Syysloman kiipeilyt Ranskassa

Saint Léger kiipeily

Haluan olla ihminen, joka sanoo ennemmin kyllä kuin ei. Niinpä kun belgialaisten kiipeilykaverien chatissa kysyttiin, kiinnostaako jotakuta lähteä lokakuun lopussa Saint Légeriin, sanoin kyllä.

Sen jälkeen googlasin paikan ja tajusin, että siellähän ei sitten ole mitään helppoa kiivettävää, vaan greidit huitelevat lähinnä seiskasta ylöspäin.

Noh. Otin sitten kuitenkin pari syyslomapäivää töistä ja posotin junalla Ranskaan juuri ennen kuin Keski-Euroopan koronarajoitukset kiristyivät taas. Ajattelin, että jos ei muuta, niin paistattelen auringossa, oltiinhan sentään Belgiaan syyssateita merkittävästi etelämmässä.

Avignonista TGV-juna-asemalta oli vajaa pari tuntia autolla pelipaikoille. Saint Légeriin on olemassa paikallinen ranskankielinen topokirja, mutta nyt kaikkien paikkojen ollessa kiinni, en saanut sitä ostettua. Rockfaxin vanhassa Haute Provence -topossa on muutama sektori täältä, mutta ei läheskään kaikkea. Muita kiipeilypaikkoja lähistöllä on muun muassa Céüse ja Orpierre, jos aikaa on enemmän ja kaipaa vaihtelua.

Saint Léger kiipeily

Saint Léger

Ensimmäinen päivä meni kallioon tutustuessa ja leppoisasti sektorilla Andalouse yläköysitellessä. Pensees Afghanes (6b+) oli tosi makea ja mieleenpainuva reitti. Punainen kivi oli terävää sormille, mutta yllätyin iloisesti, että näpit kestivät pienemmistäkin krimpeistä pitämistä. Kiven karkea pinta piti hyvin jalkojen alla.

Toisena päivänä jäätiin ihan lähestymispolun päässä olevalle sektorille Fronton de Mer, josta löytyi varmaan koko kallion helpoimmat reitit. A tout coeur (5+) ja Le début de la fin (6a) liidasin, veikeästi sivuttain kulkeva L’air de rien (6a+) meni yläköydessä. Oli hauskaa huomata, että täältäkin kalliolta löytyi tasoiselleni kiipeilijälle mahdollisia reittejä.

Majoituimme belgialaisen kaverin ranskalaisen tutun omistamassa talossa lähikylällä. Satoja vuosia vanha pieni kivitalo ei ole vakituisessa asuinkäytössä, vaan se on pelkästään kiipeilijöiden tukikohtana. Iltaisin kokattiin yhdessä, avattiin muutama belgiolut ja luettiin vanhoja Grimper-lehtiä (talolla oleva arkisto alkoi suunnilleen meikäläisen syntymävuodesta…). Niin ihana tunnelma!

Porukan ranskalaiset tuntuivat kiivenneen kaikki maailman reitit ja tuntevan kaikki mahdolliset tyypit. Ranskan taitoni on edelleen aivan alkeistasolla, mutta oli ilo huomata, että tajusin aika paljon jengin jutuista. Ensimmäistä kertaa ymmärsin jopa yhden vitsin! Toivottavasti tulevaisuudessa pystyisin paremmin osallistumaan keskusteluun myös ranskaksi.

Saint Léger kiipeily

Mollans-sur-Ouvèze

Kolmas päivä meni osaltani lähinnä maisemien katseluksi. Mentiin Mollans-sur-Ouvèze -nimiselle kalliolle (löytyy netistä myös nimellä Baume des Eyguiers). Ei kulkenut sitten yhtään, mutta paikka ylhäällä rinteessä oli valtavan kaunis, varsinkin kun aurinko laski vaaleanpunaisena laakson päähän.

Rimpulin yläköydessä reitit Ma femme m’affame (6a+, hieno ja teknisempi pätkä) sekä jonkun isoilla kahvoilla samalla sektorilla olleen rallin, jonka nimi meni ohi. Sain hyviä vinkkejä oman kiipeilyn kehittämiseen ja parempaan kehon käyttöön seinällä. Muuten lähinnä ihastelin, kun ranskalaiset uhmasivat painovoimaa aivan kreiseillä kattoreiteillä.

