Skip to content

Kategoria: Reissut

Kaikenlaisia matkoja. Kurkkaa myös kartta, josta näkyy, missä olen käynyt.

Ensikertalaisen Bohuslän

bohuslan07Helatorstain pitkän viikonlopun retki Bohusläniin oli fantastinen!

Bohuslän on Etelä-Ruotsin trädimekka. Vähän samaan tapaan kuin Kustavissa kalliot on ripoteltu idylliseen maisemaan pitkin peltoja. Tosin Ruotsissa kaikki on vähän paremmin: kalliot korkeampia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää. Kiipeiltävä alueella riittäisi yhdeksi elämäksi, joten uusi reissu on ehdottomasti tarpeen.
bohuslan05

Kiipeilykalliot: Brappersberget, Galgeberget & Hallinden

Ensimmäistä kertaa Boharissa pyöriessä valittiin kalliot osin sattumalta, osin tuttujen suositusten perusteella. Kalliot ovat todella lähekkäin, joten saman päivän aikana ehtii piipahtaa parissakin paikkaa, ja muutaman päivän reissulla ehdittiin kolmelle kalliolle. Lähestymiset olivat ainakin näihin paikkoihin selkeitä ja nopeita, joten harhailuun ei mennyt aikaa.

Oma tavoite reissulle oli lähinnä päästä liidaamaan helppoja ja kivoja trädireittejä, ja niitä piisasi. Suomireittejä metreissä pidemmistä vedoista sai hyvää fiilistä ja lisää itseluottamusta trädipuuhiin myös köyden liidipäässä. Tämän reissun jälkeen ajatus pidemmistä trädireiteistä polttelee taas enemmän.
bohuslan02Galgebergetissä kallion juurella hengailivat lehmät laitumella, varsinainen maalaisidylli. Sieltä kiipesin liidinä kehutun nelosen Kaskelotens Återuppstigningin ja sen vierestä Knottbitenin, jonka kaveri kiipesi perässä lenkkareissa ja rukkaset kädessä. Varsin helposti lähestyttäviä ja leppoisia reittejä siis. Tältä kalliolta myös viisi plussan Palimpsest meni kaverin perässä kakkosena kivasti.
bohuslan04Myös nimellä Lyse Kyrka tunnettu Brappersberget on nimensä mukaisesti kirkon pihassa ja kallion laelta on tosi komeat maisemat. Kalliolla on useampia helppoja liidejä, niistä Kyrkråttanin liidasin itse ja reitit St Pauls ja Big Ben menin kakkosena. Muihin kallioihin verrattuna greidit tuntuivat pehmeiltä. Kallio oli laadultaan monipuolinen kattaus selkeitä otteita, halkeamaa ja todella kiteistä pintaa.
bohuslan08Korkea ja iso Hallinden jätettiin viimeiselle kiipeilypäivälle. Tämän kokoisia kalliota ei Suomessa ole, joten pelkästään massiivinen kallio toi ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Otettiin reitiksi I Andra Handen (5+, 55 m), meikä liidasi ekan pätkän ja kaveri toisen. Liidatessa olin parissa kohtaa aika lailla jännän äärellä ja omissa trädimaksimeissa, mutta ylös mentiin. Hieno reitti!
bohuslan06

Matkat ja majoitus

Kulkupelin ja tukikohdan virkaa toimitti tällä reissulla kaverin järjestämä luksuspaku. Sillä kelpasi ajaa halki Ruotsin, reilut kuusi tuntia suuntaansa taukojen kanssa. #vanlife vaan, kun autossa oli mukana kätevästi kaikki mahdollinen mukana. Illalla kiipeilyn päälle parkkeerattiin meren rantaan grillaamaan. Jättefint!

