Skip to content

Kategoria: Reissut

Kaikenlaisia matkoja. Kurkkaa myös kartta, josta näkyy, missä olen käynyt.

Hajuvesikaupunki Grasse

grasse01grasse02Ranskan-reissulla ei ollut tarkoitus mennä Grasseen. Kun sää oli matkan viimeisenä päivänä vähän liian huono kiipeilyyn, hypättiin autoon ja ajateltiin mennä Verdonin kanjonille ihan vaan katselemaan maisemia. Lumiset vuoristotiet ja vuokra-auto eivät kuitenkaan olleet toimiva yhdistelmä, joten käännyimme takaisin ja päädyimme Grasseen.

Grasse on pieni, noin 50 000 asukkaan kaupunki vähän Nizzasta sisämaahan, vuorimaisemien keskellä. Kaupunki on tunnettu hajuvesitehtaistaan ja kutsuukin itseään parfyymipääkaupungiksi. Turistikaudella voisin vannoa, että en viihtyisi Grassen kapeilla kaduilla sekuntiakaan, mutta näin sesongin ulkopuolella spontaani pysähdys kaupungissa oli mieleeni.

grasse03grasse04Hajuvesitehtaita Grassessa on tosiaan useita, me vierailimme Fragonardilla. Muutaman salin ilmainen näyttely esitteli vanhoja hajuvesipulloja ja tuoksujen valmistusvälineitä. Itse tuotantotiloihin olisi päässyt kierroksille, mutta tyydymme vain vähän kurkkimaan ovelta.

Tehtaanmyymälässä kiertely sai nenän hetkessä sekaisin: satojen erilaisten parfyymien lisäksi tarjolla oli tuoksuvia saippuoita ja voiteita. Hauska yksityiskohta oli se, että suomeksi kaupassa horistessamme yksi myyjistä vastasi suomeksi ja kertoi olevansa suomalainen sukujuuriltaan.

// Grasse: the parfyme capital.

Kommentoi

Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup

gorgesduloup03gorgesduloup06gorgsduloup05Etelä-Ranskan viikonloppureissun kivoin kiipeilypäivä oli Gorges du Loup -nimisessä kanjonissa. Lähestyminen kalliolle kulki ensinnäkin makeistehtaan ohi, josta löytyi tuliaisiksi karkkeja ja hilloja, sekä loppumatkan kaunista polkua joen vartta pitkin. Pienet vesiputoukset solisivat mennessään ja oranssit lehdet peittivät polun. Todella sievä ja ihana paikka!

Alueen ensimmäinen sektori  Mesa Verde löytyi helposti joen ylittävän sillan jälkeen, mutta siellä oli lähinnä mahdottoman vaikeita reittejä, joten jatkoimme eteenpäin. L’Hermitage-sektorille kääntyvä polku meni tietysti ensin epähuomioissa ohi, vaikka se oli merkitty selkeästi kivikasalla. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille ja pidimme lounastauon tasanteella reittien juuressa.
gorgesduloup04gorgesduloup02gorgesduloup01Lounastauon jälkeen lähdettiin kiipeämään sektorin helpointa kolmen pitchin reittiä Camille danseuse étoile. Tai niin ainakin oli tarkoitus, mutta kun olin lähtenyt ensimmäisenä kiipeämään ja päässyt tuskaisesti toiselle pultille, tajuttiin, että reitti taisi olla sittenkin vähän sivummalla. Ei kun peruuttaen, ja uusi yritys oikealle reitille.

Edellisellä reissulla Ranskassa tuli aika pahasti takapakkia liidihommissa, vähäinenkin itsevarmuus, jota kesällä kiivetessä alkoi löytyä, ropisi roimasti alaspäin. Pää ei vaan kestä ”oikeissa” paikoissa läheskään niin pitkälle, kuin pitäisi. Helpon vitosen kiipeäminen ylhäällä rinteessä kuumotti ihan riittävästi, mutta kaverini Taija tsemppasi jatkamaan. Oli matkalla ensimmäiselle ankkurille lopulta ihan hyviäkin hetkiä kruisailla menemään. Harjoituksen puutetta, ja kyllä kelpaa näin komeissa maisemissa käydä harjoittelemassa!

Katso myös edellinen Kiipeily Nizzan seudulla -juttu, siinä on vinkkejä käytännön jutuista ja muista kallioista aluella.

1 kommentti

Ranskaan ja takaisin

ranska01 ranska02Leppoisaa sunnuntaita! Meikä palasi tänään takaisin viikonloppureissulta Ranskasta.

