Alppiloma, paras loma

Chamonix kiipeily

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc, kuinkas muutenkaan. Istun kahvikupin kanssa katselemassa maisemaa, pilvet ovat aamuksi hälvenneet, mutta koko yön on satanut vettä, maa on vielä kostea. Jokainen aamukahvi tällä parvekkeella saa hykertelemään tyytyväisenä. Mikä onnenmyyrä olenkaan, kun olen saanut katsella tätä näkymää kesäkodistani käsin viikkotolkulla.

Vuokrasin koko kesäksi pienen yksiön Chamonix’sta, Ranskan Alpeilta, jossa olen ollut jo useampana aiempanakin kesänä. Viime kesänä vietin vuorilla kuukauden, tänä vuonna sain avaimet jo toukokuun alussa. Nyt olen yrittänyt maksimoida ajan Alpeilla pitkien viikonloppujen, satunnaisten etätöiden ja kesälomien yhdistämisellä.

aamukahvi bialetti muurla emalimuki

Vietin kämpällä alkukesästä viikonloppuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä, nyt olen heinäkuun puolivälistä pitänyt visusti majaa Chamonix’ssa. Pakko myöntää, että tauoton reissaus alkoi jo vähän väsyttämään, kun Brysselin ja Chamonix’in välin lisäksi tuli pyyhällettyä pitkin Eurooppaa Suomesta Skotlantiin. Koronasta palautuva lentomatkustus on ollut aivan helvetillistä sekoilua, valitsen jatkossakin junan aina kun mahdollista niin ympäristön kuin matkustusmukavuudenkin takia.

Kun Suomessa elokuusta alkaa jo turhan monella syksytunnelmoiti, Keski-Euroopan lomakausi rytmittyy siten, että vielä on kesäkautta kirkkaasti jäljellä. Olen viihtynyt Alpeilla liiankin hyvin, en lähde täältä minnekään ennen kuin taas töiden takia täytyy. Annoin Brysselin-kämppäni kesäksi ukrainalaisen pakolaisperheen käyttöön, tarvitsivat kattoa päänsä päälle, joten tässä järjestelyssä voittivat suunnilleen kaikki.

Chamonix kiipeily

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla. Palaan joskus myöhemmin tarkemmilla reittilistoilla ja muulla speksauksella, nyt haluan vain tunnelmoida. Koska enpä todellakaan tiedä juuri mitään siistimpää, kuin näissä maisemissa kiipeily.

Kiipeilyn välipäivinä olen laiskotellut ja levännyt, lukenut kirjoja, lenkkeillyt ja vaeltanut pitkin laaksoa ja rinteitä, kierrellyt kylillä ja istunut kuppiloissa, keitellyt kahvia kämpillä. Hiljaa mielessäni olen manifestoinut universumilta lottovoittoa (auttaisi varmaan, jos edes alkaisi lotota?), että tällaista elämää voisi viettää ympärivuotisesti. Äkkirikastumista ja täysipäiväiseksi kiipeilypummiksi ryhtymistä odotellessa…

Kesän kuulumisia

Kesän kuulumisia

Kirjoitin tammikuussa tavoitteistani alkuvuodelle, ja vaikka kesä onkin jo pitkällä, nyt voisi olla sopiva hetki katsoa, miten alkuvuoden suunnitelmien osalta on mennyt. Kyse ei oikeastaan ole mistään uudenvuodenlupauksista, vaan asioista, joihin haluan keskittyä ja joiden tekemisestä on tavalla tai toisella iloa.

Ensimmäinen tavoitteeni koski säännöllisempää treenirytmiä, ja tässä onnistuin hyvin koronasta ja muista syistä katkonaisesta keväästä huolimatta. Aivan kotini vieressä Brysselissä on personal training-studio Only4coaching, ja treenasin siellä koko kevään kerran-pari viikossa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja todella tajusi, että en halunnut näyttää erilaiselta (eli laihtua), vaan olla voimakkaampi, hommasta tuli tosi hauskaa. Tai ei aina hauskaa, mutta tulipahan tehtyä täysillä. Kroppa tuntuu vahvemmalta ja koska lähtökohtani salitreeniin oli nolla, teki hyvää oppia perusliikkeitä aivan alusta alkaen.

Toisekseen halusin roikkua vähemmän somessa ja selata päämäärättömästi Instagramia. Joo ja ei, olen lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja tilasin useampia paperilehtiä keskittyäkseni paremmin muuhunkin, kuin somemeuhkaan, mutta ruutuajasta olisi silti varaa nipistää reilusti.

