Skip to content

Kategoria: Elämä

Arkea ja juhlaa.

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

konnevesi01konnevesi02konnevesi07konnevesi08konnevesi06Metsässä on hiljaista ja syyspäivän valo siivilöityy puiden läpi. Koira loikkii pitkin polkua milloin edellä, milloin takana. Pitkospuut vievät yli märkien kohtien, ilmassa tuoksuu vauhdilla etenevä syksy. Mäkinen reitti juurakkoisilla poluilla on sopivan raskas kulkea ja pää tyhjenee, kun keskittyy lähinnä siihen, ettei kompastu rähmälleen.

Luulin pitkään olevani pesunkestävä kaupunkilaistyttö, mutta viime aikoina olen huomannut, että yhä useammin tekee mieli lähteä jonnekin, missä puhelin ei löydä kenttää. Paikkoihin, joissa on metsä, jossa kulkea tai kallio, jota kiivetä, illaksi nuotio tai järvenselkä, jonne tuijoitella. Päivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa toimi tähän tarjoitukseen mainiosti, samalla viikonloppureissulla kävin moikkaamassa isovanhempiani Keski-Suomessa.

Kauniilla säällä kansallispuistossa oli suorastaan ruuhkaa, lyhyen matkan päässä parkkipaikalta oleva Vuori-Kalajan kotapaikka kuhisi väkeä. Kun lähti polkua pidemmälle, porukka hälveni ja vastaan tuli vain satunnaisia retkeilijöitä.

Luontoon.fi kertoo kansallispuistosta kaiken olennaisen faktan ja opastaa parhaiten reitit. Itse kiersin metsässä reilut kymmenen kilometriä, Kolme vuoren kierros -reittiä pitkin parista kohtaa oikaisten. Reittimerkinnät olivat selkeät ja tiheät, tulostettu pikkukartta tosin oli ihan kiva olla mukana varmuuden vuoksi.

Seuraavan kerran kiinnostaisi lähteä tutustumaan kansallispuistoon meloen. Ehkä sitten ensi kesänä. Myös Leivonmäen kansallispuisto voisi olla mummolasta sopivan matkan päässä oleva retkikohde.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Kommentoi

Helsingin helmet

helsinki03talvipuutarha04suomenlinnapulmubaari

Kaupallinen yhteistyö: ebookers.fi

Olen nyt asunut Helsingissä vähän reilun vuoden. Kaupungin kadut ovat tuleet tutuiksi, raitiovaunureitit muistaa ulkoa, koiran kanssa ollaan kierretty ulkoilualueita ja kaukaisemmatkin kaupunginosat osaa jo sijoittaa suunnilleen kartalle. Helsinki on ehdoton lempikaupunkini Suomessa ja ellen karkaa ulkomaille, haluaisin jatkaa eloa stadilaisena vielä pitkään.

Ebookersin porukka pyysi keväämmällä meikäläistä ja muutamaa muuta bloggaajaa jakamaan parhaat vinkit Helsinkiin. Tartuin innolla tehtävään ja aloin miettimään, mitkä olisivat sopivia, ei aivan itsestäänselviä tärppejä stadista. Omalle listalleni nostin lopulta Yrjönkadun uimahallin, joka on taas kesätauon jälkeen auennut, ja Talvipuutarhan trooppisen tunnelman, joista olen jo aiemmin kirjoittanut. Jutussa kerron myös lempibaarini kotikulmilta Kalliosta.

Vinkit on koottu kätevästi yhdelle saitille, käy tsekkaamassa: www.ebookers.fi/stadilaisten-opas-helsinkiin/

Kommentoi

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla

olhava08olhava06olhava04olhava07Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa tumman metsälammen rannalla kohoaa Olhavanvuori. Korkeimmillaan 50 metriä kiviseinää laskee synkkään veteen. Kesäpäivinä aurinko lämmittää kallion pinnan, nyt syksymmällä seinä on käsien alla viileämpi, ei vielä kylmä.

Heinäkuussa pääsin Olhavalle ensi kertaa, viime viikonloppuna toistamiseen. Koko paikassa on aivan omanlaisensa tunnelma. Aamulla herään lämpimästä makuupussista, teltan ovesta näkyy kallioseinä. Auringonlasku maalaa taivaan oranssinpunaiseksi, kun päivän päätteeksi laskeutuu viimeiseltä reitiltä alas. Illan pimetessä nuotiolla on kiipeilijöiden lisäksi satunnaisia retkeilijöitä, tulen kajossa taustalla kohoaa kallion varjo.

