Skip to content

Kategoria: Elämä

Arkea ja juhlaa.

Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kustavi Hopiavuori kiipeilyKiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.

Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!

Kustavi kiipeily
Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.

Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.

Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!

Kommentoi

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Kommentoi

Jääkiipeilyä kokeilemassa

hitonhauta jääkiipeilyJääkiipeilyn kokeileminen on ollut tehtävien asioiden listalla pitkään, olen odottanut koko alkutalven sopivaa tilaisuutta. Laukaan Hitonhaudalla järjestettiin viime viikonloppuna jääkiipeilykokeilu, jonka myötä pääsin tutustumaan tähän kiipeilyn muotoon. Pääkaupunkiseudulla kokeiluja ja kursseja järjestää mm. Adventure partners.

Keli suosi, pikku pakkasessa kiivetessä tuli mukavan lämmin (=hiki) ja odotellessakin tarkeni mukavasti. Jäätä riitti, ja putouksessa virtasi yhä vettä, kasvattaen sitä jäätyessään entisestään. Jotenkin olin olettanut, että jääkiipeily olisi pelottavampaa tai hankalampaa, mutta olin väärässä. Yläköydessä ei ollut niin väliä, minne hakkujaan huitoi, ja aika nopeasti hommasta pääsi vähän jyvälle, oppi hyödyntämään jään valmiita muotoja ja luottamaan hakkuihin käsissä ja rautoihin jaloissa.

Sisäkiipeily on käynyt talven mittaan puuduttamaan, joten oli erityisen ihanaa päästä päiväksi pihalle puuhaamaan. Ainut miinus kokeilupäivässä oli se, että aika kallis reissuhan siitä taisi tulla. Innostuin saman tien sen verran, että omat jää-/vuoristokengät ja raudat nousivat saman tien ostoslistan kärkisijoille. Jääkiipeilyn yhteydessä tuli myös sumplittua reissusuunnitelmia ensi kesäksi, Chamonix todennäköisesti kutsuu taas.

// Ice ice baby!

Kommentoi

Vuoden vaihtuessa

maailmankolkat02Tervetuloa uusi vuosi! Nyt on myös aika pistää 2017 pakettiin, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 2016 ja 2015.

2017 oli varsin mainio matkailuvuosi: se alkoi vuoden ensimmäisenä päivänä lentokoneessa Lontoosta kotiin ja päättyi syksyllä kiipeilyreissuihin Ranskassa. Väliin mahtui muun muassa Budapest ja Berliini, sekä lähes kolmen viikon eeppinen kesäreissu, jossa kiersin halki Euroopan Baltiasta Balkanille. Oli hyvä.

Harrastusrintamalla kiipeily piti yhä otteessaan. Kesällä vietin upeita hetkiä Olhavalla, talvikausi puolestaan kuluu taas Kiipeilyareenan seinillä. Edistys kiipeilyhommissa on ollut alkutalvesta tuskaisen hidasta, on tuntunut oikeastaan siltä, että suunta on jopa alaspäin. Onneksi kiipeilyssä kipinää pitää yllä muukin, kuin kovemmat greidit, muuten olisi hermo mennä.

Tänä vuonna hurahdin myös täysin joogaan, ja joka torstaisesta astanga-tunnista on tullut yksi viikon selkeistä kohokohdista. Töissä olen päässyt vuoden alusta alkaen opiskelemaan ranskan alkeita. Kielten opiskelusta aikuisena voisin sanoa sanan jos toisenkin, pitää palata tähän ihan omassa tekstissä.

