Skip to content

Sunnuntaiaamu Posts

Opiskelut vaihdossa

ep_visitTentit on nyt takana ja ajattelin vielä kirjoittaa mietteitäni opiskelusta Belgiassa. Taustatietona, opiskelen siis Tampereen yliopistossa hallintotiedettä, pääasiassa julkisoikeutta. Sen ohella olen istunut niin politiikan tutkimuksen kuin journalistiikan ja viestinnän kursseilla.

Vaihtosopimus KU Leuvenin kanssa tuuppasi minut täällä social sciences -yksikköön. Halusin kuitenkin tehdä mieluummin oikeustieteellisen kursseja. Muiden yksiköiden opiskelijat saivat osallistua vain kahdelle lakikurssille, itse valitsin kansainvälistä julkisoikeutta ja humanitääristä oikeutta. Sosiaalitieteistä puolestaan otin EU-hallinnon kurssin ja kevyemmäksi tekemiseksi populäärikulttuurin kurssin.

Public international law

Maisteritason oikiskurssille osallistuminen oli vasta kandivaiheen julkkarille rehellisesti aika tuskaa. En ole käynyt kv-oikeuden peruskurssiakaan, joten tämän kurssin järjettömän tietomäärän omaksuminen tuntui melko mahdottomalta. Tenttimateriaalia oli reilusti yli 1000 sivua raskaina artikkeleina, joita tavasin sanakirjan kanssa…

Humanitarian and security law

Lempikurssini Leuvenissa. Viime syksynä käytiin ainejärjestön kanssa Genevessä vierailemassa Punaisen Ristin päämajassa, jossa meille pidettiin pikainen esittely humanitäärisestä oikeudesta. Sen setin jälkeen olen halunnut päästä perhetymään aiheeseen tarkemmin. Kurssi olikin äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta samalla myös melko selkeä ja ymmärrettävä.

Governance in the European Union

Toinen suosikkikurssini, Brysselin kulmilla EU-hommat ovat luonnollisesti aika kovaa tasoa. Innostava opettaja, paljon vierailevia luennoitsijoita ja käytiin myös Euroopan parlamentissa opintoretkellä, niin siistiä. Toisaalta, en ole käynyt politiikan tutkimuksesta kuin peruskurssit, joten välillä tuntui, että pohjatiedot EU-aiheista olisivat kyllä saaneet olla vahvemmat.

Popular culture

Ehdottomasti huonoin kurssini Leuvenissa. Professoria ei tuntunut kiinnostavan yhtään, ryhmässä oli pelkkiä vaihto-opiskelijoita ja kaikki tuntuivat olevan tasaisen kujalla. Kurssin suorittamiseen riitti yksi hassu essee. Itse tein vertailevan media-analyysin Sinkkuelämäästä ja Girlsistä, ei mitään intellektuellia ilotulitusta, vaan paperin palauttaminen lähinnä hävetti.

goveuKokonaisuutena sanoisin, että kurssivalinnat, jotka tein sen kummemmin miettimättä, menivät aika nappiin. Toisaalta maisteritason kurssit olivat melko vaikeita, kun pohjatiedot eivät olleet kunnossa. Helpompiakin olisi siis voinut ottaa, vaikka opinkin näillä kursseilla paljon uutta.

Isoin ero Suomen systeemiin oli tenteissä: kaikkissa tekemissäni sai olla kirjat mukana, mikä oli hienoa. Ei tarvinnut ulkolukea ja vastauksiin pystyi panostamaan kunnolla, eikä vain raapimaan paperiin sitä, mitä sattuu muistamaan. Tein myös yhden suullisen tentin, joka puolestaan oli aivan hirveä. Yhdistelmä esiintymisjännitys ja vaikea aihe englanniksi, kamala kokemus.

