Jäätikkökurssi Jostedalenissa

JostedalKesäreissun viimeinen viikko kului Adventure partnersin järjestämällä jäätikkökurssilla Norjan Jostedalissa. Kursseja järjestetään sekä aivan aloittelijoille että jatkotasolle. Ilmoittauduin jatkokurssille, koska tavoitteenani oli oppia itsenäiseen vuorilla liikkumiseen tähtääviä taitoja, joihin jatkokurssilla pystyttiin syvällisemmin perehtymään.

Samalle kurssille sattui myös Sopivasti hukassa -blogia kirjoittava Suvi, jonka poimin matkalta Oslosta kyytiin. Ajettiin Oslosta Jostedaliin ja parkeerattiin mukavaan leirintään jäätiköltä laskevan joen varteen.
JostedalKurssi alkoi seuraavana aamuna, ensimmäisenä päivänä rymyttiin lumella. Harjoiteltiin self-arrestia, köysistössä liikkumista ja lumiankkureiden tekemistä. Lumiankkureiden tekeminen oli hyvää harjoitusta, lumi kun on itselleni selvästi vieraampi elementti ja välineet siinä varmistamiseen uusia tuttavuuksia. Siirtymä kalliokiipeilystä kylmiin olosuhteisiin tuntui alkuun työläältä, lähestymisnousu rankalta, vuoristokengät painavilta ja koko homma vähän hakemiselta.
JostedalToisena päivänä mentiin kauniille Nigardsbreenin jäätikölle ja liikuttiin juoksevilla varmistuksilla köysistönä jäätiköllä. Kulki paremmin, ryhmän jäsenten kanssa kommunikaatio parani ja tunnelma oli tosi hyvä. Jokainen johti vuorollaan porukkaa pitkin jäätikköä harjoitellen reitin hakua ja varmistamista, koko ajan yhdessä keskustellen ja koko porukan kannustaessa toisiaan. Jääkiipeilykokemus auttoi, kun piti pujotella pitkin jäätikön poimuja ja muotoja, raudat ja ruuvit upposivat pehmeää, huokoiseen jäätikköjäähän hyvin.
JostedalJostedalVuoristossa ja jäätiköillä liikkuessa kun voi tulla vastaan kaikenlaisia yllätyksiä, joihin pitäisi pystyä reagoimaan. Railopelastuksen oppiminen oli yksi asia, jota olin kurssilta erityisesti odottanut. Sen äärelle päästiin kolmantena päivänä.

Lähestyminen Tuftebreenin jäätikölle vuoristokengillä oli aika kova puserrus, kun nousumetrejä jyrkällä polulla kertyi reippaasti. Hiki virtasi. Kun pääsimme jäätikölle, etsimme sopivan kolon. Jokainen laskettiin sinne vuorotellen, ja kaverit rakensivat taljan, jolla sitten ”pudonnut” nostettiin. Taljan rakentamiseen useampi toisto toi  jonkunlaisen käsityksen, siitä, miten homma toimii, mutta kertaus tulee varmasti tarpeen vielä monta kertaa, jotta tosipaikan tullen kaikki sujuisi kunnolla.JostedalJostedal

Neljäntenä päivänä tehtiin retki, jonka tarkoituksena oli harjoitella kurssin aikana opittuja taitoja. Me lähdimme Nigardsbreenin jäätikköä ylöspäin ja pääsimme lopulta puikkelehtimaan polveilevaan ja haastavampaankin jäätikköön. Erityisen mieleenpainuva oppi oli paluureitin huomioiminen, sillä epätasaisella jäätiköllä takaisin lähtöpisteeseen suunnistaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Lopuksi kerrattiin vielä kerran railopelastusta, tällä kertaa talja syntyi jo aika sukkelaan.

Viimeisenä kurssiaamuna pidettiin leirintäalueen pihassa vielä kertausta erilaisten taljojen rakentamisesta, köyttä pitkin nousemisesta ja harjoiteltiin köysipaarien rakentamista. Kotimatkalle lähdettiin yhtä matkaa ja lopun purkukeskustelu koko viikosta pidettiin lähikylässä hampurilaisten äärellä.

