Syksyn suunnitelmia

Listailin tavoitteitani ensin alkuvuodelle ja sitten kuluneelle kesälle, ja nyt onkin vuoden viimeisen tällaisen tavoitepostauksen aika tälle vuodelle. Kesän kuviot sujuivat suunnitelmien mukaan, vietin hyvää aikaa Alpeilla, lenkkipoluilla ja ranskan kurssilla. Syksyksi tiedossa on osin samoja juttuja, kuin tähänkin asti (muun muassa vuoria ja kielikurssia), mutta miksipä sitä hyvältä polulta poikkeamaan.

Kilimanjaro

Vuorireissu Etelä-Amerikkaan

Vaikea uskoa, että kaukomatkailu vihdoin onnistuisi, kun tässä on pohjilla koronan ja muiden syiden takia niin tuhottoman monta peruuntunutta ja lykkääntynyttä matkaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten marraskuun alussa tavoitteena on lähteä Etelä-Amerikkaan. Reissu on jotakin vaellus- ja kiipeilyreissun väliltä, eli ei mitään isoa tai teknistä, mutta vähän uudenlaisia maisemia ja vuoria nyt kuitenkin. Matkanjärjestäjä ja maanosa ovat minulle uusia, joten olen varsin utelias, millainen reissu tuosta tulee! Kesä Alpeilla toimi hyvänä treeninä, fyysisesti tuntuu aika varmalta ja mielikin alkaa olla uusien seikkailujen tarpeessa. (Yllä oleva kuva on kevään 2020 Kilimanjaron-reissulta.)

Pariisi Eiffel-torni

Ranskan kielitasotesti

Tahkosin töiden kautta ranskan kesäkurssin ja nyt syksyllä olen jatkanut omatoimisesti opiskelua parina iltana viikossa verkkokurssilla. On kyllä sanottava, että pitkien työpäivien jälkeen subjunktiivin pänttäys kiinnostaa kovin vähän… Joulukuussa yritän saada suoritettua B1-tason kielikokeen, niin jäisi tästä kaikesta kärvistelystä kohentuneen kielitaidon lisäksi joku virallisempikin diplomi talteen.

asuminen Brysselissä

Kotoilua, kirjoja ja kaupunkikulttuuria

Olin kesällä niin kauan reissussa, että kotiinpaluun jälkeen olen ollut innoissani kaiken maailman kaupunkiriennoista. Kaupunkielämä on parhaimmillaan silloin, kun keli on niin kurja, etteivät ulkoiluhommat eivät onnistu. Syyssateilla on ihana painua elokuviin tai museoon. Goodreadsissa vuoden lukuhaasteeni alkaa olla lähes voiton puolella, sen haluaisin vielä syysiltoina saada pakettiin.

Oppitunteja ja onnistumisia Alpeilta

kiipeily Chamonix

Viime kesän alppireissulta multa jäi vähän hampaankoloon. Olin silloin kuukauden Chamonix’ssa, ja tuntui, että silloin tuli mentyä vähän liian helppoja reittejä ja sellaiset isot ponnistelut ja omien rajojen etsimiset jäivät vähemmälle. Pysyttyä mukavuusalueella, otettua varman päälle.

Tämän kesän kiipeily Chamonix’ssa on ollut haastavista olosuhteista huolimatta hyvinkin palkitsevaa. Helleaalto sai jäätiköt sulamaan ennätystahtia. Siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että ylemmäs vuorille ei ole kuuman kelin takia minun turvallisuudentajullani asiaa, tein uuden toivelistan reiteistä, joita haluan kiivetä. Yritin valita reittejä, jotka jotenkin kutkuttelee, joista olen kuullut hyviä suosituksia.

kiipeily Chamonix

Ja tsädäm, nyt kun kävin huvikseni tuota listaa läpi palattuani kotiin, olin käynyt kiipeämässä – tai ainakin kokeilemassa – sieltä aika montaa rallia. Toiset reitit on tullut tikattua with flying colors, toisinaan reiteiltä on tullut turpaan niin, että tutisee. Minusta tämä osoittaa, että taidot ja toiveet olivat tällä kertaa linjassa, osasin ja ennen kaikkea uskalsin lähteä tiukemmillekin reiteille, kamat olivat kohdallaan ja kuntokin on viime kesästä kohentunut. Varsinkin onnistuneet trädimetrit tuntuivat erityisen makeilta.