KU Leuven ei myöskään ole mikään ”bileyliopisto”, vaan tenttien aikaan opiskeluilmapiiri lähentelee massahysteriaa. Varsinkin oikeustieteen kursseilla hyvistä arvosanoista tunnutaan tosissaan taistelevan ihan eri tapaan, kuin mitä kotiyliopistossani. Krooniselle lusmuilijalle sosiaalinen paine opiskeluun oli pelkästään hyvä asia. Tuntuu, etten ole eläissäni panostanut tentteihin valmistautumiseen näin paljoa.

Arvosanat tulevat joskus heinäkuussa, odotan jännityksellä, miten näiden kanssa kävi.

// Exams are over, hurray!  Overview about my studies in KU Leuven: masters level classes were a bit too hard for me, but at least I really tried to make it. To be honest, I have never studied so much in my life. Grades will be annouced in July, will see how the exams went.

Kommentoi

Not That Kind of Girl

Not that kind of girl

Ihailen Lena Dunhamia, mutta en usko, että meistä tulisi ystäviä, jos sattuisimme tapaamaan.

Dunham on kieltämättä rohkea. Hän on epäsovinnainen ja röyhkeä, rikkoo stereotypiaa siitä, kuinka naisten mediassa tulisi käyttäytyä, näyttää ja toimia. Girls kuvaa nuorten naisten elämää ilman sokerikuorrutetta. Jos en inhoaisi sanaa elämänmakuinen, saattaisin käyttää sitä puhuessani sarjasta, jossa seksi on sotkuista ja kömpelöä ja hahmot epätäydellisyydessään vaihtelevasti tuskastuttavia ja liikuttavia.

Jokin kirjassa silti ärsyttää. Ehkä itsekeskeisyys, josta Dunhamia on kritisoitu. Vain omassa itsessä vellominen tuntuu vaikealta käsittää. Maailmassa on niin paljon muuta kiinnostavaa ja tärkeää, kuin oma napa. Toivon, että vaikuttavat ja älykkäät ihmiset tarttuisivat vaikeampiinkin aiheisiin, kuin omiin ulkonäkökomplekseihinsa.

Toisaalta, mitä muuta omaelämäkerrallisen kirjan voisi kuvitella käsittelevän, kuin kirjoittajaa itseään? Not That Kind of Girl ei ole syvällinen tai muutoin nerokas, mutta on ehdottomasti viihdyttävä.

Lena Dunham vaikuttaa enemmän fiktiiviseltä hahmolta, kuin elävältä ihmiseltä.  Kirjaa lukiessa tuntuu, kuin lukisi jonkun keskeneräistä käsikirjoitusta niin, että sen kirjoittaja istuu vieressä. Odottaen kauhistelua, naurunpurskahdusta tai hyväksyviä nyökkäyksiä.

Välillä tuleekin irvistettyä, hymähdettyä ja myötäiltyä. Kasvamiseen, itsensä etsimiseen ja hyväksynnän hakemiseen liittyvät teemat tulevat lähelle. Silti minun on vaikea samaistua Dunhamin kokemuksiin, olemmehan sekä taustoiltamme että persooniltamme varsin erilaisia.

Parasta, mitä kirjan lukemisesta luulen saaneeni, onkin parempi ymmärrys niitä ihmisiä kohtaan, jotka ajautuvat elämässään kriisistä kriisiin, todellisiin tai kuviteltuihin. Joille ne oman elämän epävarmuudet ja pelot ovat ne maailman merkittävimmät ongelmat.

// Sorry Lena, I think I’m not that kind of girl.

There she goes, backpack on, headed for the subway or the airport. She did her best with her eyeliner. She learned a new word she wants to try out on you. She is ambling along. She is looking for it.

Kommentoi

Nightcrawler

01 04

What if my problem wasn’t that I don’t understand people but that I don’t like them?

Olen kadonnut tenttihysterian alle.

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet lähinnä loputtomalta tuntuvia artikkeleita lukien ja kehnoja esseitä naputellen. Ensimmäinen tentti on huomenna, seuraavat heti maanantaina ja tiistaina. Onneksi sen jälkeen koittaa vapaus ja parin viikon loma ennen Suomeen paluuta.

