Keidas Addis Abebassa

Zoma museum Addis AbebaZoma museum Addis AbebaZoma museum Addis Abeba

Vietimme Etiopian-reissulla maan pääkaupunki Addis Abebassa viikon verran aikaa. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki, Addis Abeba on valtava ja vauhdikas paikka, jota on vaikea ottaa lyhyessä ajassa haltuun. Rakennustyömaiden ja liikenneruuhkien keskellä kaipaa helposti hiljaisuutta.

Yksi Addiksen mieleenpainuvimmista paikoista oli Zoma-museo, joka on kaunis keidas keskellä kiireistä kaupunkia. Kontrasti kaupungin kohinaan on valtava.

Zomassa on useaita pieniä taloja, jotka on rakennettu savesta, oljesta ja kivestä. Ekologisen ja perinteisen rakennustyylin esittely on yksi museon tavoitteista. Rakennusten pinnat on muotoiltu koristeellisin luontoaiheisin kuvioin, joiden muodot ovat suorastaan hypnoottisia.

Savitalot ympäröi keidasmainen ja laaja puutarha. Puutarhassa käyskentely on tervetullut henkäisy tiukkaan matkaohjelmaamme. Saavumme Zomaan juuri ennen auringonlaskua. Illan valo himmenee pimeydeksi, jostain kauempaa kuuluu rukouskutsun ääni. Museossa on hyvä kahvila, istumme terassilla lämpimässä illassa.

Sisäänpääsy alueelle maksaa sata Etiopian birriä, eli noin kolme euroa.

Zoma Museum
www.zomamuseum.org

Vaellus Etiopian Simien-vuorilla

Simien Mountains EtiopiaTässäpä onkin vähän pidempää matkakertomusta viikon vaelluksesta, joka huipentui Etiopian korkeimman vuoren valloitukseen.

Simienin kansallispuisto sijaitsee Etiopian pohjoisosissa. Vuonna 1969 perustettu kansallispuisto on usean uhanalaisen eläinlajin koti. Mannerlaattojen liikeestä syntynyttä Etiopian ylänköaluetta kutsutaan toisinaan myös Afrikan katoksi. Alueella on useita huippuja, jotka nousevat yli neljän kilometrin korkeuteen, korkein niistä on Ras Dashen, 4550 metriä.

Olin mukana vaelluksella osana Kapua-kehitysyhteistyöprojektia. Ennen siirtymistä vuorille olimme viettäneet jo viikon Addis Abebassa. Kahdenkymmenen hengen ryhmässä oli sekä kokeneempia että kokemattomampia vaeltajia. Näin isolla porukalla päivät venyivät helposti aika pitkiksi, kun liikkeellelähdöt ja tauot ottivat aikansa. Seurueemme mukana kulki kaksi paikallisopasta sekä viisi vartijaa. Vaelluksen aikana kannoimme itse vain päiväreppuja, majoitus ja ruuat kulkivat muuleilla leiristä toiseen.
Simien Mountains EtiopiaSimien Mountains Etiopia

Päivä 1: Simien Lodge – Sankaber

Ajoimme aamulla Gondarista Debarkin kaupunkiin, jossa oli viimeinen pysähdys ennen siirtymistä kansallispuistoon. Söimme lounasta Simien Mountain Lodgella ja koko porukka tuntui jo odottavan malttamattomana vaelluksen alkamista. Vihdoin iltapäivästä pääsimme liikkeelle. Kuljimme jyrkänteen reunaa rentona letkana, kukin omaa tahtia tunnustellen. Puut polun varressa kasvoivat naavaa ja uudenlaisia maisemia piti pysähdellä kuvaamaan tihein välein.

Ensimmäinen vaelluspäivä oli vain puolikas, kuljimme noin 8 km, ajassa neljä ja puoli tuntia. Leiripaikka Sankaber oli pienessä notkelmassa. Iltatoimet tuntuivat hitailta, kun leirielämään ei ollut vielä tottunut ja uudet matkaa varten hankitut varusteet piti ottaa käyttöön. Ukkosmyrsky yöllä teki unista katkonaiset ja kamoista kosteat.Simien MountainsJinbar vesiputous

Päivä 2: Sankaber – Gich Camp

Toisena päivänä reitti jatkui jyrkänteiden tuntumassa. Näimme yhden Simien-vuorten tunnetuimmisa maisemista, Jinbar-vesiputouksen. Edellisen yön vesisateen ansiosta yli 500 metriä korkea putous kuohusi erityisen runsaana alas jyrkännettä. Söimme lounasleipiä upeissa maisemissa pian putouksen jälkeen ylängöllä. Päivän kokonaispituus oli noin 12 km ja aikaa meni isolla ryhmällä noin 9 tuntia.

