Tutkimustuloksia ripulireissulta

Benin ripulireissu

Osallistuin toissa kesänä rokotetutkimusmatkalle Beninissä, Länsi-Afrikassa. Tuttavallisemmin ripulireissuksi ristityn matkan tarkoituksena oli kokeilla kehitteillä olevaa ripulirokotetta. Nyt tutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu ja niistä uutisoitiin esimerkiksi päivän Helsingin sanomissa. Hyvältä vaikuttaa!

Ripuli on yksi alle viisivuotiaiden yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa. Likainen vesi ja puutteellinen sanitaatio ja hygienia aiheuttavat ripulia köyhemmissä maissa ja erityisesti lapsille se voi olla hengenvaarallista. Tutkimuksen tärkein merkitys on se, että kehitysmaiden pienille lapsille saadaan rokote, minkä lisäksi siitä voi olla iloa turistiripulin hoidossa.

Tutkimuksessa kehitettiin rokotetta, jota testaamaan Beniniin lähetettiin yli 700 suomalaista vuosina 2017-2019. Olin mukana 11 hengen ryhmässä kesällä 2018. Nyt kun rokote on todettu turvalliseksi, sitä kokeillaan seuraavassa vaiheessa Gambiassa ja Sambiassa.

Benin ripulireissu

Varsinkin nyt koronan aikaan olen muistellut tätä reissua lämmöllä, loistava kokemus. Grand Popon kalastajakylä Atlantin rannalla oli ikimuistoinen ja ihana paikka. Pauhaava valtameri, pehmeä rantahiekka ja päivät palmujen alla ovat jääneet vahvasti mieleeni. Kylän raittia kuljettiin edestakaisin mopotaksin tarakalla, vaikka kyytin nousu vähän hirvitti.

Suomalaiset eivät ole Grand Popon kylällä olleet tuntematon näky ennen tätä tutkimustakaan, sillä suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi Villa Karo on sijainnut siellä jo vuosia. Ventovieraassa porukassa reissussa olo oli yllättävänkin hauskaa. (Paikalliseen palmuviinaan sodabiin ei ehkä tarvitse enää ikinä koskea.)

Pieni Benin on mainio maa, jota suosittelen myös matkakohteena Länsi-Afrikassa, kunhan matkailu taas alkaa olla turvallisempaa. Paikallisessa kulttuurissa oli paljon nähtävää: perinteisiä seremonioita, siirtomaavallan julmaa historiaa, nykypäivän taidetta. Ranskan entisessä siirtomaassa parempi ranskan taito olisi ollut etu ihmisiin tutustumisessa, kielimuuri oli paikoin korkea.

Tämä oli ensimmäinen matkani Afrikan mantereelle ja se nosti kovasti mielenkiintoani maanosaa kohtaan. Sen jälkeen olenkin kiertänyt Itä-Afrikassa parilla eri reissulla Etiopiaa ja Tansaniaa, seuraavaksi houkuttelisi eteläinen Afrikka, kun matkustus joskus taas muuttuu mahdolliseksi.

Kirjoitin reissusta taannoin useammankin jutun, tunnisteella Benin löytyy päivityksiä parin vuoden takaa niin nähtävyyksistä kuin ripulireissulle osallistumisesta.

Safarilla Tansaniassa: Tarangire ja Ngorongoro

Safari Tansania Tarangire

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, yritän olla kohteessa mahdollisimman kauan. Niinpä Kilimanjaron kiipeilyreissun päälle varasin matkan järjestäneen Aventuran kautta lisäksi kaksi päivää safarilla Tansaniassa.

Kiipeilymatkan ja safarin yhdistelmä oli suosittu, lähes kaikki meidän Kilimanjaron kiipeilyporukasta olivat tehneet saman valinnan. Pääsin siis jatkamaan matkaa jo vuorella tutuksi käyneessä porukassa. Lisäksi seurueeseen saapui vahvistuksia Suomesta, heillä oli varattuna pidempi safarimatka.