Itämeri ylitettiin Viking Linellä. Kaksi vinkkiä: ensinnäkin ikkunalliseen hyttiin kannattaa satsata suorilta. Alun perin varattiin halvin mahdollinen hytti, mutta autokannen alla olevan bunkkerin nähtyämme käännyttiin kannoillamme, ja mentiin suoraan tiskille nostamaan hyttiluokkaa. Toiseksi: sauna paluumatkalle oli loistoidea, ja poreallas pehmensi kiipeilystä ja autossa istumisesta väsähtäneet lihakset.
bohuslan09

Varusteet ja topot

27cragsin Premiumissa on Bohuslänin topoja käsittäkseni varsin hyvin, mutta koska olen paatunut paperitopojen hamsteri, päädyin ostamaan Klättring i Bohuslän -kirjan itselleni. Menee myös matkamuistosta, ja topo on todella hyvä ja hienosti tehty. Kirjaa myy mm. Brodalenin Tempo-supermarket päätien varressa (Brobergsvägen 3, 45494 Brastad). Pikku marketista olisi saanut myös tarvittaessa kiipeilykamoihin täydennystä hämmästyttävän hyvällä valikoimalla.

Topossa vinkataan kivasti, jos reitille tarvitsee esim. erityisen isoa kamaa, muutoin tavanomainen trädiräkki riitti mainiosti. Pulttiankkureita ei monessakaan kohtaa ollut, mutta laskeutumiseen yleisesti käytetyt puut oli usein varustettu naruilla ja mailloneilla. Yhdellä 60m köydellä pärjäsi, mutta laskeutumispaikkoja piti hakea korkeammilla kallioilla matalammasta kohtaa tai mennä alas kahdessa osassa.

Kommentoi

Lentäminen tuhoaa ilmastoa

kittila_airport01
Täytin alkuvuodesta useamman erilaisen hiilijalanjälkilaskurin. Tiesin, että viime vuosi oli lentojen määrässä paha, mutta yllätyin silti, kun lentojen määrä tuplasi koko vuoden muun elämisen hiilijalanjälkeni. Jos en olisi lentänyt, olisin saastuttanut puolet vähemmän. Tämä herätti pohtimaan omia valintojani.

Nyt myös blogimaailmassa on herätty lentämisen painavaan ympäristöjälkeen. Aamukahvilla-Henriikka kirjoitti erinomaisen keskustelunavauksen ja ilahduttavan monet bloggaajat ovat siitä jatkaneet. Kiipeilijöistä mm. Liisa on kirjoittanut jo aiemmin ansiokkaan pohdinnan Matkustamisen vaikeudesta. Suosittelen jokaiselle luettavaksi myös Long Playn juttua Halpalentojen aika on pian ohi. Tiesitkö, että lentopolttoaineista ei esimerkiksi makseta lainkaan veroa, eikä lentopäästöjä oteta huomioon päästövähennystavoitteissa?

Vaikka en lentäisi koskaan minnekään, minä etuoikeutettuna länsimaisena kermaperseenä kulutan muutenkin luonnonvaroja melko reippaasti. Teen tietysti arjessa mahdollisimman ekologisia valintoja –  asun tiiviisti kaupungissa, kuljen vain julkisilla, en syö lihaa, en ostele huvikseni ja niin edelleen -, mutta globaalilla tasolla päästöni ovat silti liian korkeat.

Minun ympäristövaikutuksistani lentäminen on suuri synkkä siivu, joka saa päästölaskurit vilkkumaan punaisella. Tähän mennessä itsekäs haluni nähdä ja kokea maailmaa on toistaiseksi ylittänyt tunnontuskat ja olen lennellyt surutta ympäriinsä. Nyt omatunto kuitenkin soimaa yhä kuuluvammin. Käytöksen täytyy siis muuttua ja lentämisen yksinkertaisesti vähentyä ja tulevat lentomatkat tehdä fiksummin.

Minä haluan, että paras ja ainut planeettamme on elinkelpoinen myös tulevaisuudessa, ja koen tärkeäksi vaikuttaa asiaan mahdollisimman paljon, muutenkin kuin arjen pienillä valinnoilla. Sekä työssäni että yksittäisenä aktiivisena kansalaisena kannatan lämpimästi yhteiskunnallisia toimia ympäristön suojelemiseksi, koska vaikka kuluttajat ja yritykset ottaisivatkin askelia oikeaan suuntaan, on politiikka usein tehokkain muutokseen pakottava keino.

