Skip to content

Sunnuntaiaamu Posts

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Toisinaan kannattaa olla nopea käänteissään. Kaksi päivää kirjahyllyistä kirjoittamisen jälkeen oli sopiva hylly löytynyt Tori.fistä, haettu jostakin takahikiältä ja koottu ihan omin voimin huoneen nurkkaan. Vähän se on vinossa ja maalipinta ei todellakaan kestä lähempää tarkastelua, mutta samapa tuo.

Nyt kun kotiin on saatu kirjahylly, tekee sinne myös mieli haalia täytettä. Niinpä hamstrasin alennusmyynneistä kasan kesäkirjoja. (Osasyynsä kirjaostoksille yllyttämisestä saavat myös Pirkanmaan kirjastojen varausjonot. En ilmeisesti ole ainoa, joka haluaa lukea uusia kotimaisia kirjoja kesällä, kas kummaa.)

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on lempikirjailijani Riikka Pulkkisen viime vuonna julkaistu pikku kirjanen, ilmestynyt alun perin naistenlehden jatkokertomuksena. Toisin kuin jatkokertomukset yleensä, on tämä kirja mitä hurmaavin. Kepeä ja leikkisä, genrelle uskollinen, muttei puuduttavan ennalta-arvattavaan kliseetykitykseen asti.

Verrattuna Pulkkisen muihin kirjoihin, on Iiris Lempivaara vähemmän vakava. On tuttuja intertekstuaalisia viittauksia ja älykkäitä havaintoja ihmisyydestä ja elämästä, mutta kevyemmässä ja helppolukuisemmassa muodossa. Teksti on taidokasta, mutta samaan aikaan iloittelevaa ja kuplivaa.

Kirjassa on älykästä huumoria, nokkelia sanailuja ja hillittömiä juonenkäänteitä. Arjen kriiseistä selvitään työpöydän laatikosta kaivetuilla hätäkaljoilla ja elämänohjeet tulevat naapurin mummon kautta Kauniista ja Rohkeista. Hattaraisten haavekuvien ja yltiöromantiikan sijaan ollaan kiinni todellisuudessa.

Pulkkinen kirjoittaa myös ystävyydestä ja perhesuhteista, mutta erityisesti rakkaudesta, epävarmuudesta ja etsimisestä. Mutta hän tekee sen lempeällä tavalla. Sellaisella, joka muistuttaa, että jotain niistä epämääräisistäkin tyypeistä oppii. Että joskus on liian täydellistä ja joskus ihan vain kamalaa. Ja muistuttaa, että joskus, aivan sattumalta, saattaa tulla vastaan sellainen, joka on juuri oikea, täydellisellä tavalla epätäydellinen.

// I bought a bookshelf and of course it needed new books in it. First of them is by my favourite author, Riikka Pulkkinen.

Kommentoi

Kirjahyllypornoa

kirjat2kirjat1kirjat4

Ostoslistalla: kirjahylly.

Muutin juuri takaisin vanhaan asuntooni. Huonekalut ja muut tavarat pysyvät samoina, mutta nyt aion toteuttaa haaveeni kirjahyllyn hankkimisesta. Toiveissa on vaalea avohylly, jossa huomio keskittyy itse asiaan, siis kirjoihin.

Lundian klassikohylly (kuvat alarivissä) houkuttelee, sillä siitä saa helposti jatkettua, mikäli tarvetta ylimääräisille hyllymetreille ilmenee. Niiden hinnat käytettynä eivät myöskään huimaa päätä, pitää seurailla myyntipalstoja.

Lundian lisäksi keräsin muut inspiraatiokuvat Pinterestistä. Todelliset kirjojen rakastajan päiväunet löytyvät kuitenkin Bookshelf porn -sivustolta. Sinne on koottu uskomattomia kuvia tajunnanräjäyttävistä kirjahyllyistä, kirjastoista ja kirjakaupoista. Aah!

// I need a bookshelf. If I were a millionaire, I would get a shelf like the ones on Bookshelf porn.

1 kommentti

Henkinen taantuma

tre

Paluushokki on typerä ilmaus.

Ei tämä mikään shokki ole, vaan henkinen taantuma. Vain parissa päivässä olen valunut takaisin ankeaan arkeen.

Tampere on ennallaan, tutut kulmat turruttavat. Ihmettelyn ja iloitsemisen sijaan sitä vain laahustaa samoja uria kuin ennen lähtöä, aamulla toimistolle ja illalla takaisin, välissä kaksikymmentäkuusi askelta kahvikoneen ja työpisteen välissä. Olen huolimaton arkisten asioiden kanssa: kaupassa en punnitse hedelmiä ja junassa menen väärään vaunuun.

Ei tee mieli mennä minnekään tai nähdä ketään. Eristäytymällä sitä jotenkin kuvittelen pystyväni pitämään kiinni itsestäni sellaisena, kuin kevään olen ollut. Eeva kirjoitti tästä osuvasti:

”Ehkä juuri siksi yksin matkustaessa oppii niin paljon itsestään – alkaa huomata, mikä on todellista itseä ja mikä jokin vuosikausia sitten omaksuttu rooli, josta olisi ehkä jo aika luopua.”

Allekirjoitan täysin. Suomi-Minna on paljon tympeämpi muija, kuin Belgia-Minna. Brysselissä vieraillut ystäväni sanoi jo alkukeväästä, että vaikutan rennommalta ja rohkeammalta, oikeassa oli.

Vinkit taikatempuista, joilla pitää kiinni reissupersoonastaan kotonakin otetaan vastaan.

// It is hard to be back in the dull everyday life after the best five months of my life.

Kommentoi

Festarimuija Werchterissä

werchter1werchter5 werchter2werchter3 werchter4En ihan heti keksi parempaa tapaa käyttää vaihdon viimeisiä päiviä, kuin jättimäiset festarit. Viime viikonloppuna pidetty Werchter on yksi Belgian isoimmista festivaaleista ja se järjestetään Leuvenin lähikylässä.

Harmikseni missasin lipunmyynin neljän päivän lippujen osalta, joten päädyin paikalle vain perjantaiksi. Lähdin liikkeelle islantilaisten porukassa, mutta lopulta hengailin lähinnä yhden belgialaisen kaverin seurassa. Tulipahan ikimuistoiset hyvästit tämänkin huipputyypin kanssa.

Bändeistä erityisesti Death Cab for Cutie ja Mumford & Sons ja belgialainen Balthazar ihastuttivat. Harmi vain, että ennakkoon kovasti odottamani Ben Howard perui. Festari on kooltaan ihan järjetön. Alkuun väenpaljous vähän ahdisti, mutta jotain tuolla on selvästi tehty oikein, kun vessoihin ja juomatiskille ei tarvinnut jonottaa käytännössä yhtään.

Kuvat selfieitä lukuunottamatta lainattu festivaalin sivuilta.

// Could not think of any better way to spend one of my last days in Belgium. Rock Werchter, so good.

Kommentoi

Miltä tuntuu olla takaisin Suomessa

suomiperkele2Kotimatka Köpiksen kautta muuttuikin koneen teknisten ongelmien takia suoraksi Finnairin lennoksi. Sinivalkoiset siivet toivat meikäläisen tunteja alkuperäistä aikataulua aiemmin Helsinki-Vantaalle, mutta matkalaukku jäi Brysseliin.

Illalla ehdin moikkaamaan kavereita Järvenpäässä. Belgian hintojen jälkeen yli kuuden euron Stella Artois riipi sielua. Suomi perkele.

// How does it feel like to be back in Finland?

Kommentoi