Jääkiipeilyä Italian Alpeilla Cognessa

CognePaineltiin helmikuun lopussa ystäväni kanssa kevätretkelle Alpeille. Cogne on pieni kylä Aostan laakson takana Italian Alpeilla, melko lähellä Ranskan rajaa. Jääputoukset valuvat vuorilta alas laakson molemmin puolin, ylempänä vuorilla kiiltää jäätikköä.

Meidät Cogneen veti jääkiipeily, Cogne on jääkiipeilykohteena yksi Alppien parhaista. Rymisteltiin reissulla pitkiä päiviä vuorilla upeissa maisemissa aivan Gran Paradison kansallispuiston laidalla. Kun kiipeilypäivien päätteeksi alkuillasta laskeuduttiin alas laaksoon, napattiin Aperol Spritzit toisessa kylän kahdesta baarista. Majatalossa laakson pohjalla oli rento ja kotoisa tunnelma, yöt nukuin sikeästi vuorten keskellä hiljaisuudessa.
Cogne

Varusteet ja topot

Kiipeilyyn meillä oli mukana tavanomainen jääkiipeilysetti, mutta vain vähän enemmän kaikkea, kuin mitä pikkuputouksilla Suomessa. Köysinä meillä oli 70 m tuplaköydet ja mukana ainakin 16 jääruuvia, koska pidemmillä reiteillä enemmän on enemmän. Reiteillä oli hyväkuntoiset pulttiankkurit, jotka olivat selkeästi näkyvillä. Muutamilla paikoilla teimme jääankkurit, kun reiteillä oli ruuhkaista ja varsinaiset ankkuripaikat varattuna.

Cognesta saa kaikkea mahdollista vaatetta ja muuta varustetta lisää, urheilukauppoja oli useampia. Me katsoimme topot lähinnä netistä, mutta paperisenakin niitä saa kylän kirjakaupoista.

Cogne

Kiipeily, reitit

Koska aloitin jääkiipeilyn vasta vuosi sitten talvella, oli jääkiipeilyreissuun lähteminen vähän jännittävää. Cognessa pääsi kuitenkin puuhailemaan hyvissä tunnelmissa ja sain hyviä metrejä jäällä. Kaverini kokeneempana liidasi ja pääsin seuraamaan perästä.

Helmikuun loppupuolella kelit olivat sinällään ihanat, reilut kymmenen astetta lämmintä, auringossa enemmänkin. Jääkiipeilyn suhteen keli tosi oli ollut tänä keväänä vähän liiankin hyvä, sillä iso osa etelän suuntaan olevista putouksista oli sen verran sulaneita, ettei niille ollut asiaa kiipeämään. Pääsimme kuitenkin muutamalle pidemmälle reitille, kuten pitkälle, koko päivän reitille Sentiero del Trol ja Patri, jonka yläosa oli sen verran hapero, että jätettiin se väliin.

CogneLa Barme

Matkat ja majoitus

Lensimme suorilla Finnairin lennoilla Milanoon ja vuokrasimme sieltä auton. Ajomatka Milanosta Aostaan oli varsin tylsä, mutta sujui nopeasti. Seuraavalla kerralla voisi olla hauskempaa tulla Geneven kautta, niin matkalla olisi paremmat maisemat.

Majoituimme Valnontenyn laaksossa La Barmessa. La Barme on ystävällisen perheen pitämä majatalo, joka muistuttaa enemmän vuoristomajaa kuin hotellia. Otimme puolihoidon ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tukevalla aamiasella pärjäsi pitkälle iltapäivään, vuorille otettiin eväitä mukaan ja illalla nautimme italialaisesta kotiruuasta ja paikallisesta viinistä. Majatalolta pääsi kätevästi suoraan kävellen Valnonteyn laakson putouksiin, viereiseen Lillazin laaksoon autolla hurautti hetkessä.

