Helmikuussa luettua, lautasella ja leffassa

koti Brysselissä

Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.

kirjavinkki sienet sitruunat

Lukulistalla: sienet ja sitruunat

Tallennan usein kiinnostavia kirjavinkkejä Goodreadsiin listalleni, vaikka lopulta itse kirjaan tarttumisessa saattaakin kestää vuosia. Tammikuussa tilasin kasan kirjoja ja listalle pääsivät kansiltaan kivasti yhteensopivat sienet ja sitruunat.

Kaverini Sunna suositteli sienikirjaa Mushroom at the End of the World joskus kauan, kauan sitten, ja se jäi mieleen. Kirja on upea, outo ja omalaatuinen pläjäys sienistä, globaaleista kuljetusketjuista, kapitalismista, tieteestä, työstä ja vapaudesta, luonnosta, sen suojelusta ja vähän kaikesta muustakin. Kirja kulkee Oregonista Japaniin ja myös suomalaisiin tehometsiin, ja kaikkine poukkoiluineen tämä oli aivan mahtava.

Eeva Kolu kehui puolestaan blogissaan The Land Where Lemons Grow -kirjaa italialaisista sitruunoista ja tuosta kirjoituksesta suorastaan maistaa auringon ja kesän. Tämä kirja olisikin ollut täydellinen luettavaksi uima-altaan reunalla jossain etelässä, erityisesti tietysti Italiassa. Mutta toimi se kyllä talvellakin. Kirjaa on mahdotonta lukea ilman, että keittiöön kertyy sitruunoita, erityisesti sitruunapastaa on tullut syötyä.

vegaaniset blinit

Lautasella: blinit

En osaa tehdä ruokaa eikä minulla ole tällä hetkellä kotonani edes uunia. Kun kaverini ehdotti blini-iltaa tilanne eskaloitui jotenkin siihen, että taikinan tekeminen jäi minun hommakseni. Kyselin ympäriinsä, miten ihmeessä blinit saa onnistumaan. Ystäväni vinkkasi, että Chocochilin vegaaniohjeella tulee hyviä.

No sillä todellakin onnistui, jopa tällainen keskivertoa kyvyttömämpi kokkailija. Vegaaniosastolta vinkiksi myöskin merilevästä tehty kaviaaria jäljittelevä Caviart, tosi hyvää. Tästä innostuneena väkersin blinejä toiseenkin kertaan kylässä käyneille kavereillenikin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun tarjosin kotonani jotain muuta ruokaa kuin naapurissa olevan pizzerian antimia…

Lasissa: alkoholiton

Pidin taas melkein tipattoman tammikuun. Melkein, sillä pari annosta otin ystävien kanssa ravintolassa. Tammikuu tuntui tänä vuonna todella kevyeltä ja mielialani on ollut mainio. Olen miettinyt, miten paljon alkoholittomuus on vaikuttanut tähän hyvään tunnelmaan, ja ajattelin valita holittoman linjan jatkossakin useammin. Parhaan haippauksen ja tsempin dokaamattomuuteen saa @darravapaa -yhteisöstä.

Compartment no 6, Hytti numero 6

Leffassa: Hytti numero 6

Olin valtavan iloinen, kun huomasin, että Juho Kuosmasen palkintoja kahminutta Hytti numero 6 -elokuvaa pääsee katsomaan Brysselissäkin. Pidin aikanaan Rosa Liksomin kirjasta ja odotin elokuvaakin innolla.

Hytti numero 6 oli hyvässä tasapainossa kepeyttä, huumoria ja synkempiä sävyjä. Elokuvasta tuli mulle mieleen Lost in Translation, samanlaista raikasta etäisyyttä ja irrallaan olemista. Pidin myös, että hahmoja ei avattu liikaa. Päähenkilöt olivat sillä tavalla aidon tuntuisia, että heistä ei erityisesti tarvinnut pitää tai olla pitämättä, vaan hahmoissa oli monia puolia, kuten oikeissakin ihmisissä.

Tavoitteita ja toiveita alkuvuodelle

Oostend Belgia ranta

Yleensä asetan tammikuussa tavoitteita koko vuodelle, monesti vieläpä samat tavoitteet vuodesta toiseen. Huomaan, että vuosi on vähän liian pitkä aika sitoutua tavoitteiden toteuttamiseen, kun mitään väliaikaisia merkkipaaluja tai seurantapisteitä ei ole. Joskus joulukuussa sitten herään, että maalista ollaankin melko kaukana…

Luin vuodenvaihteessa Cal Newportin kirjan Digital Minimalism, jossa hän asettaa tavoitteita uusien tapojen omaksumisesta tai taitojen oppimisesta koko vuoden sijaan muutaman kuukauden jaksolle. Ajattelin tänä vuonna kokeilla vuoden jakamista kolmeen osaan: alkuvuosi, kesä, loppuvuosi. Aion asettaa muutamia koko vuoden mittaan mukana kulkevia tavoitteita ja lisäksi näille lyhyemmille jaksoille keskittyviä kausittaisia kokeiluja.