Lähdin viikonlopuksi toistamiseen tänä syksynä Nizzan seudulle kiipeilemään. Kierrettiin sekä edelliseltä reissulta tuttuja että uusia kallioita, sekä yllättävän paljon muutakin. Kaikin puolin näppärä ja mutkaton reissu.

Ainut yllätys matkassa oli sää – kun vielä edellisellä viikolla Etelä-Ranskassa näytti joidenkin ennusteiden mukaan olevan liki 15 astetta ja aurinkoa, osuimme me auringonpaisteen lisäksi myös kaatosateeseen ja lumisille vuoristoteille. (Vuokra-Fiatissa ei tietenkään ollut talvirenkaita, joten suunnillen noilla main ohjelmassa oli U-käännös takaisin päin.)

Palataan alkuviikosta tarkempien matkajuttujen kanssa, nyt nukkumaan ja kohti uutta viikkoa!

// Went to France. At some point it looked like Finland.

Kommentoi

Kiipeily Nizzan seudulla

nizzakiipeily02Taannoisen Ranskan-reissun ensimmäinen puolikas meni perheen kanssa kaupunkilomalla, toisen puolen vietin kaverini Mintun kanssa kalliokiipeillen. Pako Suomen syyssateista kuiville kallioille oli oikein onnistunut.

Useampikin tuttu on tänä syksynä käynyt näillä kulmilla kiipeilemässä, ja kaikki ovat olleet reissuihinsa varsin tyytyväisiä. Itselleni kävi niin, että vain pari päivää kotiinpaluun jälkeen varasin uuden viikonloppureissun samalle suunnalle… Hups!

Etukäteen en löytänyt kovin paljoa kovin tarkkoja vinkkejä tai kokemuksista kiipeilyreissuun Nizzan seudulle, varsinkaan suomeksi, joten tässäpä kooste toimiviksi havaituista käytännön jutuista.

nizzakiipeily03

Matkat ja majoitus

Nizzaan lentää Helsingistä mm. Norwegian edullisesti ja suoraan, pulitin lennoista noin 150€ matkatavaroineen. Lentoaika Suomesta on reilut kolme tuntia.

Auto on kätevä vuokrata suoraan lentokentältä, maksoimme pikku Fiatista kattavalla vakuutuksella neljäksi päiväksi n. 125 euroa ja bensakulut päälle. Liikenne Rivieralla on melko hankalaa, paljon kapeita ja mutkaisia pikkuteitä ja villit pysäköintitavat, joten pieni auto oli hyvä valinta. Monet ovat myös varoitelleet, että automurrot ovat alueella yleisiä, joten itse suhtauduin todella hysteerisesti arvotavaran jättämiseen autoon. Tietulleja on isoilla moottoriteillä, niihin kannattaa varata käteistä kolikoina. Tullimaksut olivat melko edullisia, usein vain euron-pari.

Majoitus kannattaa varata Nizzan kaupungin ulkopuolelta, sillä Nizzan keskustassa autolla liikkuminen on aika hirveää ja pysäköinti vaikeaa. Pienissä ranskalaiskylissä on myös ihanaa tunnelmaa.

nizzakiipeily01

Varusteet ja topot

Lähdettiin matkaan yhdellä 60 metrisellä köydellä. Pidemmille reiteille tuplaköydet ovat yhä ostoslistalla, ehkä sitten ensi kesäksi… Jatkoja kannattaa varata mukaan reilusti, pultteja on monin paikoin tiheästi ja 12 jatkoa oli paikoin liian vähän. Multipitch-päivää varten mukana oli yksinkertainen trädiräkki, joka tuli tarpeeseen. Kannattaa tarkistaa toposta, onko valittu reitti sellainen, että camut ja kiilat kannattaa pakata mukaan pulttausta täydentämään.

Topokirjoja, eli kiipeilijän reittioppaita, ostin itselleni yhden, Rockfaxin hyväksi havaitun Cote d’Azurin topon. Kaverilta sain lainaan paikallisen L’escalade dans les Alpes Maritimes -kirjan. 27cragsissa on kallioiden sijainteja, mutta melko vähän reittikuvia.

Paikallista topoa sekä muita kiipeilykamoja saa tarvittaessa ostettua Alticoop-myymälästä Nizzasta (osoite 4 Rue Caroline). Sieltä löytyy jokseenkin kaikkea mahdollista kiipeily- ja ulkoilukampetta ja vaati suurta itsehillintää olla höyläämättä tiliä tyhjäksi.

nizzakiipeily04Kiipeilykalliot: La Turbie, Contes ja St. Jeannet

Ehdimme kiivetä tällä reissulla kolmella eri kalliolla: La Turbiessa, Contesissa ja St. Jeannetissa. Nämä valikoituivat lähinnä sijainnin perusteella: jokaiselle pääsi Nizzasta alle tunnissa ja kaikista löytyi helppoa sporttikiipeilyä mukavasti pultattuna.

