Ensimmäinen alppireitti – Arête des Cosmiques

Chamonix 2018Chamonix’n kiipeilyreissun loppupuolella pääsin kiipeämään elämäni ensimmäisen varsinaisen kunnollisen pidemmän alppireitin, Arête des Cosmiquesin. Joistakin kiipeilypäivistä tietää samantien, että jokaisen hetken tulee muistamaan vielä vuosienkin päästä ja että niihin tulee vielä monesti palaamaan. Olen varma siitä, että tämä reitti ja tämä kiipeilypäivä oli yksi käännekohta, yksi sellainen kokemus, joka vie minun kiipeilyharrastustani ison askeleen eteenpäin.

Olen käynyt Aiguille du Midin näköalapaikalla monia kertoja. Katsellut maisemaa, Cosmiquesin harjannetta. Nähnyt kiipeilijöiden hyppäävän reitin päätteeksi terassin kaiteen yli turistien sekaan. Katsellut toisella puoella hissiasemaa olevaa alpinisteille varattuna jäistä kulkureittiä, jota pitkin pääsee hissiaseman suojista alas jäätikölle.
Arête des CosmiquesKun oli aika laittaa jääraudat jalkaan ja lähteä itse hissiaseman kaiteen yli, vatsanpohjassa kutkutti. Keli oli täydellinen ja tunnelma hyvä. Lähdettiin kolmen hengen köysistönä liikkeelle, kävelin ensimmäisenä. Hissiasemalta jäätikölle vievällä ilmavalla harjanteella pelotti. Älä katso alas, älä katso alas, hoin mantraa päässäni ja otin yhden harkitun askeleen kerrallaan. Kun pääsimme harjanteen jälkeen tasaisemmalle kohdalle, uskalsin jo hengittää.

Jäätikköä pitkin kulki selkeä reitti, jota taapersimme kohti Cosmiquesin majaa. Kiipeilijöitä riitti niin seinillä kuin vastaantulevana liikenteenä polullakin. Tunnin kävelyn jälkeen olimme reitin alapuolella, otimme jääraudat pois ja lähdimme kiipeämään harjannetta pitkin, meikä pääsi tykittelemään porukan kärjessä liidaajana.

Arête des Cosmiques ei ole varsinaista kalliokiipeilyä, vaan lähinnä kivikossa ylämäkeen kömpimistä. Vuoristokengillä kalliolla liikkuminen vaati vähän totuttelua, mutta luottamus kenkiin löytyi nopeasti. Reitin löytäminen ja reitillä pysyminen vaativat paikoin vähän pohdintaa, monin paikoin vaihtoehtoja samaan suuntaan päätymiseen oli useampia. Muuten mentiin koko reitti juoksevilla varmistuksilla, mutta kruksi-släbi kiivettiin kunnolla varmistaen ja yhdessä kohdassa laskeuduttiin muutama metri. Aikaa kallio-osuuteen meni neljä tuntia, yksi porukka ohitettiin ja yhdessä kohtaa päästettiin nopeampi tiimi edelle.

Voitonriemu oli päällimmäinen tunne, kun kapusin lopulta tikkaat Midin aseman terassille. Olin osannut ja olin pärjännyt, ja aika hienosti olinkin. Heititettiin kiipeilykaverien kanssa yläfemmat, päivä oli ollut todella huikea. Ensimmäiseksi alppikiipeilyksi Cosmiquesin harjanne oli hyvä valinta, josta jäi polte isommille ja vaikeammille reiteille.

Postikortteja Chamonix’sta

UntitledUntitledUntitledTerveiset Alpeilta! Olen nyt neljättä päivää Chamonix’ssa Ranskassa, aivan Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. Olen päässyt kiipeämään ja muutenkin vuorille haahuilemaan, täällä on ihanaa!

Chamonix on Mont Blancin juurella sijaitseva kylä, jonka on monenlaisten aktiviteettien ja urheilulajien mekka. Maisemat ovat ihanat, kun joka suuntaan nousee vuoria ja aurinko heijastaa lumisiin huippuihin. Kylän läpi kohisee joki, jonka vesi on vuoripurojen viilentämää. Kylältä löytyy suunnilleen kaikkien ulkoilmaan sopivia vaatteita ja varusteita tekevien merkkien liikkeet, sekä varsin kelvollisia, tosin vähän tyyriitä rafloja illoiksi, kun ei jaksa kokata kämpillä.

Minut Chamonixiin veti kiipeily, eivätkä ensimmäiset pari päivää ole tuottaneet sen suhteen pettymystä. Pikkusiskoni, joka ei kiipeä lainkaan, lähti myös mukaan reissun alkupätkälle, ja hänen kanssaan ollaan kierretty myös turistijuttuja, vähän vaellettu ja istuskeltu kuppiloissa kylällä, niin viinillä kuin fondue-padan ääressä.