Tarangire safari Tansania safari TarangireTansania safari matkablogi

Tarangiren suojelualue

Ensimmäisenä aamuna ajettiin Arushasta Tarangiren suojelualueelle. Paikka on tunnettu elefanttien paratiisina. Kun ensimmäinen elefanttilauma tuli näkyville, olin itkeä pillittää. Elefantit ovat vaikuttavia kokonsakin vuoksi, niiden olemuksessa on minusta jotakin ikiaikaista voimaa. Reitin edetessä näimme myös majesteettisena kaulaansa ojantelevia kirahveja, pöyhkeitä strutseja, ketteriä pikku antilooppeja ja lukuisia lintuja.

Majoituimme Tarangiressä todella laadukkaassa Sopa Lodgessa. Safariajelujen välissä ehti hetkeksi vilvoittamaan vaelluksesta kivistäviä jalkoja uima-altaalle. Viikon teltassa vuorella asumisen jälkeen kylmä olut aurinkotuolissa oli varsinaista luksusta.

Illan tullen lähdimme uudestaan ajamaan suojelualueelle. Luonnon ainutlaatuisuus teki vähän tunteelliseksi. Kaiken kruunasi pehmeänä maiseman kauniiksi maalaava valo, kultainen tunti. Seisoin safariauton avoimessa kattoluukussa ja avasin hiukset. Oranssi pöly tarttui kasvoihin ja tukka leijui ilmavirrassa, kun kuljettaja painoi kaasua. Maaginen hetki. Olin melko varmasti itäisen Afrikan onnellisin muija siinä hetkessä, täynnä vallatonta vapauden tunnetta.

Tansania Ngorongoro kraatteriTansania

Ngorongoron kraatteri

Seuraavana päivänä suunnattiin Ngorongoron kraaterille. Tie sinne vei Karatun pikkukaupungin läpi. Nousimme sademetsän halki kraaterin reunalle, josta avautui maisema alas suojelualueelle.

Syytän Leijonakuningasta koko länsimaiden luontokäsityksen vääristämisestä, mutta vähän tuntui siltä, kuin olisi humahtanut suoraan Disney-elokuvaan. Seeprat kulkivat jonossa juomapaikalle, gnu-antiloopit laidunsivat poikasineen. Lammesta havaitsimme haukottelevat virtahevot, ruohikossa loikoilivat söpön pörheät hyeenat. 

Ngorongorossa oli satanut poikkeuksellisen runsaasti ja osa teistä oli ajokelvottomia. Erityisen iloinen olen siitä, että onnistuimme näkemään kaksi sarvikuonoa. Uhanlaisia jättiläisiä seurataan tarkasti, eikä niitä päästetä lähtemään puiston alueelta pois salametsästäjien pelossa. Edes sarvikuonojen tarkkaa määrää ei kerrota.

Kun olimme jo nousemassa poispäin, upea urosleijona loikoili puun rungon päällä. Vaikea kuvailla sitä valtaa ja voimaa, joka näennäisen rennosti makoilevasta isosta kissasta hyökyi kauas ympäristöön. Kun on ylivoimainen, ei tarvitse todistella asemaansa.

Näköalapaikalta kraaterin reunalta vielä viimeisen näkymän koko valtavaan suojelualueeseen. Tansania

Ensikertalaiselle safarilla kaksi päivää riitti oikein hyvin. Safariauton töyssyinen kyyti oli hyvää palautusta vuorivaelluksesta. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli kunnon kameran puute. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki iphonella otettuja, paremmasta zoomista olisi ollut todellakin iloa.

Tarangiressä ja Ngorongorossa näin uskomattoman määrän eri eläimiä aivan lähietäisyydeltä, kävi hyvä tuuri. Olen entistä vimmaisemmin vakuuttunut siitä, että maailmassa ja luonnossa on niin uskomatonta kauneutta, että meistä jokaisen tulee tehdä kaikkensa sen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi. 