Sunnuntaina edessä oli pitkä ajomatka takaisin Belgiaan, mutta mentiin silti aamulla vielä kalliolle. Parin reitin jälkeen oli aika hypätä autoon. Sitä mukaa kun Belgia lähestyi, vesisade kiihtyi… Nyt onkin sitten taas aikaa lojua kotisohvalla reissun jälkeisessä omassa karanteenissa ja odotella Belgian toisen korona-aallon lockdownin loppumista.

Ruskaretki Alsaceen kiipeilemään

Alsace kiipeily

Viikonloppusoturien sarjassa tällä kertaa vuorossa Alsace. Itselleni alue Ranskan ja Saksan rajalla on tuttu vain ja ainoastaan työreissuista Strasbourgiin (ja siitäkin voi keskustella, onko paikka varsinaisesti tuttu, jos sieltä on nähnyt toimiston ja rautatieaseman lisäksi vain pari hotellia ja ravintolaa…).

Joka tapauksessa, perjantaina iskin kotitoimiston iltapäivällä kiinni ja hyppäsin kaverini kyytiin ja ajaa posotettiin Brysselistä Ranskaan. Minulle tuli yllätyksenä, että Vosges (suomeksi kai Vosgeesit) on ihan oikea vuoristo, useammassa paikkaa oltiin yli tuhannen metrin korkeudessa. Pienten järvien pinnasta heijastuivat ruskan oransseiksi värjäämät puut ja matalalla roikkuvat pilvet, tienposkessa näkyi bambeja. Ihan tolkuttoman nättiä seutua tähän aikaan vuodesta!

AlsaceAlsace retkeily vaellusAlsace kiipeily

Martinswand

Lauantaina lähdettiin tsekkaamaan Martinswand-niminen kiipeilypaikka. Lähestysmispolkua reunustivat kauniit puut ja pilvinen sää teki kaikesta sumuisen kaunista. Belgialaisen kaverini lisäksi kiipeilyseuraksi saapui ranskalainen kiipeilijä, joka asui alueella. Kunnon kielikylpy ranskaksi samalla…

Martinswand oli tosi hieno kiipeilypaikka! Alueen yläosassa on pari sektoria yhden köydenmitan reittejä, alemmalta sektorilta löytyy myös maksimissaan kolmen köydenmitan multipitch-reittejä. Lämmiteltiin yläosassa lyhyillä reiteillä. Hienoa graniittia ja hyviä halkeamia. Sää ei varsinaisesti ollut ideaali, tihkutti jotain veden ja jään välimuotoa ja sormet muuttuivat kylmästä kivestä hetkessä tunnottomiksi. Liidasin pari vitosta ja olin ihan tyytyväinen itseeni noissa olosuhteissa.

Alemmalla sektorilla kiivettiin klassikkoreitti La Mulhousiennen ensimmäistä köydenmittaa (3 kp:n reitti kokonaisuudessaan on 6a, 5b, 5c). Oli muuten yksi hienoimmista 6a:n pätkistä, mitä olen tällä kaudella käynyt nykimässä! Ihan mielettömän siistiä ja nautinnollista kiipeilyä. Pitää joskus palata tänne ja tikata koko reitti ylös asti. Samoin viereisen L’aerienne-reitin eka vitosen kp oli kivaa kiipeilyä, mutta sateen kiihtyessä päädyttiin pakittamaan.

AlsaceAlsace retkeily vaellusAlsace vaellus retkeily

Sunnuntaina heräiltiin leirintäalueelta Domaine de Longemeristä hyvien unien jälkeen. Leirintäalue oli tosi siisti ja kiva. Jännitin etukäteen, palelisiko teltassa aivan hirveästi, kun ennusteen mukaan lämpötilat putoaisivat yöllä lähes nollaan. Yhdistelmällä makuupussi, merinovillainen makuupussilakana ja merinovillainen kerrasto sekä Nalgene kuumavesipullona pärjäsi kuitenkin ihan mukavasti.

Aamupäivästä ajettiin Lac Blancin rantaan, se tuntui olevan paikallisten suosittu sunnuntairetken kohde, sillä paikka oli täynnä autoja ja retkeilijöitä. Käytiin kokeilemassa lähestymistä Rocher Hans -kiipeilyalueen Voie normale -multipitchille, mutta märkä ja viileä keli, edessä olevan pitkän ajomatkan asettama aikaraja ja hankalat pakittamismahdollisuudet saivat empimään sen verran, että päivä jäi pelkäksi kävelyretkeksi. Keväällä ehdottomasti tänne uudelleen!