Cogne

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut! Kevät on ollut töissä aivan kamalaa haipakkaa ja maisemanvaihdos teki todella hyvää. Viikko yksinkertaista, mutta fyysisesti raskasta vuoristoelämää latasi akkuja ja irrotti arjesta todella toivotulla tavalla. Erityisen paljon ilahduin siitä, että kunto kesti monta päivää vuorilla putkeen ja missään vaiheessa ei tuntunut ihan liian pahalta. Iloinen olen myös siitä, että osattiin arvioida jääputouksilta sellaiset reitit, että kiipeily oli kivaa ja turvallisen tuntuista. Ja varsinkin reissuseura mainiota!

Katso myös muita kirjoituksia kiipeilykohteista:

 

Tulevan vuoden vuorireissut

Chamonix 2018Ja näin alkaa täyttyä matkakalenteri tälle vuodelle! Vielä vuodenvaihteessa suunnitelmat olivat melko levällään, nyt alkaa reissupaletti hahmottua ja päivämäärät asettua kalenteriin. Kiipeilyreissujen lisäksi luvassa lienee muitakin seikkailuja niin Suomessa kuin maailmallakin, mutta alkuun tässä tulevan vuoden ylämäkiin keskittyvät matkasuunnitelmat.

Jääkiipeilyä Italian Alpeilla

Hiihtolomien aikaan helmikuun loppulle ostaa pätkäytettiin kaverin kanssa lennot Milanoon ja lähdetään katsomaan, millaista jääkiipeilyä Italian Alpeilta Cognen seudulta löytyy. En ole ennen ollut jääkiipeilyreissulla, joten vähän jännittää. Ihanaa kuitenkin päästä vuorille rymyämään ja Italian puolella pizza ja vinkkukin lienevät kohdallaan after climb!

Jäätikkökurssi Norjan Jostedalenissa

Vuorenvarma Suunnitelma -blogia pitävä Anni kirjoitti taannoin jäätikkökurssista Norjassa. Hänen innostamanaan varasin vastaavan reissun Adventure Partnersin kautta heinäkuuksi Jostedaleniin. Heinäkuun alkupuolella olevaa kurssia ennen kiinnostaisivat myös kalliokiipeilyt Etelä-Norjassa tai Ruotsin puolella.

Olen toikkaroinut vuorilla tähän mennessä lähinnä itseäni taitavampien ja kokeneempien kavereiden peesissä. Nyt on aika skarpata ja hankkia turvallisuutta lisääviä taitoja roppakaupalla lisää itsellekin, koskaan kun ei voi tietää, milloin iskee yllättävä tilanne.

Kapua-vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorilla

Tätä jo tuuletinkin, olen mukana Kapua 2019 Etiopia -tiimissä. Ensi marraskuussa matkustetaan Etiopiaan, jossa ensin tutustutaan kehitysyhteistyökohteisiin ja sitten mennään Simien-vuorten kansallispuistoon vaellukselle, jossa tavoitteena on huiputtaa maan korkein vuori, Ras Dashen, 4550 metriä. Keräykseni on lähtenyt hienosti käyntiin, suurkiitos siitä. Lahjoittamalla pienenkin summan juuri sinä voit olla mukana auttamassa!

Ruskaretki Narvikiin

Narvik EidetindSyyskuun lopussa on aika lailla tuurista kiinni, mitä tulee vastaan, kun lähtee Pohjois-Norjaan. Mentiin viikonloppuna katsomaan, matkaseura maata pitkin pakulla ja minä lentäen perässä. Majailimme pitkän viikonlopun Narvikin seudulla, toiveena kiivetä ja muuten ulkoilla sen verran, mitä sää antaa myöten. Pohjoinen luonto on muutenkin karun kaunista, nyt ruska-aikaan joka paikassa oli mielestäni ihan erityisen nättiä. Ja joka päivä satoi vettä, tietysti.