Kuinka kiivetään Kilimanjarolle

Kilimanjaro Rongai kiipeäminenNo niin ystävät ja kylänhenkilöt, aika rykäistä ulos matkakertomus Kilimanjaron kiipeämisestä. Lähdin pari viikkoa sitten Tansaniaan ja palasin reissusta nyt viikonloppuna. Matkalla opitun viisauden mukaan kokemuksen ja koettelemuksen raja on välillä häilyvä, mutta mitä useammat yöunet omassa sängyssä on takana, sitä vaikuttavammalta kokemukselta koko matka tuntuu.

Afrikan mantereen korkeimpana vuorena Kilimanjaro on haluttu kiipeilykohde. Kilimanjaro on siitä poikkeuksellinen vuori, että se ei ole osa mitään vuoristoa vaan seisoo yksin ja ylväänä Tansaniassa Kenian rajan tuntumassa. Reaktioni oli jossakin kauhun ja ihastuksen välimaastossa, kun vuoren lumipeitteinen huippu ensimmäistä kertaa pilkahti pilvien lomasta kun ajoimme pikkubussilla vuoren juurelle.Kilimanjaro Rongai kiipeäminen

Matkan valinta ja seurue

Pidemmän ajan suunnitelmissani siintävät monenlaiset kiipeilyreissut tulevaisuudessa eri puolille maailmaa. Tässä vaiheessa kiipeilyharrastusta Kili tuntui sopivankokoiselta palalta purtavaksi: viikon vaellus, aiempiin kokemuksiini verrattuna reilusti lisää korkeusmetrejä, mutta silti selkeästi vaellushuippu kesäolosuhteissa. Kilimanjaron kiipeäminen ei edellytä teknistä kiipeilyä eikä varsinaista jäätiköllä liikkumista. Vuoren lisäksi mahdollisuus päästä tutustumaan Tansaniaan kiehtoi kovasti.

Lähdin reissuun matkatoimisto Aventuran matkalle. Sen lisäksi, että matka osui sopivasti kalenteriini, valitsin Aventuran ennen kaikkea siksi, että aiemmat kokemukseni kyseisen firman järkkäämistä reissuista ovat olleet hyviä. Homma yksinkertaisesti toimii.

Matka oli melko hintava, mutta reissun päällä opin mm. Kilimanjaron kansallispuistomaksujen olevan melko korkeat. Näillä rahoilla pidetään aluetta kunnossa ja luontoa siistinä, sopii minulle. Kehittyvissä maissa matkustaessa yritän olla tarkka myös siitä, että jengi joka tekee matkastani mahdollisen, saa työstään asiallisen korvauksen ja kohtuulliset työolot. Tästä syystä halvin matka ei todellakaan ole paras, vaan usein alhaisen hinnan tuloksena joku ketjussa kärsii. Meidän kiipeilyporukan mukana kulki yli 30 hengen entourage paikallisia oppaita, kantajia, kokkeja ja muita duunareja. Aivan rautaisia ammattilaisia ja tosi mukavia tyyppejä.

Meitä suomalaisia asiakkaita oli porukassa kahdeksan. Ennalta tuntemattoman ryhmän kanssa synkkasi pääosin tosi mukavasti, oli ilo olla juuri näiden ihmisten kanssa kiipeämässä. Matkanjohtajana toimi vuorikiipeilijä Anni Penttilä, joka klaarasi kaikenlaisia vuorella vastaan tulleita erikoistilanteita varmalla otteella ja kannusti jokaista meistä parhaisiin mahdollisiin suorituksiin, iso kiitos siitä! <3 Annin kirjoituksen tältä reissulta voit lukea hänen blogistaan.
Kilimanjaro Rongai kiipeäminenKilimanjaro

Rongai-reittiä pitkin ylös

Kiipesimme Kilimanjarolle Rongai-reittiä. Reitti lähtee nousemaan sademetsästä vuoren pohjoispuolelta. Verrattuna vuoren eteläpuolelta nouseviin suositumpiin ja nopeampiin reitteihin, Rongailla saa kävellä rauhassa. Useimmissa leireissä oli meidän lisäksemme vain yksittäisiä toisia porukoita telttoineen. Leireissä ei ole juuri kiinteitä rakennuksia ja muutenkin tuntuu kuin olisi vuorella täysin erityksissä kaikesta ulkomaailmasta.

