Kohti Etiopiaa ja Kapua-keräyksen loppukiri

Kapua EtiopiaSähköpostiin saapui juuri sähköinen viisumi Etiopiaan. Epätodellinen olo, että pitkään odotettu matka on jo aivan nurkan takana. Lento lähtee Brysselistä tulevana sunnuntaina illalla ja seuraavana aamuna pitäisi sitten olla Itä-Afrikassa.

Kyseessä ei ole mikä tahansa huvireissu, vaan Kapua-vuoden huipentava matka. Kuluneen vuoden aikana olen parinkymmenen muun osallistujan kanssa kerännyt Kapua-projektin kautta rahaa kehitysyhteistyöhön. Varat menevät Väestöliiton, Taksvärkin ja Kynnyksen hankkeisiin eri puolille maailmaa.

Etiopiassa ryhmämme käy tutustumassa vammaisjärjestö Kynnyksen kehitysyhteistyötoimintaan sekä maan pääkaupunki Addis Abebassa että Etiopian luoteisosassa Gondarin kaupungissa. Kynnys tekee työtä, joka tukee vammaisten ihmisten aktiivista toimintaa ja edistää vammaisten oikeuksien toteutumista. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi Etiopiassa sitä, että Kynnys tukee erityisesti vammaisia opiskelijoita, vammaisia naisia sekä kuurosokeita vammaisia sekä paikallisten vammaisten omien järjestöjen toimintaa. Etiopiassa on vammaisia ihmisiä 15-20 % väestöstä.

Suomi rahoittaa kehitysyhteistyötä ulkoministeriön kautta. Edellinen keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus leikkasi kehitysyhteistyöstä valtavasti ja romutti monen järjestön pitkäjänteistä työtä. Olen erityisen iloinen siitä, että kehitysyhteistyörahojen osuutta nostetaan Suomen ensi vuoden budjetissa roimasti. Valtion rahoituksen lisäksi järjestöt tarvitsevat myös omaa rahoitusta, jota voi kerätä eri tavoin, kuten tässä tapauksesa lahjoituksin.

Kehitysyhteistyöhankkeisiin tutustumisen lisäksi matkaan kuuluu vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorten kansallispuistossa. Kohteena on maan korkein vuori, Ras Dajen, joka nousee 4550 metrin korkeuteen. Odotan innolla vaellusta, vuoristomaisemat Etiopiassa ovat varmasti täysin omanlaisiaan. Kansallispuiston ainutlaatuinen luonto on mahtavaa päästä kokemaan läheltä. Viimeiset varusteet tosin ovat edelleen hankkimatta… Saa nähdä, nouseeko jalka huipulle asti, mutta luotan siihen, että kokemus on hieno joka tapauksessa.

Tällä hetkellä tunnelmat koko Kapua-vuodesta ovat aika ristiriitaiset. Kuten keräyssivultani näkyy, en ole saanut tavoitteesta puoliakaan kasaan, ja sekös harmittaa. On ollut vaikeaa edes saada tätä tekstiä aikaan, kun hävettää oma heikko suoriutuminen.

Syitä siihen, miksi ei ole sujunut, löytyy lähinnä peilistä ja kalenterista. Vuosi on ollut aika raskas. Keväällä töissä oli varsin poikkeuksellisia aikoja kaksien vaalien myötä, jotka veivät mehut aivan täysin. Olin kesän koittaessa niin väsynyt, etten tajunnut sitä itsekään.

Siinä vaiheessa, kun kesälomalla levänneenä olisi ollut virtaa ryhdistäytyä keräyksen kanssa, tulikin eteen muutto Brysseliin. Nyt kun olen muuttanut yksin ulkomaille ja aloittanut uuden vaativan työn, on uuteen arkeen tottuminen ottanut aikansa. Tällä viikolla muutan täällä Brysselissä vielä uuteen kotiinkin, kevyesti kaksi päivää ennen Etiopiaan lähtöä.

Olen pitänyt itselleni useamman puhuttelun siitä, onko mitään järkeä kaiken hässäkän päälle vielä itkeä keräyksen etenemisestä. Tämä ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, sen kanssa voin elää. Olen tosi ylpeä jokaisesta eurosta, jonka sain kasaan, jokainen euro on menossa hyvään tarkoitukseen. Ja vielä on onneksi aikaa jäljellä ennen keräyksen päättymistä.

Haluatko auttaa loppukirissä? Kapua-sivuni kautta voit lahjoittaa.

Lontoon parhaat kirjakaupat

LontooKirjakaupat ovat lempipaikkojani maailmassa. Lukemattomien sivujen keskellä olo rauhoittuu. Kirjaan tarttumalla pääsee käsiksi monenlaisiin tapoihin ajatella ja katsoa maailmaa. Varsinkin hektisessä arjessa lukemisen ääreen pysähtyminen tuntuu erityisen tärkeältä. Olen kirjojen suhteen konservatiivi, en ole tottunut lukemaan näytöilta, vaan haluan kirjani edelleen paperilla.

