Uutta ja vanhaa Tallinnassa

TallinnaKesäloma oli ja meni, hellejakson päättyminen suorastaan alleviivasi paluuta arkeen ja toimistolle. Viikonloppuna, kun lämpöaalto vielä velloi, käytiin paahteisessa Tallinnassa päiväretkellä. Edellisestä kerrastani eteläpuolen Suomenlahtea on jo pari vuotta, joten tutummillekin kulmille kaupungissa oli tullut paljon uutta nähtävää.

Pidän Tallinnassa siitä, että parissa tunnissa pääsee täysin pois tutuista kuvioista. Vaikka matka-aika Helsingistä on lähes sama kuin Tampereelle tai Turkuun menisi, on Tallinnassa kuitenkin selkeämmin ulkomailla, selkeämmin irti arjesta.
TallinnaTukholmasta lähtöisin oleva valokuvataiteen museo Fotografiska avasi museonsa Tallinnassa kesäkuun loppupuolella. Telliskiven alueelle perustettu museo on sijaitsee rouheassa teollisuusrakennuksessa, jossa näyttelyt ovat kahdessa kerroksessa. Kattoterassilla on ravintola, baari ja hyvät näkymät.

Avajaisnäyttelyt olivat keskenään mukavan erilaisia. Eniten pidin Anja Niemen In Character -sarjan salaperäisistä hahmoista preeriatunnelmissa sekä Pentti Sammallahden pienistä mustavalkoisista kuvista, jotka yllättivät yksityiskohdillaan. Päänäyttely Jimmy Nelsonin Homage to Humanity jätti vähän kylmäksi.
TallinnaTallinna

Museossa kiertelyn lisäksi Tallinna-päivän tavoitteena oli syödä hyvin. Vanha suosikkini Sfäär Resto oli muuttanut hieman tyyliään. Aiemmin urbaani concept storen ja coolin kuppilan yhdistelmä oli nyt selkeämmin pelkkä ravintola ja paikan olemus oli muuttunut hienostuneempaan ja hillitympään suuntaan. Safka oli edelleen hyvää, lounaaksi maistui kasviscurry.

Iltapäiväksi otimme Uberin kaupungin ulkopuolelle ja kävimme syömässä NOA:ssa. Hellepäivänä meren rannalla oleva ravintola oli hyvä valinta, kannatti lähteä kauemmas kaupungista. Erinomainen ruoka ja raukea, viipyilevä tunnelma veivät mukanaan.

Jäätikkökurssi Jostedalenissa

JostedalKesäreissun viimeinen viikko kului Adventure partnersin järjestämällä jäätikkökurssilla Norjan Jostedalissa. Kursseja järjestetään sekä aivan aloittelijoille että jatkotasolle. Ilmoittauduin jatkokurssille, koska tavoitteenani oli oppia itsenäiseen vuorilla liikkumiseen tähtääviä taitoja, joihin jatkokurssilla pystyttiin syvällisemmin perehtymään.

Samalle kurssille sattui myös Sopivasti hukassa -blogia kirjoittava Suvi, jonka poimin matkalta Oslosta kyytiin. Ajettiin Oslosta Jostedaliin ja parkeerattiin mukavaan leirintään jäätiköltä laskevan joen varteen.
JostedalKurssi alkoi seuraavana aamuna, ensimmäisenä päivänä rymyttiin lumella. Harjoiteltiin self-arrestia, köysistössä liikkumista ja lumiankkureiden tekemistä. Lumiankkureiden tekeminen oli hyvää harjoitusta, lumi kun on itselleni selvästi vieraampi elementti ja välineet siinä varmistamiseen uusia tuttavuuksia. Siirtymä kalliokiipeilystä kylmiin olosuhteisiin tuntui alkuun työläältä, lähestymisnousu rankalta, vuoristokengät painavilta ja koko homma vähän hakemiselta.
JostedalToisena päivänä mentiin kauniille Nigardsbreenin jäätikölle ja liikuttiin juoksevilla varmistuksilla köysistönä jäätiköllä. Kulki paremmin, ryhmän jäsenten kanssa kommunikaatio parani ja tunnelma oli tosi hyvä. Jokainen johti vuorollaan porukkaa pitkin jäätikköä harjoitellen reitin hakua ja varmistamista, koko ajan yhdessä keskustellen ja koko porukan kannustaessa toisiaan. Jääkiipeilykokemus auttoi, kun piti pujotella pitkin jäätikön poimuja ja muotoja, raudat ja ruuvit upposivat pehmeää, huokoiseen jäätikköjäähän hyvin.
JostedalJostedalVuoristossa ja jäätiköillä liikkuessa kun voi tulla vastaan kaikenlaisia yllätyksiä, joihin pitäisi pystyä reagoimaan. Railopelastuksen oppiminen oli yksi asia, jota olin kurssilta erityisesti odottanut. Sen äärelle päästiin kolmantena päivänä.