Olen joka hetki tyytyväisempi päätökseeni olla täällä kerralla pidempi pätkä reissussa. Vietän Alpeilla ruhtinaalliselta tuntuvat kolme viikkoa. Aika vähältä tuntuu sekin, kiivettävä ja nähtävä ei meinaan yhteen ihmiselämään taida seudulta loppua.

Kannattiko osallistua rokotetutkimukseen?

Grand-PopoHuomenna lähtee lento kohti Alppeja, joten tässä vielä viimeinen blogijuttu Beninin ripulireissusta. Jos tulee jotakin kysyttävää Beninistä tai tutkimuksesta, vastaan mielelläni kommenteissa tai vaikka sähköpostilla!

Osallistuin ripulireissuun ryhmän 27 mukana heinäkuun alussa. Meitä oli matkassa yhteensä 11 henkeä, monet varsin kokeineita matkustajia. Porukka oli todella mainio, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin!

Matkan jälkeen minulta on kysytty tietysti eniten siitä, iskikö ripuli. Itse pysyin koko reissun ajan terveenä, kotiinpaluun jälkeen paluu ”tavalliseen” ruokavalioon on vaatinut vähän totuttelua. Matkaporukastamme monilla oli vatsa sekaisin, osalla enemmän ja osalla vähemmän, mutta jäin siihen käsitykseen, että kenenkään reissua ripuli ei pahasti pilannut.

En ollut aiemmin matkustanut Afrikan mantereella ja tutkimusmatka sytytti kuumeen päästä tutkimaan maanosan eri seutuja uudelleenkin. Benin oli siisti, rauhallinen ja turvallinen kohde, jota suosittelen lämpimästi myös vähemmän seikkailuhenkisille matkaajille. Ranskan kielen taitoni koheni parissa viikossa kummasti, kun englanti ei ollutkaan ykköskieli asiointiin. Tutkimusmatkalaisille järjestetty ohjelma oli pääosin mielenkiintoista, ja jos joku ei kiinnostanut, ei mihinkään ollut pakko osallistua.

En yleensä erittele blogiini reissujeni kustannuksia, mutta tällä kertaa kokosin pienen yhteenvedon matkan kuluista. Verrattuna pakettimatkoihin samalle seudulle, tuli reissu todella edulliseksi.

Mitä maksoi tutkimusmatka?

  • lennot alle 30-v. osallistujan alennuksella 495€
  • Villa Karon jäsenmaksu, joka kattoi myös ohjelmaa paikan päällä 170€
  • kahden viikon eläminen, eli ruuat, juomat, maksulliset retket, tuliaiset ja muut ostokset 350€
  • apteekkihommat ennen matkaa, eli keltakuume- ja hepatiittirokote, tehokas hyttysmyrkky, aurinkorasva jne. n. 100€
  • yhteensä n. 1115€

Tutkimusmatkalle osallistuminen oli tosi hyvä kokemus ja suosittelen reissua muillekin. Hyvä mahdollisuus päästä sekä kehittämään lääketiedettä että näkemään mielenkiintoinen paikka, jossa moni matkalainen ei ole vielä käynyt. Lisätietoja osallistumisesta löytyy tutkimusmatkan sivuilta.

Lue myös muut jutut tutkimusmatkalta:

Elämää Grand-Popossa

_DSC0009Rokotetutkimuksen tukikohtana toimi Grand-Popon kylä Beninin ja Togon rajalla. Grand-Popo on alueeltaan melko suuri, ja siellä asuu noin yhdeksän tuhatta asukasta. Varsinainen kylä on keskittynyt pääkadun varteen, jonka varrella kauppiaat pitivät kojujaan ja ravintolat suurimmaksi osaksi sijaitsivat.

Kylillä liikutaan mopoilla, jotka pysähtyvät kohdalle tarjoamaan kyytiä. Kylän raittia kelpasi huristaa tukka hulmuten. Vauhtia oli välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta kyyti tuntui aina turvalliselta. Mopotaksille annettiin lantti tai pari määränpäässä, hinta oli hyvä sopia etukäteen.
UntitledKahdesta vaihtoehtoisesta hotellista majoituin Awalessa. Bungalow palmujen katveessa olisi voinut olla oikeastaan missä tahansa maailmassa. Tuuletin toimi, suihkusta sai virkistävän viileää vettä ja hiekkaranta alkoi suoraan hotellialueen laidasta. Hotellin baarissa oli kiva istuskella iltaisin lukemassa ja tietokoneella, wifi toimi huoneissa todella hitaasti, mutta kuppilassa paremmin. Meren kohina ja aaltojen iskeytyminen rantaan kuuluu kaikkialla alueella yötä päivää.

