Teströl és lélekröl – Kosketuksissa

onbodyandsoulonbodyandsoulonbodyandsoul_03Vein itseni eilen joululahjalipuilla elokuviin ja valitsin katsottavaksi kummallisimman pätkän, mitä Finnkinossa pyörii. Ilokseni ohjelmistosta löytyi unkarilainen Kosketuksissa (Teströl és lélekröl, 2017). Palkittuna ”Unkarin Améliena” mainostettu elokuva ei ollut kyllä Amélien tapainen missään mielessä, mutta muutoin kaikin tavoin erinomainen elokuva.

Elokuva sijoittuu teurastamolle, jonka vanha toimistopäällikkö Endre ja uusi tulokas laaduntarkkailija Mária oppivat näkevänsä samoja unia joka yö. Unissaan he ovat saksanhirviä lumisessa metsässä, kuitenkin työpaikalla he väistelevät toisiaan kuin säikyt pienet peurat. Teurastamo on tapahtumapaikkana rajussa kontrastissa unien rauhallisen metsän kanssa: työpaikalla lehmien veri lakaistaan päivän päätteeksi viemäriin, öisin metsässä kaiken peittää hiljalleen satava lumi.

Päähenkilöiden suhde kehittyy hapuillen, pienin elein ja pitkin katsein. Pääosia esittävät Géza Morcsányi ja Alexandra Borbély tekevät hienovaraista näyttelijäntyötä ja paljon tapahtuu ääneen lausuttujen repliikkien ulkopuolella.

Elokuva ei vastannut ennakko-odotuksiani lainkaan. En olisi osannut kuvitellakaan, että satunnaisesti valittu arki-illan elokuva voisi näin vaikuttava kokemus. Kun lähdin elokuvateatterista, tuntui kuin olisin ollut aivan toisessa paikassa, elokuvan tunnelma jäi vielä pitkäksi aikaa näytöksen päättymisen jälkeen pyörimään päähän. Filmi on Finnkinon ohjelmassa ainakin toistaiseksi, kipaise katsomaan!

Sähkökaappitaidetta Kalliossa

sahkokaappi01sahkokaappi03sahkokaappi04sahkokaappi07sahkokaappi02sahkokaappi05
Olen bongaillut veikeästi maalattuja sähkökaappeja koko ajan uusista paikoista ympäri Helsinkiä, niiden määrä on viime aikoina lisääntynyt jatkuvasti. Mainiot maalaukset elävöittävät kaupunkia. Ne saavat nostamaan katseen kengänkärjistä ja ovat usein myös ajattelun aihetta antavia väriläiskiä.

Näiden kuvien kaverit löytyvät ihan työmatkani varrelta Kalliosta, lähinnä Hesarin varrelta. Travel more on tietysti oma suosikkini, löytyykö ruudun takaa lempparimaalauksia joko näistä tai muista kaupungilta vastaan tulleista?

// Street art in Kallio.

Kesän paras päivä – Ultra Bra Ilosaarirockissa

Ultra Bra, Ilosaarirock, kuva: Markus Korpi-HallilaIlosaarirock, Ultra Bra, kuva: Markus Korpi-HallilaEnsimmäinen CD-levy, jonka itselleni lapsena kinusin, oli Ultra Bran Kalifornia. Sen jälkeen hankin ihan kaikki UB:n levyt ja kuuntelin niitä tauotta vuosikausia. Osaan valehtelematta jokaisen kappaleen jotakuinkin ulkoa ja yhtye on minulle todella merkityksellinen ja rakas.

Vuonna 2012 Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan tukikonserttiin ostin lipun joltakin trokarilta ihan törkeällä hinnalla, sillä ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä Ultra Bra esiintymässä tuntui jokaisen euron arvoiselta.

Kun UB ilmoitti tekevänsä festivaalikeikkoja tänä kesänä, menivät kesän reissusuunnitelmat täysin uusiksi. Ostin tammikuussa hätäisesti liput Ilosaareen, koska se oli festivaaleista viimeisin ja totesin, että kesäreissun osalta Balkanilla kiertäminen saa jäädä suunniteltua lyhyemmäksi. Hyvä päätös.

Ilosaarirock oli festarina kiva, en ollut aiemmin käynyt siellä. Oikeastaan mikään muu bändi ei tosin jäänyt mieleen, kuin Ultra Bra. Taannuin teini-ikäiseksi fanitytöksi ja kiilasin itseni eturiviin. Kun keikka aloitti, itkin jo ennen kuin kaikki bändin jäsenet olivat päässeet lavalle. Ilosaarirockin kuvaaja ikuisti aika riemuidiootin ilmeen, joka pysyi naamalla koko keikan ajan.

Täydellinen Ultra Bra. Kesän paras päivä.

Kuvat: Ilosaarirock / Markus Koski-Hallila

Song to Song

songtosong04songtosong01songtosong03Kynnys mennä katsomaan Terrence Malickin ohjaama elokuvaa oli korkea, sillä edellisen kerran, kun kävin katsomassa palkitun ja visionääriseksi kehutun amerikkalaisohjaaja Malickin elokuvan, se mielestäni suorastaan surkea. Silloin katsomani Kight of Cups oli hankala ja raskas seurattava, ei yhtään makuuni. Elokuvan jälkeen jäi tyhjä ja ankea olo. (Imagen Kalle Kinnunen kirjoitti tästä elokuvasta ja Malickista taannoin hyvän tekstin.)

Tällä viikolla Kallion kortteliteatteri Rivieran testaaminen ja hyvä seura kuitenkin voittivat ennakkoluuloni ohjaajaa kohtaan. Riviera ansaitsee kaiken hehkutuksen: aivan ihana paikka! Viinilasi ja lautasellinen eväitä elokuvasalissa tuntuvat luksukselta. Itse tilakin on tunnelmallinen sohvineen ja nojatuoleileen, sekä teatterin ohjelmisto hiottu ja kiinnostava. Tänne uudelleen, vaikka treffeille.

Illan elokuva oli iloinen yllätys sekin. Song to Song oli suorastaan riehakas. Totta kai kamera velloi Malickin tyyliin huojuen kohtausten halki ja hahmot kuiskivat ajatuksiaan tapahtumien taustalla, mutta silti, tässä oli tarttumapintaa. Päähenkilöitä esittävät Ryan Gosling, Michael Fassbender ja Rooney Mara, mukana on myös Malickin edellisessä elokuvassa olleet Cate Blanchett ja Natalie Portman. Kauniita ihmisiä, joita riivaavat ensimmäisen maailman ongelmat: tyhjyys ja merkityksettömyys, vapauden kaipuu ja kiinni pitämisen vaikeus.

Särmää musiikkialalle sijoittuvaa elokuvaan toivat itseään esittäneet Patti Smith, Lykke Li, Iggy Pop ja the Red Hot Chili Peppers.

Riviera
Harjukatu 2
www.rivierakallio.fi

// Tried the neighbourhood cinema Riviera for the first time. Song to Song was better than I expected. 

Eurooppalaiset unet

eurooppalaiset unet emma puikkonenPitkästä aikaa kirjajuttu! Tämä arvio julkaistiin jo alkuvuodesta eräässä lehdessä, mutta ajattelin heittää sen tännekin tontille.

Emma Puikkosen Finlandia-palkintoehdokkaaksi päässyt Eurooppalaiset unet on todella taidokas episodiromaani.  Kirjan lukujen kohtaukset liittyvät vain löyhästi toisiinsa, mutta muodostavat silti verkkomaisen kokonaisuuden. Tarinoiden risteyskohtien oivaltaminen palkitsee lukijan. Erityisen onnistunutta on vaihtelu ajassa: mitä oli ennen, mitä on nyt, mitä voisi olla tulevaisuudessa.

Moninaisuudessaan yhtenäinen on Euroopan unionin slogan. Kirjan nimen mukainen rajaus nimenomaan Eurooppaan puhuttelee: maanosamme tuntuu olevan historiallisten käänteiden äärellä nytkin. Hahmojen kokemukset ovat hyvin kaukana toisistaan, mutta ne muodostavat silti vankan kokonaisuuden. Suuret tunteet ovat universaaleja, ne liikuttavat kaikkialla, ihmiset ovat samanlaisia.

Tarinat linkittyvät mielestäni uskottavasti myös tämän päivän ajankohtaiskeskusteluun. Onko Eurooppa vain yhden aikakauden uni? Toisaalta kirja myös luo toivoa ja muistuttaa osuvasti, miten sattumanvaraisilta historian suuret hetket jälkikäteen vaikuttavat.

Alle pariin sataan sivuun on tiivistetty ihon alle hiipiviä ihmiskohtaloita. Kertomukset nykypäivän ruotsalaislähiön somalitytöstä Berliinin muurin eri puolille jakautuneeseen perheeseen kuvaavat luontevasti kokonaisen maanosan käännekohtia ja jännitteitä.

// Book review Eurooppalaiset unet by Emma Puikkonen.