Opiskelut vaihdossa

ep_visitTentit on nyt takana ja ajattelin vielä kirjoittaa mietteitäni opiskelusta Belgiassa. Taustatietona, opiskelen siis Tampereen yliopistossa hallintotiedettä, pääasiassa julkisoikeutta. Sen ohella olen istunut niin politiikan tutkimuksen kuin journalistiikan ja viestinnän kursseilla.

Vaihtosopimus KU Leuvenin kanssa tuuppasi minut täällä social sciences -yksikköön. Halusin kuitenkin tehdä mieluummin oikeustieteellisen kursseja. Muiden yksiköiden opiskelijat saivat osallistua vain kahdelle lakikurssille, itse valitsin kansainvälistä julkisoikeutta ja humanitääristä oikeutta. Sosiaalitieteistä puolestaan otin EU-hallinnon kurssin ja kevyemmäksi tekemiseksi populäärikulttuurin kurssin.

Public international law

Maisteritason oikiskurssille osallistuminen oli vasta kandivaiheen julkkarille rehellisesti aika tuskaa. En ole käynyt kv-oikeuden peruskurssiakaan, joten tämän kurssin järjettömän tietomäärän omaksuminen tuntui melko mahdottomalta. Tenttimateriaalia oli reilusti yli 1000 sivua raskaina artikkeleina, joita tavasin sanakirjan kanssa…

Humanitarian and security law

Lempikurssini Leuvenissa. Viime syksynä käytiin ainejärjestön kanssa Genevessä vierailemassa Punaisen Ristin päämajassa, jossa meille pidettiin pikainen esittely humanitäärisestä oikeudesta. Sen setin jälkeen olen halunnut päästä perhetymään aiheeseen tarkemmin. Kurssi olikin äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta samalla myös melko selkeä ja ymmärrettävä.

Governance in the European Union

Toinen suosikkikurssini, Brysselin kulmilla EU-hommat ovat luonnollisesti aika kovaa tasoa. Innostava opettaja, paljon vierailevia luennoitsijoita ja käytiin myös Euroopan parlamentissa opintoretkellä, niin siistiä. Toisaalta, en ole käynyt politiikan tutkimuksesta kuin peruskurssit, joten välillä tuntui, että pohjatiedot EU-aiheista olisivat kyllä saaneet olla vahvemmat.

Popular culture

Ehdottomasti huonoin kurssini Leuvenissa. Professoria ei tuntunut kiinnostavan yhtään, ryhmässä oli pelkkiä vaihto-opiskelijoita ja kaikki tuntuivat olevan tasaisen kujalla. Kurssin suorittamiseen riitti yksi hassu essee. Itse tein vertailevan media-analyysin Sinkkuelämäästä ja Girlsistä, ei mitään intellektuellia ilotulitusta, vaan paperin palauttaminen lähinnä hävetti.

goveuKokonaisuutena sanoisin, että kurssivalinnat, jotka tein sen kummemmin miettimättä, menivät aika nappiin. Toisaalta maisteritason kurssit olivat melko vaikeita, kun pohjatiedot eivät olleet kunnossa. Helpompiakin olisi siis voinut ottaa, vaikka opinkin näillä kursseilla paljon uutta.

Isoin ero Suomen systeemiin oli tenteissä: kaikkissa tekemissäni sai olla kirjat mukana, mikä oli hienoa. Ei tarvinnut ulkolukea ja vastauksiin pystyi panostamaan kunnolla, eikä vain raapimaan paperiin sitä, mitä sattuu muistamaan. Tein myös yhden suullisen tentin, joka puolestaan oli aivan hirveä. Yhdistelmä esiintymisjännitys ja vaikea aihe englanniksi, kamala kokemus.

KU Leuven ei myöskään ole mikään ”bileyliopisto”, vaan tenttien aikaan opiskeluilmapiiri lähentelee massahysteriaa. Varsinkin oikeustieteen kursseilla hyvistä arvosanoista tunnutaan tosissaan taistelevan ihan eri tapaan, kuin mitä kotiyliopistossani. Krooniselle lusmuilijalle sosiaalinen paine opiskeluun oli pelkästään hyvä asia. Tuntuu, etten ole eläissäni panostanut tentteihin valmistautumiseen näin paljoa.