Treenitavoitteita talveksi

kiipeily treeni

Syksyn sateet ovat laittaneet ulkokiipeilykauden ainakin toistaiseksi pakettiin. Kiipeilykesä 2020 oli koronasta huolimatta tosi onnistunut. Paljon hyviä päiviä niin Belgiassa ja Luxemburgissa paikallisilla kallioilla kuin Alpeilla vuoristomaisemissa.

Nyt kun ulkokausi alkaa olla kasassa, olen yrittänyt keksiä tulevalle talvelle tavoitteita ja tekemistä. Innostuksena tälle kirjoitukselle toimi Vuorenvarma-Annin taannoinen postaus syksyn tavoitteista.

Kun työkiireet kiihtyvät, keli on kurja ja tuleva kevät tuntuu olevan tuhannen vuoden päässä, on minun keksittävä jotain motivaation ylläpitämiseksi. Muuten jumitun aivan liian helposti puoleksi vuodeksi sohvalle pizzan, colapullon ja netflixin kanssa.

Ostin lokakuun alussa kuukauden jäsenyyden boulderhallille Brysselissä. Köysikiipeilypaikat ovat kaupungissa vähän kehnoja ja pitkien kiipeilysessioiden tunkeminen kalenteriin on täysien työpäivien päälle välillä vaikeaa. Niinpä kokeilen nyt alkuun ainakin kuukauden, tulisiko boulderhallilla käynnistä hyvä rutiini talveksi. Viikonloppuisin yritän päästä paremmalle köysikiipeilyhallille esimerkiksi Gentiin pidempien treenien pariin liidiseinille.

Kokosin tähän kirjoitukseen kolme asiaa, joissa haluaisin talven aikana kiinnittää huomiota ja mieluusti myös kehittyä, jotta ensi kesänä ulkokallioilla sujuisi paremmin:

Dynaamisemmat moovit

Olen kiipeilijänä aika staattinen hiippailija. Osittain kai siksi, että pitkänä sitä yleensä yletyn otteisiin, toisaalta myös siksi, että putoamisen pelko estää vauhdikkaammat ja epävakaammat moovit. Syksyn ja talven aikana olisi kiva opetella varsinkin boulder-seinillä vähän isompia ja vauhdikkaampia mooveja, lennokkaampaa ja rohkeampaa tyyliä edetä seinällä.

Putoamisen pelko

Olen valittanut huonosta liidipäästäni jo pitkään. Ulkona varsinkin on turhauttavaa, kun eteneminen tyssää siihen, että pelottaa, ei niinkään siihen, että voimat tai tekniikka ei riittäisi.

Youtube-kanavalla Hard is easy oli tosi hyvä video aiheesta. Kokeilin näitä harjoituksia viime viikonloppuna ja jo yksi kerta teki päälle tosi hyvää. Sisähallissa on helppoa harjoitella putoamista turvallisesti, joten tätä treeniä täytyy toistaa talven aikana rutkasti.

Otelautaharjoittelu

Kevään lockdownin alkaessa tilasin Luomus hangboardsilta otelaudan ja ripustin sen kotiini. Jonkun aikaa jaksoin roikkua siinä, mutta sitten tuli kesä ja otelauta jäi koristeeksi. Nyt olisi hyvä hetki ottaa tämä taas osaksi kotitreenejä ja vahvistaa sormia. Ei-niin-salainen tavoitteeni on, että joskus vielä saisin tehtyä edes yhden leuanvedon.

Bonus: Jääkiipeily

Vaikka matkustamisen tilanne onkin edelleen epävarma, olen optimistina bookannut kaksikin jääkiipeilyreissua talveksi. Jos säät ja pandemiatilanne sallivat, olisi mahtavaa päästä Alpeille roikkumaan hakkujen kanssa jääputouksiin. Fingers crossed, että onnistuu!

Helppoja reittisuosituksia Chamonix’hin

Chamonix

Sain Instagramissa useampia kyselyjä tämän kesän Chamonix-reissun aikana kiivetyistä reiteistä ja ajattelin jakaa vastaukseni myös täällä blogin puolella täydennettynä myös parin vuoden takaisen retken reittisuosituksilla.

