Vuoden viimeinen päivä

Best nine 2019
Viimeisiä viedään tältä vuodelta, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 20172016 ja 2015.

Matkailurintamalla alkuvuosi oli hiljainen, mutta kesä ylitti kaikki odotukset. Heinäkuussa lähdin ripulireissulle Beniniin, ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Länsi-Afrikassa Atlantin aaltojen äärellä vietin ikimuistoiset kaksi viikkoa ja kirjoitukset sieltä ovat blogin vuoden luetuimpia juttuja.

Afrikasta jatkoin matkaa Alpeille. Kolme viikkoa Chamonix’ssa olivat vuoden kiistaton kohokohta. Kiipesin, kiipesin ja kiipesin. Pitkiä reittejä, hienoja reittejä. Ensimmäisiä alppireittejä, ensimmäisiä öitä vuoristomajoissa. Syksyllä pistäydyttiin vielä Norjassa vuoria ja auringonlaskua katsomassa. Joulukuussa pääsin työn merkeissä palaamaan rakkaaseen Belgiaankin.

Kiipeilyssä talvi alkoi jääkiipeilyn saloihin perehtyen, kesäkausi käynnistyi kunnolla kevätretkellä Bohusläniin. Pari viikonloppua Kustavissa, yksi Olhavalla, edellä mainittu Alppireissu ja lukuisia aurinkoisia päiviä lähikallioilla. Syksyn tullen takaisin sisähalliin, kohta taas jääkiipeilyn pariin, kunhan talvi tulisi eteläänkin. Kiipeilyn ohella viihdyin muutenkin luonnossa, kiersin useampia kansallispuistoja ja nautin metsän tuoksusta, hiljaisista soista.

Työelämässä itsevarmuus ja usko omaan tekemiseen kasvoivat pikkuhiljaa. Loppuvuodesta vaihdoin uusiin tehtäviin, joissa tulen toivottavasti tulevana keväänä kehittymään ja kasvamaan vielä paljon lisää. Ihmissuhderintamalla riitti sekalaista säpinää ja pienenlaisia pettymyksiä, itseen ja toisiin.

Lopputulemana todettakoon, että tämä oli aivan kelvollinen vuosi. Sopivassa suhteessa huveja ja harmeja, kirkasta iloa ja onnistumisia, välillä synkkää rämpimistä.  Blogin puolelle niistä on pilkahdellut palasia silloin, kun siltä on tuntunut. Samaa aion jatkaa ensi vuonna.

Vuosi lyhyesti lukuina:

  • 9 käytyä maata (Ruotsi, Ranska, Sveitsi, Italia, Benin, Togo, Etiopia, Norja, Belgia)
  • 193 treenikertaa, joista yli sata kertaa kiipeilyä eri muodoissaan
  • 27 luettua kirjaa, lähinnä matkakirjoja ja kotimaista kaunoa

Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä

LiesjärviPalasin Brysselistä Suomeen itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana myöhään. Lentokentällä pimeässä palellen bussia odotellessani kirosin, että miksi ihmeessä en jäänyt vielä toiseksikin viikonlopuksi Belgiaan.

Kun itsenäisyyspäivän aamuna ajettiin Liesjärven kansallispuistoon, sain onneksi ihan hyvän muistutuksen siitä, että on Suomessakin hienoutensa. Kuljettiin Liesjärveä halkova Kyynäränharju päästä päähän pikku pakasessa, laiskasti matalalle noussut aurinko lämmitti kasvoja. Järvi oli vasta jäätymässä, rohkeimmat retkeilijät uskalsivat jo jäälle kulkemaan, vaikka virtauspaikat olivat selvästi vielä sulat.

Liesjärven kansallispuisto Tammelassa on kätevästi noin tunnin matkan päässä Helsingistä. Samalla seudulla on myös Torronsuon kansallispuisto, jonka kävimme myös kurkkaamassa samalla kertaa.

Muuten retken kuvasato jäi laihaksi, mutta mukana olleella dronella napattiin muutamia ruutuja. Ensi kertaa dronella leikkiessä jäi kuvaaminen vähän toissijaiseksi lennätykseen keskittyessä, pikkuinen DJI Spark osoittautui hauskaksi vempeleeksi. Kuvanlaatu ei varsinaisesti päätä huimaa, mutta lintuperspektiivistä on hauskaa tarkkailla maisemaa.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa

Leivonmäen kansallispuistoLeivonmäen kansallispuistoLeivonmäki National ParkVäsyttävien työviikkojen jälkeen on ihanaa päästä pois kaupungista. Tekee hyvää painua viikonlopuksi maalle Keski-Suomeen isovanhempien luokse, ulkona on jo säkkipimeää, kun pääsimme siskoni kanssa perille perjantai-iltana. Mummolasta on lyhyt matka Leivonmäelle kansallispuistoon, houkuttelen siskoni seuraavana aamuna mukaan retkelle.

Marraskuun harmaana lauantaina kansallispuistosta saa nauttia liki yksinään. Reitti kulkee suolla, valoisassa mäntymetsässä ja lampien rantoja ja pitkän pätkän pitkin kaunista harjua. Reitillä ei tule vastaan ketään, nuotiopaikoilla on muutamia ihmisiä. On hiljaista, aivan täydellisen hiljaista. Vaikka keli on harmaa, ei sentään sada vettä.

Muistellaan siskon kanssa peruskoulun maantiedontuntien opetusta harjujen syntymisestä ja muista jääkauden vaikutuksista maastoon. Menee vähän sinnepäin, mutta yllättävän hyvin saadaan pohdittua poikittaisharjujen ja pitkittäisharjujen eroja. Siirtolohkeita, suppia, mitä näitä jäämassojen myötä maahan on jäänytkään jäljiksi.

