Skip to content

Kategoria: Elämä

Arkea ja juhlaa.

Vuoden vaihtuessa

maailmankolkat02Tervetuloa uusi vuosi! Nyt on myös aika pistää 2017 pakettiin, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 2016 ja 2015.

2017 oli varsin mainio matkailuvuosi: se alkoi vuoden ensimmäisenä päivänä lentokoneessa Lontoosta kotiin ja päättyi syksyllä kiipeilyreissuihin Ranskassa. Väliin mahtui muun muassa Budapest ja Berliini, sekä lähes kolmen viikon eeppinen kesäreissu, jossa kiersin halki Euroopan Baltiasta Balkanille. Oli hyvä.

Harrastusrintamalla kiipeily piti yhä otteessaan. Kesällä vietin upeita hetkiä Olhavalla, talvikausi puolestaan kuluu taas Kiipeilyareenan seinillä. Edistys kiipeilyhommissa on ollut alkutalvesta tuskaisen hidasta, on tuntunut oikeastaan siltä, että suunta on jopa alaspäin. Onneksi kiipeilyssä kipinää pitää yllä muukin, kuin kovemmat greidit, muuten olisi hermo mennä.

Tänä vuonna hurahdin myös täysin joogaan, ja joka torstaisesta astanga-tunnista on tullut yksi viikon selkeistä kohokohdista. Töissä olen päässyt vuoden alusta alkaen opiskelemaan ranskan alkeita. Kielten opiskelusta aikuisena voisin sanoa sanan jos toisenkin, pitää palata tähän ihan omassa tekstissä.

2017 tiiviisti numeroina:

  • 50 matkapäivää
  • 16 käytyä maata
  • 150 treeniä
  • 10 luettua kirjaa

Tulevana vuonna tavoite on jatkaa reissailua reippaaseen tahtiin, mutta vähän fiksummin. Laskin vuoden lopussa hiilijalanjälkeni ja muut elämäntapojeni ilmastovaikutukset Sitran elämäntapalaskurilla. Vaikka tiesin lentomatkailun olevan syntilistani kärjessä, olin järkyttynyt siitä, että lentämisen osuudesta vuosipäästöissäni. Saastuttaisin siis peräti puolet vähemmän, jos en lentäisi hupimatkoja. En ole vielä päättänyt, asetanko itselleni lentokiintiön, alanko pulittaa lentomaksuja päästöjen kompensoimikseksi vai miten saan tapani parannettua.

Harrastuspuolella haluan jatkaa kiipeilyn parissa, yrittää löytää taas parempaa fiilistä lajiin ja ehkä treenata vähän suunnitelmallisemmin. Kiipeilyn suhteen kiinnostaa myös jää- ja vuorihommat, mutta maltilla ja omalla painollaan, jos hyviä tilaisuuksia tulee vastaan.  Lumilaudan kanssa pitäisi päästä rinteeseen heti, kun etelässä on siihen keliä, kesällä rullailla taas longboardilla.

Yksi vuoden suurimmista tavoitteista liittyy opintoihin: tänä vuonna aion vihdoin pistää maisteriopintoni ruotuun tavalla tai toisella. Ilmoittauduin syksyllä yliopistolle läsnäolevaksi suurin suunnitelmin, mutta homma lässähti aika pahasti. Uutta yritystä uudella vaihteella kehiin.

Tavoitteet vuodelle 2018:

  • 10 käytyä maata (mahdollisimman monta uutta)
  • pidempiä matkoja, vähemmän lentoja
  • 100 treenikertaa (myös uusia lajikokeiluja)
  • 25 luettua kirjaa
  • maisteriopinnot mallilleen
2 Comments

Vuoden 2017 yhdeksän parasta

sunnuntaiaamu2017
Vuosi 2017 alkaa lähestyä loppuaan ja nyt alkaa olla hyvä hetki summata sitä eri tavoilla pakettiin. Instagram-kuvista koottu #bestnine – yhdeksän tykätyimmän kuvan kollaasi -, on hyvä tapa poimia vuoden parhaita paloja talteen.

