Skip to content

Kategoria: Elämä

Arkea ja juhlaa.

Henkinen taantuma

tre

Paluushokki on typerä ilmaus.

Ei tämä mikään shokki ole, vaan henkinen taantuma. Vain parissa päivässä olen valunut takaisin ankeaan arkeen.

Tampere on ennallaan, tutut kulmat turruttavat. Ihmettelyn ja iloitsemisen sijaan sitä vain laahustaa samoja uria kuin ennen lähtöä, aamulla toimistolle ja illalla takaisin, välissä kaksikymmentäkuusi askelta kahvikoneen ja työpisteen välissä. Olen huolimaton arkisten asioiden kanssa: kaupassa en punnitse hedelmiä ja junassa menen väärään vaunuun.

Ei tee mieli mennä minnekään tai nähdä ketään. Eristäytymällä sitä jotenkin kuvittelen pystyväni pitämään kiinni itsestäni sellaisena, kuin kevään olen ollut. Eeva kirjoitti tästä osuvasti:

”Ehkä juuri siksi yksin matkustaessa oppii niin paljon itsestään – alkaa huomata, mikä on todellista itseä ja mikä jokin vuosikausia sitten omaksuttu rooli, josta olisi ehkä jo aika luopua.”

Allekirjoitan täysin. Suomi-Minna on paljon tympeämpi muija, kuin Belgia-Minna. Brysselissä vieraillut ystäväni sanoi jo alkukeväästä, että vaikutan rennommalta ja rohkeammalta, oikeassa oli.

Vinkit taikatempuista, joilla pitää kiinni reissupersoonastaan kotonakin otetaan vastaan.

// It is hard to be back in the dull everyday life after the best five months of my life.

Kommentoi

Miltä tuntuu olla takaisin Suomessa

suomiperkele2Kotimatka Köpiksen kautta muuttuikin koneen teknisten ongelmien takia suoraksi Finnairin lennoksi. Sinivalkoiset siivet toivat meikäläisen tunteja alkuperäistä aikataulua aiemmin Helsinki-Vantaalle, mutta matkalaukku jäi Brysseliin.

Illalla ehdin moikkaamaan kavereita Järvenpäässä. Belgian hintojen jälkeen yli kuuden euron Stella Artois riipi sielua. Suomi perkele.

// How does it feel like to be back in Finland?

Kommentoi

Should I stay or should I go

Leuven kotikatuLeuven Grote MarktLeuven Leuven

En osaa suhtautua siihen, että tänään on toistaiseksi viimeinen päiväni Belgiassa.

Lento lähtee huomenna aamulla, mutta ajatuksissani en ole lähdössä minnekään. Vaikka olen viettänyt viikon halaillen ihmisiä hyvästeiksi ja heitellen ilmaan mahdollisuuksia jälleennäkemisistä, ei kotiinpaluu tunnu todelliselta.

Huomasin, että vaihtokavereita on helpompi hyvästellä kuin belgialaisia ystäviä. Vaihdossa olleet ovat samassa tilanteessa kuin minä, palaamassa kotiin, hyppäämässä takaisin omaan elämäänsä. Paikalliset tutut sen sijaan jatkavat elämäänsä ihan samalla tavalla, kuin aiemminkin.

Viimeisinä päivinä arkisista kohtaamisista tulee merkityksellisiä. Italialainen poika samalta kurssilta halaa vastaantullessaan, vaikka emme juurikaan jutelleet. Kadulla kävelee vastaan se poika, jonka kanssa pussailin eräänä aamuyönä. Päädyin festareille islantilaisten porukassa, yksi osaa sanoa sujuvasti perkele. On lähikaupan poika, joka hymyilee aina. Leipomon kärttyinen rouva, joka ei puhu englantia. Yksi puistohippi, joka kaverini mukaan kuvittelee olevansa ihmissusi. Tyttö, joka näyttää tosi tutulta, mutta en tiedä, miksi.

He jäävät kaikki tänne, kulkemaan näitä katuja, joista on tullut minulle rakkaita. Hullua.

// I still haven’t realized, that I’m actually going back to Finland tomorrow. Leuven, I will miss the you and the loveliest people here. (Even the grumpy old lady at the bakery.)

Kommentoi

Opiskelut vaihdossa

ep_visitTentit on nyt takana ja ajattelin vielä kirjoittaa mietteitäni opiskelusta Belgiassa. Taustatietona, opiskelen siis Tampereen yliopistossa hallintotiedettä, pääasiassa julkisoikeutta. Sen ohella olen istunut niin politiikan tutkimuksen kuin journalistiikan ja viestinnän kursseilla.

Vaihtosopimus KU Leuvenin kanssa tuuppasi minut täällä social sciences -yksikköön. Halusin kuitenkin tehdä mieluummin oikeustieteellisen kursseja. Muiden yksiköiden opiskelijat saivat osallistua vain kahdelle lakikurssille, itse valitsin kansainvälistä julkisoikeutta ja humanitääristä oikeutta. Sosiaalitieteistä puolestaan otin EU-hallinnon kurssin ja kevyemmäksi tekemiseksi populäärikulttuurin kurssin.