Kolmas homma oli rahan säästäminen, ja tässä onkin ollut eniten tekemistä, varsinkin nyt kesän kuluessa reissuihin on valunut euroja enemmän, kuin oli tarkoitus. Mutta, kymppitonnin säästötavoitekin on jo puolivälissä, joten ehkä se siitä.

Kevään jälkeen tälle kesälle keksin myöskin kolme asiaa, joihin haluan erityisesti keskittyä:

Kiipeily Chamonix

Alppikesä

Vietän taas kesän Chamonix’ssa, joten haluan tietysti kiivetä niin maan pirusti. Mitään yksittäisiä huippuja tai muita isompia projekteja ei ole tulilla, vaan päätavoite on vaan kiivetä pitkiä hienoja reittejä ja pitää hauskaa. Ilmastonmuutoksen ja kesän helleaallon takia olosuhteet Alpeilla ovat todella haastavat ja ylempänä vuorilla monet reitit ovat vaarallisessa kunnossa. Surullista nähtävää, kun jäätiköt ovat paljaina ja sulavat silmissä. Voi olla, että omana elinaikanani Alppien lumihuipuista on vain rippeet jäljellä.

juoksemisen aloittaminen

Juoksemisen aloittaminen

Kaduttaa jo nyt, sillä inhoan juoksemista. Mutta, tavoitteeni olisi, että vielä tässä elämässä pystyisin lönköttelemään esimerkiksi kympin lenkin voimatta pahoin ja vihaamatta joka sekuntia. Paremmasta kunnosta olisi myös vuorilla iloa.

Tuntuu, että jokainen puolituttu on oman elämänsä ultramaratoonari, ja itse hikoilen tuskasta parin kilometrin jälkeen. Luulen, että juoksemiseen ei auta kuin juokseminen, yritän siis saada itseni vähän useammin lenkkipoluille.

Ranskan opiskelu

Olen tahkonnut ranskaa viime vuonna lukuisilla etäkursseilla, mutta nyt kevään ajan olen pitänyt taukoa. Heinäkuun hikoilin töiden kautta todella intensiivisellä kesäkurssilla, ja eihän se hauskaa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Kielitaitoni on jossain siinä rajamailla, että vielä kun osaisi vähän paremmin, pystyisi kommunikoimaan oikeasti eri tilanteissa. Ehkä tästä pitää syksyllä jatkaa…

Pikavisiitti Suomeen

mummola

Edellisestä kerrasta kun kirjauduin tänne blogisivulle onkin kulunut jo tovi. Mutta eipä siinä, onkin ollut vähän kaikenlaista. Koronasta toipumisen ja Kyproksen reissun jälkeen toukokuu kului työmatkoilla ja Alpeilla ja toimistolla painaessa, kesäkuu alkoi sekin tiukalla työrupeamalla ja pikaisella Suomen-reissulla.

Kävin edellisen kerran Suomessa liki vuosi sitten, ei ole ollut varsinaisesti asiaa. Helsinki-Vantaalla lentokenttä oli muuttunut tyystin, kotona hanavesi maistui uskomattoman hyvältä, söin pussikaupalla salmiakkia. Ajoin maalle isovanhempien luokse ja yritin olla hyödyksi; leikkasin nurmikkoa, pesin perunoita, kuunneltiin Järviradiota. Mietin, miten vanhat ihmiset pienenevät, kun lähtiessä halasin mummoa taas vähän alemmas.

Yes yes yes Helsinki Jokapoika paita

Helsingissä muistin, miten pieni kaupunki onkaan, kun törmäsin sattumalta moneen tuttuun ja yhteen eksään (en moikannut). Siltä osin kaupunki on muuttunut tai minä unohtanut, että en osannut enää ratikkalinjoja yhtään ja kiersin tahtomattani Senaatintorin toistuvasti turhaan. Metroasemalla joku kertoi sekoittaneensa piimää ja kossua.

Juhlin syntymäpäivääni lempibaarissa lempinaamojen keskellä. Viimeinen vuosi alle kolmekymppisenä.

Tuntui monesti siltä, että nyt jos palaisi Helsinkiin, elämä olisi aika tasan samanlaista, kuin kolme vuotta sitten kun muutin pois: samoja ihmisiä samoissa paikoissa, samoja annoksia samoissa ravintoloissa. Samaan aikaan lohdullinen ja vähän ahdistava ajatus..