Lähestyminen Tuftebreenin jäätikölle vuoristokengillä oli aika kova puserrus, kun nousumetrejä jyrkällä polulla kertyi reippaasti. Hiki virtasi. Kun pääsimme jäätikölle, etsimme sopivan kolon. Jokainen laskettiin sinne vuorotellen, ja kaverit rakensivat taljan, jolla sitten ”pudonnut” nostettiin. Taljan rakentamiseen useampi toisto toi  jonkunlaisen käsityksen, siitä, miten homma toimii, mutta kertaus tulee varmasti tarpeen vielä monta kertaa, jotta tosipaikan tullen kaikki sujuisi kunnolla.JostedalJostedal

Neljäntenä päivänä tehtiin retki, jonka tarkoituksena oli harjoitella kurssin aikana opittuja taitoja. Me lähdimme Nigardsbreenin jäätikköä ylöspäin ja pääsimme lopulta puikkelehtimaan polveilevaan ja haastavampaankin jäätikköön. Erityisen mieleenpainuva oppi oli paluureitin huomioiminen, sillä epätasaisella jäätiköllä takaisin lähtöpisteeseen suunnistaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Lopuksi kerrattiin vielä kerran railopelastusta, tällä kertaa talja syntyi jo aika sukkelaan.

Viimeisenä kurssiaamuna pidettiin leirintäalueen pihassa vielä kertausta erilaisten taljojen rakentamisesta, köyttä pitkin nousemisesta ja harjoiteltiin köysipaarien rakentamista. Kotimatkalle lähdettiin yhtä matkaa ja lopun purkukeskustelu koko viikosta pidettiin lähikylässä hampurilaisten äärellä.

Kurssiviikko oli fyysisesti kohtuullisen rankka, mutta päiväohjelma vaihteli sopivasti ja koko ajan oppi paljon uutta. Jostedal oli paikkana tosi kiva: laaksossa vuorten keskellä jäätiköiden ympäröimänä tuli hyvällä tapaa sellainen olo, että on kaukana arjesta ja sivistyksestä. Eniten sain itse tältä kurssilta irti uusien asioiden lisäksi ihan vain kasvaneena itseluottamuksena omiin taitoihin. Lisäksi kouluttaja Kari Heimonen oli selvästi osaava ammattilainen ja kurssiporukan yhteishenki hyvä, oli ilo liikkua päiviä yhdessä.

Keskikesän kiipeilyjä Bohuslänissä

Bohuslän

Huh, kaksi viikkoa kiipeilyä Bohuslänissä humahti ohi kuin siivillä. Ja on meinaan kiivetty! Juhannuksesta alkaneeseen parin viikon pätkään mahtui vain yksi puhdas lepopäivä, kaikkina muina päivinä tuli käytyä kalliolla.

Hieno reissu, olen oppinut paljon! Kiivennyt mukavuusalueella, ja sopivasti sen ulkopuolella. Trädikiipeilyn suhteen olen ajatellut, että hyvät kokemukset ovat tärkeämpi kuin greidien tuijottelu, ja vähä vähältä keho ja pää kestävät paremmin. Kalliopaini graniittihalkeamissa alkaa ehkä vähitellen tehota, kun ihan joka reitillä ei enää iske epätoivo. Kovempien kiipeilijöiden seurassa sitä pääsi myös hyvin haastamaan itseään!

BohuslänBohuslänKun ensimmäinen kerta Bohuslänissä meni paikkoihin tutustumiseen, nyt oli jo vähän käsitystä siitä, mitä mistäkin kallioilta löytyy. Varsinkin, kun toisen kiipeilyviikon porukassa oli todella kokeneita Bohusin kävijöitä, olivat sävelet aika selvät. Tällä kertaa kiivettiin Nordens arkissa, Galgebergetissä, Välserödissä, Hallindenissa, Svanebergetissä, Högbergetissä, Stalessa ja Lyse Kyrkassa.

Kiipeilyllisesti reissun parhaita hetkiä olivat ensimmäinen 6- liidini (reitti Berguven Nordens arkissa) heti reissun alkuun. Iloa tuotti myös Prismasterin (6-) kakkostelu Hallindenin isolla seinällä, siinä graniittimeressä seikkailu aiheuttaa aina sydämensykähdyksiä.  Kolmas erityisen mieleenpainuva reitti on Bergkristis Polska Svanebergetissä, kuusi miinusta tämäkin upeasti kaareutuva kruisailu. Tämän haluan ehdottomasti joskus liidata, vielä tällä kertaa ei riittänyt rohkeus.