Saaresta kallion juurelta lähtevät suomalaisen kalliokiipeilyn hienoimmat reitit. Klassikkoja, elämäni hienoimpia kiipeilyhetkiä. Omat rajat tulevat vastaan kerta toisensa jälkeen, ja vähä vähältä rajat myös taipuvat kauemmas. Kehosta löytyy voimaa jaksaa vielä vähän, mieli pysyy riittävän rauhallisena jatkamaan korkeammalle, vaikka välillä jännittää niin, että sydämen syke humisee korvissa.

Maaginen Olhava. Ensi kesänä nähdään taas.

// Olhava at Repovesi National Park is the best climbing place in Finland. Magical atmosphere.

1 kommentti

Ulkoilukausi avattu

mokki03mokki02
Vihdoinkin! Takana kesän ensimmäinen mökkeily ja kesän ensimmäinen kiipeilyreissu.

Mökillä istuin laiturilla ja katselin järvelle. Pelattiin korttia, kävin koiran kanssa metsässä rämpimässä. Tulet saunaan, löylyt siskon kanssa, talviturkki jäi hyiseen veteen. Riippumatossa kirjan kanssa loikoilua, kaikessa rauhassa.

Kiipeilyreissu Kustaviin, elämäni ensimmäinen telttayö. Paljoa en nukkunut, mutta aamu-usva rannassa oli kaunista. Nähtiin hirviä, peuroja, kurkia. Ja kiivettiin, tietysti. Talven jälkeen kylmä kivi sormien alla tuntui ihanalta. Viime kesän reissu Lofooteille ei riittänyt tekemään meikäläisestä kunnollista trädikiipeilijää, mutta niin vaan jokunen kiila ja kamu löysivät paikkojaan kalliosta.

Ennustan, että tänä kesänä vietän enemmän aikaa pihalla kuin vuosiin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kiipeän korkeammalle kuin koskaan.

// Time to go outdoors.

Kommentoi

Paluu opiskelijavaihdon tunnelmiin Leuvenissa

leuven05leuven03leuven04leuven01leuven02
Keväällä 2015 asuin Brysselin kupeessa Leuvenissa. Olin silloin Leuvenin yliopistossa Erasmus-vaihdossa viiden kuukauden ajan. Leuven on pieni, kompakti, mutta eloisa kaupunki, jonka väestöstä huomattava on opiskelijoita.

Oli todella kummallista palata käymään Leuvenissa, kävellä samoilla kaduilla, samoilla kujilla. Täällä minä asuin, tuolla kävin kaupassa. Tuolla puistossa loikoilin kesäpäivinä, tuolla asui eräs ystävä, tuolla istuin luennoilla. Kaikki ne kuppilat, joissa kuluivat iltakaudet, kun olut tai viinilasi maksaa vain euron, pari. Kaupunki oli ennallaan, osasin yhä oikotiet kapeilla kujilla.

Vaihto-opiskelu oli todella onnellinen jakso elämässäni. Oli ihanaa olla irrallaan arjesta, kaukana kaikista vastuista ja velvollisuuksista. Ikään kuin olisi laittanut oman elämän pause-napin pohjaan, jättänyt sen Suomeen odottamaan. Tavallaan sai keksiä itsensä uudelleen, karistaa joitakin piirteitä pois, olla joissain asioissa toisenlainen. Kukaan ei tuntenut minua ennalta ja kaikki suhteet tuli luoda tyhjästä, puhtaalta pöydältä vailla mitään ennakkotietoja.

Tuntuu siltä, että vaihto-opiskelijat luovat ystävyyksiä samaan tapaan, kuin päiväkoti-ikäiset: ei tarvitse kuin istua jonkun viereen ja esittäytyä, ja sitten ollaankin jo kavereita.

Leuveniin palatessa oli ihana huomata, että tuolloin luodut ystävyydet myös kestävät ja tosi moni kaveri halusi yhä nähdä. Kuulumisia pystyi jatkamaan ihan samasta kohtaa, kuin mihin pari vuotta sitten oli jäänyt.

Kun lähdin lentokentälle aamulla aivan liian varhain, kaupunki vasta heräili. Ei tehnyt mieli lähteä, teki mieli jäädä.

// I was an Erasmus-student in Leuven, Belgium, two years ago. It was pretty emotional to visit the city again: things were mostly the same and I really felt like I wanted to skip my flight back home and just stay there.

Kommentoi