Viikon kestävän vaelluksen tempo on alkupäivinä verkkainen ja päivät aika kevyitä. Hitaampi nousutahti antaa hyvin aikaa sekä tottua korkeuteen että valmistaa kehoa kovempiin kävelypäiviin. Vaelluksen aikana sää suosi, saimme kulkea ihanassa auringonpaisteessa. Iltapäivisin iskivät pienet sadekuurot. Pidimme porukalla sadetta lyömällä korttia messiteltassa teekuppien kanssa, ei mitenkään kurjaa sekään.

Neljäntenä päivänä yövyimme mielettömällä leiripaikalla näyttävän Mawenzi-vuoren juurella 4300 metrissä. Siitä homma muuttui totisemmaksi, kun edessä oli vaellus hiekkaisen laakean satula-alueen yli kohti viimeistä leiriä, School Hutia 4800 metrin korkeudessa. Pitkä päivä kuuman auringon paahtaessa oli aika rankka ja tulevan yön huipulle lähtö alkoi jo jännittää mielessä.Kilimanjaro auringonnousuTanzania

Rankka huiputuspäivä

Kun olin jo seitsemältä valunut makuupussiin ja yrittänyt sitkeästi saada unen päästä kiinni, olin kellon soidessa iltayhdeltätoista nukkunutkin jonkun tunnin. Pimeässä yössä tihutti kevyesti vettä, kun kiskoin illalla valmiiksi kokoamani vaateparren niskaan ja mutustin vähän velliä ja teetä ”aamiaiseksi”. Kun kello löi tasan 00:00, porukkamme lähti oppaan perässä tunkkaamaan ylös rinnettä kohti kraaterin reunaa.

Nousun ensimmäiset kaksi tuntia olivat aika karseat. Seuraavat kaksi tuntia vähän helpommat. Sitä seuraavat kaksi tuntia taas aivan hirveää rääkkiä. En uskaltanut katsoa pimeässä ylös, jotta edellisten ryhmien otsalamppujen valot eivät kavaltaisi, miten kaukana kraatterin reuna vielä olikaan.

Kuljimme aika tiukassa rytmissä, tauoilla oli pakko sulloa vettä ja evästä sisäänsä ja vaatetta päälle parhaansa mukaan. Korkeus ei kohdallani tuntunut lainkaan pahalta, mutta voimat olivat muuten todella lopussa. Kaverini kysyi, mitä mietin silloin, kun kiivetessä väsyttää. Tälle vuorelle ei todellakaan noustu positiivisten ajatusten saattelemana, vaan silkkaa saatanaa hiljaa mielessä kiroten.

En vieläkään ymmärrä, millä onnistuin kampeamaan itseni viimeiset metrit ylös Gilman’s pointille 5 756 metriin. Sisulla ehkä. Ainakaan lihaksissa ei ollut mitään jäljellä.

Pidimme kunnon tauon ennen kuin jatkoimme kraatterin reunaa kohti Uhuru peakia. Ylhäällä oli reilusti lunta, minua vähän yllätti, miten paljon kraatterin luminen reuna muistutti vuoristoharjannetta. Auringonnousu oli sanoinkuvaamattoman upea, siinä hetkessä kun päivä alkoi sarastaa tuntui mahtavalta.

Vaapuin lopulta Afrikan korkeimpaan kohtaan Uhuru peakille aamukahdeksan aikaan yhdessä telttakaverini kanssa, jonka kanssa olimme jakaneet muunkin vaelluksen toinen toistamme kannustaen. Täysiä tyylipisteitä en tästä huiputuksesta itselleni jaa, sillä opas auttoi kantamalla reppuani. Pääsin kuitenkin omin jaloin vuorelle ja sieltä pois, sinällään on kaikki syyt olla itseensä tyytyväinen.