Helmikuussa luettua, lautasella ja leffassa

koti Brysselissä

Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.

kirjavinkki sienet sitruunat

Lukulistalla: sienet ja sitruunat

Tallennan usein kiinnostavia kirjavinkkejä Goodreadsiin listalleni, vaikka lopulta itse kirjaan tarttumisessa saattaakin kestää vuosia. Tammikuussa tilasin kasan kirjoja ja listalle pääsivät kansiltaan kivasti yhteensopivat sienet ja sitruunat.

Kaverini Sunna suositteli sienikirjaa Mushroom at the End of the World joskus kauan, kauan sitten, ja se jäi mieleen. Kirja on upea, outo ja omalaatuinen pläjäys sienistä, globaaleista kuljetusketjuista, kapitalismista, tieteestä, työstä ja vapaudesta, luonnosta, sen suojelusta ja vähän kaikesta muustakin. Kirja kulkee Oregonista Japaniin ja myös suomalaisiin tehometsiin, ja kaikkine poukkoiluineen tämä oli aivan mahtava.

Eeva Kolu kehui puolestaan blogissaan The Land Where Lemons Grow -kirjaa italialaisista sitruunoista ja tuosta kirjoituksesta suorastaan maistaa auringon ja kesän. Tämä kirja olisikin ollut täydellinen luettavaksi uima-altaan reunalla jossain etelässä, erityisesti tietysti Italiassa. Mutta toimi se kyllä talvellakin. Kirjaa on mahdotonta lukea ilman, että keittiöön kertyy sitruunoita, erityisesti sitruunapastaa on tullut syötyä.

vegaaniset blinit

Lautasella: blinit

En osaa tehdä ruokaa eikä minulla ole tällä hetkellä kotonani edes uunia. Kun kaverini ehdotti blini-iltaa tilanne eskaloitui jotenkin siihen, että taikinan tekeminen jäi minun hommakseni. Kyselin ympäriinsä, miten ihmeessä blinit saa onnistumaan. Ystäväni vinkkasi, että Chocochilin vegaaniohjeella tulee hyviä.

No sillä todellakin onnistui, jopa tällainen keskivertoa kyvyttömämpi kokkailija. Vegaaniosastolta vinkiksi myöskin merilevästä tehty kaviaaria jäljittelevä Caviart, tosi hyvää. Tästä innostuneena väkersin blinejä toiseenkin kertaan kylässä käyneille kavereillenikin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun tarjosin kotonani jotain muuta ruokaa kuin naapurissa olevan pizzerian antimia…

Lasissa: alkoholiton

Pidin taas melkein tipattoman tammikuun. Melkein, sillä pari annosta otin ystävien kanssa ravintolassa. Tammikuu tuntui tänä vuonna todella kevyeltä ja mielialani on ollut mainio. Olen miettinyt, miten paljon alkoholittomuus on vaikuttanut tähän hyvään tunnelmaan, ja ajattelin valita holittoman linjan jatkossakin useammin. Parhaan haippauksen ja tsempin dokaamattomuuteen saa @darravapaa -yhteisöstä.

Compartment no 6, Hytti numero 6

Leffassa: Hytti numero 6

Olin valtavan iloinen, kun huomasin, että Juho Kuosmasen palkintoja kahminutta Hytti numero 6 -elokuvaa pääsee katsomaan Brysselissäkin. Pidin aikanaan Rosa Liksomin kirjasta ja odotin elokuvaakin innolla.

Hytti numero 6 oli hyvässä tasapainossa kepeyttä, huumoria ja synkempiä sävyjä. Elokuvasta tuli mulle mieleen Lost in Translation, samanlaista raikasta etäisyyttä ja irrallaan olemista. Pidin myös, että hahmoja ei avattu liikaa. Päähenkilöt olivat sillä tavalla aidon tuntuisia, että heistä ei erityisesti tarvinnut pitää tai olla pitämättä, vaan hahmoissa oli monia puolia, kuten oikeissakin ihmisissä.

Tavoitteita ja toiveita alkuvuodelle

Oostend Belgia ranta

Yleensä asetan tammikuussa tavoitteita koko vuodelle, monesti vieläpä samat tavoitteet vuodesta toiseen. Huomaan, että vuosi on vähän liian pitkä aika sitoutua tavoitteiden toteuttamiseen, kun mitään väliaikaisia merkkipaaluja tai seurantapisteitä ei ole. Joskus joulukuussa sitten herään, että maalista ollaankin melko kaukana…

Luin vuodenvaihteessa Cal Newportin kirjan Digital Minimalism, jossa hän asettaa tavoitteita uusien tapojen omaksumisesta tai taitojen oppimisesta koko vuoden sijaan muutaman kuukauden jaksolle. Ajattelin tänä vuonna kokeilla vuoden jakamista kolmeen osaan: alkuvuosi, kesä, loppuvuosi. Aion asettaa muutamia koko vuoden mittaan mukana kulkevia tavoitteita ja lisäksi näille lyhyemmille jaksoille keskittyviä kausittaisia kokeiluja.

