Brysselin talvi

Bryssel talvellaNiin, talvi kai se edelleen näin helmikuussa on, vaikka Belgiassa on valoisaa, linnut laulavat ja aurinko paistaa kuin keväisinä päivinä. Vaikka Suomea etelämmässä täällä ollaankin, ovat lämpötilat silti olleet poikkeuksellisia.

Olo on kevyempi kuin aikoihin. Raskaan viime vuoden jälkeen on erityisen ilahduttavaa huomata, että uusi vuosi on alkanut todella hyvissä tunnelmissa. Selkeää, yksinkertaista ja kivaa, siinä kaikki, mitä vuodelta 2020 toivon. Tasaista ja vaikka vähän tylsääkin, kiitos.Bryssel kahvila

Brysselissä asumista on pian puoli vuotta takana. Kaupungilla voi jo kulkea ilman karttaa. Olen kirjoittanut blogiin expat-elämästä Belgiassa vähemmän kuin alkusyksystä tänne muuttaessani ajattelin. Matkoilta ja muista erityisistä hetkistä on enemmän kerrottavaa, sen sijaan arki on arkea missä tahansa. Toimiston käytäviä, harrastuksia, kavereita. En tiedä, kiinnostaako ketään tälläiset kuulumiset ilman sen kummempaa?

Kantapaikkoja on löytynyt ympäri kaupunkia, kuppiloita ja kulmia, joissa olo on kotoisa. Kansainvälistä kaupunkielämää parhaimmillaan, olen istunut kirjan kanssa kahviloissa viikonloppuisin, illallistanut ystävien kanssa, ottanut oluet, vielä toisetkin. Sellaista elämää, jota iso eurooppalainen metropoli tarjoaa.

Viime viikkoina erityisen kivaa on ollut se, että paljon ystäviä ja perhettä Suomesta on käynyt kylässä täällä. Vaikka Helsinkiin ei ole ollut ikävä, on ihanaa tavata tuttuja kasvoja ja kuulla, miten kotimaassa sujuu. Erityisen innoissani olin, kun sain lähetyksen Runebergin torttuja, noita kausileivonnaisten kuninkaita.

Bryssel talvi

Levollinen vuodenvaihteen pitkä loma ja lähestyvä kevät ovat tuonut uutta puhtia olemiseen. Syksyllä vietin paljon aikaa itsekseni, omia ajatuksia selvitellen. Nyt on sellainen olo, että alkaa olla avoimempi myös uudelle. Ensi töikseni ilmoittauduin ranskan kielikurssille, arjesta selviämisen helpottamisen lisäksi olen aidosti innoissani mahdollisuudesta oppia uutta kieltä siihen otollisessa ympäristössä.

Alkuvuoden flunssan jälkeen olen päässyt taas treenaamisen makuun, keho kaipaa vahvistusta kohti kesän kiipeilykautta ja liikunnasta saa paljon virtaa. Vastoin tapojani reipastuin jopa kuntosalille, ihmeiden aika ei siis ole ohi. Seuraava suurempi haaste on edessä jo parin viikon päästä Kilimanjarolla, en malta odottaa matkaan pääsemistä! Vielä on malarialääkkeet hankkimatta ja pari pientä varustehankintaa tekemättä…

Hullu vuosi

Best nine

Olen ollut täysin valmis vuoden 2019 kanssa jo hyvän tovin. Vuoden viimeiset viikot ovat valuneet eteenpäin väsyneessä sumussa.

Mikä vuosi tämä olikaan, paljon suuria muutoksia. Keväällä kaksien vaalien kanssa oli kädet täynnä työtä ja meno välillä jaksamisen rajan väärälläkin puolella. Syksyllä siirtyminen tutusta ja turvallisesta Helsingistä Brysseliin oli iso elämänmuutos, kun uusiksi menivät asuinmaa, työpaikka ja ihmissuhdetilanne samalla kertaa. Ulkomaille muuttaminen yksin sydänsuruisena oli aika raskas pala, vaikka Euroopan parlamentissa työskentely onkin valtavan suuri toteutunut toive. Edelleen aamuisin töihin parlamenttiin mennessä tekee mieli nipistää itseään käsivarresta, että ihan todella työpaikkani on täällä, Euroopan ytimessä. Kotikulmat Brysselissä ovat tulleet tutuiksi, viihdyn kaupungissa hyvin ja uusi kotini on ihana.