Toisen vaellusyön leiripaikka Gich oli ehkä suosikkini kaikista leiripaikoista tällä reitillä. 3600 metrin korkeudessa leiri oli laajalla niityllä. Tuulisessa illassa retkikunta puuhaili omiaan, tunnelmassa oli jotakin maagista. Tavaroiden kuljetukseen käytetyt muulit laidunsivat irrallaan kuin villihevoset vuorten ympäröimänä, varsinkin aamun valossa teltasta noustessa näky oli aivan ihana.
Simien MountainsSimien mountainsSimien MountainsPäivä 3: Gich – Chennek

Kolmantena vaelluspäivänä nousimme ensimmäistä kertaa yli neljän kilometrin korkeuteen. Tunkkasimme jonossa ylös mutaista mäkeä, joka kulki alkumatkan metsikön keskellä. Jollain tapaa nousu tuntui helpommalta, kun ei suoraan puiden takia nähnyt, miten pitkä matka vielä jäljellä. Innatye-huippu nousi 4070 metriin, amharian kielellä sen nimi tarkoittaa äitiä. Melko pian huipun jälkeen iski kova raekuuro. Rakeet piiskasivat polkua ja kastelivat kaiken kylmäksi. Onneksi oli sadevaatteet mukana.

Tässä vaiheessa vaellusta alamäet alkoivat tuntua jaloissa huomattavasti ylämäkiä pahemmilta, viimeisissä laskuissa vauhti hidastui kummasti. 14 kilometrin päivämatkaan meni liki 10 tuntia aikaa. Chennekin leirissä kuivattelimme märkiä tavaroita leirinuotiolla.

Simien Mountains EtiopiaEthiopiaSimien mountains

Päivä 4: Chennek – Chiro Leba – Ambiko

Vaelluspäivän aluksi nousimme toistamiseen yli 4000 metrin. Mäki tuntui keveältä ja korkeimman kohdan tuntumassa näimme vielä pari vuorikauristakin, kuvasta tosin tuli aika surkea. Alamäessä alkoivat ongelmat pari vuotta sitten leikatun nilkan ja saman jalan polven kanssa, ne eivät pitäneet kivikkoisessa rinteessä laskeutumisesta lainkaan. Liki tuhannen korkeusmetrin lasku alas kylään oli totta puhuen aika kamala.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Ras Dashenin huiputusyrityksen olisi pitänyt olla seuraavana päivänä, joten päätin jalkojani säästääkseni ottaa Chiro Leban kylältä muulikyydin loppumatkaksi. Muulihommasta tulikin pieni hässäkkä, kun minulle ensimmäisenä tarjottu muuli osoittautui ärhäkäksi pikku otukseksi. Samalla sekunnilla kun kipusin muulin kyytiin se sai kunnon hepulin, jonka seurauksena kaaduttiin kylänraitille. Noh, eipä ollut ensimmäinen kerta kun lennän hevosen selästä. Seuraavaksi minulle etsittiin lauheampi muuli, joka köpötti kiltisti seuraavaan leiriin.

Päivä 5: Ambiko, lepopäivä

Muutimme suunnitelmaa ja pidimme lepopäivän Ambikon leirissä. Päivän askelmittari nauratti, sillä kymmenien tuhansien askeleiden sijaan lepopäivänä en kävellyt edes kilometriä. Pesin hiukset purossa leirin vieressä, istuin auringossa kirjaa lukien. Leirin hitaassa ja pysähtyneessä tunnelmassa oli aikaa alla olevien vaelluspäivien pureskeluun. Aikaa vähän ajatellakin, eikä vain vaeltaa. Teki hyvää saada valmistautua tulevan yön huiputukseen, karsia turhia tavaroita repusta, tankata evästä.

Simien MountainsSimien MountainsSimien mountainsSimien Mountains

Päivä 6: Ras Dashenin huiputus

This is the day, kuului aamulla, kun nousimme ylös kahden maissa yöllä. Lepopäivä Ambikon leirissä oli tehnyt tehtävänsä. Vaikka uni vielä viipyilikin kehossa, olivat jalat jokseenkin levänneet.

Aamuyön hämärässä otsalamppujen valot muodostivat valoketjun pimeään rinteeseen, jota taivalsimme tunti toisensa jälkeen. Kuljimme ensin kivistä rinnettä, sitten pitkin parempiakin päiviä nähnyttä autotietä. Simien-vuoristossa aamun valo nousi nopeasti hehkuna harjanteen takaa ja kehittyi kirkkaaksi ja lämpimäksi päivänvaloksi. Sää oli tyyni ja lämmin, suorastaan täydellinen.

Ras Dashenin 4550 metrin korkeudessa olevalle huipulle pääsy edellytti viimeisen kivikon jälkeen lyhyttä kiipeilyllisempää osuutta selkeitä askelmia pitkin. Pääsimme vuoren laelle, jossa tunnelma on samaan aikaan riemukas ja vähän kiireinen. Otimme ryhmäkuvia ja nautimme lounaan vuoren juurella. Moni tuntuu väsyneeltä ja helpottuneelta siitä, että huippu on nyt saavutettu. Oma olo oli hyvä, keho on ottanut neljän ja puolen kilometrin korkeuden hyvin vastaan, pieni päänsärkykin taittui, kun tankkasin vettä.

Paluumatka leiriin oli päivän uuvuttavin osuus. Vuorta ei ole valloitettu, ennen kuin kaikki ovat palanneet turvallisesti leiriin. Matka sinne tuntui hetkittäin loputtomalta. Vihdoin, noin 15 tuntia aamuyön herätyksestä, olimme perillä ja Ambikon kylän asukkaat toivottavat meitä iloisesti vastaan. Korkkasin Ras Dashen-vuoren nimikko-oluen, se on ansaittu.Simien Mountains gelada apina

Päivä 7: kotimatka alkaa

Kotimatkan luulisi olevan kevyt osuus, mutta päivä huiputuksen jälkeen oli itselleni yksi retken rankoimmista. Vaelsimme Ambikon leiristä Chiro Leban kylään, jossa Jeepit, jotka vievät meidät takaisin kaupunkiin odottivat. Epäonnekseni kuukautiseni alkoivat etuajassa ja kärsin koko puolen päivän vaelluksen ajan hirveistä vatsakivuista. Reissuseurueesta löytyi kunnon troppeja, mutta olo oli voimaton ja vaikea. Viimeisen ylämäen jälkeen pääsimme vihdoin kylälle, mikä helpotus.

Jeeppimatkalla kohti Debarkia näimme vielä gelada-apinoita niityllä. Autot seis! Näin lähellä Simien-vuorten pörröisiä apinoita emme olleet vielä kertaakaan olleet. Geladat keskittyivät mutustelemaan ruohoa, kun kuvasimme niitä innolla. Varsinainen loppuhuipennus!

Kohti Etiopiaa ja Kapua-keräyksen loppukiri

Kapua EtiopiaSähköpostiin saapui juuri sähköinen viisumi Etiopiaan. Epätodellinen olo, että pitkään odotettu matka on jo aivan nurkan takana. Lento lähtee Brysselistä tulevana sunnuntaina illalla ja seuraavana aamuna pitäisi sitten olla Itä-Afrikassa.

Kyseessä ei ole mikä tahansa huvireissu, vaan Kapua-vuoden huipentava matka. Kuluneen vuoden aikana olen parinkymmenen muun osallistujan kanssa kerännyt Kapua-projektin kautta rahaa kehitysyhteistyöhön. Varat menevät Väestöliiton, Taksvärkin ja Kynnyksen hankkeisiin eri puolille maailmaa.

Etiopiassa ryhmämme käy tutustumassa vammaisjärjestö Kynnyksen kehitysyhteistyötoimintaan sekä maan pääkaupunki Addis Abebassa että Etiopian luoteisosassa Gondarin kaupungissa. Kynnys tekee työtä, joka tukee vammaisten ihmisten aktiivista toimintaa ja edistää vammaisten oikeuksien toteutumista. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi Etiopiassa sitä, että Kynnys tukee erityisesti vammaisia opiskelijoita, vammaisia naisia sekä kuurosokeita vammaisia sekä paikallisten vammaisten omien järjestöjen toimintaa. Etiopiassa on vammaisia ihmisiä 15-20 % väestöstä.

Suomi rahoittaa kehitysyhteistyötä ulkoministeriön kautta. Edellinen keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus leikkasi kehitysyhteistyöstä valtavasti ja romutti monen järjestön pitkäjänteistä työtä. Olen erityisen iloinen siitä, että kehitysyhteistyörahojen osuutta nostetaan Suomen ensi vuoden budjetissa roimasti. Valtion rahoituksen lisäksi järjestöt tarvitsevat myös omaa rahoitusta, jota voi kerätä eri tavoin, kuten tässä tapauksesa lahjoituksin.

Kehitysyhteistyöhankkeisiin tutustumisen lisäksi matkaan kuuluu vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorten kansallispuistossa. Kohteena on maan korkein vuori, Ras Dajen, joka nousee 4550 metrin korkeuteen. Odotan innolla vaellusta, vuoristomaisemat Etiopiassa ovat varmasti täysin omanlaisiaan. Kansallispuiston ainutlaatuinen luonto on mahtavaa päästä kokemaan läheltä. Viimeiset varusteet tosin ovat edelleen hankkimatta… Saa nähdä, nouseeko jalka huipulle asti, mutta luotan siihen, että kokemus on hieno joka tapauksessa.

Tällä hetkellä tunnelmat koko Kapua-vuodesta ovat aika ristiriitaiset. Kuten keräyssivultani näkyy, en ole saanut tavoitteesta puoliakaan kasaan, ja sekös harmittaa. On ollut vaikeaa edes saada tätä tekstiä aikaan, kun hävettää oma heikko suoriutuminen.

Syitä siihen, miksi ei ole sujunut, löytyy lähinnä peilistä ja kalenterista. Vuosi on ollut aika raskas. Keväällä töissä oli varsin poikkeuksellisia aikoja kaksien vaalien myötä, jotka veivät mehut aivan täysin. Olin kesän koittaessa niin väsynyt, etten tajunnut sitä itsekään.

Siinä vaiheessa, kun kesälomalla levänneenä olisi ollut virtaa ryhdistäytyä keräyksen kanssa, tulikin eteen muutto Brysseliin. Nyt kun olen muuttanut yksin ulkomaille ja aloittanut uuden vaativan työn, on uuteen arkeen tottuminen ottanut aikansa. Tällä viikolla muutan täällä Brysselissä vielä uuteen kotiinkin, kevyesti kaksi päivää ennen Etiopiaan lähtöä.

Olen pitänyt itselleni useamman puhuttelun siitä, onko mitään järkeä kaiken hässäkän päälle vielä itkeä keräyksen etenemisestä. Tämä ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, sen kanssa voin elää. Olen tosi ylpeä jokaisesta eurosta, jonka sain kasaan, jokainen euro on menossa hyvään tarkoitukseen. Ja vielä on onneksi aikaa jäljellä ennen keräyksen päättymistä.

Haluatko auttaa loppukirissä? Kapua-sivuni kautta voit lahjoittaa.

Lontoon parhaat kirjakaupat

LontooKirjakaupat ovat lempipaikkojani maailmassa. Lukemattomien sivujen keskellä olo rauhoittuu. Kirjaan tarttumalla pääsee käsiksi monenlaisiin tapoihin ajatella ja katsoa maailmaa. Varsinkin hektisessä arjessa lukemisen ääreen pysähtyminen tuntuu erityisen tärkeältä. Olen kirjojen suhteen konservatiivi, en ole tottunut lukemaan näytöilta, vaan haluan kirjani edelleen paperilla.

Lontoon kirjakauppojen valikoima on mieletön. Kiertelin niitä viikonlopun aikana puolenkymmentä, monta mielenkiintoista jäi vielä nakemattä. Brysselissä ongelmana on toisinaan englanninkielisten kirjojen valikoiman vähyys, en vielä pysty lukemaan ranskaksi. Lontoon-reissulta lähti mukaan iso kasa luettavaa syksyksi Belgiaan.
Lontoo

London Review Bookshop

London Review Bookshop on fiksujen ihmisten kirjakauppa. Valikoima on älykkäästi koottu kattaus, josta löytää lukulistalle paljon uutta. Hyllyissä on yhteiskunnallista ja ajankohtaista kirjallisuutta, toisaalta myös kaunokirjallisia klassikoita, matkakirjoja ja kulttuuria. Kaupan yhteydessä on pieni kahvila, joka vaikuttaa kivalta sekin.

14-16 Bury Place
www.londonreviewbookshop.co.uk

London

Daunt Books

Matkailijaa ilahduttaa, että Daunt Booksissa kirjat on järjestetty hyllyihin maiden ja alueiden mukaan. Esimerkiksi tulevan Etiopian-matkan lähestyessa kierros alakerran Afrikka-osastolla ilahdutti, toisaalta Alppimaiden kohdalle pysähtelin vuoristoihin sijoittuva lukeminen mielessä. Kauppa Marylebonessa on tilana kaunis ja hyllymetrejä riittää useammassa kerroksessa.

83 Marylebone High Street
www.dauntbooks.co.uk
Lontoo

Persephone Books

Omalaatuinen kustantamo, joka julkaisee tarkoin valikoituja 1900-luvun alkupuolen teoksia erityisesti naiskirjailijoilta uusina painoksina omissa harmaissa kansissaan. Kirjakauppa on ansiokkaasti nostanut monia hienoja kirjoja unholasta.

59 Lamb’s Conduit Street
www.persephonebooks.co.uk

Tässä listattujen lisäksi Lontoossa on kymmeniä muitakin kirjakauppoja. Esimerkiksi Libraria (65 Hanbury Street) Shoreditchissa teki vaikutuksen. Kaupassa kuvaaminen ja puhelimen käyttö ylipäänsä on tiukasti kielletty, mikä on näinä aikoina tosi virkistävää. Kirjakaupan tila on veikeä ja valikoima vaikuttava.

Matkakirjoista kiinnostuneille Stanfords Covent Gardenin tienoilla (7 Mercer Walk) on tsekkaamisen arvoinen, sieltä löytyy matkaopas varmaan jokaiseen maailman kolkkaan ja kasapäin karttoja myös. Isommista ketjuista Foylesilla ja Waterstonesilla on useampia liikkeitä ympäri Lontoota, mutta pienten putiikkien kiertäminen on mielestäni palkitsevampaa.

Katso myös:

Syksyinen Strasbourg

Strasbourg matkablogiEuroopan parlamentissa työskentely tarkoittaa säännöllisiä matkoja Ranskaan, sillä keskimäärin kerran kuussa koko parlamentti siirtyy viikoksi Strasbourgiin täysistuntoon. Strasbourg sijaitsee Alcasessa Ranskan ja Saksan rajan tuntumassa ja molempien maiden vaikutus näkyy kaupungilla niin rakennuksissa ja arkkitehtuurissa kuin ravintoloiden ruokalistoilla.

Pieni kaupunki täyttyy viikoksi kerrallaan kuhisevasta joukosta meppejä, parlamentin ja muiden EU-instituutioiden työntekijöitä ja muuta eurooppalaisen päätöksenteon liepeillä pyörivää porukkaa. Parlamentin suhaamista Brysselin ja Strasbourgin välillä on usein kritisoitu kalliina, mutta käytännöstä luopuminen ei näytä olevan lähellä.

Ensimmäisellä Strasbourgin kerralla olin vaipua epätoivoon parlamentin loputtomilla käytävillä harhaillessa, tällä kertaa sujui sutjakkaammin. En edes eksynyt kertaakaan, rasti seinään.
Strasbourg matkablogiStrasbourg on kaupunkina Brysseliin verrattuna ihanan idyllinen ja kivan kompakti. Lokakuu näyttää täällä lonkeronväriselta, kun kaupungin yllä leijuu raskaana kostea harmaa sumu. Kun vielä kuukausi sitten Strasbourgin historiallisen keskustan ravintoloiden terassit olivat täynnä, oli nyt kalusteet korjattu kasaan kevättä odottamaan. Rakennukset heijastuvat kanavien pinnasta, joissa vesi seisoo tyynenä ja joutsenet tonkivat ruokaa pinnan alta.

Totuushan on se, että työviikolla Starsbourgissa katselen enemmän kokoushuoneita ja parlamentin käytäviä, kuin kaunista kaupunkia. Pitkäksi venyvien työpäivien välissä kaupunkiin ehtii tutustua lähinnä iltamyöhään pimeässä hotellille raahustaessa. Kummallinen hotellielämä osana työtä vaatii vielä vähän totuttelua. Ehkä joku kerta tulen tänne jo vähän etuajassa, niin tulisi tilaisuus tutustua kaupunkiin paremmin.

Tämä työmatka päätti lokakuun reissuputken hetkeksi. Aikamoinen Keski-Euroopan kierros, kun edellisellä viikolla olin Lontoossa, sieltä palasin pariksi yöksi kotiin Brysseliin, viime viikonlopun vietin Lyonissa ja sieltä suuntasin suoraan Strasbourgiin. Ja kaikki matkat tietysti maata pitkin junalla. Nyt odotan innolla rentoa kotiviikonloppua Brysselissä. Kovin kauaa en tässäkään välissä ehdi kotona henkäistä, sillä marraskuun alussa on suunta kauemmas, kun Etiopia kutsuu.