Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa

Leivonmäen kansallispuistoLeivonmäen kansallispuistoLeivonmäki National ParkVäsyttävien työviikkojen jälkeen on ihanaa päästä pois kaupungista. Tekee hyvää painua viikonlopuksi maalle Keski-Suomeen isovanhempien luokse, ulkona on jo säkkipimeää, kun pääsimme siskoni kanssa perille perjantai-iltana. Mummolasta on lyhyt matka Leivonmäelle kansallispuistoon, houkuttelen siskoni seuraavana aamuna mukaan retkelle.

Marraskuun harmaana lauantaina kansallispuistosta saa nauttia liki yksinään. Reitti kulkee suolla, valoisassa mäntymetsässä ja lampien rantoja ja pitkän pätkän pitkin kaunista harjua. Reitillä ei tule vastaan ketään, nuotiopaikoilla on muutamia ihmisiä. On hiljaista, aivan täydellisen hiljaista. Vaikka keli on harmaa, ei sentään sada vettä.

Muistellaan siskon kanssa peruskoulun maantiedontuntien opetusta harjujen syntymisestä ja muista jääkauden vaikutuksista maastoon. Menee vähän sinnepäin, mutta yllättävän hyvin saadaan pohdittua poikittaisharjujen ja pitkittäisharjujen eroja. Siirtolohkeita, suppia, mitä näitä jäämassojen myötä maahan on jäänytkään jäljiksi.

Kävelimme Mäyränkierroksen, hyvin merkityn 5,5 km pitkän rengasreitin, joka lähtee Selänpohjan parkkipaikalta. Lisäksi teimme parin kilometrin piston Joutsniemen harjua pitkin aivan harjun muodostaman niemen kärkeen. Kaunis polveileva harju jakaa Rutajärven kahteen altaaseen. Kokonaisuudessaan käveltävää tuli lähes 8 kilometriä, aikaa meni noin kaksi ja puoli tuntia. Seuraavalle retkelle pakataan paremmat eväät.

Lisätietoja Leivonmäen kansallispuistosta ja reiteistä osoitteessa luontoon.fi.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Uudet kotikulmat Vallilassa

PuuvallilaSyksy lehdetHuh, muuttohommista selvitty. Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on onnellisesti takana, tavarat ovat suurimmaksi osaksi löytäneet paikkansa ja ensimmäiset ystävät ovat jo ehtineet uuteen kämppään istumaan iltaa. Purkamattomat muuttolaatikot nurkassa eivät haittaa, kunhan pöydässä on skumppaa.

Muutamia asioita täytyy vielä järjestellä, ennen kuin uusi kämppä on esittelykunnossa. Olen selaillut kasapäin nettikauppoja ja vaeltanut halki Stockmannin sisustusosaston, sillä lisää säilytystilaa ja uusi valaisin olisivat tarpeen. Harmi, että makuni ja budjettini eivät oikein kohtaa, täytyy toivoa, että kohdalle osuisi second hand -aarteita.

En ole hetkeen asunut täysin yksin. Muita kämppiksiä ei ole lainkaan ollut ikävä, karvaista kämppistä muidenkin edestä. Koirani jäi syksyn tullen kesän hoitopaikkaansa Tampereelle pysyvästi. Päätös ei ollut helppo. Alun perin karvatassu tuli minullekin vain hoitoon ”joksikin aikaa”, se sitten venähti liki kahdeksi vuodeksi ja kiinnyin koiraani kovin. Kevään ja kesän reissuilla kävi ilmi, että vauhti oli vanhalle koiralle hetkittäin vähän stressaavaa, vaikka se mutkattomasti uudet paikat ja ihmiset ottikin vastaan. Uudessa majapaikassa se saa ainakin tasaisempaa arkea ja kuulemma on hurmannut koko perheen tassunsa ympärille.Meira VallilaVaikka muuttomatkaa Kalliosta Vallilaan oli alle kilometri, tuntuu maisema silti muuttuneen. Uusilla kotikulmilla on vielä paikkoja, jotka ovat vieraita ja reittejä, joita en ole kulkenut. Olen kävellyt paljon ympäriinsä, etsinyt uusia lähipaikkoja, omalta tuntuvia kohtia kaupungista. Puu-Vallilan vanhat talot sointuvat somasti syksyiseen maisemaan, hullua ajatella, että joskus nuokin kaunokaiset ovat olleet purku-uhan alla. Pimeissä syksyilloissa on jotenkin elokuvallista tunnelmaa, kun kävelee päämäärättömästi kuulokkeet korvilla pitkin poikin.

