Uutisia elämästä: muutan Brysseliin

Amos Rex HelsinkiOlisi vähän isompia uutisia elämästäni: muutan Brysseliin.

Aloitan työt Euroopan parlamentissa syyskuun alussa. Siitä hetkestä, kun lähetin hakemuksen kesällä menemään, tuntuu olevan ikuisuus. Samaan aikaan kaikki on kuitenkin tapahtunut hurjan äkkiä. Lentolippu on ostettu, hotelli pariksi ensimmäiseksi päiväksi varattu, vuokrahuone Brysselistä varmistunut, omat tavarat viety varastoon ja koti Helsingissä alkaa olla tyhjä. Vielä pitäisi pakata matkalaukut.

Olo on edelleen epätodellinen. Aina tasaisin väliajoin täytyy ottaa työsopimus esiin ja katsoa, että paperi on ihan oikeasti allekirjoitettu. Että ihan todella olen lähdössä. Puolet ajasta olen niin innoissani, että tekee mieli hyppiä ilmaan. Toisen puolet tekeekin sitten mieli tihrustaa itkua, sillä muutto tuo mukanaan myös paljon luopumisen tuskaa.

Asuin Belgiassa viimeksi keväällä 2015 ollessani opiskelijavaihdossa. Silloin tämä blogikin sai alkunsa. Nyt luvassa onkin sitten expat-arkeen asettumista ja uusia kuvioita Keski-Euroopassa. Jännittävää!

Out of office

Fanett Lundia
On ollut tässä vähän kaikenlaista. Olen laskenut päiviä kesälomaan, ollut väsynyt ja ärtynyt. Onneksi sain zen-mestareista pörröisimmän ja parhaimman pariksi viikoksi kylään keskelle kiireitä. Koira keskittyy aina olennaiseen (puistokävelyt ja pitkät päiväunet ovat prioriteettilistan kärjessä), se pakotti minutkin hieman hillittämään.

Työaamut ovat nyt vihdoin nollassa ja poissaoloviesti odottaa sähköpostissa, tänään alkaa kesäloma. Reissupaku on puunattu ja pakattu. Pakun laittamisessa reissukuntoon oli kyllä enemmän intoa kuin osaamista allekirjoittaneen taholta, onneksi löytyi auttavia käsiä ja autosta tuli aivan hyvä. Palaan pakuhommiin, kunhan saan kokemusta autosta tien päältä.

Illalla ajan Tukholman-laivaan. Ajatus reittimatkasta Ruotsiin tuntuu täydelliseltä erityisesti siksi, että laivassa on todella vaikea hötkyillä minnekään. Pakkaan mukaan kirjan ja kuulokkeet, suunnitelmissa on syödä sipsejä hytin punkassa ja nukkua ensimmäinen erä univelkoja pois.

Ostin reissupakun

Untitled

Siinä se nyt on, tulevan kesän matkakumppani.

Tulevana kesänä aion matkustaa lähinnä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, jolloin lentolippujen sijaan päädyin ostamaan auton. Tarkoitus on laittaa tästä reissu- ja kiipeilykäyttöön kulkupeli ja tukikohta. Maata pitkin matkustaminen on ollut ilahduttavassa nosteessa ja vaikkei pakettiauto mikään ekoteko olekaan, tuntuu se viime kesän useampaan kaukolentoon verrattuna siedettävältä ratkaisulta.

Auto on Volkswagen Transporter, vuosimallia 2001. Tämä on lyhyempi malli pakusta, koska asun ja liikun sen verran kaupungissa, että isommalla kaaralla olisi vaikeaa pysäköidä ja pyöriä kotikulmilla. En ole vielä ehtinyt laittaa autoa sen kummemmin, mutta suunnitelmissa on virittää tavaratilaan pienen budjetin hyvin simppeli set up, jolla pakusta saa yöpymiskelpoisen. Tavaroiden säilyttämiseen täytyy keksiä myös jotakin nokkelaa, sillä kiipeilykamoja on lähdössä kesän reissulle aika määrä mukaan.

Lähiviikkoina tarkoitus on ottaa tuntumaa autoon ihan Suomessa suhailemalla, juhannuksesta lähdenkin sitten Ruotsin kautta Norjaan kolmeksi viikoksi. Päivittelen sekä blogissa että Instagramin puolella sitä, miten pakun kanssa sujuu.