Kurssiviikko oli fyysisesti kohtuullisen rankka, mutta päiväohjelma vaihteli sopivasti ja koko ajan oppi paljon uutta. Jostedal oli paikkana tosi kiva: laaksossa vuorten keskellä jäätiköiden ympäröimänä tuli hyvällä tapaa sellainen olo, että on kaukana arjesta ja sivistyksestä. Eniten sain itse tältä kurssilta irti uusien asioiden lisäksi ihan vain kasvaneena itseluottamuksena omiin taitoihin. Lisäksi kouluttaja Kari Heimonen oli selvästi osaava ammattilainen ja kurssiporukan yhteishenki hyvä, oli ilo liikkua päiviä yhdessä.

Keskikesän kiipeilyjä Bohuslänissä

Bohuslän

Huh, kaksi viikkoa kiipeilyä Bohuslänissä humahti ohi kuin siivillä. Ja on meinaan kiivetty! Juhannuksesta alkaneeseen parin viikon pätkään mahtui vain yksi puhdas lepopäivä, kaikkina muina päivinä tuli käytyä kalliolla.

Hieno reissu, olen oppinut paljon! Kiivennyt mukavuusalueella, ja sopivasti sen ulkopuolella. Trädikiipeilyn suhteen olen ajatellut, että hyvät kokemukset ovat tärkeämpi kuin greidien tuijottelu, ja vähä vähältä keho ja pää kestävät paremmin. Kalliopaini graniittihalkeamissa alkaa ehkä vähitellen tehota, kun ihan joka reitillä ei enää iske epätoivo. Kovempien kiipeilijöiden seurassa sitä pääsi myös hyvin haastamaan itseään!

BohuslänBohuslänKun ensimmäinen kerta Bohuslänissä meni paikkoihin tutustumiseen, nyt oli jo vähän käsitystä siitä, mitä mistäkin kallioilta löytyy. Varsinkin, kun toisen kiipeilyviikon porukassa oli todella kokeneita Bohusin kävijöitä, olivat sävelet aika selvät. Tällä kertaa kiivettiin Nordens arkissa, Galgebergetissä, Välserödissä, Hallindenissa, Svanebergetissä, Högbergetissä, Stalessa ja Lyse Kyrkassa.

Kiipeilyllisesti reissun parhaita hetkiä olivat ensimmäinen 6- liidini (reitti Berguven Nordens arkissa) heti reissun alkuun. Iloa tuotti myös Prismasterin (6-) kakkostelu Hallindenin isolla seinällä, siinä graniittimeressä seikkailu aiheuttaa aina sydämensykähdyksiä.  Kolmas erityisen mieleenpainuva reitti on Bergkristis Polska Svanebergetissä, kuusi miinusta tämäkin upeasti kaareutuva kruisailu. Tämän haluan ehdottomasti joskus liidata, vielä tällä kertaa ei riittänyt rohkeus.

Eniten nautin siitä, että ensi kertaa varten on iso kasa reittejä, jotka ovat jääneet sopivasti hampaankoloon. Odottamaan vielä vähän parempaa kuntoa, parempaa liidipäätä, parempaa hetkeä. Aika luottavainen olo siitä, että ne hetket kyllä vielä tulevaisuudessa tulevat.
BohuslänBohuslänBohuslänBohuslänissä parasta on, että kaikki on jotenkin inhimillisessä mittakaavassa. Kalliot ovat isompia, kuin Suomessa, mutta silti jotenkin hahmotettavissa. Etäisyydet paikkojen välillä ovat pieniä. Tällä kertaa juuri missään kallioilla ei ollut varsinaisesti ruuhkaa. Kelit olivat hyvät, ensin hirveää hellettä ja sitten tuulisempaa keliä.

Asuttiin ensimmäinen viikko kaverin järjestämässä airbnb-mökissä, toisen viikon vietin tuttavien pihassa pakussa. Pehmeä lasku autossa asumiseen, kun ei tarvinnut painua suoraan tienposkeen. Vaikka aamukahvit keittelin autossa, pääsin silti tarvittaessa suihkuun (ja wifin ääreen!) sisätiloihin.

Kun kiipeilyn keskeltä kaipasi ihmisten ilmoille, ainakin Lysekillissä sai iltapäivän kulumaan kaupoilla, satamassa ja pienessä vanhassa kaupungissa käppäillen. Rannassa Aperolin ääressä istuessa olo oli kuin Rivieralla konsanaan.
BohuslänBohuslän

Erityisen nastaa oli tutustua uuteen porukkaan ja päästä kiipeämään innostavassa ja kannustavassa seurassa. Iso kiitos reissuseurasta asianosaisille!

