This is the life now

BrysselBrysselBryssel

Puhelimen kuvarullaan tallentuneet satunnaiset hetket osoittavat, että ensimmäiset viikot Brysselissä ovat jo takana. Aika etenee jäniksen loikilla, hallitsemattomasti hyppien. Vaikka moni asia Belgiassa ja töissä on tuttua, on siihen päälle humahtanut valtava määrä kaikkea uutta omaksuttavaa.

Uudet kasvot, uusi koti, uudet kadut, uudet kuviot. Olo on ollut sellainen, kuin olisi omassa elämässään sivustakatsojan roolissa, kun yrittää pöllämystyneenä ottaa kaiken vastaan.

Europarlamentti on valtava laitos, joka nielaisee nopeasti mukaansa. Päivät venyvät pidemmiksi, kuin mihin olen tottunut, mutta työ on mielekästä. Sattumalta moni kaveri Suomestakin on käynyt työasioilla täällä. Kummallinen olo, kun samaan aikaan on ihan lähellä ja kuitenkin tosi kaukana elämästä ja ystävistä Helsingissä.

Kun etukäteen vähän huolehdin, että olisin alkuun yksinäinen, on arki ottanut ihan toisen suunnan: tekemistä ja tuttavuuksia riittää. Ilokseni olen huomannut, että kaikkea ei tarvitse aloittaa nollasta, vaan Brysselissä on jo entuudestaan yllättävän paljon ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, kaljalla, kaupungilla.

Kaiken kohinan keskellä on hetkiä, kun tajuan kirkkaasti, että todella asun ja työskentelen täällä. Tunne iskee arkisissa tilanteissa: bussissa, kassajonossa, illalla, kun kävelee kaupungilta kotiin: asun Brysselissä. Elämä on täällä, this is the life now.

 

 

 

Loppuja ja alkuja

Bryssel expatSiinä se nyt on, uusi kotikatu Brysselissä.

Viimeisellä viikkolla Helsingissä kaiken tekemisen päällä on epätodellinen sumu, että tässä sitä nyt ollaan, yhdenlaisen lopun äärellä. Kaikki arkiset asiat muuttuvat merkityksellisiksi, sillä ne eivät toistu enää Helsingissä, vaan luvassa on uudenlaisia rutiineja.

Uusi uljas elämä on alkanut väsyneesti. Saavun Brysseliin jo perjantaina, muutan pariksi päiväksi hotelliin. Otan matkalaukkuineni taksin lentokentältä, vaikka en normaalisti ikinä raaski. Istun taksin takapenkillä, katselen katuja, olo on tyhjä. Olen sentään täällä, se saa riittää toistaiseksi.

On helle, liki kolmekymmentä astetta. Hämärässä hotellihuoneessa nukun paljon. Kiertelen kaupungilla, etsin omalta tuntuvia paikkoja. Ne ovat ensimmäisiä kiintopisteitä, joiden ympärille uusi arki alkaa toivottavasti rakentua.

Muutan tavarani taksilla hotellista tilapäiseen asuntooni. Vuokraemännän puolalainen kaveri auttaa kantamaan matkalaukkuja kapeita portaita ylös asti, ullakkohuoneeseen, jossa on vino katto ja keltainen nojatuoli. Jään asuntoon yksin, kaikkialla on hiljaista. Kattoikkunasta näkyy pilviä ja lähitalojen kattoja.

Tänään alkaa syyskuu, syksy. Työt alkavat huomenna.

Uutisia elämästä: muutan Brysseliin

Amos Rex HelsinkiOlisi vähän isompia uutisia elämästäni: muutan Brysseliin.

Aloitan työt Euroopan parlamentissa syyskuun alussa. Siitä hetkestä, kun lähetin hakemuksen kesällä menemään, tuntuu olevan ikuisuus. Samaan aikaan kaikki on kuitenkin tapahtunut hurjan äkkiä. Lentolippu on ostettu, hotelli pariksi ensimmäiseksi päiväksi varattu, vuokrahuone Brysselistä varmistunut, omat tavarat viety varastoon ja koti Helsingissä alkaa olla tyhjä. Vielä pitäisi pakata matkalaukut.