Lontoon kirjakauppojen valikoima on mieletön. Kiertelin niitä viikonlopun aikana puolenkymmentä, monta mielenkiintoista jäi vielä nakemattä. Brysselissä ongelmana on toisinaan englanninkielisten kirjojen valikoiman vähyys, en vielä pysty lukemaan ranskaksi. Lontoon-reissulta lähti mukaan iso kasa luettavaa syksyksi Belgiaan.
Lontoo

London Review Bookshop

London Review Bookshop on fiksujen ihmisten kirjakauppa. Valikoima on älykkäästi koottu kattaus, josta löytää lukulistalle paljon uutta. Hyllyissä on yhteiskunnallista ja ajankohtaista kirjallisuutta, toisaalta myös kaunokirjallisia klassikoita, matkakirjoja ja kulttuuria. Kaupan yhteydessä on pieni kahvila, joka vaikuttaa kivalta sekin.

14-16 Bury Place
www.londonreviewbookshop.co.uk

London

Daunt Books

Matkailijaa ilahduttaa, että Daunt Booksissa kirjat on järjestetty hyllyihin maiden ja alueiden mukaan. Esimerkiksi tulevan Etiopian-matkan lähestyessa kierros alakerran Afrikka-osastolla ilahdutti, toisaalta Alppimaiden kohdalle pysähtelin vuoristoihin sijoittuva lukeminen mielessä. Kauppa Marylebonessa on tilana kaunis ja hyllymetrejä riittää useammassa kerroksessa.

83 Marylebone High Street
www.dauntbooks.co.uk
Lontoo

Persephone Books

Omalaatuinen kustantamo, joka julkaisee tarkoin valikoituja 1900-luvun alkupuolen teoksia erityisesti naiskirjailijoilta uusina painoksina omissa harmaissa kansissaan. Kirjakauppa on ansiokkaasti nostanut monia hienoja kirjoja unholasta.

59 Lamb’s Conduit Street
www.persephonebooks.co.uk

Tässä listattujen lisäksi Lontoossa on kymmeniä muitakin kirjakauppoja. Esimerkiksi Libraria (65 Hanbury Street) Shoreditchissa teki vaikutuksen. Kaupassa kuvaaminen ja puhelimen käyttö ylipäänsä on tiukasti kielletty, mikä on näinä aikoina tosi virkistävää. Kirjakaupan tila on veikeä ja valikoima vaikuttava.

Matkakirjoista kiinnostuneille Stanfords Covent Gardenin tienoilla (7 Mercer Walk) on tsekkaamisen arvoinen, sieltä löytyy matkaopas varmaan jokaiseen maailman kolkkaan ja kasapäin karttoja myös. Isommista ketjuista Foylesilla ja Waterstonesilla on useampia liikkeitä ympäri Lontoota, mutta pienten putiikkien kiertäminen on mielestäni palkitsevampaa.

Katso myös:

Syksyinen Strasbourg

Strasbourg matkablogiEuroopan parlamentissa työskentely tarkoittaa säännöllisiä matkoja Ranskaan, sillä keskimäärin kerran kuussa koko parlamentti siirtyy viikoksi Strasbourgiin täysistuntoon. Strasbourg sijaitsee Alcasessa Ranskan ja Saksan rajan tuntumassa ja molempien maiden vaikutus näkyy kaupungilla niin rakennuksissa ja arkkitehtuurissa kuin ravintoloiden ruokalistoilla.

Pieni kaupunki täyttyy viikoksi kerrallaan kuhisevasta joukosta meppejä, parlamentin ja muiden EU-instituutioiden työntekijöitä ja muuta eurooppalaisen päätöksenteon liepeillä pyörivää porukkaa. Parlamentin suhaamista Brysselin ja Strasbourgin välillä on usein kritisoitu kalliina, mutta käytännöstä luopuminen ei näytä olevan lähellä.

Ensimmäisellä Strasbourgin kerralla olin vaipua epätoivoon parlamentin loputtomilla käytävillä harhaillessa, tällä kertaa sujui sutjakkaammin. En edes eksynyt kertaakaan, rasti seinään.
Strasbourg matkablogiStrasbourg on kaupunkina Brysseliin verrattuna ihanan idyllinen ja kivan kompakti. Lokakuu näyttää täällä lonkeronväriselta, kun kaupungin yllä leijuu raskaana kostea harmaa sumu. Kun vielä kuukausi sitten Strasbourgin historiallisen keskustan ravintoloiden terassit olivat täynnä, oli nyt kalusteet korjattu kasaan kevättä odottamaan. Rakennukset heijastuvat kanavien pinnasta, joissa vesi seisoo tyynenä ja joutsenet tonkivat ruokaa pinnan alta.

Totuushan on se, että työviikolla Starsbourgissa katselen enemmän kokoushuoneita ja parlamentin käytäviä, kuin kaunista kaupunkia. Pitkäksi venyvien työpäivien välissä kaupunkiin ehtii tutustua lähinnä iltamyöhään pimeässä hotellille raahustaessa. Kummallinen hotellielämä osana työtä vaatii vielä vähän totuttelua. Ehkä joku kerta tulen tänne jo vähän etuajassa, niin tulisi tilaisuus tutustua kaupunkiin paremmin.

Tämä työmatka päätti lokakuun reissuputken hetkeksi. Aikamoinen Keski-Euroopan kierros, kun edellisellä viikolla olin Lontoossa, sieltä palasin pariksi yöksi kotiin Brysseliin, viime viikonlopun vietin Lyonissa ja sieltä suuntasin suoraan Strasbourgiin. Ja kaikki matkat tietysti maata pitkin junalla. Nyt odotan innolla rentoa kotiviikonloppua Brysselissä. Kovin kauaa en tässäkään välissä ehdi kotona henkäistä, sillä marraskuun alussa on suunta kauemmas, kun Etiopia kutsuu.

Aamukahvilla Lyonissa: Le Kitchen Café

Le Kitchen Cafe Lyon kahvilaLe Kitchen Café Lyon kahvilaLe Kitchen Café Lyon kahvilaJotkut paikat tuntuvat hetkessä omilta. Sellaisilta, joista ajattelee saman tien, että jos asuisin tässä kaupungissa, kävisin täällä usein. Le Kitchen Café Lyonissa on juuri tällainen paikka.

Vapaissa viikonlopuissa ehkä kaikkein parasta ovat hitaat aamiaiset kahviloissa norkoilen. Le Kitchen Café aamiaislista on sopiva, siinä ei ole mitään liikaa. Tuoreilla viikunoilla kuorruteun granolan, kahvin ja teen lisäksi jaetaan ystäväni kanssa älyttömän makea mantelileivos puoliksi. Paikasta saa myös lounasta, ruokalista vaihtuu kauden tuotteiden mukaan.

En Brysselistä lähtiessäni tajunnut lainkaan, miten etelässä Lyon on ja olin jatkuvasti häkeltynyt siitä, että vielä lokakuun loppupuolella tarkenee myös ulkona. Vaikka kahvila on pieni, mintunvihreät tuolit laajentavat sen pihalle, jossa olisi hyvin voinut syödä palelematta.

Le Kitchen Café
34 Rue Chevreul
www.lekitchencafe.com

Lyonin suuret seinämaalaukset

Lyon muraaliKun Ranska kerran Brysselistä käsin on aivan naapurissa, lähdin liki suoraan Lontoosta palattuani samalla vauhdilla viikonlopuksi Lyoniin. Suora junayhteys Brysesselistä kesti nelisen tuntia. Paras ystäväni asuu vielä tovin Lyonin lähistöllä ennen kuin hän lähtee vuodeksi maailman toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin. Nyt kun ollaan vielä samassa maanosassa, oli hyvä hetki moikata.

Olen viettänyt Ranskassa aikaa lähinnä Rivieralla, Alpeilla ja Pariisissa, enkä oikein osannut odottaa Lyonista mitään. Kyseessä on Ranskan toisiksi suurin kaupunkiseutu, joka sijaitsee jokien Rhône ja Saône risteyskohdassa. Kun etsin etukäteen tietoa kaupungista, ei mikään erityisesti noussut silmille – Lyonissa on toki vanha kaupunki ja useampi kirkko, mutta ei mitään valtavaa maamerkkiä, maailmankuulua museota tai muuta vastaavaa. Ensituntumalta kaupungin luonne vaikutti hieman hankalta hahmottaa.

Parissa päivässä lämpesin kuitenkin pikkuhiljaa Lyonille. Jotakin erityisen vaikuttavaakin tuli vastaan, nimittäin isoja muraaleja. Valtavia seinämaalauksia on useampia, niiden perässä tulee myös hyvin kuljettua keskustan söpöjä kaupunginosia läpi.
Lyon muraali Mur des CanutsMuraaleistä tunnetuin on Mur des Canuts Croix-Roussen kaupunginosassa kukkulan päällä. Se on Euroopan suurin seinämaalaus. Hauskaksi maalauksen tekee, että ensimmäisen kerran vuonna 1987 tehtyä maalausta on päivitetty vuosien mittaan muutamaan otteesen. Rakenne on pysynyt samana, mutta hahmot ja yritykset ovat vaihtuneet. Kuva esittää kaupunkimaisemaa ja on todella uskottavan näköinen, huolella maalatut varjot ja valot valtavalla seinällä tekevät melkein mahdottomaksi uskoa, että kyseessä on pelkkä tasainen seinä.
Lyon muraali

Lyon muraaliToinen tunnettu muraali on Fresque des Lyonnais. Asuintaloksi maalattuun seinään on koottu tunnettuja lyonilaisia, kuten elokuvan keksineet Lumieren veljekset. Minua ilahdutti erityisesti Antoine de Saint-Exupéry parvekkeella Pikku Prinssinsä kanssa. Minua vähemmän tuntevat eivät ehkä tiedäkään, miten tärkeä Pikku Prinssin hahmo minulle on. Niin tärkeä, että se kulkee aina mukanani, ihooni tatuoituna.

Mur des Canuts
36 Boulevard des Canuts

Fresque des Lyonnais
2 Rue de la Martinière