Matkustin tänä vuonna paljon, niin työn puolesta kuin huvikseen. Parhaiden reissujen listalle pääsee ainakin kevättalven jääkiipeilyretki uneliaaseen vuoristokylään Italian Alpeilla. Aina kun arki ottaa liikaa kierroksia, haaveilen pakenemisesta jäätikön juurella olevaa majataloon ja vuorille seikkailemaan. Kesän kohokohta on reissupakuni, joka kuljetti kiipeilemään Ruotsiin ja erinomaiselle jäätikkökurssille Norjaan. Autossa asuminen oli tosi nastaa, edelleen harmittaa, että jouduin myymään pakuni pois, kun muutin Belgiaan.

Syksyn matka Etiopiaan oli upea kokemus. Kehitysyhteistyöhankkeet, joiden tukemiseksi keräsimme varoja, paikalliset uudet ystävät sekä varsinkin Simien-vuorten uskomaton luonto tekivät suuren vaikutuksen. Vaellus Etiopian korkeimmalle vuorelle oli hyvä kokeilu kunnon suhteen. Itäinen Afrikka kutsuu ilokseni myös ensi vuonna, kun lähden keväällä kiipeämään Kilimanjarolle. Toinen iso matkahaave uudelle vuodelle liittyy sekin vuoriin, sillä kiipeilijöiden mekka Nepal on vielä kokematta, ehkä ensi vuonna olisi sen aika.

Vaikka kulunut vuosi ei varsinaisesti ollut helppo, uskon saaneeni varmuutta siihen, kuka olen ja mitä haluan. Vuodenvaihteen vietän Belgiassa omissa oloissani, sillä perhe on levinnyt ympäri maailmaa ja matkustamista enemmän lomalla kiinnostavat lukuisat päiväunet kotosalla. Tulevalle vuodelle toivon toisaalta tasaisempaa, toisaalta myös sopivasti seikkailuja.

Vuosi lyhyesti lukuina:

  • 10 käytyä maata (Italia, Ranska, Monaco, Belgia, Luxemburg, Englanti, Ruotsi, Norja, Viro, Etiopia)
  • 100 treenikertaa, vähemmän kuin vuosiin
  • 20 luettua kirjaa, lähinnä vuorista

Aiemmat vuosikoosteet löytyvät vuosilta 2018, 20172016 ja 2015.

 

Kuukauden päivät

BrysselUntitledBrysselHuomenna vaihtuu lokakuuksi, tänään tuli tasan kuukausi Brysseliin muutosta täyteen. Alun epätodellinen olo on taittunut tasaisemmaksi.

Brysselistä olen kuluneen kuukauden aikana nähnyt lähinnä europarlamentin käytäviä ja lähikaupan einestiskin. Välillä tunnen painetta siitä, miten koko ajan mukamas pitäisi olla verkostoitumassa ja juhlimassa ja treffeillä ja joogatunnilla, eikä nysvätä vapaailtoja kotona villasukat jalassa. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että kaikkea ei ole pakko tehdä heti ja palautumiselle pitää ottaa aikaa, kun kaikki on vielä ihmeellistä (ja väsyttävää).

Vaikka väliaikainen asuntoni on ihan siedettävä, olen jo alkanut metsästää pysyvämpää kotia. Olen kiertänyt asuntonäyttöjä, mutta tarjonta on ollut vähän vaihtelevaa: homeisia kellareita ja muita surullisia luukkuja riittää. Huomaan nirsoilevani valmiiksi kalustettujen asuntojen suhteen: kotini Helsingissä oli ihana ja kaikki tavarat siellä tarkkaan valittuja. Ajatus rumassa Ikea-kodissa asumisesta ahdistaa. Toivon, että vuokra-asuntomarkkinoiden henget ovat puolellani ja jostakin ilmestyy kelvollinen kämppä!

