Ruskaretki Narvikiin

Narvik EidetindSyyskuun lopussa on aika lailla tuurista kiinni, mitä tulee vastaan, kun lähtee Pohjois-Norjaan. Mentiin viikonloppuna katsomaan, matkaseura maata pitkin pakulla ja minä lentäen perässä. Majailimme pitkän viikonlopun Narvikin seudulla, toiveena kiivetä ja muuten ulkoilla sen verran, mitä sää antaa myöten. Pohjoinen luonto on muutenkin karun kaunista, nyt ruska-aikaan joka paikassa oli mielestäni ihan erityisen nättiä. Ja joka päivä satoi vettä, tietysti.

Jos luontoa ja sotahistorian muistomerkkejä ei lasketa, ei Narvikissa ole juuri muuta nähtävää. Pahimpina sadepäivinä pyörittiin vähän kaupungilla, mutta norjalainen hintataso ei varsinaisesti houkuttele ostoksille.Narvik HaugfjelletEnsi kesäksi haaveilen pidemmästä Norjan-reissusta, sitä varten tällainen pikainen tiedustelumatka ajoi hyvin asiansa. Elämäni ensimmäinen kiipeilyreissu Lofooteille kesällä 2016 jätti poltteen palata samoille seuduille, sekä Lofooteille että Narvikin kulmille mantereen puolen kiipeilyreittejä ja huippuja valloittamaan. Verrattuna parin vuoden takaiseen mun kiipeilykunto on kohentunut kummasti ja polte pitkille reiteille on kova.

Tällä kertaa sää salli yhden kiipeilypäivän, puuhasteltiin lyhyitä ja leppoisia reittejä Haugfjelletin maisemissa. Hauska mesta, ei mitään ikimuistoisia reittejä. Muina päivinä käytiin vähän ”vaeltamassa”, eli lähinnä kiipeilypaikkojen lähestymisiä katsomassa mm. Eidetindin ja Stetindin juurella. Hienoja mäkiä!Narvik rantaNarvik sunset

Sinä iltana, kun ei satanut vettä, istuttiin nuotiolla vuononrannassa ja katseltiin auringonlaskua. Jos otetaan huomioimatta toppatakki ja villapipo, pystyi melkein palaamaan kesän seikkailujen viipyilevään tunnelmaan. Kesän mittariksi mulle on muodostunut kiipeilykauden kesto, ja tänä vuonna kausi on jatkunut pitkän tuntuisesti. En vieläkään malttaisi päästää irti, vaikka syyssateet puskevat päälle. Onneksi talvellakin voi harrastaa kaikenlaista…Narvik Scandic HotelPakussa majailun vastapainoksi olin varannut myös hotellin, Scandic Narvik ajoi asiansa mainiosti ja huoneen hintaan kuuluva aamiainen oli suorastaan erittäin hyvä. Pakussa majailu sujui useamman päivän yllättävän vähällä kitkalla, mutta kieltämättä hotellin lämmin suihku ja valkeat lakanat tulivat juuri oikealla hetkellä hermojeni suhteen. Vielä on matkaa täydelliseen dirtbag-kiipeilyhipin pakulyfeen.

Nyt vaan täysillä takaisin työmoodiin ja viikonlopun muuttohommiin valmistautumiseen! Seuraavat blogijutut kirjoitan toivottavasti jo uudesta kodista.

Ensimmäinen alppireitti – Arête des Cosmiques

Chamonix 2018Chamonix’n kiipeilyreissun loppupuolella pääsin kiipeämään elämäni ensimmäisen varsinaisen kunnollisen pidemmän alppireitin, Arête des Cosmiquesin. Joistakin kiipeilypäivistä tietää samantien, että jokaisen hetken tulee muistamaan vielä vuosienkin päästä ja että niihin tulee vielä monesti palaamaan. Olen varma siitä, että tämä reitti ja tämä kiipeilypäivä oli yksi käännekohta, yksi sellainen kokemus, joka vie minun kiipeilyharrastustani ison askeleen eteenpäin.