Kävelimme Mäyränkierroksen, hyvin merkityn 5,5 km pitkän rengasreitin, joka lähtee Selänpohjan parkkipaikalta. Lisäksi teimme parin kilometrin piston Joutsniemen harjua pitkin aivan harjun muodostaman niemen kärkeen. Kaunis polveileva harju jakaa Rutajärven kahteen altaaseen. Kokonaisuudessaan käveltävää tuli lähes 8 kilometriä, aikaa meni noin kaksi ja puoli tuntia. Seuraavalle retkelle pakataan paremmat eväät.

Lisätietoja Leivonmäen kansallispuistosta ja reiteistä osoitteessa luontoon.fi.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Uudet kotikulmat Vallilassa

PuuvallilaSyksy lehdetHuh, muuttohommista selvitty. Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on onnellisesti takana, tavarat ovat suurimmaksi osaksi löytäneet paikkansa ja ensimmäiset ystävät ovat jo ehtineet uuteen kämppään istumaan iltaa. Purkamattomat muuttolaatikot nurkassa eivät haittaa, kunhan pöydässä on skumppaa.

Muutamia asioita täytyy vielä järjestellä, ennen kuin uusi kämppä on esittelykunnossa. Olen selaillut kasapäin nettikauppoja ja vaeltanut halki Stockmannin sisustusosaston, sillä lisää säilytystilaa ja uusi valaisin olisivat tarpeen. Harmi, että makuni ja budjettini eivät oikein kohtaa, täytyy toivoa, että kohdalle osuisi second hand -aarteita.

En ole hetkeen asunut täysin yksin. Muita kämppiksiä ei ole lainkaan ollut ikävä, karvaista kämppistä muidenkin edestä. Koirani jäi syksyn tullen kesän hoitopaikkaansa Tampereelle pysyvästi. Päätös ei ollut helppo. Alun perin karvatassu tuli minullekin vain hoitoon ”joksikin aikaa”, se sitten venähti liki kahdeksi vuodeksi ja kiinnyin koiraani kovin. Kevään ja kesän reissuilla kävi ilmi, että vauhti oli vanhalle koiralle hetkittäin vähän stressaavaa, vaikka se mutkattomasti uudet paikat ja ihmiset ottikin vastaan. Uudessa majapaikassa se saa ainakin tasaisempaa arkea ja kuulemma on hurmannut koko perheen tassunsa ympärille.Meira VallilaVaikka muuttomatkaa Kalliosta Vallilaan oli alle kilometri, tuntuu maisema silti muuttuneen. Uusilla kotikulmilla on vielä paikkoja, jotka ovat vieraita ja reittejä, joita en ole kulkenut. Olen kävellyt paljon ympäriinsä, etsinyt uusia lähipaikkoja, omalta tuntuvia kohtia kaupungista. Puu-Vallilan vanhat talot sointuvat somasti syksyiseen maisemaan, hullua ajatella, että joskus nuokin kaunokaiset ovat olleet purku-uhan alla. Pimeissä syksyilloissa on jotenkin elokuvallista tunnelmaa, kun kävelee päämäärättömästi kuulokkeet korvilla pitkin poikin.

Muuton lisäksi samalle viikolle on mahtanut muutakin uutta, nimittäin työrintamallakin syksy tuo uusia kuvioita. Vähän jännittää, mutta eiköhän se siitä. Ainut harmi työpaikan vaihdoksessa on syksyn reissusuunnitelmien kariutuminen, toiveissani oli karata vielä ennen joulua jonnekin aurinkoon kiipeilemään. Nyt taitaa mennä ensi vuoden puolelle, ennen kuin pääsen irtoamaan töistä niin pitkäksi aikaa, että kehtaisi lähteä kauemmas.

Syyskuun kuulumisia

Kothamadventure
Kas, minulla oli tällainen blogikin. Syksyn alku on humahtanut hurjaa vauhtia, tässä on kaikenlaista tapahtunut ja tapahtumassa. Kesän seikkailujen jälkeen arkeen palaaminen oli tahmeaa tuskailua, mutta nyt tuntuu löytyneen tavallinen tahti.

Tänään lähden illaksi Norjaan, tarkoitus on pyöriä pitkä viikonloppu jossakin Narvikin hollilla. Tuntuu, että tänä kesänä Pohjois-Norjassa ja Lofooteilla ovat käyneet kaikki. Kaikki kiipeilykaverit, kaikki satunnaiset tuttavat. Mun feedissä on ollut hetkittäin enemmän kuvia Hennigsvaerista kuin Helsingistä, siltä ainakin tuntuu. Eipä siinä, itse rymysin Alpeilla ja sekin oli ihanaa. Vaan silti on syyhyttänyt päästä vuononrantaan, onneksi vielä järjestyi.

Kallio Kurvi
Reissun jälkeen tiedossa on muutto, kerään kamani Kurvin kimppakämpästä ja muutan muutaman korttelin päähän Vallilan puolelle. Siellä odottaa 30 neliötä sievää yksiötä. On ihanaa päästä asumaan yksin ja laittamaan uutta kotia. (Salaa haaveilen tosin siitä, että ennen muuttoa voisin kasata tavarani Piritorille ja tuikata ne tuleen. En varsinaisesti rakasta itse muuttamista.)

Muutamia muitakin potentiaalisesti jänniä hommia on tässä meneillään. Ja jännittävyyksien vastapainoksi olen ehtinyt myös rentoutua, lukea kirjoja, joogata, kiipeillä, nähdä ystäviä, sitä tavallista. Asiat ovat varsin hyvin.