Yksi asia, josta olen Brysselissä täysin haltioissani ovat nopeat junayhteydet ympäri Eurooppaa. Maata pitkin matkustaminen on Brysselistä käsin naurettavan helppoa, olen suunnitellut jo monta matkaa. Parin viikon päästä on tiedossa työmatka Lontooseen. Nipistän siihen yhteyteen pari päivää omaa aikaa Lontoossa, edellisestä kerrasta on jo muutama vuosi aikaa. Lokakuussa on tiedossa taas Strasbourgin työviikko, siihen yhteyteen järjestin puolestaan Ranskassa asuvan ystäväni kanssa viikonloppureissun Lyoniin. Kavereita olisi myös Berliinissä ja Varsovassa, milloinkohan sinne ehtisi?

This is the life now

BrysselBrysselBryssel

Puhelimen kuvarullaan tallentuneet satunnaiset hetket osoittavat, että ensimmäiset viikot Brysselissä ovat jo takana. Aika etenee jäniksen loikilla, hallitsemattomasti hyppien. Vaikka moni asia Belgiassa ja töissä on tuttua, on siihen päälle humahtanut valtava määrä kaikkea uutta omaksuttavaa.

Uudet kasvot, uusi koti, uudet kadut, uudet kuviot. Olo on ollut sellainen, kuin olisi omassa elämässään sivustakatsojan roolissa, kun yrittää pöllämystyneenä ottaa kaiken vastaan.

Europarlamentti on valtava laitos, joka nielaisee nopeasti mukaansa. Päivät venyvät pidemmiksi, kuin mihin olen tottunut, mutta työ on mielekästä. Sattumalta moni kaveri Suomestakin on käynyt työasioilla täällä. Kummallinen olo, kun samaan aikaan on ihan lähellä ja kuitenkin tosi kaukana elämästä ja ystävistä Helsingissä.

Kun etukäteen vähän huolehdin, että olisin alkuun yksinäinen, on arki ottanut ihan toisen suunnan: tekemistä ja tuttavuuksia riittää. Ilokseni olen huomannut, että kaikkea ei tarvitse aloittaa nollasta, vaan Brysselissä on jo entuudestaan yllättävän paljon ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, kaljalla, kaupungilla.

Kaiken kohinan keskellä on hetkiä, kun tajuan kirkkaasti, että todella asun ja työskentelen täällä. Tunne iskee arkisissa tilanteissa: bussissa, kassajonossa, illalla, kun kävelee kaupungilta kotiin: asun Brysselissä. Elämä on täällä, this is the life now.

 

 

 

Loppuja ja alkuja

Bryssel expatSiinä se nyt on, uusi kotikatu Brysselissä.

Viimeisellä viikkolla Helsingissä kaiken tekemisen päällä on epätodellinen sumu, että tässä sitä nyt ollaan, yhdenlaisen lopun äärellä. Kaikki arkiset asiat muuttuvat merkityksellisiksi, sillä ne eivät toistu enää Helsingissä, vaan luvassa on uudenlaisia rutiineja.

Uusi uljas elämä on alkanut väsyneesti. Saavun Brysseliin jo perjantaina, muutan pariksi päiväksi hotelliin. Otan matkalaukkuineni taksin lentokentältä, vaikka en normaalisti ikinä raaski. Istun taksin takapenkillä, katselen katuja, olo on tyhjä. Olen sentään täällä, se saa riittää toistaiseksi.

On helle, liki kolmekymmentä astetta. Hämärässä hotellihuoneessa nukun paljon. Kiertelen kaupungilla, etsin omalta tuntuvia paikkoja. Ne ovat ensimmäisiä kiintopisteitä, joiden ympärille uusi arki alkaa toivottavasti rakentua.

Muutan tavarani taksilla hotellista tilapäiseen asuntooni. Vuokraemännän puolalainen kaveri auttaa kantamaan matkalaukkuja kapeita portaita ylös asti, ullakkohuoneeseen, jossa on vino katto ja keltainen nojatuoli. Jään asuntoon yksin, kaikkialla on hiljaista. Kattoikkunasta näkyy pilviä ja lähitalojen kattoja.

Tänään alkaa syyskuu, syksy. Työt alkavat huomenna.