Olen käynyt Aiguille du Midin näköalapaikalla monia kertoja. Katsellut maisemaa, Cosmiquesin harjannetta. Nähnyt kiipeilijöiden hyppäävän reitin päätteeksi terassin kaiteen yli turistien sekaan. Katsellut toisella puoella hissiasemaa olevaa alpinisteille varattuna jäistä kulkureittiä, jota pitkin pääsee hissiaseman suojista alas jäätikölle.
Arête des CosmiquesKun oli aika laittaa jääraudat jalkaan ja lähteä itse hissiaseman kaiteen yli, vatsanpohjassa kutkutti. Keli oli täydellinen ja tunnelma hyvä. Lähdettiin kolmen hengen köysistönä liikkeelle, kävelin ensimmäisenä. Hissiasemalta jäätikölle vievällä ilmavalla harjanteella pelotti. Älä katso alas, älä katso alas, hoin mantraa päässäni ja otin yhden harkitun askeleen kerrallaan. Kun pääsimme harjanteen jälkeen tasaisemmalle kohdalle, uskalsin jo hengittää.

Jäätikköä pitkin kulki selkeä reitti, jota taapersimme kohti Cosmiquesin majaa. Kiipeilijöitä riitti niin seinillä kuin vastaantulevana liikenteenä polullakin. Tunnin kävelyn jälkeen olimme reitin alapuolella, otimme jääraudat pois ja lähdimme kiipeämään harjannetta pitkin, meikä pääsi tykittelemään porukan kärjessä liidaajana.

Arête des Cosmiques ei ole varsinaista kalliokiipeilyä, vaan lähinnä kivikossa ylämäkeen kömpimistä. Vuoristokengillä kalliolla liikkuminen vaati vähän totuttelua, mutta luottamus kenkiin löytyi nopeasti. Reitin löytäminen ja reitillä pysyminen vaativat paikoin vähän pohdintaa, monin paikoin vaihtoehtoja samaan suuntaan päätymiseen oli useampia. Muuten mentiin koko reitti juoksevilla varmistuksilla, mutta kruksi-släbi kiivettiin kunnolla varmistaen ja yhdessä kohdassa laskeuduttiin muutama metri. Aikaa kallio-osuuteen meni neljä tuntia, yksi porukka ohitettiin ja yhdessä kohtaa päästettiin nopeampi tiimi edelle.

Voitonriemu oli päällimmäinen tunne, kun kapusin lopulta tikkaat Midin aseman terassille. Olin osannut ja olin pärjännyt, ja aika hienosti olinkin. Heititettiin kiipeilykaverien kanssa yläfemmat, päivä oli ollut todella huikea. Ensimmäiseksi alppikiipeilyksi Cosmiquesin harjanne oli hyvä valinta, josta jäi polte isommille ja vaikeammille reiteille.

Postikortteja Chamonix’sta

UntitledUntitledUntitledTerveiset Alpeilta! Olen nyt neljättä päivää Chamonix’ssa Ranskassa, aivan Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. Olen päässyt kiipeämään ja muutenkin vuorille haahuilemaan, täällä on ihanaa!

Chamonix on Mont Blancin juurella sijaitseva kylä, jonka on monenlaisten aktiviteettien ja urheilulajien mekka. Maisemat ovat ihanat, kun joka suuntaan nousee vuoria ja aurinko heijastaa lumisiin huippuihin. Kylän läpi kohisee joki, jonka vesi on vuoripurojen viilentämää. Kylältä löytyy suunnilleen kaikkien ulkoilmaan sopivia vaatteita ja varusteita tekevien merkkien liikkeet, sekä varsin kelvollisia, tosin vähän tyyriitä rafloja illoiksi, kun ei jaksa kokata kämpillä.

