Pollo limonello

Pollo limonello ohje

Julkaisin edellisen kerran ruokaohjeen tässä blogissa tasan viisi vuotta sitten, samalla viikolla, kun ylipäätänsä aloitin koko blogin kirjoittamisen. Näin viisi vuotta myöhemmin onkin taas seuraavan reseptin aika: sitruunainen klassikkopasta pollo limonello. Seuraavan kerran palataan keittiöön sitten vuonna 2025.

Pahinta tässä koko korona-kotoilussa on lopputon kokkaaminen. Olen kehno ja kärsimätön ruuanlaittaja arkenakin. Reseptien mitoittaminen yhdelle hengelle on raivostuttavaa: ruokaa tulee aina liikaa ja hävikki hävettää. Ja koko helvetin ajan täytyy tiskata.

Pastahommissa en sentään epäonnistu ainakaan joka kerta. Suosikkiohjeitani ovat uunifetapasta (Brysselin asunnossani ei ole uunia, olen tehnyt tätä pannulla vetäen kaikki mutkat suoriksi) ja avokadopasta, joka onnistuu välillä aivan hyvin ja on välillä ihan hirveää sössöä.

Kun asuin vielä Helsingissä, oli Punavuoressa sijaitsevan duunipaikan parhaita puolia se, että niinä päivinä kun kunnon lounastuntiin oli aikaa, oli Uudenmaankadun Ysibar kulman takana. Joku kollega paljasti salaisuuden, että pollo limonelloa saa sieltäkin pyydettäessä vegenä, vaikkei sitä listalla luekaan. Ysibarin versiossa kana oli korvattu halloumilla, kotikeittiössä vedin satunnaisella marketista löytyneellä kanan korvikkeella.

Kirkkaan keltainen sitruunapasta sopii alkukesän aurinkoisiin päiviin, ruoka on samaan aikaan raikas ja näinä kummallisina aikoina lohdullinen.

Pollo limonello

rasia/pussi/paketti jotakin kanaa muistuttavaa (Quorn, Oumph jne.)
nokare voita
soijakastiketta
sipuli
valkosipulin kynsi
raastettua inkivääriä
kurkumaa
suolaa ja pippuria
sitruuna
hunajaa
kermaa
turkkilaista/kreikkalaista/vastaavaa jugurttia
pastaa
parmesania
yrttejä näön vuoksi

Laita pasta kiehumaan. Silppua sipuli ja kuullota sitä voissa ja lorauksessa soijakastiketta. Lisää kanat/vastaava. Heitä sekaan mausteet, keltaisen värin ruoka saa kurkumasta. Lorauta pannulle desin verran kermaa, sitruunan mehu ja lusikallinen hunajaa. Kun soossi on sopiva ja pasta kypsää, käännä levy pois ja lisää pannulle puolikas purkki jugurttia. Sekoita pastan joukkoon, koristele parmesaanilla ja yrteillä. Valmis!

Hitaasti eteenpäin laahustavia päiviä – koronakevät Belgiassa

collage

Laskujeni mukaan tänään on jo kahdeskymmenesyhdeksäs päivä koronaviruksen aiheuttamaan kotikomennusta Brysselissä.

Koska paras ja ainut asia, mitä jokainen meistä tavallisista tallaajista voi tässä tilanteessa tehdä taudin hidastamiseksi on pysyä kotona, olen noudattanut tätä ohjetta. Parhaimmillaan kului viikko, kun en edes poistunut asunnostani. Kun asuu yksin eikä saa tavata ketään, on aika vähän syitä mennä minnekään.

Niin kuin kuulemma pienillä lapsillakin, rutiinit ovat auttaneet minua pysymään suunnilleen järjissäni. Herään aamulla, keitän mutteripannulla kahvit. Puen vaatteet (samat joogahousut ja t-paita joka päivä ovat vaatteet, piste!), pesen hampaat. Pieniä asioita, joista tulee huomattavasti inhimillisempi olo, kuin jos lääväisi päivästä toiseen tukka pystyssä yöpaidassa (ja niitäkin päiviä on ollut).

Etätyöt ovat alkaneet rullata kiihtyvällä tahdilla. Ensimmäiset viikot menivät tilanteeseen sopeutuessa, nyt on päästy normaalimpaan tempoon. Videopalaverien putket väsyttävät, viestit eivät välity ja aina välillä sitä huomaa joutuneensa koko tiimin it-tueksi omien hommiensa sijaan. Pääsiäisen vapailla yritän löytää jostain pidempää pinnaa, kyllähän kaikki tekevät varmasti parhaansa.