La Turbie (kuva yllä) oli mainio paikka, laajat sektorit korkealla rinteessä ja näköalat Välimerelle komeat. Lähestymispolut olivat helppoja ja selkeitä, useimpien reittien juuresta löytyi nimikyltit, jotka helpottivat myös topojen lukemista. Yhden köydenpituuden reittejä löytyi helpoista tiukempiin, osa tosin oli paikoitellen hieman lasittuneita. Täällä viihdyimme kahden päivän ajan, pidempäänkin olisi voinut olla.

Contes oli kalliolaadultaan tosi erikoista, tasaisessa kivessä oli otteina pyöreitä koloja. Erikoinen kivenlaatu saattaa olla hyvä tai toisaalta vähän kummallinen juttu. Reitit olivat melko lyhyitä ja yhtenäisen kallioseinän sijaan isoilla irtolohkareilla. Contes ei ollut se ikimuistoisin paikka kiivetä, mutta toisaalta yhdeksi päiväksi täällä riitti tekemistä ihan kivasti.

St. Jeannet oli kiipeilypaikoista vaikuttavin. Pari sataa metriä korkea kallioulkonema nousee sympaattisen pienen St. Jeannetin kylän laidasta. Kalliolta löytyy multipitchiä kaikenlaisista greideistä. Valitsimme helpon 13 pitchin reitin La malet. Pitkä reitti olikin sitten ihan koko päivän seikkailuretki. Vanhassa, 40-luvulla avatussa reitissä oli pultteja oli eri vuosikymmeniltä ja aika harvakseltaan, monet kohdat olivat myös aika lasittuneet. Useammassa paikassa trädikamat olivat ihan syystä mukana, samoin otsalamppu. Vettä ja evästä kannattaa myös varata reilusti. Reitin löytäminen oli myös välillä vaikeaa, joten topoa kannattaa lukea tarkkaan.

Päivitys 5.12.2017: Toisen Nizzan-reissun jälkeen kirjoitin erillisen jutun kiipeilypäivästä Gorges du Loupissa, käy kurkkaamassa myös tämä: Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup.

// Climbing in Nice region: short info in Finnish.

1 kommentti

Rivieran rantapromenadilla

nizza01nizza02nizza03nizza06nizza07nizza05Pitkän ja pimeän marraskuun keskellä paluu Ranskan-loman tunnelmiin tuntuu kaukaiselta, vaikka reissusta on vain pari viikkoa aikaa. Nizzan kaupungista jäi loman jälkeen mieleen erityisesti Promenade des Anglais -rantabulevardi, josta jäi muistoksi kasapäin kuvia.

1800-luvulla rakennettu katu kulkee pitkin välimeren rantaa, toisella puolella meri ja toisella kasinoita, hotelleja ja loma-asuntoja. Rannan toisessa päässä on Cote d’Azurin lentoasema, jonne koneet laskeutuvat kimmeltävän meren yltä, toisessa päässä on kukkulan päällä vanha linnoitus ja puisto, josta maisemat rantaan ovat varsin mainiot. Reilun vuoden takainen Nizzan terrori-isku sattui myös tällä kadulla, siitä muistuttivat kukat ja valokuvat muutamissa kohdissa.

Rantakatua suhaavat edes takaisin turistien lisäksi lenkkeilijät, pyöräilijät ja muut kuntoilijat. Yhtenä aamuna selviydyin kilpaurheilija-pikkusiskoni kanssa aamulenkille, sain pistää tosissaan tossua toisen eteen, että pysyin edes hetken mukana vauhdissa. Parina päivänä istuttiin pitkiä aikoja auringossa aaltoihin tuijotellen, rannalta sai vuokrattu aurinkotuoleja ja cocktail-tarjoilu pelasi. Meressäkin tarkeni vielä pulahtaa, vaikka mikään miellyttävä uimapaikka kivinen ranta ei varsinaisesti ollutkaan.

Iltaisin taivas muuttui utuisen vaaleanpunaiseksi. Eräänä iltana rantakalliolla oli käynnissä mitä siirappisen romanttisin treffihetki: jotkut olivat levittäneet piknikin kynttilöineen päivineen turistien katseilta piiloon.

// Looking back to vacation at the French Riviera. Missing the beach and palm trees.

Kommentoi