Kilimanjaro varusteet pakkaaminen

Miten meni omasta mielestä

Moni sanoo Kilimanjaron olevan helppo vuori, onhan se ”vain kävelyä”. Huiputuspäivä kesti leiristä leiriin kesti kuitenkin 17 tuntia ja oli ainakin minulle todella raskas päivä. Jälkiviisaana todettakoon, että jos haluan jaksaa pitkiä aikoja vuorilla, pitäisi myös treenata kestävyyskuntoa enemmän.

Yksi tekijä, jonka luulen vaikuttaneen voimien loppumiseen on eväspuoli. Otin mukaan proteiinipatukoita ja lisäenergiaa monessa muodossa, mutta enemmän olisi saanut olla snackseja. Kun ennen huiputusta vaelletaan monta päivää, alkaa energiavaje tuntua joka päivä lisää.

Matkatoimiston varustelistaesimerkki toimi hyvin pakkaamisen tukena ja suunnileen vastaavat kamppeet riittivät hyvin. Kuljin koko matkan vaelluskengissä, ensimmäisinä päivinä kevyemmätkin tennarit olisivat kelvanneet, polku oli hyväkuntoista. Vaellussauvat olivat ihan ehdottomat. Auringon laskiessa oli viileää, jolloin oli hyvä olla merinovillaa ja lämmintä vaatetta useita kerroksia. Sadevaatteita tarvittiin vasta huiputusyönä, mutta hyvä oli niidenkin olla mukana.

Kunnon lääkekaappi kannattaa ottaa varuiksi matkaan. Vatsalääkettä, särkylääkettä, silmätippaa, korvatippaa, sidetarpeita, vessapaperia, puhdistuspyyhkeitä, mitä nyt vaan voi kuvitella. Porukassa kaikenlaisille tropeille tuli tarvetta, niitä on hyvä varata laaja kattaus mukaan. Vuoristotaudin hoitoon tarkoitettua Diamoxia oli matkanjohtajalla.

Kokonaisuutena reissu oli hyvin onnistunut ja olen tosi tyytyväinen, että lähdin matkaan. Ainutlaatuisen matkan lisäksi tiedän nyt entistä paremmin, millaista valmistautumista tuleville vuorireissuille tarvitsen.

Jos vuorten valloitus Afrikassa kiinnostaa, lue myös:

Talviset terveiset Chamonix’sta

Chamonix Mt Blanc matkablogiAlan olemaan mestari työ- ja huvireissujen yhdistelyssä, vuoden ensimmäinen matka oli taas tällainen kombo. Pyyhälsin suoraan Strasbourgin työviikon päätteeksi Alpeille jääkiipeilemään viikonlopuksi.

Junamatka Strasbourgista Geneveen kulki sveitsiläiseen tyyliin kellontarkasti, mikä oli helpotus, koska junaa piti vaihtaa sekä Baselissa että Bernissä. Maata pitkin matkustaessa hymyilytti useaan otteeseen matkanteon konkreettinen tuntu, junassa istuessa työkiireet jäivät yhä kauemmas mielestä. Junalla kulkeminen päättyi Geneveen ja sieltä jatkoin bussilla Ranskan puolelle Chamonix’hin. Bussin ikkunan takana näkyi illalla vain pimeää.
Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix’ssa pääosassa ovat vuoret. Aamulla hostellin punkasta herättyäni olin pakahtua innosta, kun ikkunan takaa avautui lempimaisemani lumiselle Mont Blancille päin. Ihanaa olla taas tutuilla kulmilla vuorten keskellä!

Eloisa ja turistien suosiossa oleva pikkukaupunki on tullut minulle tutuksi jo useammalla reissulla, vietin kylällä muun muassa kiipeilyntäytteiset kolme viikkoa pari kesää sitten. Kiipeilyn lisäksi harrastusmahdollisuuksia on niin kesällä kuin talvella suunnilleen kaikissa mahdollisissa vuoristoympäristöön kuviteltavissa lajeissa. Ainakin liitovarjoilua on pakko kokeilla joskus!