Eilen karkasin tenttituskien ääreltä elokuviin. Kulttuurikeskus STUK järjestää kesäiltaisin ulkoilmanäytöksiä. Sisäpihalle on viritetty valkokangas ja tuolit, ja mikä parasta, popcornikone. (Tosin, asioita joita en ihan ymmärrä: makeat popcornit. Miksi?)

Auringon laskettua alkoi pyöriä Nightcrawler. Filmi kiinnosti, koska sitä verrattiin joskus ikisuosikkiini Driveen. Tiettyä samankaltaisuutta pätkissä tunnelman osalta onkin.

Päähenkilö, Jake Gyllenhaalin esittämä Lou, päätyy puolivahingossa kuvaamaan onnettomuus- ja rikospaikkamateriaalia uutiskanavalle. Lou on valmis menemään röyhkeästi pidemmälle kuin muut saadakseen hyvää materiaalia – ja uutiskanavan katsojaluvut kohoavat häikeilemättömien videoiden myötä, eettisyydestä piittaamatta.

Verrattuna Driveen Nightcrawlerista puuttuu täysin herkkyys ja hienovaraisemmat kohdat, se on paljon suuripiirteisempi ja suoraviivaisempi elokuva. Tarina etenee vauhdilla ja teknisesti kaikki toimii. Pakkomielteinen ja täysin tunteeton päähenkilö jättää kuitenkin liian monta kysymystä auki. Hahmon taustasta ei kerrota mitään ja psykopaatin kuori ei rakoile hetkeksikään. Kun inhimillisyys puuttuu, jää Loun hahmo etäiseksi.

// Exams are almost here and studying is making me insane. Allthough not as insane as Lou, the creepy main character of Nightcrawler.

Kommentoi

Sade on mielentila

sadePaahtava hellepäivä tänään, sen päätteeksi kesän ensimmäinen ukkosmyrsky. Luonnollisesti juuri silloin, kun olen toisella puolella Leuvenia ja unohtanut bussikortin kotiin.

Tummat pilvet levittäytyvät massana taivaalle ja parin korttelin päästä alkaa sataa kaatamalla. Muina myrskybongareina ihastelen salamointia ja tarvon tennarit litisten eteenpäin. Autojen valot heijastuvat sateen hakkaamasta asvaltista ja vettä vihmoo vasten kasvoja.

Yliopiston kirjaston luona pujahdan katokseen pisaroita valuen. Siihen on kerääntynyt opiskelijoita pitämään sadetta. Yksi toteaa:

– Rain is just a state of mind.

Nyökkään läpimärkänä. Vaikka taustalla jyrisee ja salamoi, on tämä belgialainen lempeä, lämmin kesäsade on hyvä mielentila: kevyt ja vapaa.

// Summer rain and thunderstorm. Feeling free.

Kommentoi

Wereldfeest Leuven

wereldfeest18wereldfeest20wereldfeest12wereldfeest13wereldfeest19wereldfeest29wereldfeest28wereldfeest31 wereldfeest35Kävin eilen kaverini kanssa Wereldfeest -tapahtumassa. Kierrettiin järjestöjen kojut, kuunneltiin maailmanmusiikkia ja hennattiin kädet. Syötiin samosoja ja istuttiin auringossa.

Paikalla oli rastatukkahippien lisäksi lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä iloisesti sekaisin. Rento meininki. (Terkkuja sääntö-Suomeen: kahden euron tuopit sai nauttia vapaasti puistossa, eikä se johtanut kaaokseen.)

Illan pimetessä lavalle nousi brasilialainen Metá Metá, hypnoottista etnomusiikia ja äärettömän karismaattinen laulaja. Tanssittiin siten, miten tanssitaan, kun mikään ei paina.

Oli sellainen päivä, jolloin oli ihan erityisen hienoa olla elossa ja onnellinen.

// Wereldfeest -world festival in Leuven. What a lovely day to be alive and happy.

Kommentoi