Tässä alkuvuoden (suunnilleen tammikuu-huhtikuu) tavoitteista kolme kärkeä:

kiipeily treenaus

Treenaan suunnitelmallisemmin

Olen entinen sohvaperuna, nykyinen keskiverto harrastelija-liikkuja, mutta ikinä en ole harjoitellut mitään tiettyä tavoitetta varten. Aika pitkälle keskinkertaisella peruskunnolla ja silkalla sisulla pystyi puskemaan, mutta esimerkiksi viime kesänä Matterhornilla en saanut kehostani puristettua riittävästi irti ja olo oli todella voimaton. Koska tällekin vuodelle on erinäisiä vuorikiipeilyhaaveita, haluan alkaa harjoitella tavoitteellisemmin.

Nyt aloitin alkuunsa personal trainerin kanssa kuntosaliharjoittelun, jotta saisin voimaa ja kehon tasapainoa lisättyä. Kiipeily, vaikka se onkin parasta mitä tiedän, on sitten kuitenkin vähän yksipuolista liikuntaa. Ylävartaloon verrattuna alakroppa ei vahvistu samassa tahdissa ja kiipeilylle tyypillisten liikkeiden vastapareja, kuten nostamista ja työntämistä, ei tule tehtyä.

Parin ensimmäisen pt-kerran perusteella on sanottava, että jos ei ole koskaan treenannut salilla, on aivan perusliikkeissäkin todella paljon opeteltavaa. Hetkittäin oma huonous tuntuu aivan tuskaisen turhauttavalta. Mutta jos muutkin ihmiset tässä maailmassa ovat jotenkin oppineet kyykkäämään, niin ehkä minäkin.

riippumatto ticket to the moon

Laadukkaampaa vapaa-aikaa

Newportin kirjassa puhuttiin myöskin “quality leisuresta” eli vapaasti käännettynä laadukkaasta vapaa-ajasta, ja ajatus kolahti kovin. Pidin erityisesti lähestymistavasta, jossa mietitään ensin, mitä haluaisi elämäänsä lisää, ja sitten vasta, että mistä siihen otetaan aika. Minulle asioita, joihin haluaisin käyttää enemmän aikaa ovat mm. kirjojen ja lehtien lukeminen (hitaampi media avaa erilaisia näkökulmia, kuin somen meuhkaus ja 24/7 uutisnarkkaus), ajanvietto ystävien kanssa, erityisesti ulkona luonnossa (retkiä ja kahvihetkiä, yes please!) ja lisäksi haluan liikkua, reissata ja harrastaa aktiivisesti.

Mistä aika kivoille asioille? Noh, ainakin puhelimella roikkumisesta. Haluan siis yksinkertaisesti vaihtaa ruutuajan parempaan aikaan. Keinona tähän poistin iPhonesta pinon appeja, erosin paristakymmenestä Facebook-ryhmästä, lakkasin seuraamasta kymmeniä tilejä Instagramissa ja peruin uutiskirjeiden tilauksia toisensa perään. Ilmoitukset liki kaikista appeista olen hiljentänyt jo aiemmin.

yksiö säästäminen

Säästän rahaa

Ennen kuin ostin asunnon (kuvassa Vallilan-yksiöni pieni pintaremppa), sitä varten säästäminen oli suht mielekästä, kun säästökohde oli konkreettinen ja selkeä. Nyt tuollaista “isoa” maalia ei ole, mutta sukanvarressa saisi silti olla enemmän euroja. Tienaan nykyään ihan kivasti, mutta rahaa tulee tuhlattua tarpeettomasti.

Taloudellinen liikkumavara tekisi tulevaisuudesta iisimpää ja turvatumpaa. Tämä työ ei jatku ikuisesti ja kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo: asunko Brysselissä, Helsingissä vai jossain ihan muualla? Ostanko pakettiauton, ponin taikka purjeveneen? Säästötavoitteeni on Julia Thurenin hengessä näin alkuun kymppitonni vuodessa.

Vähän vaisu vuosi

Best nine 2021

Iloista uutta vuotta! Yleensä olen julkaissut vuosikoosteen välipäivinä, mutta tällä kertaa vitkuttelin vuoden vaihteen ylitse. Viime vuoden summaaminen vaikutti alkuun aivan mahdottomalta tehtävältä, koko vuosi vaikutti taaksepäin katsottuna täysin tasapaksulta, vailla merkittäviä kohokohtia. Valitusvirren sijaan yritin kuitenkin raapia tähän muutamia kivojakin nostoja menneeltä vuodelta.