Kiipeilyreissu käyntiin Bohuslänissä

BohuslänTäällä sitä taas ollaan, painimassa ruotsalaisen peruskallion kanssa Bohuslänissä! Kesän kiipeilyreissun ensimmäinen etappi on Länsi-Ruotsin trädimekka, jossa komeat kalliot halkovat idyllistä maalaismaisemaa. Täällä on tarkoitus viettää viikko tai kaksi ennen siirtymistä Norjan puolelle.
BohuslänBohuslänPaku on nyt ekaa kertaa pidemmällä reissulla, se kulki Suomenlahden yli kiltisti Silja Linen autokannella. Itse laivalla meno oli juhannuksesta johtuen melko vahvasti M/S Romanticin tunnelmissa, mutta onneksi hytissä sai rauhassa lukea kirjaa ja hyvät yöunet. Automatka Ruotsin poikki puolestaan sujui sukkelasti, kun nappasin kesätöihin Tukholmaan karanneen kaverini kyytiin ja karautettiin yhdessä kohti Göteborgia. Ensimmäinen yö pakussa nukkuen sujui metsätien laidassa Vänern-järven tuntumassa rauhallisesti.
Bohuslän
Kävin Bohuslänissä ensimmäisen kerran vuosi sitten, silloin kokosin paketillisen ensikertalaisen vinkkejä alueelle. Tälläkin kertaa tavoitteet reissulle ovat suunnilleen samat, kerätä hyviä kiipeilymetrejä kivoissa maisemissa. Kelit näyttävät lähiviikoiksi lupaavalta, joten eiköhän tästä hyvä retki tule!

Jääkiipeilyä Italian Alpeilla Cognessa

CognePaineltiin helmikuun lopussa ystäväni kanssa kevätretkelle Alpeille. Cogne on pieni kylä Aostan laakson takana Italian Alpeilla, melko lähellä Ranskan rajaa. Jääputoukset valuvat vuorilta alas laakson molemmin puolin, ylempänä vuorilla kiiltää jäätikköä.

Meidät Cogneen veti jääkiipeily, Cogne on jääkiipeilykohteena yksi Alppien parhaista. Rymisteltiin reissulla pitkiä päiviä vuorilla upeissa maisemissa aivan Gran Paradison kansallispuiston laidalla. Kun kiipeilypäivien päätteeksi alkuillasta laskeuduttiin alas laaksoon, napattiin Aperol Spritzit toisessa kylän kahdesta baarista. Majatalossa laakson pohjalla oli rento ja kotoisa tunnelma, yöt nukuin sikeästi vuorten keskellä hiljaisuudessa.
Cogne

Varusteet ja topot

Kiipeilyyn meillä oli mukana tavanomainen jääkiipeilysetti, mutta vain vähän enemmän kaikkea, kuin mitä pikkuputouksilla Suomessa. Köysinä meillä oli 70 m tuplaköydet ja mukana ainakin 16 jääruuvia, koska pidemmillä reiteillä enemmän on enemmän. Reiteillä oli hyväkuntoiset pulttiankkurit, jotka olivat selkeästi näkyvillä. Muutamilla paikoilla teimme jääankkurit, kun reiteillä oli ruuhkaista ja varsinaiset ankkuripaikat varattuna.

Cognesta saa kaikkea mahdollista vaatetta ja muuta varustetta lisää, urheilukauppoja oli useampia. Me katsoimme topot lähinnä netistä, mutta paperisenakin niitä saa kylän kirjakaupoista.

Cogne

Kiipeily, reitit

Koska aloitin jääkiipeilyn vasta vuosi sitten talvella, oli jääkiipeilyreissuun lähteminen vähän jännittävää. Cognessa pääsi kuitenkin puuhailemaan hyvissä tunnelmissa ja sain hyviä metrejä jäällä. Kaverini kokeneempana liidasi ja pääsin seuraamaan perästä.

Helmikuun loppupuolella kelit olivat sinällään ihanat, reilut kymmenen astetta lämmintä, auringossa enemmänkin. Jääkiipeilyn suhteen keli tosi oli ollut tänä keväänä vähän liiankin hyvä, sillä iso osa etelän suuntaan olevista putouksista oli sen verran sulaneita, ettei niille ollut asiaa kiipeämään. Pääsimme kuitenkin muutamalle pidemmälle reitille, kuten pitkälle, koko päivän reitille Sentiero del Trol ja Patri, jonka yläosa oli sen verran hapero, että jätettiin se väliin.

CogneLa Barme

Matkat ja majoitus

Lensimme suorilla Finnairin lennoilla Milanoon ja vuokrasimme sieltä auton. Ajomatka Milanosta Aostaan oli varsin tylsä, mutta sujui nopeasti. Seuraavalla kerralla voisi olla hauskempaa tulla Geneven kautta, niin matkalla olisi paremmat maisemat.

Majoituimme Valnontenyn laaksossa La Barmessa. La Barme on ystävällisen perheen pitämä majatalo, joka muistuttaa enemmän vuoristomajaa kuin hotellia. Otimme puolihoidon ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tukevalla aamiasella pärjäsi pitkälle iltapäivään, vuorille otettiin eväitä mukaan ja illalla nautimme italialaisesta kotiruuasta ja paikallisesta viinistä. Majatalolta pääsi kätevästi suoraan kävellen Valnonteyn laakson putouksiin, viereiseen Lillazin laaksoon autolla hurautti hetkessä.

Cogne

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut! Kevät on ollut töissä aivan kamalaa haipakkaa ja maisemanvaihdos teki todella hyvää. Viikko yksinkertaista, mutta fyysisesti raskasta vuoristoelämää latasi akkuja ja irrotti arjesta todella toivotulla tavalla. Erityisen paljon ilahduin siitä, että kunto kesti monta päivää vuorilla putkeen ja missään vaiheessa ei tuntunut ihan liian pahalta. Iloinen olen myös siitä, että osattiin arvioida jääputouksilta sellaiset reitit, että kiipeily oli kivaa ja turvallisen tuntuista. Ja varsinkin reissuseura mainiota!

Katso myös muita kirjoituksia kiipeilykohteista:

 

Tulevan vuoden vuorireissut

Chamonix 2018Ja näin alkaa täyttyä matkakalenteri tälle vuodelle! Vielä vuodenvaihteessa suunnitelmat olivat melko levällään, nyt alkaa reissupaletti hahmottua ja päivämäärät asettua kalenteriin. Kiipeilyreissujen lisäksi luvassa lienee muitakin seikkailuja niin Suomessa kuin maailmallakin, mutta alkuun tässä tulevan vuoden ylämäkiin keskittyvät matkasuunnitelmat.

Jääkiipeilyä Italian Alpeilla

Hiihtolomien aikaan helmikuun loppulle ostaa pätkäytettiin kaverin kanssa lennot Milanoon ja lähdetään katsomaan, millaista jääkiipeilyä Italian Alpeilta Cognen seudulta löytyy. En ole ennen ollut jääkiipeilyreissulla, joten vähän jännittää. Ihanaa kuitenkin päästä vuorille rymyämään ja Italian puolella pizza ja vinkkukin lienevät kohdallaan after climb!

Jäätikkökurssi Norjan Jostedalenissa

Vuorenvarma Suunnitelma -blogia pitävä Anni kirjoitti taannoin jäätikkökurssista Norjassa. Hänen innostamanaan varasin vastaavan reissun Adventure Partnersin kautta heinäkuuksi Jostedaleniin. Heinäkuun alkupuolella olevaa kurssia ennen kiinnostaisivat myös kalliokiipeilyt Etelä-Norjassa tai Ruotsin puolella.

Olen toikkaroinut vuorilla tähän mennessä lähinnä itseäni taitavampien ja kokeneempien kavereiden peesissä. Nyt on aika skarpata ja hankkia turvallisuutta lisääviä taitoja roppakaupalla lisää itsellekin, koskaan kun ei voi tietää, milloin iskee yllättävä tilanne.

Kapua-vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorilla

Tätä jo tuuletinkin, olen mukana Kapua 2019 Etiopia -tiimissä. Ensi marraskuussa matkustetaan Etiopiaan, jossa ensin tutustutaan kehitysyhteistyökohteisiin ja sitten mennään Simien-vuorten kansallispuistoon vaellukselle, jossa tavoitteena on huiputtaa maan korkein vuori, Ras Dashen, 4550 metriä. Keräykseni on lähtenyt hienosti käyntiin, suurkiitos siitä. Lahjoittamalla pienenkin summan juuri sinä voit olla mukana auttamassa!