Tällaisten listojen jakaminen vähän hirvittää, sillä jotenkin tuntuu, että reittivinkkejä jakaakseen pitäisi olla joku kovempikin kalliohirmu. Mutta Chamonix’ssa onneksi riittää helpompiakin reittejä suunnilleen yhden ihmiselämän tarpeisiin. Tässä siis muutama rata, joista vakaasti vitosta suorittava sunnuntaikiipeilijä pääsee hymyillen ylös (ja jos ei hymyilytä, niin french free eli kamoista vetämällä sitten vähintään sujuu).

Kaikki nämä reitit ovat pelkkää kalliokiipeilyä ilman mitään jäätikköhommia, osa ihan helmiä ja osa vähän vähemmän ihmeellisiä. Kaikki ovat helposti löydettäviä laiskan lähestyjän reittejä maksimissaan 6a-tasolta, eli helppoa ja kivaa kiivettävää.

Chamonix Cacao Girls

Brevent

Breventin hissiyhteys tekee näistä reiteistä helposti saavutettavia ja siksi myös todella suosittuja. Samalta seinältä löytyy kovempiakin gredejä ja Breventin yläosan yhden köydenmitan reitit ovat nekin ihan nastaaa puuhastelua, jos syystä tai toisesta pidemmälle reitille ei tule mentyä. Mikä parasta, useampi reitti toppaa suoraan hissiaseman kioskin ja kylmän kaljan/cocacolan luokse.

Frison Roche, 5 kp, 6a, 200 m, Brevent

Breventin klassikkoreitti. Rynnättiin aamun ensimmäiseen hissiin, mutta silti meitä ennen oli ainakin viisi köysistöä jonossa reitin juurella, eli kannattaa varautua ruuhkaan. Tiimi kerrallaan porukka lähti kiipeämään, me pidettiin toista tuntia torikokousta vuoroaan odottavien kiipeilijöiden kesken ennen kuin päästiin reitille. Kiipeily oli mukavaa ja varsinkin yläosan halkeamat ihan huikeita. Todella maineensa veroinen reitti!

Crakoukass, 8 kp, 6a, 215m, Brevent

Verrattuna tyyliltään hyvin samantapaiseen Cocher-Cochoniin, Crakoukassin kiipeäminen oli tosi iloista ja mukavaa. Vaikka reitti katkeaakin välissä pikku laskeutumisen ja kahden kalliolta toiselle siirtymän ajaksi, se tuntui yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Rata on mielenkiintoinen yhdistelmä halkeamia ja otteita. Kiipeily rullasi hyvin ja varsinkin viimeinen köydenpituus oli mieleenpainuvan hieno.

Cocher-Cochon, 9 kp, 6a, 240m, Planpraz

Tämä on tosi huono reittisuositus, sillä Cocher Cochonin kiipeäminen pari vuotta sitten ei ollut itselleni mitenkään erityisen hieno kokemus. Syystä tai toisesta minulla oli todella huono kiipeilypäivä, helpotkin moovit tuntuivat vaivalloisilta ja olo oli tosi väsähtänyt. Kaveri onneksi liidasi yläosan kruksipitchin, olisi ehkä siinä epätoivon tilassa jäänyt minulta muuten menemättä.

Chamonix kiipeily

Index

Tämän kesän reissulla itselleni uusi aluevaltaus oli Flegeren gondolihissin jatkona olevan Index-tuolihissin lähistöllä oleva seutu. Reippaampi kiipeilijä ehtii yhdessä päivässä useammankin rallin aivan hissiaseman kyljestä.

Mani Puliti, 6 kp, 165m, 5b

Tuolihissillä matkustaminen kesällä tuntuu vähän hassulta, mutta Indexin hissiaseman vierestä löytyy kivoja reittejä minimaalisella lähestymisellä. Mani Puliti oli kevyttä köpöttelyä, viimeisellä köydenpituudella reitin kruunasi yksi oikein hauska kohta. Toisin kuin topokirja väitti, pulttaus oli ihan kunnossa koko reitillä.

Brunat-Perroux, 7 kp, 180 m, 5c

Kiva ralli, huomattavasti Mani pulitia enemmän jo ihan kiipeilyä muistuttavaa menoa. Ison hyllyn jälkeen reitin jatkon löytäminen tuotti pieniä haasteita, melkein vedettiin koko köydenmitta reitistä vasemmalta ohitse parin camun turvin kun ei bongattu pultteja, hupsista. Indexin töppyrältä (kuvassa yllä) laskeutumiset alas olivat vähän ruuhkaisia, mutta ankkureita alaspäin oli useampia.