Lentomatkailun suhteen huonon omatunnon päivittely ei riitä, vaan omaa käytöstä voi ja kannattaa myös muuttaa. Tässä muutama keino, joilla itse yritän jatkossa rajoittaa aiheuttamaani ympäristöhaittaa:

Lennän vähemmän

Lentäminen ei ole pakollista. Todella harvassa tilanteessa lentäminen on ainoa tapa päästä paikasta toiseen. Myös työmatkoista voi usein neuvotella ja monia asioita hoitaa etänä. Viime vuonna lentelin itse kuukausittain. Nyt mennään huhtikuussa, takana on vasta yksi lentomatka, ja seuraava on edessä aikaisintaan heinäkuussa. Matkahaaveet ovat siirtyneet lähemmäs: reissukohteina kiinnostavat nyt junamatka Pietariin ja kiipeilyreissut Ruotsiin tai Norjaan.

Jos kuitenkin lentää, ympäristösyistä kannattaa suosia suoria lentoja vaihtojen sijaan. Tulevien lentomatkojen osalta yritän jatkossa tehdä kerralla myös pidempiä matkoja lyhyiden viikonloppureissujen sijaan.

Vaikutan päätöksentekoon 

Lentäminen on nykyään liian halpaa. Lentäminen ei myöskään mielestäni ole mikään ihmisoikeus, jonka pitäisi olla helposti ja halvalla kaikkien saatavilla. Yhteiskunnalliset keinot, esimerkiksi lentovero, kuten Ruotsissa on esitetty, on syytä selvittää ja ottaa käyttöön. Lentoliikennettä verotetaan nykyään eri tavalla ja kevyemmin, kuin muuta liikennettä. Tämä tulee kansainvälisesti korjata.  Raha on tehokas kannustin, jolla voi ohjata matkustajat ympäristöystävällisempiin tapoihin matkustaa. Kuluttajat voivat vaikuttaa myös suoraan lentoyhtiöiden toimintaan. Ympäristövaikutuksista tiedustelu ja muu julkinen paine kannustavat alan toimijoita kunnianhimoisempiin toimiin päästöjen leikkaamiseksi.

Maksan vapaaehtoisen lentomaksun

Ennen kuin yritykset ja yhteiskunta ottavat koppia liialliseen lentämiseen puuttumisesta, voi ihan jokainen kompensoida itse päästöjään. Aion ottaa rutiiniksi maksaa lentomaksun. Tahoja on monia, mm. Maan ystävien Lentomaksu. Lentomaksut eivät suoraan saa sädekehää pään päälle ja kuittaa päästöjä nollaan, mutta ne tekevät omasta olosta paremman. Lukusuositus Vihreän langan aihetta käsittelevälle esseelle Pelastus pikkurahalla.

1 kommentti

Huskysafari Levillä

tundrahuskies01 tundrahuskies03
Levin-loman muutamaan päivään mahtui laskettelun lisäksi muitakin aktiviteetteja. Kun reissun viimeisenä päivänä rinteessä ei enää jaksanut ja lento kotiin oli edessä vasta iltamyöhällä, mentiin vielä huskysafarille. Tundra Huskies järjestää eri mittaisia retkiä huskyillä. Me mentiin lyhyimmälle kierrokselle, jossa ajoaikaa oli puolisen tuntia ja lisäksi reilusti aikaa koirien rapsutteluun ja tiloihin tutustumiseen.

Suhtaudun melko kriittisesti eläinten käyttöön matkailuhuvituksina, mutta valjakkohuskyillä vaikuttivat olevan olot kunnossa ja meno muutenkin asiallista. Turistikierroksella kierrettiin lyhyt lenkki valjakolla, sen ajaminen oli todella hauskaa, joskin myös aika hyytävän kylmää puuhaa! Kierroksen jälkeen kauniit koirat odottivat tyytyväisenä rapsutuksia lähtöpaikoilla ja niitä sai paijailla sydämensä kyllyydestä. Erityisesti ylemmän kuvan vaalea sinisilmäinen kaunokainen ja sen taustalla näkyvä paras kaveri olivat suositut linssiluteet.

