi

Parsa aika vuodesta

Se on täällä! Parsa-aika! Niput sorjaa vartta ja sieviä pikku nuppuja, parasta.

Omat suosikkini: parsarisotto, parsapasta, parsakeitto. (Eli käytännössä kutakuinkin kaikki, mitä parsasta voi tehdä. Ja on se pelkältään paistettunakin hyvää.)

Parsa, parsapiiras, Eeva Kolun parsapiiras, resepti, parsaresepti

Yksi ehdoton klassikko, jota teen joka kevät useamman kerran, on kuitenkin Eeva Kolun parsapiiras. Ohje on bongattu alun perin  vuonna 2011 Voisilmäpeliä-ruokablogista, päivitetty versio julkaistiin muistaakseni viime keväänä Trendi-lehdessä.

Laiskana olen vähän oikonut mutkia ohjeesta. Piiraan juttu on ihana täyte, joten yleensä teen tämän suosiolla valmispohjaan. Kuvaa valmiista tuotoksesta en ennättänyt ottaa, päätyi parempiin suihin sitä ennen.

Paras parsapiiras

suolainen piiraspohja (pakasteesta tai lempireseptilläsi)

nippu tuoretta parsaa
sipuli
valkosipulinkynsi

3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl juustoraastetta (esim. parmesan)
tilkka sitruunamehua
suolaa
pippuria

Katko parsojen varsista puumainen osa pois. Pilko sipuli ja valkosipuli, paista hetki öljyssä. Sekoita munat, ranskankerma, kuohukerma, juustoraaste ja mausteet. Painele piirakkapohja vuokaan ja esipaista tarvittaessa (olen yleensä liian laiska). Kaada sipuliseos ja täyte vuokaan, asettele parsat päälimmäisiksi. Paista 200° noin 30 min.

// Asparagus season, the best time of the year. My favourite recipe is a quiche, that I make every single spring (several times, to be honest).

Kommentoi

Asioita, joita ikävöin Suomesta

Reissublogin kirjoittaminen olisi kenties kannattanut aloittaa jo ennen matkaan lähtöä. Minä kuitenkin aloitan nyt, kun ajasta Belgiassa on vielä vähän vajaat puolet jäljellä.

Erasmus-vaihto Leuvenissa, Brysselin kulmilla, on ollut antoisaa aikaa. On ollut hienoa tutustua belgialaisten lisäksi moniin muunmaalaisiin huipputyyppeihin. En ole koskaan oppinut näin paljoa muista maista, kuullut kiinnostavia tarinoita ja päässyt kurkistamaan yhtä läheltä muihin kulttuureihin.

Tunnen kuitenkin itse olevani todella huono Suomi-lähettiläs. Kotimaan kehuminen ei tunnu luotevalta, mitä nyt maksuttonta koulutusta jaksan toisinaan mainostaa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, millaisia tietoja tai tuntemuksia muunmaalaisilla Suomesta ja suomalaisista on. (Tähän mennessä kuultua: kylmää, pimeää, Kimi Räikkönen. No hurraa.)

Fanett Tapiovaara yksiön sisustus

Takaisin Suomeen minulla ei todellakaan ole kiire ja koti-ikävä on loistanut poissaolollaan. Muutamia pieniä juttuja Suomesta on kuitenkin ikävä.

Kämppä ja keittiö

Kimppa-asuminen ei vaan ole minun juttuni. Belgialaiset kämppikseni ovat kyllä kivoja, mutta eivät tietenkään käännä kaikkia puheitaan englanniksi, joten välillä on vähän kujalla oleva olo. Yksiössä asuessa sitä tottui omaan rauhaan, ja varsinkin keittiön jakaminen muiden kanssa käy hermoille. Ruuanlaitto on huonoilla tarvikkeilla rasittavaa, kun on tottunut omiin, kauniisiin kippoihin ja kuppeihin ja laadukkaisiin patoihin ja pannuihin. Näin lyhyttä aikaa varten ei millään viitsi ostaa paljoa keittiötarvikkeita, joten rikkiraastetuilla teflonpannuilla mennään.

Karkit

Sokeriaddiktin kompastuskivi. Oi Ässämix ja Aarrearkku, kuinka kaipaankaan teitä.  Täällä hedelmäkarkit ovat ihan onnettomia! Lakut ja salmiakki, niitä ei tietenkään saa mistään. (Olin seota onnesta, kun Amsterdamissa hippikaupassa myytiin Pandan lakuja, sain kummaksuvia katseita, kun hamstrasin niitä pussikaupalla…)

Kieli ja kirjat

Eläminen englanniksi sujuu, ei siinä mitään. Silti, omaa äidinkieltä on ikävä. Huomaan myös, että kirjoitustyyliini livahtaa aiempaa helpommin anglismeja ja epämääräisiä lauserakenteita. Suomenkielistä, kiinnostavaa luettavaa ei ole saatavilla niin helposti. Pääsisipä kirjastoon!

// I feel like I should have started this blog already two months ago, when I arrived in Belgium. But, better late than never. Living in Leuven has been so good, but I still miss few things from Finland. Like candies, my own apartment and the Finnish language.

Kommentoi