Työpisteeni olen monena päivänä parkkeerannut parvekkeelle. Maailma tuntuu olevan sekaisin myös säätilojen osalta, edes täällä Suomea reilusti etelämmässä ei vielä tässä vaiheessa vuotta pitäisi kolkutella hellerajoja. Niin vaan mittari Belgiassa on keikkunut kahdenkympin paremmalla puolen. Olen istunut terassilla shortseissa, näpytellyt työjuttuja aurinkolasit nenällä, kaatanut työpäivän päätteeksi Aperol spritzin ja nauttinut lämmöstä iholla. Iltaisin kuuntelen, kuinka naapuruston parvekkeilla hurrataan terveydenhuollon työntekijöille.

koronakevät belgia

Kaikkein eniten on ikävä perhettä ja ystäviä Suomessa. Kadehdin niitä, jotka viettävät näitä kummallisia päiviä lempi-ihmistensä kanssa. Koska olen kaikin tavoin hyvässä tilanteessa tällä hetkellä, hävettää valittaa, mutta pitkäveteisiähän nämä päivät ovat. Kun kuuntelee vain omia ajatuksiaan, alkaa vähän mennä hermot itseenikin. Kaipaan mahdollisuutta tavata uusia ihmisiä.

Toiveeni koronan jälkeiselle ajalle Brysselissä ovat enimmäkseen ihmisenkokoisia: raitiovaunulla ajaminen, treenisessio kiipeilyhallilla, kirjakaupan hyllyjen välissä harhailu, työpaikkaruokalan linjasto, retket lähikaupunkeihin. Kaupunkielämästä kaipaan aamiaisia kahviloissa, iltoja kaljalla paikoissa, joissa pitää korottaa ääntä puheensorinan ylitse.

Liikkumisen rajoitukset ovat tuntuneet poikkeustoimista erityisen rajuilta ja vähän ahdistavilta. Kun on tottunut siihen, että aina on mahdollisuus hypätä junaan tai ostaa lentoliput ja olla yhtäkkiä jossakin aivan muualla, jossakin, missä ei ole ennen ollut, on omituista olla jumissa kotona pakon edessä.

Olen käsitellyt ahdistusta ja voimattomuutta lahjoittamalla rahaa niille, jotka tässä tilanteessa voivat auttaa. Ihmisoikeusjärjestö Amnestylle menee kuukausilahjoitus, kertasummia olen siirtänyt Pakolaisavulle Ugandan pakolaisleireille, Unicefille lasten puolesta ja Pelastakaa lapsille koronakeräykseen. Erityisesti ilahdutti suomalaisten kiipeilijöiden aloittama Lahjoita Nepaliin -keräys, jonka tuotolla tuetaan koronan vuoksi tulonsa kevätkaudelta menettäneitä sherpoja vuorilla.

8 vinkkiä: kirjoja seikkailuista ja vuorista

Vuorikiipeily- ja seikkailukirjat ovat olleet hyvää ajanvietettä, kun sattuneista syistä olen nyt viettänyt reilusti aikaa kotosalla.

Matkakirjat ovat ennenkin olleet hyvä keino avata lukujumeja, kun kirjoihin keskittyminen on tuntunut vaikealta Usein kronologisesti etenevät seikkailukertomukset vetävät helposti mukaansa muihin maailmoihin vaatimatta lukijalta paljoa. Tässä muutamia suosituksia!
Into the wild Muurla

Into the Wild – klassikko Alaskan erämaasta

Parikymppinen Christopher McCandless tyhjentää yliopistorahastonsa hyväntekeväisyyteen ja lähtee kiertämään Yhdysvaltoja John Krakauerin klassikossa. Monelle myös elokuvan muodossa tutuksi tullut matka päättyy Alaskan erämaahan. Tämän jälkeen ei enää mieti, kannattaako karttaa ottaa mukaan retkelle.

Ascent of the Rum Doodle – hillitön parodia retkikunnasta 

Jonkinlaisen kulttimaineen saanut W.E. Bowmanin kirjoittama Rum Doodlen valloitus laittaa monessa kohtaa nauramaan vedet silmissä. Hillitön parodia kuvitteellisesta vuoristoretkikunnasta ja sen omalaatuisten jäsenten yhteispelistä. Suosittelen jokaiselle oman elämänsä matkanjohtajalle, joiden reissuilla aina tapahtuu, mutta harvemmin sattuu.