Kiipeilykavereidenkin osalta kesä oli onnistunut. Olen aiemmin turvautunut usein paikallisen Facebook-ryhmän kiipeilyseuranhakuun, mutta tänä kesänä mestoilla oli mukavasti tuttuja jo valmiiksi eri aikoina. Erityisen kivaa oli kiivetä vahvojen mimmien kanssa. Tyttötiimissä on oma tunnelmansa, kun pinttyneet sukupuoliroolit eivät – tietoisesti tai tiedostamatta – vaikuta tekemiseen. Kiitokset niin Coralielle Grenobleen, Annalle Alpeille kuin Emmalle Tampereelle huipuista kiipeilypäivistä!

kiipeily Chamonix

Kesän reittilista:

  • Rebuffat-Pierre 6a
  • Ombre est Lumiere 6a+
  • Piste Oubliee 6b
  • Le Ticket, le Carré, le Rond et la Lune 6b/6c (ei loppuun asti)
  • L’eau rance d’arabie 6b+ (ei loppuun asti)
  • Ex libris 6b
  • Arête des Papillons 6a
  • Madagasikara 6a
  • Manhattan 6a
  • Magicien d’Oz, 6b

Olen aiemmin kirjoittanut Chamonix’ssa kiipeilystä monia juttuja, ne löytyvät tunnisteen Chamonix alta. Reittivinkkejä helpommille reiteille olen koonnut tähän postaukseen. Kannattaa myös kurkata Vuorenvarma-Annin blogijuttu hänen tämän kesän alppireissustaan.

Alppiloma, paras loma

Chamonix kiipeily

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc, kuinkas muutenkaan. Istun kahvikupin kanssa katselemassa maisemaa, pilvet ovat aamuksi hälvenneet, mutta koko yön on satanut vettä, maa on vielä kostea. Jokainen aamukahvi tällä parvekkeella saa hykertelemään tyytyväisenä. Mikä onnenmyyrä olenkaan, kun olen saanut katsella tätä näkymää kesäkodistani käsin viikkotolkulla.

Vuokrasin koko kesäksi pienen yksiön Chamonix’sta, Ranskan Alpeilta, jossa olen ollut jo useampana aiempanakin kesänä. Viime kesänä vietin vuorilla kuukauden, tänä vuonna sain avaimet jo toukokuun alussa. Nyt olen yrittänyt maksimoida ajan Alpeilla pitkien viikonloppujen, satunnaisten etätöiden ja kesälomien yhdistämisellä.

aamukahvi bialetti muurla emalimuki

Vietin kämpällä alkukesästä viikonloppuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä, nyt olen heinäkuun puolivälistä pitänyt visusti majaa Chamonix’ssa. Pakko myöntää, että tauoton reissaus alkoi jo vähän väsyttämään, kun Brysselin ja Chamonix’in välin lisäksi tuli pyyhällettyä pitkin Eurooppaa Suomesta Skotlantiin. Koronasta palautuva lentomatkustus on ollut aivan helvetillistä sekoilua, valitsen jatkossakin junan aina kun mahdollista niin ympäristön kuin matkustusmukavuudenkin takia.

Kun Suomessa elokuusta alkaa jo turhan monella syksytunnelmoiti, Keski-Euroopan lomakausi rytmittyy siten, että vielä on kesäkautta kirkkaasti jäljellä. Olen viihtynyt Alpeilla liiankin hyvin, en lähde täältä minnekään ennen kuin taas töiden takia täytyy. Annoin Brysselin-kämppäni kesäksi ukrainalaisen pakolaisperheen käyttöön, tarvitsivat kattoa päänsä päälle, joten tässä järjestelyssä voittivat suunnilleen kaikki.