Muut reitit

Cacao girls 12 kp, 6a+, 360 m, Châtelard

Lähdettiin englantilaisen mimmin kanssa kiipeämään pitkää, 360 metristä, reittiä. Lähestyminen oli hauska: jätettiin auto parkkiin Ranskan puolelle ja sitten käveltiin rajan yli Sveitsiin kiipeämään. Myös junalla pääsee ihan viereen. Reitti löytyi helposti noin vartin kävelyn jälkeen ja se oli merkitty selkeästi kyltillä. Ensimmäiset 8 pitchiä olivat silkkaa iloittelua ja riemua ja edettiin aika reipasta tahtia vuorovedoin ylöspäin. Ennen viimeistä neljään pitchiä pidettiin pitkä evästauko isolla hyllyllä. Tästä välistä pääsee kävellen pois, eli jos aika tai kunto loppuu, voi reitin yläosan skipata.

Vasta parin Nixin retken jälkeen kiivettävää on vielä valtavasti jäljellä. Toivottavasti tulevilla Alppireissuilla pääsisi jo vähän isompienkin reittien kimppuun, topokirjasta on jo useampi sivu silmäilty hiirenkorville.

Kesän viimeisiä päiviä Berdorfissa

Berdorf kiipeily Lionel terry

Eipä mennyt kuin pari viikkoa viime kerrasta, kun kurvattiin taas auton nokka kohti Luxemburgia kiipeilyretken merkeissä. Vaikka Keski-Euroopassa intiaanikesä on tuonut hellelukemiin yltävän lämmön takaisin, on ilmassa silti syksyn tuntua. Jokaisena kauniina päivänä tuntuu, että täytyisi tehdä kaikkea mahdollista ihan täysillä, kun mikä tahansa saattaa olla kesän viimeinen päivä ennen sateita.

Alun perin tarkoitukseni oli lähteä viikonlopuksi Saksassa asuvan ystäväni kanssa Frakenjuraan kiipeilemään, mutta valitettavasti koronarajoitukset ovat edelleen sellaiset, että edes kaikkiin naapurimaihin ei ole Brysselistä ole asiaa ilman koronatestiä. Toivottavasti sinne pääsisi keväällä viimeistään!

Berdorfissa kiipeily toista kertaa lyhyen ajan sisällä oli tosi kivaa. Tuore tuntuma hiekkakiveltä teki uusien reittien kokeilusta henkisesti helpompaa ja kovemmassa kunnossa oleva kaveri vei köysiä tiukemmillekin reiteille.

Klassikkoreitti Lionel Terray (6a, kuvassa) on isoja kahvoja isolla jyrkällä, paikoin kunnolla hänkkäävällä seinällä. Tosi hienoa kiipeilyä, myös yläköydessä! Kun koko kevään ja kesän olen kiivennyt vain ulkona, ei hänkkivoimani ole todellakaan parhaimmillaan tällä hetkellä. Ehkä sitten taas talvella sisähallissa saisi voimia kerättyä ja habaa kasvatettua…

Olen kiivennyt tänä kesänä enemmän kuin aikoihin ja kiipeilykunto on omaan tasooni nähden ihan kivasti kohdallaan. Samalla huomaan, että paineita saada kovempia greidejä tikattua alkaa kertyä. Ennen kaikkea siksi, että suurimmat ongelmani kiipeilyssä liittyvät liidipäähän ja putoamisen pelkoon, eivät niinkään fyysiseen kykenemiseen.

Näistä syistä olen tosi iloinen joka kerta, kun edes kokeilen liidata kutosia, vaikka en onnistuisikaan toppiin asti. Berdorfista löytyi hyvä mun kiipeilytyyliin sopiva 6a+:n reitti, josta ajattelin ottaa pienenlaisen projektin. Ensimmäiset yritykset eivät olleet kovin ihmeellisiä, mutta erityisen iloinen olen siitä, että uskalsin ottaa muutamat pienet pannutkin. Putoamisen pelkoa täytyy talven aikana työstää sisäseinillä, toivon, että treenaamalla se helpottaisi.