Women on high
Women on high – naiset vuorikiipeilyn historiassa

Vuorikiipeilyn historia, kuten monen muunkin lajin historia, on usein varsin miehisestä näkökulmasta kerrottu. Tämä Rebecca A. Brownin kirja kokoaa kansiensa väliin monia esikuvallisia kiipeilijänaisia, joita ei hidastaneet heikot varusteet, karut olosuhteet eikä muiden epäilykset. Erilaisista taustoista nousseet mimmit ovat pistäneet itsensä likoon ja rikkoneet oman aikansa rajoja Alpeilta Andeille.

Mountains of the mind – mikä vuorissa kiehtoo

Tyylikäs pohdiskelu siitä, mitä vuoret todella ovat ja mikä ajaa ihmisiä kiipeämään niitä vuosisadasta toiseen. Itse luin kirjaa jonkinlaisena ylistyksenä vuorten kesyttämättömyydelle ja toisaalta ihmisten pyrkimyksille etsiä rajojaan ja ylittää niitä. Robert Mcfarlanen kirjan teksti toimii runkona Jennifer Peedomin kauniille dokumentille Mountain, katsottavissa Netflixissä.

Touching the void

Touching the void – selviytymistaistelu Andeilla

Kun vuoristoreissulla homma ns. osuu tuulettimeen, on usein tosi kyseessä. Joe Simpsonin uskomaton tositarina Andeilta selviytymisestä ja mahdottomista valinnoista. Erityisesti kaverusten ystävyyssuhteen kuvaus tapahtumien jälkeen on kiehtovaa luettavaa. On mahdotonta olla miettimättä, miten itse olisi toiminut.

lukuvinkki kiipeily

First on the Rope – legendaarisen alppikiipeilijän romaani

Legendaarisen ranskalaisen alpinistin Roger Frison-Rochen kirjoittama fiktiivinen kertomus vuoristo-oppaista. Vuoristokylien ihmisten välittäminen toisistaan hankalissakin tilanteissa on kuvattu lämpimästi ja juurevasti. Lämmin lukusuositus jokaiselle Chamonix’n kävijälle.

Naparetki – kadonneiden tutkimusmatkailijoiden jäljillä pohjoiseen

Ollakseen tietokirja, on Naparetkessä todella lumoava ote. Kirjoittaja Bea Uusma alkaa selvittää yli sata vuotta sitten Arktikselle kadonneen retkikunnan kohtaloa vimmaisella tarkkuudella. Löytyneet tiedot herättävät myös uusia kysymyksiä. Kirjailijan palo aihetta kohtaan tekee jääkenttien keskelle päättyneestä matkasta intensiivistä seurattavaa.

vuorikiipeily kirjat

Karakoram – Himalajan huippuja vuosikymmenten ajan

Steve Swensonin muistelmateos on ollut kelpo karanteenilukemista. Kertomukset retkikunnista Pakistaniin luotaavat hyvin niin Kashmirin herkkää poliittista tilannetta kuin kiipeilyn onnistumisten ja epäonnistumisten käsittelyä. Swenson arvioi mielestäni hyvin retkikuntien toimivuutta ja dynamiikkaa. Hän kuvaa tyylikkäästi ja syyttelemättä myös niitä kertoja, kun asiat eivät ole sujuneet.

Löytyykö sinulta ruudun takaa lisää lukuvinkkejä?

Stay home club – koronaviruksen vaikutukset Belgiassa

Bryssel

Kuten kaikkialla muuallakin, koronaviruksen vaikutukset Belgiassa ovat olleet suuret.

Töissä europarlamentissa poikkeustila oli ilmassa vahvasti jo viime viikolla, kun täysistunto Strasbourgista siirtyi hyvin pienimuotoisena Brysseliin. Etätyökomennus henkilökunnalle alkoi viime torstaista ja jatkuu ainakin koko tämän viikon.

Belgia ilmoitti torstai-iltana sulkevansa ravintolat, baarit ja koulut viikonlopusta alkaen. Koulut ovat kiinni pääsiäislomalle saakka, joten tuskinpa töissäkään palataan ihan pian normaaliin rytmiin vielä hyvään toviin. Minusta tuntuu, että eurokupla on enemmän hepulissa, kuin tavalliset belgialaiset.