Tällä kertaa oli kiva päästä näkemään alppiparatiisi myös talvioloissa. Varsinkin Brysselin ”talveen” verrattuna lumikerros talojen kuorrutuksena teki yllättävän onnelliseksi. Lättänän Belgian jälkeen ympärillä olevat vuoret nostivat leveän virneen kasvoilleni, kuljin ympäri kylää kuin mikäkin riemuidiootti. Vuorilla on ihmisen hyvä!Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix Mt Blanc matkablogi Jotenkin ajattelin, että talven laskukaudella väkeä olisi enemmän, mutta kaupungilla oli melko hiljaista. Jos on taipumuksia välineurheiluun, Chamonix’ssa urheiluvaatteita ja -varusteita myyvien kauppojen määrä on valtava suhteessa kylän kokoon. Mikäli uusien lajien kokeileminen kiinnostaa, varusteita saa myös vuokrattua.

Tein tällä kertaa  muutamia pidempää muhineita varustehankintoja. Hyvän valikoiman kauppoja ovat esimerkiksi Technique Extreme (200 Avenue de l’Aiguille du Midi) ja Snell Sports (104 Rue du Dr Paccard). Olen lopen kyllästynyt verkosta tehtyihin hutiostoksiin, joten ostan kamani mieluiten suoraan kaupasta asiantuntevan myyjän kanssa. Kunnollinen kuoritakki on ollut ostoslistallani pitkään, nyt kävin sovittelemassa kasan takkeja ja sopiva löytyi Patagonialta.Chamonix Mt Blanc ostokset matkablogiChamonix Mt Blanc ravintola matkablogi Mitä tulee ruokapuoleen, klassiset fondue-padat ja tartiflettet löytyvät useimpien Chamonix’n ravintoloiden listoilta. Kun on rymynnyt päivän vuorilla, on tuhti ruoka helpotus huutavaan nälkään. Siinä vaiheessa, kun perinteisemmät alppiseutujen safkat käyvät kyllästyttämään valintani on liiankin usein Monkey (81 Place Edmond Desailloud). Rento taco- ja hampurilaispaikka sijaitsee vähän piilossa sisäpihalla.

Chamonix on paikka, jonne palaan mielelläni kiipeilymahdollisuuksien takia. Kesällä turisteja on ruuhkaksi asti, mutta toisaalta palvelutaso on sen mukainen. Rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa ehkä kuitenkin etsiä muualta Alpeilta.

Addis Abeba, Etiopian pääkaupunki

matkablogi EtiopiaEtiopian pääkaupunki Addis Abebassa ja nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä on paljon samaa. Molemmat ovat maanosiensa diplomatian keskuksia, Bryssel Euroopan unionin ja Addis Abeba Afrikan unionin päämajojen sijaintipaikkoina. Monilla kansainvälisillä järjestöillä on toimistot Addis Abebassa, samoin suurlähetystöjä on paljon. Addis Abeba on väkiluvultaan koko Afrikan mantereen neljänneksi suurin kaupunki.

Marraskuun Etiopian matkan jälkeen olen ehkä kiinnittänyt asiaan tavallista enemmän huomioita, mutta Etiopia tuntuu olevan kovasti otsikoissa. Maan pääministeri Abiy Ahmed voitti Nobelin rauhanpalkinnon ja odotukset häntä kohtaan ovat korkealla.  Maassa on ollut viime aikoina levottomuuksia eri etnisten ryhmien välillä, mutta myös paljon lupaavaa uudistamista, esimerkiksi median vapautta on lisätty merkittävästi. Myös Euroopan unionin agendalla suhteet Afrikkaan ovat nosteessa: Euroopan komission tuore puheenjohtaja Ursula von der Leyen matkusti ensimmäisellä edustusmatkallaan Etiopiaan.matkablogi Addis Abebamatkablogi Addis AbebaToissa vuonna vietin päivän Addisissa epäonnisen lentomatkaseikkailun johdosta, silloin kaupunki vaikutti hankalalta ottaa haltuun. Marraskuun matkalla Kapua-kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta vietimme viikon Addis Abebassa paikalliseen naisten vammaisjärjestöön ja sen toimijoihin tutustuen. Ohjelman ohessa ehti tutustua myös kaupunkiin hieman paremmin. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa muun muassa Etiopian kansallismuseon, jossa oli eri aikakausien taiteen lisäksi esillä ihmisen esiäidiksi kutsutun Lucyn luuranko. Zoma-museosta ja sen keidasmaisesta puutarhasta kirjoitin jo aiemmin.