Vuoden viimeinen päivä

Best nine 2019
Viimeisiä viedään tältä vuodelta, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 20172016 ja 2015.

Matkailurintamalla alkuvuosi oli hiljainen, mutta kesä ylitti kaikki odotukset. Heinäkuussa lähdin ripulireissulle Beniniin, ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Länsi-Afrikassa Atlantin aaltojen äärellä vietin ikimuistoiset kaksi viikkoa ja kirjoitukset sieltä ovat blogin vuoden luetuimpia juttuja.

Afrikasta jatkoin matkaa Alpeille. Kolme viikkoa Chamonix’ssa olivat vuoden kiistaton kohokohta. Kiipesin, kiipesin ja kiipesin. Pitkiä reittejä, hienoja reittejä. Ensimmäisiä alppireittejä, ensimmäisiä öitä vuoristomajoissa. Syksyllä pistäydyttiin vielä Norjassa vuoria ja auringonlaskua katsomassa. Joulukuussa pääsin työn merkeissä palaamaan rakkaaseen Belgiaankin.

Kiipeilyssä talvi alkoi jääkiipeilyn saloihin perehtyen, kesäkausi käynnistyi kunnolla kevätretkellä Bohusläniin. Pari viikonloppua Kustavissa, yksi Olhavalla, edellä mainittu Alppireissu ja lukuisia aurinkoisia päiviä lähikallioilla. Syksyn tullen takaisin sisähalliin, kohta taas jääkiipeilyn pariin, kunhan talvi tulisi eteläänkin. Kiipeilyn ohella viihdyin muutenkin luonnossa, kiersin useampia kansallispuistoja ja nautin metsän tuoksusta, hiljaisista soista.

Työelämässä itsevarmuus ja usko omaan tekemiseen kasvoivat pikkuhiljaa. Loppuvuodesta vaihdoin uusiin tehtäviin, joissa tulen toivottavasti tulevana keväänä kehittymään ja kasvamaan vielä paljon lisää. Ihmissuhderintamalla riitti sekalaista säpinää ja pienenlaisia pettymyksiä, itseen ja toisiin.

Lopputulemana todettakoon, että tämä oli aivan kelvollinen vuosi. Sopivassa suhteessa huveja ja harmeja, kirkasta iloa ja onnistumisia, välillä synkkää rämpimistä.  Blogin puolelle niistä on pilkahdellut palasia silloin, kun siltä on tuntunut. Samaa aion jatkaa ensi vuonna.

Vuosi lyhyesti lukuina:

  • 9 käytyä maata (Ruotsi, Ranska, Sveitsi, Italia, Benin, Togo, Etiopia, Norja, Belgia)
  • 193 treenikertaa, joista yli sata kertaa kiipeilyä eri muodoissaan
  • 27 luettua kirjaa, lähinnä matkakirjoja ja kotimaista kaunoa

Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä

LiesjärviPalasin Brysselistä Suomeen itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana myöhään. Lentokentällä pimeässä palellen bussia odotellessani kirosin, että miksi ihmeessä en jäänyt vielä toiseksikin viikonlopuksi Belgiaan.

Kun itsenäisyyspäivän aamuna ajettiin Liesjärven kansallispuistoon, sain onneksi ihan hyvän muistutuksen siitä, että on Suomessakin hienoutensa. Kuljettiin Liesjärveä halkova Kyynäränharju päästä päähän pikku pakasessa, laiskasti matalalle noussut aurinko lämmitti kasvoja. Järvi oli vasta jäätymässä, rohkeimmat retkeilijät uskalsivat jo jäälle kulkemaan, vaikka virtauspaikat olivat selvästi vielä sulat.

Liesjärven kansallispuisto Tammelassa on kätevästi noin tunnin matkan päässä Helsingistä. Samalla seudulla on myös Torronsuon kansallispuisto, jonka kävimme myös kurkkaamassa samalla kertaa.

Muuten retken kuvasato jäi laihaksi, mutta mukana olleella dronella napattiin muutamia ruutuja. Ensi kertaa dronella leikkiessä jäi kuvaaminen vähän toissijaiseksi lennätykseen keskittyessä, pikkuinen DJI Spark osoittautui hauskaksi vempeleeksi. Kuvanlaatu ei varsinaisesti päätä huimaa, mutta lintuperspektiivistä on hauskaa tarkkailla maisemaa.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa