Skip to content

Kategoria: Reissut

Kaikenlaisia matkoja. Kurkkaa myös kartta, josta näkyy, missä olen käynyt.

Moskovan metro

Maailma on ihan uskomattoman pieni paikka.

Moskovan-matkan sattumus osoittaa sen minusta erityisen hyvin: olimme yliopistolla vierailulla tapaamassa paikallisia opiskelijoita. Tilaisuuden jälkeen kuulen jonkun huhuilevan nimeäni. ”Hey Minna, remember me?” kysyi tyttö takaani. Kyseessä oli Tampereella yli vuosi sitten vaihdossa ollut Olga, jonka tapasin silloin ainejärjestöni fuksibileissä. Ottaen huomioon, että Moskovassa on varovaisten arvioidenkin mukaan ainakin 12 miljoonaa asukasta, oli tuttuun naamaan törmäämisen todennäköisyys todella pieni. Älytöntä!

Koska reissun virallinen ohjelma oli aika tiukka, moikkasimme vaan yliopistolla ja sovimme, että nähdään lähtöpäivänä, kun meillä oli vapaa-aikaa. Sunnuntaina tapasimme Olgan ja hänen ystävänsä kanssa (opiskelevat muuten molemmat suomea, huikeaa!) ja lähdimme kierrokselle Moskovan metroon. Myönnetään samantien, että olen vähän joukkoliikennenörtti. Tykkään junista, ratikoista ja metroista. Niinpä kierros maailman kauneimpien joukkoon listatussa Moskovan metrossa oli mainio aktiviteetti sunnuntaipäivälle.

En osaa kyrillisiä aakkosia, joten ilman paikallisia oppaita olisin ollut hetkessä hukassa. Nyt pystyin keskittymään vain toinen toistaan hienompien asemien ihailuun. Käytyjen asemien nimet eivät jääneet kaikki mieleen, mutta ainakin Komsomolskaya Novoslobodskaya, Ploshchad Revolyutsii ja Kievskaya olivat hienoja. Harmi, että metrosta ottamani kuvat ovat rakeista puhelinhuttua.

// World is such a small place. Meeting someone I know by coincidence in Moscow just proved it. Thanks Olga for the lovely tour in the fancy Moscow metro!

Kommentoi

Postikortti Moskovasta

Olen saanut postikortin Moskovasta
korkeat punaiset muurit, lilliputti-ihmisten jono
kiemurtelee kohti mausoleumia

Vietin viime viikon Moskovassa. Rossotrudnichestvo-organisaatio (kavereiden kesken ihan vaan Rosso) kutsui poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia Suomesta tutustumaan Venäjän politiikkaan ja kulttuuriin. Viikon vauhdikas ohjelma piti sisällään kaikkea mahdollista: yhtenä päivänä kävimme poliittista keskustelua Duumassa, toisena askartelimme omat maatuskat. Join vodkaa (vähän liikaa), patsastelin muina turisteina Punaisella torilla ja vietin paljon aikaa valtaisan kaupungin liikenneruuhkissa istuen. Kaiken suuruus häkellytti. Massiiviset rakennukset ja jättimäinen kaupunki, huh!

Mielenkiintoinen matka. Vasta yhden kotona nukutun yön jälkeen tuntuu, että koko reissun prosessointi on vielä ihan kesken. Opin valtavasti uutta ja tutustuin hienoihin ihmisiin. Hauska huomata, että vaikka jengiä oli mukana eri puolueista, oltiin silti isojen linjojen suhteen aika pitkälti samalla puolella. Kansainvälisistä aiheista kiinnostuneena oli hienoa päästä vierailuille poliittisiin elimiin. Ehkä vielä joku päivä pääsen virallisesti edustamaan Suomea maailmalle, en pistäisi pahakseni.

Monet Venäjän poltiittiset ratkaisut herättävät yhä aihetta kritiikkiin ja esimerkiksi kysymyksiin ihmisoikeustilanteesta ja ulkopolitiikasta vastattiin monessa paikassa aika ennalta-arvattavasti nonsensea. Matkailumaana Venäjä alkoi kuitenkin kiehtoa tämän vierailun pohjalta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Junalla Pietariin on päästävä, samoin aiempi haaveeni Trans-Siperian junamatkasta houkuttaa entistä enemmän.

// Moscow. Visited the city with young politicians from Finland. Interesting week!

Kommentoi

Paluu Belgiaan


Kesän reissujuttuja on jäänyt kirjoittamatta ihan hävettävän paljon. Lomalla käväisin ystäväni luona Belgiassa. Lensin Amsterdamin kautta, siitä jatkoin junalla Belgian puolelle Antwerpenin alueelle. Vaihtoaikaa Belgiassa on ollut ikävä, ihana päästä takaisin yhteen lempimaistani.

Vajaassa viikossa ehti vaikka mitä: käytiin melomassa Lesse-joella ja pikaisesti Dinantin kaupungissa, jossa oli upea linnoitus. Antwerpenin kulmilla käytiin festivaaleilla lähistöllä. Lisäksi kiertelin kaupungilla, uusi lempparini Antwerpenistä on Sint Annatunnel, joka alittaa kaupunkia jakavan vesistön. Pyöräiltiin myös kymmeniä kilometrejä. En ole vuosiin omistanut polkupyörää, mutta tästä inspiroituneena päätin sellaisen hankkia.

Mahtava loma, rentouduin huolella. Ihanaa nähdä yhtä parhaista ystävistäni, seuraavan kerran sitten taas Suomessa.

// Vaction in Belgium, visiting one of my best friends.

1 kommentti

Kesäreissu Tukholmaan

IMG_2420 IMG_2418 IMG_2416 IMG_2419 IMG_2417

Piipahdettiin alkuviikosta kummitädin ja kummitytön kanssa Tukholmassa. Lentäen nopsasti perille, pari yötä hotellissa, kiva pieni kesäreissu.

Matkan ykköskohde 7-vuotiaan mielestä oli Gröna Lund -huvipuisto, jossa paahdettiin yksi päivä aamusta iltaan. Itseäni kiinnosti vuoristoratojen lisäksi museot ja ruoka, hyviä paikkoja ehti niidenkin osalta kierrellä muutamia.

Safkan suhteen erityisen kiva oli Hermans, jonka vegebuffet oli ihan taivaallinen ja sijainti Fotografiskan nurkalla näppärä. Valokuvataiteen museo Fotografiskassa oli esillä Nick Brandtin hieno valokuvanäyttely, jonne suunnattiin ähkyä sulattelemaan. Kummityttökin jaksoi ilahduttavasti kiertää näyttelyssä, täytyy jatkaa naperon aivopesua kulttuurin suhteen Helsingin museoissa. Tukholmassa käytiin myös Moderna museetissa, mutta siitä kirjoittelen ihan erikseen.

Gamla stanin turistirysien keskeltä puolestaan löytyi Barrels burgers & beer. Tupaten täydestä raflasta sai huikean hyviä hampurilaisia, kunhan jaksoi hetken odotella. Vegevaihtoehto yllätti iloisesti, kasvisburgerin pihvi oli ihan loistava.

Ihana pikku pakomatka ennen kesäloman alkua. Toisin kuin aiemmilla Ruotsin-reissuilla (edellisestä on tosin vuosia aikaa…), yritin tällä kertaa jopa sönkätä kouluruotsia, ja välillä minua jopa ymmärrettiin, jes! Nyt jatkan muuttolaatikoiden pakkaamista ja yritän selvitä viimeisistä työaamuista, huhhuh.

// Quick get away to Stockholm. The Grönä Lund amusement park was the highlight for my 7 year old travel companion. I was more excited about art & eating.

Kommentoi

Lofootit

lofoten-1-1 13495523_10201887282940161_4908245273381896860_o 13502562_10201887293020413_7683947035462794059_o 13502913_10201887294300445_2628813267973007019_o 13528499_10201887294340446_4170927924542676769_olofootit-5lofootit-6 lofootit-2lofootit-1 lofootit-3 lofootit-4
Lofootti-reissu osoitti taas kerran, että kannattaa sanoa ”kyllä” vaikka vähän pelottaisi.
Että kannattaa rohkeasti lähteä, kun kysytään mukaan, vaikka tiedossa olisikin matka kauas mukavuusalueelta. Kuvankauniilla saarilla opin viikossa paljon itsestäni, kiipeilystä, omista rajoistani ja niiden ylittämisestä.

Päätin siis lähteä viikon trädikiipeilyreissulle Norjaan, ennen kuin olin käynyt kertaakaan kiipeilemässä ulkokallioilla edes Suomessa. Matkaseurana enemmän tai vähemmän ventovieraita hardcore-ulkoilmaihmisiä. Vielä lähtöaamuna olin vähän kauhuissani siitä, minne olinkaan itseni tunkenut mukaan.

Hyvin kuitenkin meni, noin pääpiirteittäin. Voisin toki kirjoittaa siitä, miten pakkasin aivan täysin puutteellisesti ja palelin hytisten siihen asti, että sain ostettua ylikalliin takin itselleni. Voisin kirjoittaa siitä, miten viimeisinä päivinä olin fyysisesti niin loppu, että joka ikistä lihasta kivisti ja kolotti. Tai siitä, miten uusavuttomaksi itseni hetkittäin tunsin, sillä minähän en ole mikään luontoihminen.

Kerron kuitenkin paljon mieluummin siitä, miten uskomattoman kaunis paikka Lofootit on. Siitä, miten minne tahansa majapaikkana toiminut asuntoauto pysäytettiin, olivat maisemat ihan järjettömän hienot. Kerron mielelläni siitä, miltä suolainen merivesi tuoksuu, kun rannasta tyrskyjen melkein hipoessa kiipeilytossun pohjia lähtee kömpimään kallion päälle. Kerron lampaista, jotka pötköttelivät keskellä tietä vailla huolta huomisesta. Kerron turskankuivatustelineistä tien varrella ja pienistä kylistä, jotka näyttivät postikorteista karanneilta.

Viikossa meikäläisestä ei saanut koulittua trädikiipeilijää, mutta sillä ei ole mitään väliä. Viikossa pääsin silti kiipeämään ensimmäisiä usean köydenpituuden reittejä ja muutenkin kasvamaan kiipeilijänä ja ihmisenä, näin kamalan kuluneesti asia ilmaisten. En ihan heti keksi parempaa tunnetta, kuin pitkän reitin huipulla heilutella varpaita auringon paistaessa ja turkoosin meren kimmeltäessä jossain kaukana alhaalla.

Lofooteilla tajusin myös ripauksen siitä, mistä luontoihmiset aina vouhottavat: tällä pallolla on aika monta ihan mieletöntä mestaa ihmeteltäväksi. Vuoristopurot ja vesiputoukset, kalliot ja rantahiekka, pohjoisen valoisat kesäyöt. Ensi kesänä tulen uudelleen.

// Climbing trip to Lofoten Islands, Norway. Tired, but super happy.

Kommentoi