Eniten nautin siitä, että ensi kertaa varten on iso kasa reittejä, jotka ovat jääneet sopivasti hampaankoloon. Odottamaan vielä vähän parempaa kuntoa, parempaa liidipäätä, parempaa hetkeä. Aika luottavainen olo siitä, että ne hetket kyllä vielä tulevaisuudessa tulevat.
BohuslänBohuslänBohuslänBohuslänissä parasta on, että kaikki on jotenkin inhimillisessä mittakaavassa. Kalliot ovat isompia, kuin Suomessa, mutta silti jotenkin hahmotettavissa. Etäisyydet paikkojen välillä ovat pieniä. Tällä kertaa juuri missään kallioilla ei ollut varsinaisesti ruuhkaa. Kelit olivat hyvät, ensin hirveää hellettä ja sitten tuulisempaa keliä.

Asuttiin ensimmäinen viikko kaverin järjestämässä airbnb-mökissä, toisen viikon vietin tuttavien pihassa pakussa. Pehmeä lasku autossa asumiseen, kun ei tarvinnut painua suoraan tienposkeen. Vaikka aamukahvit keittelin autossa, pääsin silti tarvittaessa suihkuun (ja wifin ääreen!) sisätiloihin.

Kun kiipeilyn keskeltä kaipasi ihmisten ilmoille, ainakin Lysekillissä sai iltapäivän kulumaan kaupoilla, satamassa ja pienessä vanhassa kaupungissa käppäillen. Rannassa Aperolin ääressä istuessa olo oli kuin Rivieralla konsanaan.
BohuslänBohuslän

Erityisen nastaa oli tutustua uuteen porukkaan ja päästä kiipeämään innostavassa ja kannustavassa seurassa. Iso kiitos reissuseurasta asianosaisille!

Kiipeilyreissu käyntiin Bohuslänissä

BohuslänTäällä sitä taas ollaan, painimassa ruotsalaisen peruskallion kanssa Bohuslänissä! Kesän kiipeilyreissun ensimmäinen etappi on Länsi-Ruotsin trädimekka, jossa komeat kalliot halkovat idyllistä maalaismaisemaa. Täällä on tarkoitus viettää viikko tai kaksi ennen siirtymistä Norjan puolelle.
BohuslänBohuslänPaku on nyt ekaa kertaa pidemmällä reissulla, se kulki Suomenlahden yli kiltisti Silja Linen autokannella. Itse laivalla meno oli juhannuksesta johtuen melko vahvasti M/S Romanticin tunnelmissa, mutta onneksi hytissä sai rauhassa lukea kirjaa ja hyvät yöunet. Automatka Ruotsin poikki puolestaan sujui sukkelasti, kun nappasin kesätöihin Tukholmaan karanneen kaverini kyytiin ja karautettiin yhdessä kohti Göteborgia. Ensimmäinen yö pakussa nukkuen sujui metsätien laidassa Vänern-järven tuntumassa rauhallisesti.
Bohuslän
Kävin Bohuslänissä ensimmäisen kerran vuosi sitten, silloin kokosin paketillisen ensikertalaisen vinkkejä alueelle. Tälläkin kertaa tavoitteet reissulle ovat suunnilleen samat, kerätä hyviä kiipeilymetrejä kivoissa maisemissa. Kelit näyttävät lähiviikoiksi lupaavalta, joten eiköhän tästä hyvä retki tule!

Ostin reissupakun

Untitled

Siinä se nyt on, tulevan kesän matkakumppani.

Tulevana kesänä aion matkustaa lähinnä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, jolloin lentolippujen sijaan päädyin ostamaan auton. Tarkoitus on laittaa tästä reissu- ja kiipeilykäyttöön kulkupeli ja tukikohta. Maata pitkin matkustaminen on ollut ilahduttavassa nosteessa ja vaikkei pakettiauto mikään ekoteko olekaan, tuntuu se viime kesän useampaan kaukolentoon verrattuna siedettävältä ratkaisulta.

Auto on Volkswagen Transporter, vuosimallia 2001. Tämä on lyhyempi malli pakusta, koska asun ja liikun sen verran kaupungissa, että isommalla kaaralla olisi vaikeaa pysäköidä ja pyöriä kotikulmilla. En ole vielä ehtinyt laittaa autoa sen kummemmin, mutta suunnitelmissa on virittää tavaratilaan pienen budjetin hyvin simppeli set up, jolla pakusta saa yöpymiskelpoisen. Tavaroiden säilyttämiseen täytyy keksiä myös jotakin nokkelaa, sillä kiipeilykamoja on lähdössä kesän reissulle aika määrä mukaan.

Lähiviikkoina tarkoitus on ottaa tuntumaa autoon ihan Suomessa suhailemalla, juhannuksesta lähdenkin sitten Ruotsin kautta Norjaan kolmeksi viikoksi. Päivittelen sekä blogissa että Instagramin puolella sitä, miten pakun kanssa sujuu.