Public international law

Maisteritason oikiskurssille osallistuminen oli vasta kandivaiheen julkkarille rehellisesti aika tuskaa. En ole käynyt kv-oikeuden peruskurssiakaan, joten tämän kurssin järjettömän tietomäärän omaksuminen tuntui melko mahdottomalta. Tenttimateriaalia oli reilusti yli 1000 sivua raskaina artikkeleina, joita tavasin sanakirjan kanssa…

Humanitarian and security law

Lempikurssini Leuvenissa. Viime syksynä käytiin ainejärjestön kanssa Genevessä vierailemassa Punaisen Ristin päämajassa, jossa meille pidettiin pikainen esittely humanitäärisestä oikeudesta. Sen setin jälkeen olen halunnut päästä perhetymään aiheeseen tarkemmin. Kurssi olikin äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta samalla myös melko selkeä ja ymmärrettävä.

Governance in the European Union

Toinen suosikkikurssini, Brysselin kulmilla EU-hommat ovat luonnollisesti aika kovaa tasoa. Innostava opettaja, paljon vierailevia luennoitsijoita ja käytiin myös Euroopan parlamentissa opintoretkellä, niin siistiä. Toisaalta, en ole käynyt politiikan tutkimuksesta kuin peruskurssit, joten välillä tuntui, että pohjatiedot EU-aiheista olisivat kyllä saaneet olla vahvemmat.

Popular culture

Ehdottomasti huonoin kurssini Leuvenissa. Professoria ei tuntunut kiinnostavan yhtään, ryhmässä oli pelkkiä vaihto-opiskelijoita ja kaikki tuntuivat olevan tasaisen kujalla. Kurssin suorittamiseen riitti yksi hassu essee. Itse tein vertailevan media-analyysin Sinkkuelämäästä ja Girlsistä, ei mitään intellektuellia ilotulitusta, vaan paperin palauttaminen lähinnä hävetti.

goveuKokonaisuutena sanoisin, että kurssivalinnat, jotka tein sen kummemmin miettimättä, menivät aika nappiin. Toisaalta maisteritason kurssit olivat melko vaikeita, kun pohjatiedot eivät olleet kunnossa. Helpompiakin olisi siis voinut ottaa, vaikka opinkin näillä kursseilla paljon uutta.

Isoin ero Suomen systeemiin oli tenteissä: kaikkissa tekemissäni sai olla kirjat mukana, mikä oli hienoa. Ei tarvinnut ulkolukea ja vastauksiin pystyi panostamaan kunnolla, eikä vain raapimaan paperiin sitä, mitä sattuu muistamaan. Tein myös yhden suullisen tentin, joka puolestaan oli aivan hirveä. Yhdistelmä esiintymisjännitys ja vaikea aihe englanniksi, kamala kokemus.

KU Leuven ei myöskään ole mikään ”bileyliopisto”, vaan tenttien aikaan opiskeluilmapiiri lähentelee massahysteriaa. Varsinkin oikeustieteen kursseilla hyvistä arvosanoista tunnutaan tosissaan taistelevan ihan eri tapaan, kuin mitä kotiyliopistossani. Krooniselle lusmuilijalle sosiaalinen paine opiskeluun oli pelkästään hyvä asia. Tuntuu, etten ole eläissäni panostanut tentteihin valmistautumiseen näin paljoa.

Arvosanat tulevat joskus heinäkuussa, odotan jännityksellä, miten näiden kanssa kävi.

// Exams are over, hurray!  Overview about my studies in KU Leuven: masters level classes were a bit too hard for me, but at least I really tried to make it. To be honest, I have never studied so much in my life. Grades will be annouced in July, will see how the exams went.

Kommentoi

Sade on mielentila

sadePaahtava hellepäivä tänään, sen päätteeksi kesän ensimmäinen ukkosmyrsky. Luonnollisesti juuri silloin, kun olen toisella puolella Leuvenia ja unohtanut bussikortin kotiin.

Tummat pilvet levittäytyvät massana taivaalle ja parin korttelin päästä alkaa sataa kaatamalla. Muina myrskybongareina ihastelen salamointia ja tarvon tennarit litisten eteenpäin. Autojen valot heijastuvat sateen hakkaamasta asvaltista ja vettä vihmoo vasten kasvoja.

Yliopiston kirjaston luona pujahdan katokseen pisaroita valuen. Siihen on kerääntynyt opiskelijoita pitämään sadetta. Yksi toteaa:

– Rain is just a state of mind.

Nyökkään läpimärkänä. Vaikka taustalla jyrisee ja salamoi, on tämä belgialainen lempeä, lämmin kesäsade on hyvä mielentila: kevyt ja vapaa.

// Summer rain and thunderstorm. Feeling free.

Kommentoi