Tilanteen kiihtyessä harkitsin hetken, olisiko vielä pitänyt syöksyä Suomeen perheen luokse odottelemaan, että korona menee ohi. Pohdin, tuleeko yksin ulkomailla orpo olo, alkaako ahdistaa. Turhan matkustamisen välttämiseksi päädyin kuitenkin jäämään Brysseliin, täällä on kuitenkin oma kotini ja aivan riittävästi myös sosiaalista tukiverkkoa nykyään. Lisäksi läheisten osalta esimerkiksi isovanhempani ovat viruksen riskiryhmää, olisi ollut hirveä tuliainen tuoda tauti tietämättään heille.

Varsinkin Suomessa luotto viranomaisiin ja päättäjiin on osaltani korkea, siellä tehdään parhaan mahdollisen saatavilla olevan tiedon pohjalta parhaita mahdollisia ratkaisuja. Samalla myös jokaisen omat toimet viruksen leviämisen hidastamiseksi ovat tärkeitä. Silti kannan huolta eri maiden terveydenhuollon kestokyvystä, tilanne on poikkeuksellinen. Lisäksi olosuhteet esimerkiksi Kreikan pakolaisleireillä ovat olleet ajatuksissani paljon. Siellä ei koronasta selvitä.

Belgia korona home workout

Mitä tehdä yksin kotona

Vaikka ulkona liikkumista ei Belgiassa olekaan kielletty, vietin viikonloppua itsekseni kotosalla ja samalla linjalla aion jatkaa tulevan viikon. Suositus turhien kontaktien välttämisestä, social distancing, on keino hidastaa viruksen leviämistä.

Omalla tavallaan on ollut aika nautinnollista olla vaan, katsella tyhjää kalenteria ja puuhailla kotona. Tekemisen pulaa ei ole tullut. Youtube on täynnä hyviä kotitreenejä, olen joogannut ja tehnyt erilaisia kehonpaino- ja liikkuvuusharjoituksia. Olen lukenut kirjoja, kun kerrankin malttaa keskittyä ja kirjoittanut pitkiä päiväkirjamerkintöjä. Luulen, että näiden aikojen tunnelmiin on vuosien päästä kiinnostavaa palata. Ainut asia, mikä harmittaa on, että minulla ei ole neulomisvälineitä mukana Belgiassa. Nyt olisi hyvä hetki pistää villasukat puikoille.

Olen vähän liiankin hyvä viettämään aikaa yksin ja omissa oloissani, eipä ole juuri ollut ihmiskontakteja ikävä. Chatit ja soittelu ovat aivan hyvä keino pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Sen sijaan koiraa on ollut ikävä, samoin luontoon ja vuorille. Kalenterin osaltakin on jännä huomata, minkä menojen peruuntuminen harmittaa ja mitkä puolestaan eivät sitten tippaakaan. Ehkä tämä erikoistilanne voikin olla hyvä harjoitus siihen, mitä eniten haluaa tehdä ja mistä kaikkein eniten nauttii.

Home office

Peruuntuneet matkat

Koronan takia kevään reissusuunnitelmat menivät uusiksi. Tiedostan hyvin, että tämä on varsinainen luksusongelma, kun monilta on toimeentulo ja terveys tulilinjalla hupireissujen sijaan… Tulevana perjantaina oli tarkoitus karata ystävän kanssa Kööpenhaminaan viikonlopuksi, nyt tietysti jää menemättä.

Vappuna puolestaan oli tarkoitus suunnata perheen kanssa Lähi-itään. Sekin reissu peruuntui, kun Israel sulki rajansa. Tämään matkan peruuntuminen harmittaa erityisesti. Useammat perheenjäseneni ovat työskennelleet eri aikoina tuolla suunnalla ja olen viettänyt siellä lapsena enemmänkin aikaa. Edellisestä matkastani Lähi-idässä on pian kymmenen vuotta. Olisi ollut hauskaa mennä uudestaan katselemaan, miten tutut paikat ovat muuttuneet.

Toisaalta nyt on ollut hyvää aikaa myös miettiä, millaisia matkoja sitä tulevaisuudessa tahtoo tehdä. Kesäkuun kiipeilyreissu Bohusläniin toivottavasti pysyy kalenterissa. Mitä sen jälkeen, kenties maata pitkin ja vuorille… lisää suunnitelmista, kunhan maailma palaa taas takaisin radalleen.

Stay home, stay safe.

Safarilla Tansaniassa: Tarangire ja Ngorongoro

Safari Tansania Tarangire

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, yritän olla kohteessa mahdollisimman kauan. Niinpä Kilimanjaron kiipeilyreissun päälle varasin matkan järjestäneen Aventuran kautta lisäksi kaksi päivää safarilla Tansaniassa.

