Kiipeily: sisäseinältä ulkokalliolle

Olen hinkannut muovia kiipeilyhalleissa jo pari vuotta, mutta ensikosketukset ulkokallioon otin vasta tämän vuoden vappuna. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tai jotain.

(Vinkki vitonen lisämotivaation saamiseksi: kannattaa lupautua lähtemään kiipeilyreissulle Lofooteille ilman, että on kertaakaan kiipeillyt ulkona tai edes liidannut sisällä. Tulee äkkiä painetta opetella kaikenlaista ennen multipitch-trädittelyä!)

Muutamia havaintoja ulkokiipeilystä:

  • Guru neuvomaan: ei kannata seikkailla omin päin, eikä opettaa kavereiden ohjeilla tekemään juttuja miten sattuu. Paljon varmempi olo, kun mukana on joku, joka oikeasti tietää mitä tehdä – myös yllättävissä tilanteissa.
  • Turvallisuus:  kypärä! Kiipeilygurun lisäksi hengissä ja ehjänä pysymistä edesauttaa asianmukaiset kamppeet ja yleinen huolellisuus. Kiipeilykeskuksella on pehmeät matot, ulkona usein epämääräinen kivikko. Kumpaankaan ei lähtökohtaisesti tee mieli tippua, mutta kivikasaan vielä vähemmän.
  • Kamat ja niiden käsittely: sisällä yläköydessä riittää, että saa itsensä naruun roikkumaan. Ulkona köyttä käsitellään enemmän, muista kilkkeistä puhumattakaan. On kamua ja kiilaa, sulkurenkaita ja slingejä sekä paljon muuta sälää, jonka käyttötarkoitusta voi vain arvailla. Hei hei rahat!
  • Luonto ja sää: kukaan minua tippaakaan tunteva ei luonnehtisi allekirjoittanutta reippaaksi ulkoilmaihmiseksi missään tilanteessa, kykyni eräjormana ovat tasan nollassa. Lyhyt oppimäärä ulkokiipeilystä on osoittanut, että vaatteita ei koskaan voi olla liikaa ja vesisade on aina mahdollinen. Aurinkorasva ja hyttysmyrkky ovat pakolliset tarve-esineet, juomavettä ja eväitä unohtamatta.

Tärkeintä oppimaani on kuitenkin se, että ulkokiipeily on ihan helvetin  siistiä. Jo parissa kuukaudessa tuntuu, että olen saanut harrastukseeni kasapäin uusia ulottuvuuksia, varmuutta lähteä tekemään ja kokeilemaan sekä oppinut ihan uskomattoman paljon kaikkea uutta. Fyysinen kunto on kasvanut ja olen repinyt itseni ylös monesta paikasta, joista en olisi ihan heti uskonut pääseväni. Toisaalta ulkona kiipeillessä on myös pelottanut ja tuskastuttanut ihan eri tavalla, kuin sisällä koskaan.

Tämä on vasta ensimmäinen kiipeilykesäni, ja sekin on aika alussa. Hienoja hetkiä on jo takana, viime viikon Lofootti-reissu niistä kärjessä. Siitä lisää myöhemmin!

// Climbing, from gym to crag.