Minut Chamonixiin veti kiipeily, eivätkä ensimmäiset pari päivää ole tuottaneet sen suhteen pettymystä. Pikkusiskoni, joka ei kiipeä lainkaan, lähti myös mukaan reissun alkupätkälle, ja hänen kanssaan ollaan kierretty myös turistijuttuja, vähän vaellettu ja istuskeltu kuppiloissa kylällä, niin viinillä kuin fondue-padan ääressä.

Olen joka hetki tyytyväisempi päätökseeni olla täällä kerralla pidempi pätkä reissussa. Vietän Alpeilla ruhtinaalliselta tuntuvat kolme viikkoa. Aika vähältä tuntuu sekin, kiivettävä ja nähtävä ei meinaan yhteen ihmiselämään taida seudulta loppua.

Kesäkuun kuulumisia

Täytän tänään vuosia, kaksikymmentäviisi.

Helteinen toukokuu vaihtui kesäkuuksi ihan huomaamatta. Kaikki vapaat hetket ovat menneet kiipeillessä, kivillä ja kallioilla. Välillä myös kaljalla Kalliossa ja tietysti toimistolla töiden äärellä.

Kävin Tampereella ystävän polttareissa, siellä kaikki oli ennallaan. Tuttuja kasvoja tuli kaupungilla vastaan kuin en olisi koskaan pois muuttanutkaan. Festivaalikauden avaus Sidewaysissä, kukkaseppeleitä ja kavereita. Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin hokee Paperi T.
IMG_7156
Takana on hyviä kiipeilypäiviä. Bohuslänin reissun lisäksi on tullut kierrettyä kotimaan kallioita. Viitapohja, Kustavi, Olhava, Solvalla, Rollarit, Nalkkila, Havukallio, Jaanankallio… Olen rohkeampi ja vahvempi kuin viime kesänä, varsinkin trädikiipeily tuntuu paljon paremmalta kuin aiemmin. Silti välillä turhauttaa, kun omat rajat tulevat vastaan paljon aiemmin kuin haluaisin.

Ehkä se on ollut lähestyvän syntymäpäivän syytä, mutta olen miettinyt paljon sitä, mitä haluan elämässäni seuraavaksi tehdä. Tavallaan mikään ei ole pielessä, mutta silti ilmassa on odotusta. Muutoksille olisi momentumia, mutta toisaalta askeleiden ottaminen oikein mihinkään suuntaan jännittää. Onneksi reissusuunnitelmat kesäksi ovat huimat. Yleensä matkalta löytyy parhaiten ideoita siitä, minne suunnata seuraavaksi, muutenkin kuin karttapallolla.

Ensikertalaisen Bohuslän

bohuslan07Helatorstain pitkän viikonlopun retki Bohusläniin oli fantastinen!

Bohuslän on Etelä-Ruotsin trädimekka. Vähän samaan tapaan kuin Kustavissa kalliot on ripoteltu idylliseen maisemaan pitkin peltoja. Tosin Ruotsissa kaikki on vähän paremmin: kalliot korkeampia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää. Kiipeiltävä alueella riittäisi yhdeksi elämäksi, joten uusi reissu on ehdottomasti tarpeen.
bohuslan05

Kiipeilykalliot: Brappersberget, Galgeberget & Hallinden

Ensimmäistä kertaa Boharissa pyöriessä valittiin kalliot osin sattumalta, osin tuttujen suositusten perusteella. Kalliot ovat todella lähekkäin, joten saman päivän aikana ehtii piipahtaa parissakin paikkaa, ja muutaman päivän reissulla ehdittiin kolmelle kalliolle. Lähestymiset olivat ainakin näihin paikkoihin selkeitä ja nopeita, joten harhailuun ei mennyt aikaa.