  1. Ultra Bran konsertti Ilosaarirockissa oli ehdottomasti kesän, ellei koko vuoden paras päivä. Myös joulukuun keikat Hartwall Areenalla olivat unohtumattomia.
  2. Zagrebista löytyi valas ja reppureissun tunnelmaa.
  3. Kesän ensimmäisellä mökkireissulla koira pääsi juoksentelemaan metsään ja minä loikoilemaan riippumattoon.
  4. Chamonix ja Alpit. Vuorille oli tällä kertaa aivan liian vähän aikaa, joten Mount Blancin juurelle pitää palata ensi vuonna uusiksi.
  5. Sarajevon kaunein auringonlasku. Sarajevo vei sydämen, siellä oli ihanaa.
  6. Eduskuntatalon marmoriportaissa on tullut ravattua tänä syksynä riittämiin. On etuoikeus olla töissä näin kauniissa rakennuksessa. Voisinkin joskus vilauttaa vähän kulissien takaa, miltä talossa muuten näyttää.
  7. Joulun välipäivinä ehti hyvin suunnitella tulevia matkoja ja rentoutua lapsuuden kodissa. Vaikka monessa makuasiassa olen äitini kanssa täysin eri mieltä, on mutsin toimistohuoneen tapetti älyttömän hieno!
  8. Lisää Bosniaa! Sarajevon lisäksi pistäydyin pikaisesti paahteisessa Mostarissa.
  9. Riemuloma Rivieralla, eli Nizzan rantabulevardi Promenade des Anglais. Aurinko, meri ja palmuja keskellä sateista syksyä, ei huono.

Lisää kuluneen vuoden matkamuistoja ja muita hyviä hetkiä löytyy Instagramistani @sunnuntaiaamu.

Kommentoi

GoExpo Winter – talvilajit esittelyssä messuilla

goexpo01goexpo02goexpo03
Viikonloppuna Messukeskuksessa järjestettiin GoExpo Winter, jossa kävin ensimmäistä kertaa fiilistelemässä talvilajeja. Monenlaiset talvilajit, matkakohteiden esittelypisteet ja pop up -myymälät olivat messuhallissa esillä. Talviharrastukset ovat omalta osaltani olleet muutaman vuoden vähän jäässä, messupäivän päätteeksi palo päästä ainakin takaisin rinteeseen kasvoi aika kovaksi. (Antti Autin lumilautailufilmillä Arctic Light saattaa myös olla jotain tekoa asian kanssa…)

Näytteilleasettajista omat suosikkini olivat VAI-KØ-pipot, joiden valmistajat pitävät myös inspiroivaa @nordiccamper -Instagram-tiliä. Samoin Tampereen seudun kiipeilykallioilla kesällä vastaan tulleen Ramin Treeline.fi kaupan osastolla täytyi pitää pankkikortista kiinni, sen verran mm. Patagonian kamppeet houkuttelivat. Ulkoiluvaatteita ja muita varusteita tulee ostettua herkemmin suoraan uutena kaupasta, kuin muita vaatteita, jotka hankin pääasiassa second handina. Siksikin kotimaisten pikkufirmojen tukeminen houkuttelee, ne vaikuttavat usein ottavan ympäristöasiat ja muut reilun tekemisen näkökulmat isoja lafkoja paremmin huomioon.

Lauantai-illan ohjelmassa messuilla olisi ollut myös Helsinki Adventure Night, jossa pääpuhujana olisi ollut huippukiipeilijä Catherine Destivelle. Päädyin sitten kuitenkin mieluummin kiipeilytreffeille illaksi. Hyvä valinta, sanoisin.

// GoExpo Winter – all sorts of winter sports and lots of gear cravings in one place.

2 Comments

Kuinka selvitä talvesta järjissään?

talvi01helsinki02Vihaan talvea. Inhoan kylmyyttä, joka puskee vaatekerroksista huolimatta luihin ja ytimiin, samoin tuskaista hikeä, kun samoissa paksuissa vaatteissa erehtyy minne tahansa sisätiloihin tai joukkoliikennevälineeseen. Loskaa, joka valtaa kaupungin kadut, pimeyttä, joka tuntuu jatkuvan aamusta iltaan, ollen välissä päivällä korkeintaan haljua harmaata.