Chamonix kiipeily

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla. Palaan joskus myöhemmin tarkemmilla reittilistoilla ja muulla speksauksella, nyt haluan vain tunnelmoida. Koska enpä todellakaan tiedä juuri mitään siistimpää, kuin näissä maisemissa kiipeily.

Kiipeilyn välipäivinä olen laiskotellut ja levännyt, lukenut kirjoja, lenkkeillyt ja vaeltanut pitkin laaksoa ja rinteitä, kierrellyt kylillä ja istunut kuppiloissa, keitellyt kahvia kämpillä. Hiljaa mielessäni olen manifestoinut universumilta lottovoittoa (auttaisi varmaan, jos edes alkaisi lotota?), että tällaista elämää voisi viettää ympärivuotisesti. Äkkirikastumista ja täysipäiväiseksi kiipeilypummiksi ryhtymistä odotellessa…

Nikosia – Kyproksen jaettu pääkaupunki

Nikosia Kypros pääkaupunki

Pyrähdin pääsiäisen viettoon Kyprokselle. Välimeren saari ei muutoin olisi varmaan kovinkaan korkealla mahdollisten matkalkohteiden listalla, mutta äitini asuu ja työskentelee täällä. Myös pikkuisko lensi päivää myöhemmin Helsingistä mukaan, joten perhelomalla ollaan.

Kyproksen pääkaupunki Nikosia on jaettu kaupunki. Puolet siitä on Kyproksen kreikkalaisella puolella ja puolet pohjoisella Turkin vuodesta 1974 miehittämällä alueella, jonka itsenäisyyttä eivät muut maat kuin Turkki ole tunnustaneet. Kuten Nikosian kaupunkia, myös koko Kyproksen saarta halkoo buffer zone, rajavyöhyke, jota YK valvoo. Nikosian, kreikkalaiselta nimeltään Lefkosian, vanha kaupunki on 1500-luvulla rakennettujen muurien sisällä. Muurien ja porttien lisäksi kaupungissa on muutama kirkko ja museo.

Kun on kiertänyt suurkaupunkeja, tuntuu Nikosia aika pieneltä. Vanhassa kaupungissa on mukavaa kävellä, mutta muurien ulkopuolella kaupunki on kuuma, pölyinen ja lähinnä autoille suunniteltu eikä kovin viihtyisä liikkua jalan. Kun täällä kerran ollaan, niin otin asiakseni etsiä kaupungista kivoja paikkoja. Tässä muutama vinkki Nikosian vanhan kaupungin kreikkalaispuolelle.

Kypros Nikosia näköalapaikkaNikosia maisema

Maisemat kaupungin yli: Shakolas Tower

Kun pistäytyy kävelykatu Ledra Streetiltä sivukujalle, pääsee Nikosian vanhan kaupungin korkeimman rakennuksen Shakolas Towerin sisäänkäynnille. Hissillä nousetaan 11. kerrokseen, jossa on pieni museo. Museo esittelee Nikosian historiaa, mutta itseäni kiinnosti ennen kaikkea maisemat yli kaupungin. Erityisen hyvät näkymät ovat pohjoisen suuntaan vuorille. Tähyilimme tovin kirkkojen ja moskeijoiden torneja, kaupungin muureja ja toisaalta uusia, moderneja rakennuksia. Sisäänpääsy maksoi 2,5 euroa.

kahvila Nikosia Kypros

Tyylikäs hipsterikahvila: Swimming birds

Swimming Birds (5 Palia Elektriki street, Nicosia) on hyvällä tavalla tyypillinen hipsterikahvila Nikosian museon ja esillä olevien arkeologisten kaivausten vieressä. Jääkahvi oli todella hyvää, samoin tuorepuristettu appelsiinimehu. Raikas ilmastointi lämpimänä päivänä ja kivasti myös pöytiä ulkona. Cocktailit näyttivät todella hyviltä myös, voisin helposti kuvitella istuvani terassilla myös illemmalla.

Nikosiasta löytyy myös monia paikallisia kuppiloita ja ihania lähi-idän ravintoloita vesipiippuineen, suosittelen esimerkiksi persoonallisesti sisustettua Pieto-kahvila-baaria (osoite Ledras 207) ja libanonilaista Fanous-ravintolaa (osoite Solonos 7C).

MEKES kirjakauppa Nikosia KyprosMEKES kirjakauppa Nikosia Kypros

Enemmän kuin kirjakauppa: MERES

Lempipaikkojani melkeinpä missä tahansa kaupungissa ovat korkeiden paikkojen ja kahviloiden lisäksi kirjakaupat. MERES on enemmän kuin kirjakauppa, siellä on myös keittiotarvikkeita, taidetta, kasveja ja ties mitä. Tila on todella hieno, isot ikkunat, paljasta betoniseinää, hienoja valaisimia. Kirjavalikoima on osin kreikaksi, mutta hyllyistä löytyy myös kokoelma taide-, ruoka-, arkkitehtuuri- ja design-kirjoja, suuri osa niistä englanniksi.

MERES multispace
33 Pentadaktylou Street, Nicosia
www.meresmultispace.com

Sky Garden – puutarha Lontoon kattojen yllä

Sky Garden Lontoo

Vihdoinkin! Lontoon Sky Garden on ollut paikka. jossa käymistä olen suunnitellut vuosikaudet, mutta olen aina ollut lippujen kanssa liian myöhään liikkeellä. Nyt kevään viikonloppureissulla vihdoin onnisti, ja sain liput ajoissa varattua.

Sky Garden on siis sisäpuutarha, näköalaterassi ja ravintola Lontoon finanssikortteleissa, käveltiin paikalle Thamesin vartta Tower Bridgen suunnasta. Fenchurch Streetillä oleva hyvin erottuva pilvenpiirtäjä ja sen sisäänkäynti löytyivät helposti.

Puutarhaan 35. kerrokseen suhautetaan nopeasti hissillä. Rakastan korkeita paikkoja niin vuorilla kuin kaupungeissa. Maisemat terassilta kaupungin yli ovat aivan huimat. Lontoo jatkuu silmänkantamattomiin tavalla, jota ei katutasosta hahmota lainkaan. Erilaiset kaupungin maamerkit auttoivat hahmottavaan suuntaa ja mittakaavaa, kierrettiin ikkunalta toiselle ihmettelemässä.

Sky Garden LontoonLontoo maisemaLontoo näköalapaikka

Huikeista maisemista huolimatta Sky Garden oli melko turistinen paikka. Mutta toisaalta ennakkovarauksien ansioista se ei ollut mitenkään tuskainen tungos. Vietettiin ylhäällä reissukaverin kanssa ainakin tunti, kierreltiin ympäriinsä ja istuskeltiin rauhassa lukemassa kirjoja. Oli ihana tunnelma olla valossa kylpevien lasiseinien suojassa, kaiken yläpuolella.

Sisäänpääsy Sky Gardeniin on ilmainen, mutta liput pitää varata nettisivuilta ennakkoon. Varsinkin viikonloput ovat usein täynnä, joten liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin ennen reissua. Ylhäällä on sekä baaritiskejä että varsinainen ravintola, jos haluaa syödä tai juoda.

Sky Garden
20 Fenchurch Street
skygarden.london

Lontoo St Dunstan

Kun laskeuduttiin hissillä alas, pistäydyttiin vielä St. Dunstan in the Eastissa, jo aiemmilta reissuilta tutussa vanhan kirkon raunioilla olevassa puistossa. Kontrasti hiljaisten kivikaarien ja Sky Gardenin lasiseinien välillä oli aika suuri, mutta kivalla tavalla.

Lue myös muut kirjoitukset Lontoon puutarhoista ja puistoista:
Barbican Conservatory
St. Dunstan in the East