Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kustavi Hopiavuori kiipeilyKiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.

Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!

Kustavi kiipeily
Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.

Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.

Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Tulevia matkasuunnitelmia: elokuu Alpeilla

chamonix01 chamonix02 chamonix03
Ystävänpäivänä päätin olla itseni paras ystävä, ja ostaa pätkäytin lentoliput kesäksi. Elokuussa tiedossa on kolme viikkoa Alpeilla, Chamonixissa.

Chamonix on kiipeilijän paratiisi, vuorten keskellä. Yhdeksi viikoksi olen varannut kielikurssin ranskan opiskelua, yksi viikko olisi tarkoitus kiivetä vuoria ja loppuaika seikkailla ympäriinsä ja kiivetä kalliota. Vuorikiipeilysuunnitelmista en oikein uskalla puhua vielä, samaan aikaan pelottaa perkeleesti ja toisaalta innostus polttelee mieltä niin, ettei mitään rajoja. Valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa. Tiedän, että en ole vielä tarpeeksi taitava, enkä tarpeeksi vahva. Elokuuhun asti on onneksi aikaa opetella tarvittavia taitoja ja kasvattaa kuntoa.

Kävin viime kesänä Chamonixissa ensimmäisen kerran. Aiguille du Midin näköalapaikka on ylhäällä reilun 3800 metrin korkeudessa. Kallioseinämät laskevat jyrkkinä kohti laaksoa, pilvet leijuvat ympärillä. Midillä kierrellessäni näin ihmisiä jäätiköllä, menossa kohti suurempia ja pienempiä seikkailuja. En voinut olla miettimättä, että ehkä se olisi mahdollista myös minulle. Ehkä ei ole.

Ensi kesänä menen kokeilemaan.

Jääkiipeilyä kokeilemassa

hitonhauta jääkiipeilyJääkiipeilyn kokeileminen on ollut tehtävien asioiden listalla pitkään, olen odottanut koko alkutalven sopivaa tilaisuutta. Laukaan Hitonhaudalla järjestettiin viime viikonloppuna jääkiipeilykokeilu, jonka myötä pääsin tutustumaan tähän kiipeilyn muotoon. Pääkaupunkiseudulla kokeiluja ja kursseja järjestää mm. Adventure partners.

Keli suosi, pikku pakkasessa kiivetessä tuli mukavan lämmin (=hiki) ja odotellessakin tarkeni mukavasti. Jäätä riitti, ja putouksessa virtasi yhä vettä, kasvattaen sitä jäätyessään entisestään. Jotenkin olin olettanut, että jääkiipeily olisi pelottavampaa tai hankalampaa, mutta olin väärässä. Yläköydessä ei ollut niin väliä, minne hakkujaan huitoi, ja aika nopeasti hommasta pääsi vähän jyvälle, oppi hyödyntämään jään valmiita muotoja ja luottamaan hakkuihin käsissä ja rautoihin jaloissa.

Sisäkiipeily on käynyt talven mittaan puuduttamaan, joten oli erityisen ihanaa päästä päiväksi pihalle puuhaamaan. Ainut miinus kokeilupäivässä oli se, että aika kallis reissuhan siitä taisi tulla. Innostuin saman tien sen verran, että omat jää-/vuoristokengät ja raudat nousivat saman tien ostoslistan kärkisijoille. Jääkiipeilyn yhteydessä tuli myös sumplittua reissusuunnitelmia ensi kesäksi, Chamonix todennäköisesti kutsuu taas.

// Ice ice baby!

Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup

gorgesduloup03gorgesduloup06gorgsduloup05Etelä-Ranskan viikonloppureissun kivoin kiipeilypäivä oli Gorges du Loup -nimisessä kanjonissa. Lähestyminen kalliolle kulki ensinnäkin makeistehtaan ohi, josta löytyi tuliaisiksi karkkeja ja hilloja, sekä loppumatkan kaunista polkua joen vartta pitkin. Pienet vesiputoukset solisivat mennessään ja oranssit lehdet peittivät polun. Todella sievä ja ihana paikka!

Alueen ensimmäinen sektori  Mesa Verde löytyi helposti joen ylittävän sillan jälkeen, mutta siellä oli lähinnä mahdottoman vaikeita reittejä, joten jatkoimme eteenpäin. L’Hermitage-sektorille kääntyvä polku meni tietysti ensin epähuomioissa ohi, vaikka se oli merkitty selkeästi kivikasalla. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille ja pidimme lounastauon tasanteella reittien juuressa.
gorgesduloup04gorgesduloup02gorgesduloup01Lounastauon jälkeen lähdettiin kiipeämään sektorin helpointa kolmen pitchin reittiä Camille danseuse étoile. Tai niin ainakin oli tarkoitus, mutta kun olin lähtenyt ensimmäisenä kiipeämään ja päässyt tuskaisesti toiselle pultille, tajuttiin, että reitti taisi olla sittenkin vähän sivummalla. Ei kun peruuttaen, ja uusi yritys oikealle reitille.

Edellisellä reissulla Ranskassa tuli aika pahasti takapakkia liidihommissa, vähäinenkin itsevarmuus, jota kesällä kiivetessä alkoi löytyä, ropisi roimasti alaspäin. Pää ei vaan kestä ”oikeissa” paikoissa läheskään niin pitkälle, kuin pitäisi. Helpon vitosen kiipeäminen ylhäällä rinteessä kuumotti ihan riittävästi, mutta kaverini Taija tsemppasi jatkamaan. Oli matkalla ensimmäiselle ankkurille lopulta ihan hyviäkin hetkiä kruisailla menemään. Harjoituksen puutetta, ja kyllä kelpaa näin komeissa maisemissa käydä harjoittelemassa!

Katso myös edellinen Kiipeily Nizzan seudulla -juttu, siinä on vinkkejä käytännön jutuista ja muista kallioista aluella.