Arvosanat tulevat joskus heinäkuussa, odotan jännityksellä, miten näiden kanssa kävi.

// Exams are over, hurray!  Overview about my studies in KU Leuven: masters level classes were a bit too hard for me, but at least I really tried to make it. To be honest, I have never studied so much in my life. Grades will be annouced in July, will see how the exams went.

Sade on mielentila

sadePaahtava hellepäivä tänään, sen päätteeksi kesän ensimmäinen ukkosmyrsky. Luonnollisesti juuri silloin, kun olen toisella puolella Leuvenia ja unohtanut bussikortin kotiin.

Tummat pilvet levittäytyvät massana taivaalle ja parin korttelin päästä alkaa sataa kaatamalla. Muina myrskybongareina ihastelen salamointia ja tarvon tennarit litisten eteenpäin. Autojen valot heijastuvat sateen hakkaamasta asvaltista ja vettä vihmoo vasten kasvoja.

Yliopiston kirjaston luona pujahdan katokseen pisaroita valuen. Siihen on kerääntynyt opiskelijoita pitämään sadetta. Yksi toteaa:

– Rain is just a state of mind.

Nyökkään läpimärkänä. Vaikka taustalla jyrisee ja salamoi, on tämä belgialainen lempeä, lämmin kesäsade on hyvä mielentila: kevyt ja vapaa.

// Summer rain and thunderstorm. Feeling free.

Sadan pisteen kesä

kesaMuistan ikuisesti Trendin pääkirjoituksen muutaman vuoden takaa.

Siinä toimittaja* kertoi kehittäneensä ystävänsä kanssa kesäpisteet, jossa listattiin etukäteen kivoja asioita, joita halusi sinä kesänä tehdä ja pisteytettiin ne. (Velvollisuudentunnosta tehdyistä sukulaisvierailuista sai muistaakseni miinusta.)

Siitä lähtien olen joka kevät kirjoittanut päiväkirjan takasivuille listan kesäpisteistä ja kesäkuusta elokuuhun yliviivannut suoritettuja juttuja. (Suorittamisesta puhuminen jäätelönsyönnin kohdalla on toki liioittelua.)

Tämän vuoden kesäpistelista on vielä vähän vaiheessa, mutta Lilyn toimituksen haaste innosti nostamaan 10 huippukohtaa blogin puolelle.

  1. Käy kansallispuistossa. Myös muut ulkoilma-aktiviteetit (kuten kalliokiipeily) kelpuutetaan. Belgiassa asuessa jopa minä olen alkanut kaipaamaan puita ja pöpelikköjä. Suunnitelmana on idyllinen nuotion äärellä istuskelu, muttei tietenkään hiertäviä kenkiä tai itikoita.
  2. Hanki Museokortti. Käy ainakin Kiasmassa, Taidehallissa, Sara Hildenissä, Valokuvataiteen- ja Designmuseossa.
  3. Kaupunkiloma. Erityisesti kiinnostaa Dublin, Berliini ja Kööpenhamina.
  4. Rullaile longboardilla. Lonkkari on ollut pari viime kesää tosi vähällä käytöllä, kiitos Tampereen epätasaisten katujen. Veristen polvien uhallakin aion kuitenkin kaivaa sen taas käyttöön.
  5. Hengaile kummitytön kanssa. Maailman parasta pienhenkilöä on ollut reissussa kova ikävä. Kummitäti pitää huolen, että ainakin huvipuistoon mennään.
  6. Osta kertakäyttökamera. Paperikuvissa on ihan eri tavalla tunnelmaa, kuin digikuvissa. Yleensä muistan kehittää kesäkuvat vasta joksus alkutalvesta, jolloin kesämuistoihin on ihana palata.
  7. Käy festareilla. Suunnitelmissa ainkin Werchter Belgiassa. Suomessa ”jyrkkä ehkä” -listalla ovat Ilosaari ja Flow. Ja pakollisena tietysti huippusymppis rockfestari Naamat.
  8. Ratsasta pitkästä aikaa. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Yksi elämäni parhaista kesistä oli, kun olin töissä tallilla ja kuukauden päivät vain elin ja hengitin hevosia. Pitkän tauon jälkeen ihan vain leppoisa maastokävelykin riittäisi.
  9. Ui meressä/järvessä. Kalliolla loikoilusta bonusta. Suppailu ja kanoottihommat kelpaisivat kanssa.
  10. Nauti kesästä. Pitää sisällään esimerkiksi auringossa köllöttelyn, kirjan lukemisen puistossa, aamukahvit ulkona, sen, kun syö niin paljon mansikoita, että mahaan sattuu ja ne kesäyöt, jolloin valvotaan aamuun asti maailmaa parantaessa ja juodaan vähän liikaa viiniä.