Kiipeilyrintamalla kesän alppireissu oli jälleen parasta. Vuokrasin elokuuksi asunnon Chamonix’n kupeesta ja kiipesin niin pirusti. Monta pitkää, hienoa ja onnistunutta päivää vuorilla hyvässä seurassa. Reissun päätteeksi yritin vielä Matterhornille oppaan kanssa, mutta en päässyt huipulle. Alkuvuodesta kävin kiipeilemässä jäätä Ranskassa, kesällä tehtiin viikonloppureissuja lähiseuduille Belgiassa sekä Berdorfiin ja Ettringeniin. Syksyllä kävin Turkissa yksin sporttikiipeilyreissulla ja siellä tikkasin vihdoinkin 6b:n reitin.

Muista lajeista mieleenpainuvin oli päivä, kun käytiin kaverien kanssa ratsastusretkellä Belgian rannikolla. Hevosen selässä olo pitkän tauon jälkeen oli yllättävän tunteikas kokemus, merituulen tuivertaessa ratsailla olo oli valtavan onnellinen. Hommasin kesällä myös uuden skeittilaudan toiveissa olla yhä nuori ja cool (ai miten niin taisi olla pieni ikäkriisi sillä hetkellä…) ja syksyllä kokeilin ensimmäistä kertaa laitesukellusta Kyproksella (oli siistiä, toivelistaan tälle vuodelle varsinaisen sukelluskurssin suorittaminen!).

Koronakyllästyminen vei ilon uusien juttujen suunnittelusta ja pettymyksistä suurin oli joulun hartaasti suunnitellun surffireissun peruuntuminen Marokon uusien matkustusrajoitusten takia. Töissä oli suht tasaista, niin tasaista kun politiikassa nyt ikinä on. Kävin useammalla työmatkalla syksyllä, kun tautitilanne sen salli.

Kun kävin kesällä Suomessa, oli vahvasti sellainen olo, että olin siellä vain käymässä, lomalla, enkä hypännyt aikakoneella taaksepäin aiempaan arkeen Helsingissä. Ulkomailla asumiseen olen sillä tavalla tottunut, että elämä Brysselissä tuntuu tasaiselta ja tavalliselta. Vuoden suurimpiin saavutuksiin kuuluu, että sinnittelin koko vuoden läpi ranskan kielikurssia etänä Zoomissa. Jotain siitä on kai jäänyt mieleenkin, sillä jouluna Pariisissa pystyin asioimaan ranskaksi paremmin kuin koskaan aiemmin.

Tälle vuodelle yksi tavoite on ylitse muiden: haluaisin vihdoinkin matkustaa Himalajalle kiipeämään. Joku maltillinen reissu ja keskikokoinen mäki kiinnostaa, jotta voi kokeilla, miten kantti ja kunto kestää tuollaisissa olosuhteissa. Muutenkin toiveissa on ehjä ja monipuolinen kiipeilyvuosi: talvella yritän päästä taas jääkiipeilemään, keväällä huvittaisi käydä joko trädiretki Bohusläniin tai boulderoimassa Fontainebleaussa ja kesällä tietysti taas rymytä vuorilla. Muut matkahaaveet sitten tilanteen mukaan…

  • 9 käytyä maata (Belgia, Ranska, Luxemburg, Hollanti, Suomi, Sveitsi, Saksa, Turkki, Iso-Britannia)
  • 100 treenikertaa
  • 26 luettua kirjaa

Aiemmat vuosikoosteet löytyvät vuosilta 20202019201820172016 ja 2015.

Alkukesän kuulumisia

pyöräily Antwerpen

En ole hetkeen tehnyt tällaista perinteistä kuulumiskirjoitusta, niinpä ajattelin, että voisin pienen tauon jälkeen palata blogin pariin sellaisella. Keskeneräisiä kirjoituksia lojuu luonnoksissa useammasta aiheesta, mutta en oikein ole jaksanut viimeistellä niistä mitään. Ehkä kesäpuhteena kirjoittelen jutut julkaisukuntoon.

Niistä kuulumisista: kesälomaa odotellessa. Keski-Euroopan kalenteri ei valitettavasti pääty juhannukseen, vaan toimistolla on oltava vielä heinäkuun puoliväliin saakka. Onneksi Belgiassakin voi tehdä kaikenlaista, olen käynyt kiipeilemässä, ystäväni kanssa Antwerpenissä pyöräilemässä ja pian pikkusiskoni Suomesta tulee tänne käymään.