Tässä alkuvuoden (suunnilleen tammikuu-huhtikuu) tavoitteista kolme kärkeä:

kiipeily treenaus

Treenaan suunnitelmallisemmin

Olen entinen sohvaperuna, nykyinen keskiverto harrastelija-liikkuja, mutta ikinä en ole harjoitellut mitään tiettyä tavoitetta varten. Aika pitkälle keskinkertaisella peruskunnolla ja silkalla sisulla pystyi puskemaan, mutta esimerkiksi viime kesänä Matterhornilla en saanut kehostani puristettua riittävästi irti ja olo oli todella voimaton. Koska tällekin vuodelle on erinäisiä vuorikiipeilyhaaveita, haluan alkaa harjoitella tavoitteellisemmin.

Nyt aloitin alkuunsa personal trainerin kanssa kuntosaliharjoittelun, jotta saisin voimaa ja kehon tasapainoa lisättyä. Kiipeily, vaikka se onkin parasta mitä tiedän, on sitten kuitenkin vähän yksipuolista liikuntaa. Ylävartaloon verrattuna alakroppa ei vahvistu samassa tahdissa ja kiipeilylle tyypillisten liikkeiden vastapareja, kuten nostamista ja työntämistä, ei tule tehtyä.

Parin ensimmäisen pt-kerran perusteella on sanottava, että jos ei ole koskaan treenannut salilla, on aivan perusliikkeissäkin todella paljon opeteltavaa. Hetkittäin oma huonous tuntuu aivan tuskaisen turhauttavalta. Mutta jos muutkin ihmiset tässä maailmassa ovat jotenkin oppineet kyykkäämään, niin ehkä minäkin.

riippumatto ticket to the moon

Laadukkaampaa vapaa-aikaa

Newportin kirjassa puhuttiin myöskin “quality leisuresta” eli vapaasti käännettynä laadukkaasta vapaa-ajasta, ja ajatus kolahti kovin. Pidin erityisesti lähestymistavasta, jossa mietitään ensin, mitä haluaisi elämäänsä lisää, ja sitten vasta, että mistä siihen otetaan aika. Minulle asioita, joihin haluaisin käyttää enemmän aikaa ovat mm. kirjojen ja lehtien lukeminen (hitaampi media avaa erilaisia näkökulmia, kuin somen meuhkaus ja 24/7 uutisnarkkaus), ajanvietto ystävien kanssa, erityisesti ulkona luonnossa (retkiä ja kahvihetkiä, yes please!) ja lisäksi haluan liikkua, reissata ja harrastaa aktiivisesti.

Mistä aika kivoille asioille? Noh, ainakin puhelimella roikkumisesta. Haluan siis yksinkertaisesti vaihtaa ruutuajan parempaan aikaan. Keinona tähän poistin iPhonesta pinon appeja, erosin paristakymmenestä Facebook-ryhmästä, lakkasin seuraamasta kymmeniä tilejä Instagramissa ja peruin uutiskirjeiden tilauksia toisensa perään. Ilmoitukset liki kaikista appeista olen hiljentänyt jo aiemmin.

yksiö säästäminen

Säästän rahaa

Ennen kuin ostin asunnon (kuvassa Vallilan-yksiöni pieni pintaremppa), sitä varten säästäminen oli suht mielekästä, kun säästökohde oli konkreettinen ja selkeä. Nyt tuollaista “isoa” maalia ei ole, mutta sukanvarressa saisi silti olla enemmän euroja. Tienaan nykyään ihan kivasti, mutta rahaa tulee tuhlattua tarpeettomasti.

Taloudellinen liikkumavara tekisi tulevaisuudesta iisimpää ja turvatumpaa. Tämä työ ei jatku ikuisesti ja kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo: asunko Brysselissä, Helsingissä vai jossain ihan muualla? Ostanko pakettiauton, ponin taikka purjeveneen? Säästötavoitteeni on Julia Thurenin hengessä näin alkuun kymppitonni vuodessa.