Addis Abeba on levittäytynyt laajalle ja kasvavaa kohisten: joka puolella on työn alla olevia rakennuksia ja uusia työmaita nousee jatkuvasti. Kaupunkia halkoo kiinalaisten rakentama raitiotielinja. Olen joukkoliikenteen suuri fani, olisi ollut hauskaa käydä ajamassa ratikalla, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Autolla ei ole mitenkään mahdotonta liikkua, mutta miten sen nyt luonnehtisi, liikenteessä omanlaisensa rytmi, jossa jäisi helposti jalkoihin ilman paikallista kuskia. Katukuvassa autokanta on vanhaa, YLE:llä oli juuri hauska juttu Addiksen Lada-takseista.Addis Abeba etiopialainen ruokaAddis Abeba Etiopia kahvi matkablogiTyypillinen etiopialainen ruoka on injera-leipä erilaisten kastikkeiden kanssa. Iso lautanen jaetaan useamman syöjän kesken. Happaman makuista injeraa tehdään teff-viljasta ja syödään käsin, yleisin kastikkeista on shiro-niminen kikhernepohjainen tahna. Omia suosikkejani on mausteisempi linssikastike, tarjolla on usein myös pinaattia ja perunaa. Paastopäivinä Etiopiassa ei syödä lihaa, joten kasvissyöjä pääsi helpolla, kun valitsi listalta paastoruokaa. Käsin syömiseen tottui nopeaan, eikä jaksanut enää juuri huolehtia, onnistuuko syömään sotkematta.

Osa ravintoloista oli ehkä hieman liian selkeästi turisteille suunnattuja, esimerkiksi Habesha 2000 -nimisen paikan tanssiesitykset ruokailun aikana ovat mielestäni lähinnä kiusallisia. Erityisen kivaksi ruokapaikaksi puolestaan mieleen jäi Dashen-ravintola, jonka aurinkoisella sisäpihalla oli mukavaa istuskella ja ruoka oli todella hyvää.

Kahvinjuojalle Etiopia on paratiisi. Koko maan taloudelle kahvinviljely on merkittävä tekijä, joka tuo tuloja ja työtä monille Etiopiassa. Kahvi paahdetaan tuoreista pavuista hiilillä ja keitetään pannussa. Vahvaa, mutta pehmeän makuista kahvia juodaan pienistä posliinikipoista.EtiopiaYöelämään ei tiivistä aikataulusta johtuen ollut aikaa kuin yhtenä iltana. Eräs Addiksessa asuva saksalainen vei kaljalle kivaan baariin. Kulttuurikeskuksena toimivassa Fendikassa (osoite Zewditu Street) oli rento tunnelma, eikä etiopialainen Habesha-olut montaa birriä maksanut.

Kahden viikon matka Etiopiaan oli mainio reissu, kun yhdistelmään kuului suurkaupungin lisäksi myös ainutlaatuista luontoa vaelluksella Simien-vuorten kansallispuistossa sekä pienemmän kaupungin Gondarin nähtävyyksien kiertelyä. Samalla Etiopiasta jäi paljon myös näkemättä. Varsinkin Erta Alen aktiivisen tulivuoren haluan vielä joku päivä käydä katsomassa. Kyseinen tulivuori on ollut kevyt pakkomielle siitä lähtien, kun näin Werner Herzogin Into the Inferno-dokumentin… pitää siis palata Etiopiaan joskus!