Vaikka arki Brysselissä onkin ollut varsinkin kevään koronakooman jälkeen aivan mainiota nyt kun paikat ovat lockdownien jälkeen taas auki, on ensimmäisen koronarokotuksen myötä ajatus matkustamisesta alkanut tuntua entistä mahdollisemmalta. Toisen rokote-shottini aika on jo aivan pian, hurraa! Kiitos lääketiede!

Aix-les-bainsAix-les-bains

Pääsin jo viime viikonloppuna pitkästä aikaa matkustamisen makuun, kun kävin ystäväni kanssa viikonloppureissulla Ranskassa. Kohteeksi valikoitui satunnaisotannalla Aix-les-bains, pienehkö kaupunki Savoiessa, Itä-Ranskassa. Paikka on tunnettu lähinnä isosta turkoosista järvestään.

Vaikka keli oli pilvinen, oli ihanaa polskia kirkkaassa raikkaassa vedessä ja nukkua valkoisissa hotellilakanoissa. Brysselin pölyt oli ihana karistaa pikku retkellä toisiin maisemiin. Aix-les-bainissa oltiin jo aivan Alppien tuntumassa ja kukkulat kohosivat ympärillä, horisontissa näkyi paikoitellen jo ihan lumihuippuisiakin vuoria, joita katselin kaivaten. Lomalla sitten oikeasti vuorille, sillä eihän se ole kesäloma eikä mikään, jos ei jäärautoja tarvitse!

How to do nothing kirja

Sain reissussa luettua Jenny Odellin kirjan How to do nothing. Nimestään huolimatta kirja ei anna vinkkejä siihen, miten katkaista twitterissä roikkuminen ja muuttaa erakoksi vuorille, vaan on enemmänkin runsaan tausta-aineiston kanssa keskustelevaa pohdintaa keskittymisen, huomion ja havainnoinnin teemoista ja ikään kuin modernisti juurevasta elämästä. Tai kuten eräs kommentaattori Goodreadsissa luonnehti:

Collective self-help for middle-class leftist intelligentsia. Has the feeling of taking a leisurely stroll with your loony hippie friend who is at once an overeducated ecosocialist and a crackpot Zen mind-hacker.

Kaheleita hippikavereita kuunnellen kohti kesälomaa, kiitos!

Kevyt työpiste kotiin – Fem work desk

Fem work desk työpiste kotiin

Reilu vuosi siinä meni, mutta hommasin keväällä vihdoin etätyöpisteen kotiini. Vaikka uusi työpisteeni onkin nätti ja näppärä, vähän emmin, haluanko pyhittää kodistani erillistä tilaa nimenomaan työteolle. Tuija Siltamäki kirjoitti Ylellä hyvän kolumnin siitä, miten töiden valuminen koteihin ei ole pelkästään mahtava mahdollisuus.

Työpaikan ja kodin välisen rajan hämärtymistä on ollut korona-aikana vaikea välttää. Toisaalta olen huomannut, että sekä fyysisillä että digitaalisilla rajoilla eroa voi itse yrittää vahvistaa. Erillinen työpiste jätti minulle keittiön pöydän vain ruokailukäyttöön, eikä läppäri ole enää osa jokaista kattausta. Ilmoitusten sulkeminen työkanavista viikonloppuisin mahdollistaa sen, että voin selata Instagramia ilman, että duunit hyppäävät koko ajan silmille.

Joka tapauksessa, se työpiste! On nätti ja näppärä, kuten sanoin. Suomalaisen Made by Choicen Fem work desk saapui Finnish Design Shopista tilattuna Brysseliin kätevästi, vaikka toimitusaika oli ilmeisesti kovan kysynnän takia useampi viikko. Tuoliksi nappasin samaan pakettiin Artekin klassikkojakkaran.

Nimensä mukaisesti Fem koostuu viidestä osasta, jotka asettuvat yhteen ilman ainuttakaan ruuvia. Pöydän takalevyn saa nostettua kanneksi, jolloin työpisteen äärellä voi myös seistä. Kaksi puista kiilaa pitää koivupuusta tehdyn paketin kasassa, ja pöytä on helppo myös purkaa.

Kuten jo sohvaa ostaessani totesin, en näin ulkomailla asuessa halua hankkia huonekaluja, joiden kokoamiseen ja kuljettamiseen vaaditaan mitään ihmeellistä. Vuokra-asunnossa myöskään seinään kiinnitettävät kalusteet eivät oikein houkuttele. Samalla takaraivossa on ajatus Suomessa säilössä olevista kalusteista, joiden kanssa tahdon kaikkien uusienkin hankintojen sopivan yhteen.

Työpiste asettui muutaman pyörittelykierroksen jälkeen olohuoneen tyhjälle seinustalle. Fem on sen verran neutraali kaluste, että joskus kun työt taas tapahtuvat enemmän toimistolla, siitä voi tulla vaikka kukkapöytä, kirjahylly tai aputaso keittiöön.