Muuton lisäksi samalle viikolle on mahtanut muutakin uutta, nimittäin työrintamallakin syksy tuo uusia kuvioita. Vähän jännittää, mutta eiköhän se siitä. Ainut harmi työpaikan vaihdoksessa on syksyn reissusuunnitelmien kariutuminen, toiveissani oli karata vielä ennen joulua jonnekin aurinkoon kiipeilemään. Nyt taitaa mennä ensi vuoden puolelle, ennen kuin pääsen irtoamaan töistä niin pitkäksi aikaa, että kehtaisi lähteä kauemmas.

Syyskuun kuulumisia

Kothamadventure
Kas, minulla oli tällainen blogikin. Syksyn alku on humahtanut hurjaa vauhtia, tässä on kaikenlaista tapahtunut ja tapahtumassa. Kesän seikkailujen jälkeen arkeen palaaminen oli tahmeaa tuskailua, mutta nyt tuntuu löytyneen tavallinen tahti.

Tänään lähden illaksi Norjaan, tarkoitus on pyöriä pitkä viikonloppu jossakin Narvikin hollilla. Tuntuu, että tänä kesänä Pohjois-Norjassa ja Lofooteilla ovat käyneet kaikki. Kaikki kiipeilykaverit, kaikki satunnaiset tuttavat. Mun feedissä on ollut hetkittäin enemmän kuvia Hennigsvaerista kuin Helsingistä, siltä ainakin tuntuu. Eipä siinä, itse rymysin Alpeilla ja sekin oli ihanaa. Vaan silti on syyhyttänyt päästä vuononrantaan, onneksi vielä järjestyi.

Kallio Kurvi
Reissun jälkeen tiedossa on muutto, kerään kamani Kurvin kimppakämpästä ja muutan muutaman korttelin päähän Vallilan puolelle. Siellä odottaa 30 neliötä sievää yksiötä. On ihanaa päästä asumaan yksin ja laittamaan uutta kotia. (Salaa haaveilen tosin siitä, että ennen muuttoa voisin kasata tavarani Piritorille ja tuikata ne tuleen. En varsinaisesti rakasta itse muuttamista.)

Muutamia muitakin potentiaalisesti jänniä hommia on tässä meneillään. Ja jännittävyyksien vastapainoksi olen ehtinyt myös rentoutua, lukea kirjoja, joogata, kiipeillä, nähdä ystäviä, sitä tavallista. Asiat ovat varsin hyvin.

Kesäkuun kuulumisia

Täytän tänään vuosia, kaksikymmentäviisi.

Helteinen toukokuu vaihtui kesäkuuksi ihan huomaamatta. Kaikki vapaat hetket ovat menneet kiipeillessä, kivillä ja kallioilla. Välillä myös kaljalla Kalliossa ja tietysti toimistolla töiden äärellä.

Kävin Tampereella ystävän polttareissa, siellä kaikki oli ennallaan. Tuttuja kasvoja tuli kaupungilla vastaan kuin en olisi koskaan pois muuttanutkaan. Festivaalikauden avaus Sidewaysissä, kukkaseppeleitä ja kavereita. Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin hokee Paperi T.
IMG_7156
Takana on hyviä kiipeilypäiviä. Bohuslänin reissun lisäksi on tullut kierrettyä kotimaan kallioita. Viitapohja, Kustavi, Olhava, Solvalla, Rollarit, Nalkkila, Havukallio, Jaanankallio… Olen rohkeampi ja vahvempi kuin viime kesänä, varsinkin trädikiipeily tuntuu paljon paremmalta kuin aiemmin. Silti välillä turhauttaa, kun omat rajat tulevat vastaan paljon aiemmin kuin haluaisin.