Uima-altaalla sai kulumaan aikaa kuin huomaamatta. Ilma oli kuumaa ja kosteaa, joten pulikoinnin lisäksi muuta liikuntaa ei oikein jaksanut harrastaa. Kerran kävin lenkillä, yhtenä aamuna joogasin meren äärellä.
UntitledEtukäteen vähän jännitin, kuinka kasvissyöjä pärjää Beninissä. Yllätyin, miten hyvin ravintoloissa tajuttiin, kun kerroin olevani vegetarién ja paria poikkeusta lukuunottamatta ruoka oli tosi hyvää. Pääasiassa söin erilaisia tomaattikastikkeita riisin ja spagetin kera. Paikallinen mieto kotijuustoa muistuttava pöllijuusto toi sooseihin rakennetta. Katuruoka oli todella halpaa, parilla eurolla sai ison annoksen. Hotellin ravintolasta sai myös pizzalättyjä ja aamiaiseksi munakkaat, joten pari viikkoa pärjäsi mainiosti. Jos syö kalaa, on Grand-Popo siihen hyvä paikka, kala ja merenelävät ovat tuoreita ja kuulemma erinomaisia.
Untitled
Varsinaista nähtävää Grand-Popossa ei juuri arjen lisäksi ole. Yhtenä päivänä käytiin tutustumassa Villa Karon tiloihin, siellä on kaksi museota, toisessa taidetta ja toisessa veistoksia, melko laaja kirjasto ja taiteilijaresidenssin tilat. Villa Karo oli heinäkuussa hiljaisempi, mutta yleensä siellä järjestetään tapahtumia, näytetään ulkoilmaelokuvia jne.

Grand-Popo on leppoisa paikka lomailuun ja täydelliseeen rentoutumiseen, mutta kahdessa viikossa sai paikasta aika lailla tarpeekseen. Jos olisi halunnut olla pidemmän aikaa, olisi pitänyt alkaa aktiivisemmin keksimään tekemistä.

Maabongausta Togossa

Lome TogoLome TogoLome Togo
Kun Beninistä kerran oli mahdollista matkustaa Togon puolelle, piti tilaisuus ehdottomasti käyttää. Pakko kyllä myöntää, että yksi iso syy Togossa käymiselle oli minulle uuden maan bongaaminen. Ohjatulla retkellä pääsi tutustumaan Togon pääkaupunki Lomeen hyvin pintapuolisesti, eikä maasta jäänyt erityisen kiinnostavaa kuvaa pikaisella pistäytymisellä.

Verrattuna Beniniin demokratian tila Togossa on heikompi. Presidentti Eyadéma hallitsi diktaattorin elkein lähes 40 vuotta, jonka jälkeen valtaan nousi perustuslain vastaisesti hänen poikansa. Togo on myös on köyhempi maa, kuin Benin. Katukuvassa se näkyi jotenkin levottomampana ja epäsiistimpänä yleisilmeenä, kuin Beninin puolella. Suuri satama on Lomessa tärkeä keskus, jonka kautta tavaraa kulkee maan pohjoisosiin ja sisämaahan jääviin naapurivaltioihin.

Lomessa vierailimme paikallisia veistoksia esittelevässä taidemuseossa. Sen lisäksi kävimme todella vastenmielisellä torilla, jossa turisteille kaupattiin vodun-uskonnon varjolla kuivattuja eläinten raatoja. Valikoimassa oli kaikkea mahdollista – apinoita, koiria, lintuja, kilpikonnia, lepakoita, vyötiäisiä, nahkoja, luita ja ties mitä. Paikkaa meille esitellyt mies väitti eläinten kuolleen ”luonnollisesti”, mutta sitä en kyllä usko alkuunkaan. Todella kuvottava paikka, ja toivon, että kukaan järkevä matkustaja ei rahoillaan tue tuollaista toimintaa.

Lounaspaikka Le Galion oli selkeästi länsimaisten suosiossa, siellä tuli vastaan yksi reissun huonoimmista kasvisruuista. Ennen lähtöä takaisin Beniniin kävimme vielä suurilla markkinoilla. Aggressiiviset myyjät kävivät hermoille, mutta näillä markkinoilla oli todella hyvät valikoimat kankaita ja koruja, joita porukastamme moni osteli tuliaisiksi.

Togosta ei jäänyt minulle mitenkään ikimuistoista matkaelämystä, mutta tulipahan käytyä. Hyvä muistaa, että paljon jäi varmasti myös näkemättä ja Togosta voi siis varmasti löytää toisenlaisiakin puolia.