Tästä kesästä puolet menee vielä Belgiassa, heinäkuusta palaan Suomeen. Tämän listan kirjoittaminen sai kotiinpaluun aikaansaaman ahdistuksen vähän hellittämään. Kotimaassa odottaa onneksi töiden ohella kivojakin juttuja.

* Elina Tanskasella saattaa olla jotain tekoa asian kanssa.

// Is it really a to do -list, if there’s ice cream eating on the list?

Asioita, joita ikävöin Suomesta

Reissublogin kirjoittaminen olisi kenties kannattanut aloittaa jo ennen matkaan lähtöä. Minä kuitenkin aloitan nyt, kun ajasta Belgiassa on vielä vähän vajaat puolet jäljellä.

Erasmus-vaihto Leuvenissa, Brysselin kulmilla, on ollut antoisaa aikaa. On ollut hienoa tutustua belgialaisten lisäksi moniin muunmaalaisiin huipputyyppeihin. En ole koskaan oppinut näin paljoa muista maista, kuullut kiinnostavia tarinoita ja päässyt kurkistamaan yhtä läheltä muihin kulttuureihin.

Tunnen kuitenkin itse olevani todella huono Suomi-lähettiläs. Kotimaan kehuminen ei tunnu luotevalta, mitä nyt maksuttonta koulutusta jaksan toisinaan mainostaa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, millaisia tietoja tai tuntemuksia muunmaalaisilla Suomesta ja suomalaisista on. (Tähän mennessä kuultua: kylmää, pimeää, Kimi Räikkönen. No hurraa.)

Fanett Tapiovaara yksiön sisustus

Takaisin Suomeen minulla ei todellakaan ole kiire ja koti-ikävä on loistanut poissaolollaan. Muutamia pieniä juttuja Suomesta on kuitenkin ikävä.

Kämppä ja keittiö

Kimppa-asuminen ei vaan ole minun juttuni. Belgialaiset kämppikseni ovat kyllä kivoja, mutta eivät tietenkään käännä kaikkia puheitaan englanniksi, joten välillä on vähän kujalla oleva olo. Yksiössä asuessa sitä tottui omaan rauhaan, ja varsinkin keittiön jakaminen muiden kanssa käy hermoille. Ruuanlaitto on huonoilla tarvikkeilla rasittavaa, kun on tottunut omiin, kauniisiin kippoihin ja kuppeihin ja laadukkaisiin patoihin ja pannuihin. Näin lyhyttä aikaa varten ei millään viitsi ostaa paljoa keittiötarvikkeita, joten rikkiraastetuilla teflonpannuilla mennään.

Karkit

Sokeriaddiktin kompastuskivi. Oi Ässämix ja Aarrearkku, kuinka kaipaankaan teitä.  Täällä hedelmäkarkit ovat ihan onnettomia! Lakut ja salmiakki, niitä ei tietenkään saa mistään. (Olin seota onnesta, kun Amsterdamissa hippikaupassa myytiin Pandan lakuja, sain kummaksuvia katseita, kun hamstrasin niitä pussikaupalla…)

Kieli ja kirjat

Eläminen englanniksi sujuu, ei siinä mitään. Silti, omaa äidinkieltä on ikävä. Huomaan myös, että kirjoitustyyliini livahtaa aiempaa helpommin anglismeja ja epämääräisiä lauserakenteita. Suomenkielistä, kiinnostavaa luettavaa ei ole saatavilla niin helposti. Pääsisipä kirjastoon!

// I feel like I should have started this blog already two months ago, when I arrived in Belgium. But, better late than never. Living in Leuven has been so good, but I still miss few things from Finland. Like candies, my own apartment and the Finnish language.