Tänä syksynä erityisen paljon mielialaa on laskenut kiipeilykauden loppu: kun kesällä pystyi vain lähtemään ulos kallioille, on tällä hetkellä kiivettävä monta pitkää kuukautta sisähalleissa.

Koska toistaiseksi asun Suomessa, jossa talvi on valitettavan välttämätön osa vuoden kulkua, ajattelin tänä vuonna opetella elämään asian kanssa kuukausien nurinan sijaan. Tässä muutama toimenpide, jotka ajattelin ottaa kokeiluun jos nyt ei varsinaisesti talvesta pitämiseksi, niin vähintään sen sietämiseksi:

  1. Innostu uudelleen talvilajeista. Nuorempana laskettelin jonkun verran, suunnilleen joka talvi suunnattiin perheen kanssa pohjoiseen laskemaan. Jossakin vaiheessa harrastus kuitenkin jäi. Olen päättänyt, että tänä vuonna palaan rinteeseen, keväälle on jo Levin-reissu varattuna. Myös jääkiipeily kiinnostaa, koska jotainhan se on talvellakin kiivettävä.
  2. Pysy vauhdissa, näe ihmisiä. Lepääminen on tärkeää, mutta huomaan, että jos annan itselleni luvan löysäillä, se jää helposti päälle. Sen sijaan, että jäisin peiton alle, yritän keksiä pimeään vuodenaikaan mahdollisimman paljon kivaa tekemistä: liikuntaa, kulttuuria, ystäviä, menoja.
  3. Varaa lennot etelään. Okei, tämä on ehkä vähän huijausta, mutta ehdottomasti toimivin keino. Kärvistelyn sijaan voi napata kalenterin kouraan, laskea lomapäivät ja varata matkat: onpahan jotakin, mitä odottaa. Tällä kertaa selvisin Suomessa loman jälkeen kolme päivää ennen kuin seuraavat lentoliput kilahtivat sähköpostiin viikonloppureissulle marraskuussa.

// How to make it trough the winter in Finland?

Kommentoi

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

konnevesi01konnevesi02konnevesi07konnevesi08konnevesi06Metsässä on hiljaista ja syyspäivän valo siivilöityy puiden läpi. Koira loikkii pitkin polkua milloin edellä, milloin takana. Pitkospuut vievät yli märkien kohtien, ilmassa tuoksuu vauhdilla etenevä syksy. Mäkinen reitti juurakkoisilla poluilla on sopivan raskas kulkea ja pää tyhjenee, kun keskittyy lähinnä siihen, ettei kompastu rähmälleen.

Luulin pitkään olevani pesunkestävä kaupunkilaistyttö, mutta viime aikoina olen huomannut, että yhä useammin tekee mieli lähteä jonnekin, missä puhelin ei löydä kenttää. Paikkoihin, joissa on metsä, jossa kulkea tai kallio, jota kiivetä, illaksi nuotio tai järvenselkä, jonne tuijoitella. Päivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa toimi tähän tarjoitukseen mainiosti, samalla viikonloppureissulla kävin moikkaamassa isovanhempiani Keski-Suomessa.

Kauniilla säällä kansallispuistossa oli suorastaan ruuhkaa, lyhyen matkan päässä parkkipaikalta oleva Vuori-Kalajan kotapaikka kuhisi väkeä. Kun lähti polkua pidemmälle, porukka hälveni ja vastaan tuli vain satunnaisia retkeilijöitä.

Luontoon.fi kertoo kansallispuistosta kaiken olennaisen faktan ja opastaa parhaiten reitit. Itse kiersin metsässä reilut kymmenen kilometriä, Kolme vuoren kierros -reittiä pitkin parista kohtaa oikaisten. Reittimerkinnät olivat selkeät ja tiheät, tulostettu pikkukartta tosin oli ihan kiva olla mukana varmuuden vuoksi.

Seuraavan kerran kiinnostaisi lähteä tutustumaan kansallispuistoon meloen. Ehkä sitten ensi kesänä. Myös Leivonmäen kansallispuisto voisi olla mummolasta sopivan matkan päässä oleva retkikohde.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Kommentoi