Ehkä se on ollut lähestyvän syntymäpäivän syytä, mutta olen miettinyt paljon sitä, mitä haluan elämässäni seuraavaksi tehdä. Tavallaan mikään ei ole pielessä, mutta silti ilmassa on odotusta. Muutoksille olisi momentumia, mutta toisaalta askeleiden ottaminen oikein mihinkään suuntaan jännittää. Onneksi reissusuunnitelmat kesäksi ovat huimat. Yleensä matkalta löytyy parhaiten ideoita siitä, minne suunnata seuraavaksi, muutenkin kuin karttapallolla.

Vuoden vaihtuessa

maailmankolkat02Tervetuloa uusi vuosi! Nyt on myös aika pistää 2017 pakettiin, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 2016 ja 2015.

2017 oli varsin mainio matkailuvuosi: se alkoi vuoden ensimmäisenä päivänä lentokoneessa Lontoosta kotiin ja päättyi syksyllä kiipeilyreissuihin Ranskassa. Väliin mahtui muun muassa Budapest ja Berliini, sekä lähes kolmen viikon eeppinen kesäreissu, jossa kiersin halki Euroopan Baltiasta Balkanille. Oli hyvä.

Harrastusrintamalla kiipeily piti yhä otteessaan. Kesällä vietin upeita hetkiä Olhavalla, talvikausi puolestaan kuluu taas Kiipeilyareenan seinillä. Edistys kiipeilyhommissa on ollut alkutalvesta tuskaisen hidasta, on tuntunut oikeastaan siltä, että suunta on jopa alaspäin. Onneksi kiipeilyssä kipinää pitää yllä muukin, kuin kovemmat greidit, muuten olisi hermo mennä.

Tänä vuonna hurahdin myös täysin joogaan, ja joka torstaisesta astanga-tunnista on tullut yksi viikon selkeistä kohokohdista. Töissä olen päässyt vuoden alusta alkaen opiskelemaan ranskan alkeita. Kielten opiskelusta aikuisena voisin sanoa sanan jos toisenkin, pitää palata tähän ihan omassa tekstissä.

2017 tiiviisti numeroina:

  • 50 matkapäivää
  • 16 käytyä maata
  • 150 treeniä
  • 10 luettua kirjaa

Tulevana vuonna tavoite on jatkaa reissailua reippaaseen tahtiin, mutta vähän fiksummin. Laskin vuoden lopussa hiilijalanjälkeni ja muut elämäntapojeni ilmastovaikutukset Sitran elämäntapalaskurilla. Vaikka tiesin lentomatkailun olevan syntilistani kärjessä, olin järkyttynyt siitä, että lentämisen osuudesta vuosipäästöissäni. Saastuttaisin siis peräti puolet vähemmän, jos en lentäisi hupimatkoja. En ole vielä päättänyt, asetanko itselleni lentokiintiön, alanko pulittaa lentomaksuja päästöjen kompensoimikseksi vai miten saan tapani parannettua.

Harrastuspuolella haluan jatkaa kiipeilyn parissa, yrittää löytää taas parempaa fiilistä lajiin ja ehkä treenata vähän suunnitelmallisemmin. Kiipeilyn suhteen kiinnostaa myös jää- ja vuorihommat, mutta maltilla ja omalla painollaan, jos hyviä tilaisuuksia tulee vastaan.  Lumilaudan kanssa pitäisi päästä rinteeseen heti, kun etelässä on siihen keliä, kesällä rullailla taas longboardilla.

Yksi vuoden suurimmista tavoitteista liittyy opintoihin: tänä vuonna aion vihdoin pistää maisteriopintoni ruotuun tavalla tai toisella. Ilmoittauduin syksyllä yliopistolle läsnäolevaksi suurin suunnitelmin, mutta homma lässähti aika pahasti. Uutta yritystä uudella vaihteella kehiin.

Tavoitteet vuodelle 2018:

  • 10 käytyä maata (mahdollisimman monta uutta)
  • pidempiä matkoja, vähemmän lentoja
  • 100 treenikertaa (myös uusia lajikokeiluja)
  • 25 luettua kirjaa
  • maisteriopinnot mallilleen