Oma tavoite reissulle oli lähinnä päästä liidaamaan helppoja ja kivoja trädireittejä, ja niitä piisasi. Suomireittejä metreissä pidemmistä vedoista sai hyvää fiilistä ja lisää itseluottamusta trädipuuhiin myös köyden liidipäässä. Tämän reissun jälkeen ajatus pidemmistä trädireiteistä polttelee taas enemmän.
bohuslan02Galgebergetissä kallion juurella hengailivat lehmät laitumella, varsinainen maalaisidylli. Sieltä kiipesin liidinä kehutun nelosen Kaskelotens Återuppstigningin ja sen vierestä Knottbitenin, jonka kaveri kiipesi perässä lenkkareissa ja rukkaset kädessä. Varsin helposti lähestyttäviä ja leppoisia reittejä siis. Tältä kalliolta myös viisi plussan Palimpsest meni kaverin perässä kakkosena kivasti.
bohuslan04Myös nimellä Lyse Kyrka tunnettu Brappersberget on nimensä mukaisesti kirkon pihassa ja kallion laelta on tosi komeat maisemat. Kalliolla on useampia helppoja liidejä, niistä Kyrkråttanin liidasin itse ja reitit St Pauls ja Big Ben menin kakkosena. Muihin kallioihin verrattuna greidit tuntuivat pehmeiltä. Kallio oli laadultaan monipuolinen kattaus selkeitä otteita, halkeamaa ja todella kiteistä pintaa.
bohuslan08Korkea ja iso Hallinden jätettiin viimeiselle kiipeilypäivälle. Tämän kokoisia kalliota ei Suomessa ole, joten pelkästään massiivinen kallio toi ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Otettiin reitiksi I Andra Handen (5+, 55 m), meikä liidasi ekan pätkän ja kaveri toisen. Liidatessa olin parissa kohtaa aika lailla jännän äärellä ja omissa trädimaksimeissa, mutta ylös mentiin. Hieno reitti!
bohuslan06

Matkat ja majoitus

Kulkupelin ja tukikohdan virkaa toimitti tällä reissulla kaverin järjestämä luksuspaku. Sillä kelpasi ajaa halki Ruotsin, reilut kuusi tuntia suuntaansa taukojen kanssa. #vanlife vaan, kun autossa oli kätevästi kaikki mahdollinen mukana. Illalla kiipeilyn päälle parkkeerattiin meren rantaan grillaamaan. Jättefint!

Itämeri ylitettiin Viking Linellä. Kaksi vinkkiä: ensinnäkin ikkunalliseen hyttiin kannattaa satsata suorilta. Alun perin varattiin halvin mahdollinen hytti, mutta autokannen alla olevan bunkkerin nähtyämme käännyttiin kannoillamme, ja mentiin suoraan tiskille nostamaan hyttiluokkaa. Toiseksi: sauna paluumatkalle oli loistoidea, ja poreallas pehmensi kiipeilystä ja autossa istumisesta väsähtäneet lihakset.
bohuslan09

Varusteet ja topot

27cragsin Premiumissa on Bohuslänin topoja käsittäkseni varsin hyvin, mutta koska olen paatunut paperitopojen hamsteri, päädyin ostamaan Klättring i Bohuslän -kirjan itselleni. Menee myös matkamuistosta, ja topo on todella hyvä ja hienosti tehty. Kirjaa myy mm. Brodalenin Tempo-supermarket päätien varressa (Brobergsvägen 3, 45494 Brastad). Pikku marketista olisi saanut myös tarvittaessa kiipeilykamoihin täydennystä hämmästyttävän hyvällä valikoimalla.

Topossa vinkataan kivasti, jos reitille tarvitsee esim. erityisen isoa kamaa, muutoin tavanomainen trädiräkki riitti mainiosti. Pulttiankkureita ei monessakaan kohtaa ollut, mutta laskeutumiseen yleisesti käytetyt puut oli usein varustettu naruilla ja mailloneilla. Yhdellä 60m köydellä pärjäsi, mutta laskeutumispaikkoja piti hakea korkeammilla kallioilla matalammasta kohtaa tai mennä alas kahdessa osassa.