Olo on edelleen epätodellinen. Aina tasaisin väliajoin täytyy ottaa työsopimus esiin ja katsoa, että paperi on ihan oikeasti allekirjoitettu. Että ihan todella olen lähdössä. Puolet ajasta olen niin innoissani, että tekee mieli hyppiä ilmaan. Toisen puolet tekeekin sitten mieli tihrustaa itkua, sillä muutto tuo mukanaan myös paljon luopumisen tuskaa.

Asuin Belgiassa viimeksi keväällä 2015 ollessani opiskelijavaihdossa. Silloin tämä blogikin sai alkunsa. Nyt luvassa onkin sitten expat-arkeen asettumista ja uusia kuvioita Keski-Euroopassa. Jännittävää!

Out of office

Fanett Lundia
On ollut tässä vähän kaikenlaista. Olen laskenut päiviä kesälomaan, ollut väsynyt ja ärtynyt. Onneksi sain zen-mestareista pörröisimmän ja parhaimman pariksi viikoksi kylään keskelle kiireitä. Koira keskittyy aina olennaiseen (puistokävelyt ja pitkät päiväunet ovat prioriteettilistan kärjessä), se pakotti minutkin hieman hillittämään.

Työaamut ovat nyt vihdoin nollassa ja poissaoloviesti odottaa sähköpostissa, tänään alkaa kesäloma. Reissupaku on puunattu ja pakattu. Pakun laittamisessa reissukuntoon oli kyllä enemmän intoa kuin osaamista allekirjoittaneen taholta, onneksi löytyi auttavia käsiä ja autosta tuli aivan hyvä. Palaan pakuhommiin, kunhan saan kokemusta autosta tien päältä.

Illalla ajan Tukholman-laivaan. Ajatus reittimatkasta Ruotsiin tuntuu täydelliseltä erityisesti siksi, että laivassa on todella vaikea hötkyillä minnekään. Pakkaan mukaan kirjan ja kuulokkeet, suunnitelmissa on syödä sipsejä hytin punkassa ja nukkua ensimmäinen erä univelkoja pois.

Ostin reissupakun

Untitled

Siinä se nyt on, tulevan kesän matkakumppani.

Tulevana kesänä aion matkustaa lähinnä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, jolloin lentolippujen sijaan päädyin ostamaan auton. Tarkoitus on laittaa tästä reissu- ja kiipeilykäyttöön kulkupeli ja tukikohta. Maata pitkin matkustaminen on ollut ilahduttavassa nosteessa ja vaikkei pakettiauto mikään ekoteko olekaan, tuntuu se viime kesän useampaan kaukolentoon verrattuna siedettävältä ratkaisulta.

Auto on Volkswagen Transporter, vuosimallia 2001. Tämä on lyhyempi malli pakusta, koska asun ja liikun sen verran kaupungissa, että isommalla kaaralla olisi vaikeaa pysäköidä ja pyöriä kotikulmilla. En ole vielä ehtinyt laittaa autoa sen kummemmin, mutta suunnitelmissa on virittää tavaratilaan pienen budjetin hyvin simppeli set up, jolla pakusta saa yöpymiskelpoisen. Tavaroiden säilyttämiseen täytyy keksiä myös jotakin nokkelaa, sillä kiipeilykamoja on lähdössä kesän reissulle aika määrä mukaan.

Lähiviikkoina tarkoitus on ottaa tuntumaa autoon ihan Suomessa suhailemalla, juhannuksesta lähdenkin sitten Ruotsin kautta Norjaan kolmeksi viikoksi. Päivittelen sekä blogissa että Instagramin puolella sitä, miten pakun kanssa sujuu.