Jos luontoa ja sotahistorian muistomerkkejä ei lasketa, ei Narvikissa ole juuri muuta nähtävää. Pahimpina sadepäivinä pyörittiin vähän kaupungilla, mutta norjalainen hintataso ei varsinaisesti houkuttele ostoksille.Narvik HaugfjelletEnsi kesäksi haaveilen pidemmästä Norjan-reissusta, sitä varten tällainen pikainen tiedustelumatka ajoi hyvin asiansa. Elämäni ensimmäinen kiipeilyreissu Lofooteille kesällä 2016 jätti poltteen palata samoille seuduille, sekä Lofooteille että Narvikin kulmille mantereen puolen kiipeilyreittejä ja huippuja valloittamaan. Verrattuna parin vuoden takaiseen mun kiipeilykunto on kohentunut kummasti ja polte pitkille reiteille on kova.

Tällä kertaa sää salli yhden kiipeilypäivän, puuhasteltiin lyhyitä ja leppoisia reittejä Haugfjelletin maisemissa. Hauska mesta, ei mitään ikimuistoisia reittejä. Muina päivinä käytiin vähän ”vaeltamassa”, eli lähinnä kiipeilypaikkojen lähestymisiä katsomassa mm. Eidetindin ja Stetindin juurella. Hienoja mäkiä!Narvik rantaNarvik sunset

Sinä iltana, kun ei satanut vettä, istuttiin nuotiolla vuononrannassa ja katseltiin auringonlaskua. Jos otetaan huomioimatta toppatakki ja villapipo, pystyi melkein palaamaan kesän seikkailujen viipyilevään tunnelmaan. Kesän mittariksi mulle on muodostunut kiipeilykauden kesto, ja tänä vuonna kausi on jatkunut pitkän tuntuisesti. En vieläkään malttaisi päästää irti, vaikka syyssateet puskevat päälle. Onneksi talvellakin voi harrastaa kaikenlaista…Narvik Scandic HotelPakussa majailun vastapainoksi olin varannut myös hotellin, Scandic Narvik ajoi asiansa mainiosti ja huoneen hintaan kuuluva aamiainen oli suorastaan erittäin hyvä. Pakussa majailu sujui useamman päivän yllättävän vähällä kitkalla, mutta kieltämättä hotellin lämmin suihku ja valkeat lakanat tulivat juuri oikealla hetkellä hermojeni suhteen. Vielä on matkaa täydelliseen dirtbag-kiipeilyhipin pakulyfeen.

Nyt vaan täysillä takaisin työmoodiin ja viikonlopun muuttohommiin valmistautumiseen! Seuraavat blogijutut kirjoitan toivottavasti jo uudesta kodista.

Ensimmäinen alppireitti – Arête des Cosmiques

Chamonix 2018Chamonix’n kiipeilyreissun loppupuolella pääsin kiipeämään elämäni ensimmäisen varsinaisen kunnollisen pidemmän alppireitin, Arête des Cosmiquesin. Joistakin kiipeilypäivistä tietää samantien, että jokaisen hetken tulee muistamaan vielä vuosienkin päästä ja että niihin tulee vielä monesti palaamaan. Olen varma siitä, että tämä reitti ja tämä kiipeilypäivä oli yksi käännekohta, yksi sellainen kokemus, joka vie minun kiipeilyharrastustani ison askeleen eteenpäin.

Olen käynyt Aiguille du Midin näköalapaikalla monia kertoja. Katsellut maisemaa, Cosmiquesin harjannetta. Nähnyt kiipeilijöiden hyppäävän reitin päätteeksi terassin kaiteen yli turistien sekaan. Katsellut toisella puoella hissiasemaa olevaa alpinisteille varattuna jäistä kulkureittiä, jota pitkin pääsee hissiaseman suojista alas jäätikölle.
Arête des CosmiquesKun oli aika laittaa jääraudat jalkaan ja lähteä itse hissiaseman kaiteen yli, vatsanpohjassa kutkutti. Keli oli täydellinen ja tunnelma hyvä. Lähdettiin kolmen hengen köysistönä liikkeelle, kävelin ensimmäisenä. Hissiasemalta jäätikölle vievällä ilmavalla harjanteella pelotti. Älä katso alas, älä katso alas, hoin mantraa päässäni ja otin yhden harkitun askeleen kerrallaan. Kun pääsimme harjanteen jälkeen tasaisemmalle kohdalle, uskalsin jo hengittää.

Jäätikköä pitkin kulki selkeä reitti, jota taapersimme kohti Cosmiquesin majaa. Kiipeilijöitä riitti niin seinillä kuin vastaantulevana liikenteenä polullakin. Tunnin kävelyn jälkeen olimme reitin alapuolella, otimme jääraudat pois ja lähdimme kiipeämään harjannetta pitkin, meikä pääsi tykittelemään porukan kärjessä liidaajana.

Arête des Cosmiques ei ole varsinaista kalliokiipeilyä, vaan lähinnä kivikossa ylämäkeen kömpimistä. Vuoristokengillä kalliolla liikkuminen vaati vähän totuttelua, mutta luottamus kenkiin löytyi nopeasti. Reitin löytäminen ja reitillä pysyminen vaativat paikoin vähän pohdintaa, monin paikoin vaihtoehtoja samaan suuntaan päätymiseen oli useampia. Muuten mentiin koko reitti juoksevilla varmistuksilla, mutta kruksi-släbi kiivettiin kunnolla varmistaen ja yhdessä kohdassa laskeuduttiin muutama metri. Aikaa kallio-osuuteen meni neljä tuntia, yksi porukka ohitettiin ja yhdessä kohtaa päästettiin nopeampi tiimi edelle.

Voitonriemu oli päällimmäinen tunne, kun kapusin lopulta tikkaat Midin aseman terassille. Olin osannut ja olin pärjännyt, ja aika hienosti olinkin. Heititettiin kiipeilykaverien kanssa yläfemmat, päivä oli ollut todella huikea. Ensimmäiseksi alppikiipeilyksi Cosmiquesin harjanne oli hyvä valinta, josta jäi polte isommille ja vaikeammille reiteille.

Postikortteja Chamonix’sta

UntitledUntitledUntitledTerveiset Alpeilta! Olen nyt neljättä päivää Chamonix’ssa Ranskassa, aivan Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. Olen päässyt kiipeämään ja muutenkin vuorille haahuilemaan, täällä on ihanaa!

Chamonix on Mont Blancin juurella sijaitseva kylä, jonka on monenlaisten aktiviteettien ja urheilulajien mekka. Maisemat ovat ihanat, kun joka suuntaan nousee vuoria ja aurinko heijastaa lumisiin huippuihin. Kylän läpi kohisee joki, jonka vesi on vuoripurojen viilentämää. Kylältä löytyy suunnilleen kaikkien ulkoilmaan sopivia vaatteita ja varusteita tekevien merkkien liikkeet, sekä varsin kelvollisia, tosin vähän tyyriitä rafloja illoiksi, kun ei jaksa kokata kämpillä.

Minut Chamonixiin veti kiipeily, eivätkä ensimmäiset pari päivää ole tuottaneet sen suhteen pettymystä. Pikkusiskoni, joka ei kiipeä lainkaan, lähti myös mukaan reissun alkupätkälle, ja hänen kanssaan ollaan kierretty myös turistijuttuja, vähän vaellettu ja istuskeltu kuppiloissa kylällä, niin viinillä kuin fondue-padan ääressä.

Olen joka hetki tyytyväisempi päätökseeni olla täällä kerralla pidempi pätkä reissussa. Vietän Alpeilla ruhtinaalliselta tuntuvat kolme viikkoa. Aika vähältä tuntuu sekin, kiivettävä ja nähtävä ei meinaan yhteen ihmiselämään taida seudulta loppua.