2017 tiiviisti numeroina:

  • 50 matkapäivää
  • 16 käytyä maata
  • 150 treeniä
  • 10 luettua kirjaa

Tulevana vuonna tavoite on jatkaa reissailua reippaaseen tahtiin, mutta vähän fiksummin. Laskin vuoden lopussa hiilijalanjälkeni ja muut elämäntapojeni ilmastovaikutukset Sitran elämäntapalaskurilla. Vaikka tiesin lentomatkailun olevan syntilistani kärjessä, olin järkyttynyt siitä, että lentämisen osuudesta vuosipäästöissäni. Saastuttaisin siis peräti puolet vähemmän, jos en lentäisi hupimatkoja. En ole vielä päättänyt, asetanko itselleni lentokiintiön, alanko pulittaa lentomaksuja päästöjen kompensoimikseksi vai miten saan tapani parannettua.

Harrastuspuolella haluan jatkaa kiipeilyn parissa, yrittää löytää taas parempaa fiilistä lajiin ja ehkä treenata vähän suunnitelmallisemmin. Kiipeilyn suhteen kiinnostaa myös jää- ja vuorihommat, mutta maltilla ja omalla painollaan, jos hyviä tilaisuuksia tulee vastaan.  Lumilaudan kanssa pitäisi päästä rinteeseen heti, kun etelässä on siihen keliä, kesällä rullailla taas longboardilla.

Yksi vuoden suurimmista tavoitteista liittyy opintoihin: tänä vuonna aion vihdoin pistää maisteriopintoni ruotuun tavalla tai toisella. Ilmoittauduin syksyllä yliopistolle läsnäolevaksi suurin suunnitelmin, mutta homma lässähti aika pahasti. Uutta yritystä uudella vaihteella kehiin.

Tavoitteet vuodelle 2018:

  • 10 käytyä maata (mahdollisimman monta uutta)
  • pidempiä matkoja, vähemmän lentoja
  • 100 treenikertaa (myös uusia lajikokeiluja)
  • 25 luettua kirjaa
  • maisteriopinnot mallilleen
2 Comments

Vuoden 2017 yhdeksän parasta

sunnuntaiaamu2017
Vuosi 2017 alkaa lähestyä loppuaan ja nyt alkaa olla hyvä hetki summata sitä eri tavoilla pakettiin. Instagram-kuvista koottu #bestnine – yhdeksän tykätyimmän kuvan kollaasi -, on hyvä tapa poimia vuoden parhaita paloja talteen.

  1. Ultra Bran konsertti Ilosaarirockissa oli ehdottomasti kesän, ellei koko vuoden paras päivä. Myös joulukuun keikat Hartwall Areenalla olivat unohtumattomia.
  2. Zagrebista löytyi valas ja reppureissun tunnelmaa.
  3. Kesän ensimmäisellä mökkireissulla koira pääsi juoksentelemaan metsään ja minä loikoilemaan riippumattoon.
  4. Chamonix ja Alpit. Vuorille oli tällä kertaa aivan liian vähän aikaa, joten Mount Blancin juurelle pitää palata ensi vuonna uusiksi.
  5. Sarajevon kaunein auringonlasku. Sarajevo vei sydämen, siellä oli ihanaa.
  6. Eduskuntatalon marmoriportaissa on tullut ravattua tänä syksynä riittämiin. On etuoikeus olla töissä näin kauniissa rakennuksessa. Voisinkin joskus vilauttaa vähän kulissien takaa, miltä talossa muuten näyttää.
  7. Joulun välipäivinä ehti hyvin suunnitella tulevia matkoja ja rentoutua lapsuuden kodissa. Vaikka monessa makuasiassa olen äitini kanssa täysin eri mieltä, on mutsin toimistohuoneen tapetti älyttömän hieno!
  8. Lisää Bosniaa! Sarajevon lisäksi pistäydyin pikaisesti paahteisessa Mostarissa.
  9. Riemuloma Rivieralla, eli Nizzan rantabulevardi Promenade des Anglais. Aurinko, meri ja palmuja keskellä sateista syksyä, ei huono.

Lisää kuluneen vuoden matkamuistoja ja muita hyviä hetkiä löytyy Instagramistani @sunnuntaiaamu.

Kommentoi