Kiipeilymatkan ja safarin yhdistelmä oli suosittu, lähes kaikki meidän Kilimanjaron kiipeilyporukasta olivat tehneet saman valinnan. Pääsin siis jatkamaan matkaa jo vuorella tutuksi käyneessä porukassa. Lisäksi seurueeseen saapui vahvistuksia Suomesta, heillä oli varattuna pidempi safarimatka.

Tarangire safari Tansania safari TarangireTansania safari matkablogi

Tarangiren suojelualue

Ensimmäisenä aamuna ajettiin Arushasta Tarangiren suojelualueelle. Paikka on tunnettu elefanttien paratiisina. Kun ensimmäinen elefanttilauma tuli näkyville, olin itkeä pillittää. Elefantit ovat vaikuttavia kokonsakin vuoksi, niiden olemuksessa on minusta jotakin ikiaikaista voimaa. Reitin edetessä näimme myös majesteettisena kaulaansa ojantelevia kirahveja, pöyhkeitä strutseja, ketteriä pikku antilooppeja ja lukuisia lintuja.

Majoituimme Tarangiressä todella laadukkaassa Sopa Lodgessa. Safariajelujen välissä ehti hetkeksi vilvoittamaan vaelluksesta kivistäviä jalkoja uima-altaalle. Viikon teltassa vuorella asumisen jälkeen kylmä olut aurinkotuolissa oli varsinaista luksusta.

Illan tullen lähdimme uudestaan ajamaan suojelualueelle. Luonnon ainutlaatuisuus teki vähän tunteelliseksi. Kaiken kruunasi pehmeänä maiseman kauniiksi maalaava valo, kultainen tunti. Seisoin safariauton avoimessa kattoluukussa ja avasin hiukset. Oranssi pöly tarttui kasvoihin ja tukka leijui ilmavirrassa, kun kuljettaja painoi kaasua. Maaginen hetki. Olin melko varmasti itäisen Afrikan onnellisin muija siinä hetkessä, täynnä vallatonta vapauden tunnetta.

Tansania Ngorongoro kraatteriTansania

Ngorongoron kraatteri

Seuraavana päivänä suunnattiin Ngorongoron kraaterille. Tie sinne vei Karatun pikkukaupungin läpi. Nousimme sademetsän halki kraaterin reunalle, josta avautui maisema alas suojelualueelle.

Syytän Leijonakuningasta koko länsimaiden luontokäsityksen vääristämisestä, mutta vähän tuntui siltä, kuin olisi humahtanut suoraan Disney-elokuvaan. Seeprat kulkivat jonossa juomapaikalle, gnu-antiloopit laidunsivat poikasineen. Lammesta havaitsimme haukottelevat virtahevot, ruohikossa loikoilivat söpön pörheät hyeenat. 

Ngorongorossa oli satanut poikkeuksellisen runsaasti ja osa teistä oli ajokelvottomia. Erityisen iloinen olen siitä, että onnistuimme näkemään kaksi sarvikuonoa. Uhanlaisia jättiläisiä seurataan tarkasti, eikä niitä päästetä lähtemään puiston alueelta pois salametsästäjien pelossa. Edes sarvikuonojen tarkkaa määrää ei kerrota.

Kun olimme jo nousemassa poispäin, upea urosleijona loikoili puun rungon päällä. Vaikea kuvailla sitä valtaa ja voimaa, joka näennäisen rennosti makoilevasta isosta kissasta hyökyi kauas ympäristöön. Kun on ylivoimainen, ei tarvitse todistella asemaansa.

Näköalapaikalta kraaterin reunalta vielä viimeisen näkymän koko valtavaan suojelualueeseen. Tansania

Ensikertalaiselle safarilla kaksi päivää riitti oikein hyvin. Safariauton töyssyinen kyyti oli hyvää palautusta vuorivaelluksesta. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli kunnon kameran puute. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki iphonella otettuja, paremmasta zoomista olisi ollut todellakin iloa.

Tarangiressä ja Ngorongorossa näin uskomattoman määrän eri eläimiä aivan lähietäisyydeltä, kävi hyvä tuuri. Olen entistä vimmaisemmin vakuuttunut siitä, että maailmassa ja luonnossa on niin uskomatonta kauneutta, että meistä jokaisen tulee tehdä kaikkensa sen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi.