Naiset joita ajattelen öisin

Naiset, joita ajattelen öisin Mia Kankimäki

Ole aivan saamarin reipas. Näin opettavat esikuvalliset seikkailijanaiset.

Mia Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin on voimauttava lukukokemus. Nykypäivän reissuliisalta alkavat valittamisen aiheet ehtyä, kun vertaa tämän päivän matkasuunnittelua satoja vuosia sitten kartoittamattomille alueille ja vuosikausien seikkailuille lähteneisiin naisiin.

Tutkimusmatkojen ja taiteen historia on edelleen todella miehinen kertomus. Kankimäki marssittaa kirjassaan esiin rohkeat yönaiset, jotka ovat avanneet jälkipolville tietä maailmalle. Osa heistä on ollut jo elinaikanaan kiiteltyjä, osa paheksuttuja, osa pitkäksi aikaa unohdettuja.

Erityisen suuren vaikutuksen minuun tekee Karen Blixenin elämä Keniassa ja Nellie Bly, joka matkusti maailman ympäri mukanaan vain käsilaukullinen tavaraa. Minulle ennalta tutuimmasta päästä yönaisia on japanilainen taiteilija Yaoyoi Kusama, jonka pilkuilla ja kurpitsoilla peitetty taide ja erikoislaatuinen elämä ovat ihastuttaneet. Vahva suositus Kusaman elämäkerralle Infinity Net.

Kankimäen tyyli pallotella historian ja nykypäivän välillä on viehättävä. Kirjassa on tuttu tunnelma ja osuudet Japanista tuovat hyvällä tapaa mieleen Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Hänen omissa matkakokemuksissaan arvostan erityisesti sitä, että Kankimäki tuo avoimesti esiin sen, että kaikki ei aina ole unelmamatkoillakaan yhtä riemuvoittoa, vaan välillä reissaaminen väsyttää ja pelottaa ja vituttaa.

Yönaiset nostavat polttavan matkakuumeen ja antavat monia hyviä neuvoja naisille (tai kenelle tahansa) maailmalla.

Syksyn kirjasatoa

Nide KirjakauppaKuten joka vuosi, syksy on saanut laiskistuneen lukijan takaisin kirjojen sivuille. Kirjamessuviikko varsinkin lietsoi mielihalua hamstrata kirjapinoja yöpöydälle ja käpertyä peiton alle lukemaan.

Kirjamessut olivat uudistuneet onnistuneesti ja uusi ohjelmajohtaja Ronja Salmi on aika tykki tyyppi muutenkin. Pakko silti myöntää, että messujen kävijäennätys näkyi paikoitellen aika ahdistavana ruuhkana. Jatkossa pitää mennä messuille rauhallisempaan aikaan, jo arkena eikä vasta viikonloppuna.

Kirjamessuilta mukaan tarttui muun muassa Patti Smithiä ja Mia Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisin. Muutamaa sellaista kirjaa, jotka olin messuilta ajatellut hankkia, en lopulta tungoksessa jaksanut metsästää. Pitää kiertää keskustan kirjakaupat joskus toiste, yksi suosikkini niistä on ehdottomasti Nide Fredrikinkadulla.
Lasten Planeetta

Syksyn luettujen kirjojen listalla on lähinnä kotimaisia kirjailijoita. Luin Riikka Pulkkisen Lasten planeetan heti sen ilmestyttyä, Pulkkinen on kestosuosikkejani, eikä uutuus ollut pettymys, vaikka kirjan osin käsittelemät vanhemmuuden teemat eivät niin samaistuttavia itselle olekaan.

Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen sain puolestaan lahjaksi äidiltäni. Kirja hämäsi, alkuun luulin sen käsittelevän enemmänkin muutaman vuoden takaista pakolaistilannetta. Vaan kirja veikin tarinansa lakeuksille, erään suvun käänteitä seuraamaan. Kypsää kerrontaa, pidin tästä paljon.

Olisiko juuri sinulla suosituksia siitä, mitä lukea seuraavaksi?

Asfalttivolgaa etelään

Asfalttivolgaa eteläänOlen huomannut, että matkakirjat ovat hyvä tapa saada lukutunnelmasta kiinni silloin, kun kirjaan tarttuminen tuntuu tahmealta. Kohdekuvausten sijaan minua kiinnostaa matkakirjoissa itse matkanteon tunnelmat ja kirjoittajan matkalla kohtaamat ihmiset.

Toimittaja-valokuvaaja Emma Vepsä liftaisi Moskovasta Afganistaniin keskellä talvea ja kirjoitti siitä kirjan. Asfalttivolgaa etelään (Atena, 2018) on inspiroiva matkakirja, josta välittyy vahva luotto ihmisten hyvyyteen. Maat, ihmiset ja tienposket soljuvat sivujen myötä eteenpäin kevyesti.

Minulle Vepsä tuli tutuksi kun hän kirjoitti Maailman kuvalehteen erinomaisen tekstin naismatkailijoiden turhasta pelottelusta. Ei sinua raiskata tai tapeta, vaikka olisitkin nainen ja matkustaisit yksin, joten passi kouraan ja antaa mennä vaan.

Vepsän kirja sivuaa samaa teemaa: liftaaminen Afganistaniin ja sohvasurffaaminen matkan varrella kuulostaa varmaan monesta ensiajatuksella pelottavalta, mutta fiksusti tehtynä reissu sujuu mainiosti. Hyvää tarkoittava holhoaminen ja turha varovaisuus voi usein myös johtaa hienojen kokemusten ohimenoon.