Huskyajelu oli hauskaa ohjelmaa, jos esimerkiksi pidemmällä laskureissulla tarvitsee pitää lepopäiviä. Myös turistit tuntuivat löytäneen valjakkoajelut, meidän seurueessa oli väkeä ainakin Espanjasta, Ranskasta ja Kiinasta. Lämpimät vaatteet olivat pakkasella tarpeen, enemmänkin olisi voinut olla päällä. Onneksi välillä pääsi kotaan lämmittelemään nuotion ja lämpimän mehun äärelle. Crazy dog lady sekosi lopullisesti siinä vaiheessa, kun paikan omistaja näytti puhelimestaan kuvia huskynpennuista. Onneksi oma karvakorva lievittää koirakuumetta, vaikkei oma koiravanhukseni ihan huskyjen rinnalle uljaudessa pääsekään.

Kommentoi

Hiihtoloma Levillä

levi06 levi01 levi02 levi05
Lähdin hiihtoloman viettoon pitkästä aikaa perheen kanssa, perinteiseen tapaan Leville. Jos reissukohde olisi ollut täysin oma päätökseni, olisin ehkä suunnannut jonnekin muualle, mutta porukalla Levi oli oikein sopiva paikka taas kerran. Tutuissa maisemissa oli oikein rentouttava lomaviikko.

Pääasiassa viiletettiin pikkusiskon kanssa rinteissä ja meikä pääsi vähän paremmin jyvälle lumilautailusta. Jos raaskisin kiipeilyn lisäksi satsata johonkin toiseen lajiin sekä rahaa että lomapäiviä, olisi vapaalasku ehdottomasti seuraavana listalla. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin tyytyä siihen, että satunnainen rinteissä suhailu riittää toistaiseksi. Aiemmin olen laskenut pääasiassa suksilla, mutta tänä talvena olen yrittänyt päästä lumilautailusta kunnolla jyvälle. Muutama päivä kunnon rinteissä eteläisemmän Suomen pikkumäkien sijaan lisäsi luottoa laudalla liikkumiseen, vaikka välillä tuli toki myös kynnettyä rinnettä kuperkeikoilla.

Pohjoisessa oli kaunista, pakkasta sopivasti (välillä vähän liikaakin) ja lunta reippaasti. Lomaviikkoina turisteja on toki reilusti, mutta mäkeen mahtui. Laskettelun lisäksi käytiin myös koiravaljakkoajelulla ja siskon kanssa lumikenkäilemässä, se oli yllättävän hauskaa.

Viimeisenä iltana ennen lentokentälle lähtöä etelän turisteja hemmoteltiin vielä revontulillakin, niin kaunista! Vinkiksi autoileville revontulibongareille: kun illalla ajoi Levin huipulle, näkyivät revontulet paljon selkeämmin, kuin alhaalta Levi-keskuksesta.

Kommentoi

Tulevia matkasuunnitelmia: elokuu Alpeilla

chamonix01 chamonix02 chamonix03
Ystävänpäivänä päätin olla itseni paras ystävä, ja ostaa pätkäytin lentoliput kesäksi. Elokuussa tiedossa on kolme viikkoa Alpeilla, Chamonixissa.

Chamonix on kiipeilijän paratiisi, vuorten keskellä. Yhdeksi viikoksi olen varannut kielikurssin ranskan opiskelua, yksi viikko olisi tarkoitus kiivetä vuoria ja loppuaika seikkailla ympäriinsä ja kiivetä kalliota. Vuorikiipeilysuunnitelmista en oikein uskalla puhua vielä, samaan aikaan pelottaa perkeleesti ja toisaalta innostus polttelee mieltä niin, ettei mitään rajoja. Valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa. Tiedän, että en ole vielä tarpeeksi taitava, enkä tarpeeksi vahva. Elokuuhun asti on onneksi aikaa opetella tarvittavia taitoja ja kasvattaa kuntoa.

Kävin viime kesänä Chamonixissa ensimmäisen kerran. Aiguille du Midin näköalapaikka on ylhäällä reilun 3800 metrin korkeudessa. Kallioseinämät laskevat jyrkkinä kohti laaksoa, pilvet leijuvat ympärillä. Midillä kierrellessäni näin ihmisiä jäätiköllä, menossa kohti suurempia ja pienempiä seikkailuja. En voinut olla miettimättä, että ehkä se olisi mahdollista myös minulle. Ehkä ei ole.

Ensi kesänä menen kokeilemaan.

Kommentoi