Pidän kirjan älykkäästä ja yhteiskunnallisesta otteesta. Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta kulkevalla matkalla stan-valtioiden poliittista tilannetta ja historian vaiheita taustoitetaan kattavasti, mutta ei tylsästi. Kuvat tuovat eloa paikkoihin, joista en ole ennen kuullut enkä osaisi sijoittaa kartalle. Naisten asemaa kuvataan hyvin ja toisaalta Vepsän tekstistä paistaa mielestäni läpi vahva tiedostus hänen omista etuoikeuksistaan.

Luin kirjan alkukesällä ja se teki suuren vaikutuksen. Kun lentoliput suunnilleen minne tahansa saa klikattua sähköpostiin sekunneissa, on virkistävää miettiä myös muunlaisia tapoja tehdä matkaa.

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Kolme DocPoint-vinkkiä

docpoint2018
Elokuvafestivaalien vuoden aloittaa tuttuun tapaan DocPoint. Tarjonta on tänä vuonna poikkeuksellisen laadukasta, todella kova ohjelmisto! Kun ennen festivaalin alkua kävin tulossa olevia elokuvia läpi, löysin toistakymmentä sellaista pätkää, jotka vaikuttivat kukin omalla tavallaan hurjan kiinnostavilta. Tässä kolme tärppiä:

  1. Untitled. Hyvä ystäväni kehui tämän Michael Glawoggerin pätkän maasta taivaisiin, ja elokuvan nähtyäni yhdyn suosittelijoiden kerhoon. Untitled ei kerro oikeastaan mistään, samalla se kuitenkin kertoo aivan kaikesta. Kun kukaan ei ole etukäteen määritellyt elokuvalle teemaa ja avannut symboliikkaa, saa jokainen katsoja itse tulkita elokuvan sanoman miten tahtoo.
  2. Between Land and Sea. En ole ikinä surffannut, mutta tämän elokuvan jälkeen päätin, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Sympaattisen irlantilaisen pikkukaupungin ja sen surffiyhteisön elämää seuraava elokuva on sydämellinen ja kohteilleen lempeä. Surffaus on päähenkilöille äärimmäisen tärkeää, mutta elämässä on muutakin.
  3. The Fifth Sun. Aloitan sillä, että elokuvan päähenkilö Panu on tosi ärsyttävä tyyppi. Hän hosuu tilanteesta toiseen ja kuvittelee, että hymyllä ja rahalla saa asiansa järjestettyä missä tahansa omilla säännöillään. Kun pääsee yli siitä, että päähenkilön reissukiukuttelun seuraaminen on vähän rasittavaa, on elokuvassa hienojakin road movie -hetkiä Kazakstanin vuoristoteillä ja junamatka Kiinan halki nostattaa matkakuumeen saman tien sataan asteeseen.

Vielä on viikonloppu edessä ja monta elokuvaa näkemättä, DocPoint jatkuu sunnuntaihin asti, joten vielä ehtii katsomaan laatudokkareita. Myös DocLounge -klubit jatkuvat taas keväällä, eli erinomaisia dokkareita on luvassa myös festivaalin jälkeen.

Teströl és lélekröl – Kosketuksissa

onbodyandsoulonbodyandsoulonbodyandsoul_03Vein itseni eilen joululahjalipuilla elokuviin ja valitsin katsottavaksi kummallisimman pätkän, mitä Finnkinossa pyörii. Ilokseni ohjelmistosta löytyi unkarilainen Kosketuksissa (Teströl és lélekröl, 2017). Palkittuna ”Unkarin Améliena” mainostettu elokuva ei ollut kyllä Amélien tapainen missään mielessä, mutta muutoin kaikin tavoin erinomainen elokuva.

Elokuva sijoittuu teurastamolle, jonka vanha toimistopäällikkö Endre ja uusi tulokas laaduntarkkailija Mária oppivat näkevänsä samoja unia joka yö. Unissaan he ovat saksanhirviä lumisessa metsässä, kuitenkin työpaikalla he väistelevät toisiaan kuin säikyt pienet peurat. Teurastamo on tapahtumapaikkana rajussa kontrastissa unien rauhallisen metsän kanssa: työpaikalla lehmien veri lakaistaan päivän päätteeksi viemäriin, öisin metsässä kaiken peittää hiljalleen satava lumi.

Päähenkilöiden suhde kehittyy hapuillen, pienin elein ja pitkin katsein. Pääosia esittävät Géza Morcsányi ja Alexandra Borbély tekevät hienovaraista näyttelijäntyötä ja paljon tapahtuu ääneen lausuttujen repliikkien ulkopuolella.

Elokuva ei vastannut ennakko-odotuksiani lainkaan. En olisi osannut kuvitellakaan, että satunnaisesti valittu arki-illan elokuva voisi näin vaikuttava kokemus. Kun lähdin elokuvateatterista, tuntui kuin olisin ollut aivan toisessa paikassa, elokuvan tunnelma jäi vielä pitkäksi aikaa näytöksen päättymisen jälkeen pyörimään päähän. Filmi on Finnkinon ohjelmassa ainakin toistaiseksi, kipaise katsomaan!