Tulevan vuoden vuorireissut

Chamonix 2018Ja näin alkaa täyttyä matkakalenteri tälle vuodelle! Vielä vuodenvaihteessa suunnitelmat olivat melko levällään, nyt alkaa reissupaletti hahmottua ja päivämäärät asettua kalenteriin. Kiipeilyreissujen lisäksi luvassa lienee muitakin seikkailuja niin Suomessa kuin maailmallakin, mutta alkuun tässä tulevan vuoden ylämäkiin keskittyvät matkasuunnitelmat.

Jääkiipeilyä Italian Alpeilla

Hiihtolomien aikaan helmikuun loppulle ostaa pätkäytettiin kaverin kanssa lennot Milanoon ja lähdetään katsomaan, millaista jääkiipeilyä Italian Alpeilta Cognen seudulta löytyy. En ole ennen ollut jääkiipeilyreissulla, joten vähän jännittää. Ihanaa kuitenkin päästä vuorille rymyämään ja Italian puolella pizza ja vinkkukin lienevät kohdallaan after climb!

Jäätikkökurssi Norjan Jostedalenissa

Vuorenvarma Suunnitelma -blogia pitävä Anni kirjoitti taannoin jäätikkökurssista Norjassa. Hänen innostamanaan varasin vastaavan reissun Adventure Partnersin kautta heinäkuuksi Jostedaleniin. Heinäkuun alkupuolella olevaa kurssia ennen kiinnostaisivat myös kalliokiipeilyt Etelä-Norjassa tai Ruotsin puolella.

Olen toikkaroinut vuorilla tähän mennessä lähinnä itseäni taitavampien ja kokeneempien kavereiden peesissä. Nyt on aika skarpata ja hankkia turvallisuutta lisääviä taitoja roppakaupalla lisää itsellekin, koskaan kun ei voi tietää, milloin iskee yllättävä tilanne.

Kapua-vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorilla

Tätä jo tuuletinkin, olen mukana Kapua 2019 Etiopia -tiimissä. Ensi marraskuussa matkustetaan Etiopiaan, jossa ensin tutustutaan kehitysyhteistyökohteisiin ja sitten mennään Simien-vuorten kansallispuistoon vaellukselle, jossa tavoitteena on huiputtaa maan korkein vuori, Ras Dashen, 4550 metriä. Keräykseni on lähtenyt hienosti käyntiin, suurkiitos siitä. Lahjoittamalla pienenkin summan juuri sinä voit olla mukana auttamassa!

Ruskaretki Narvikiin

Narvik EidetindSyyskuun lopussa on aika lailla tuurista kiinni, mitä tulee vastaan, kun lähtee Pohjois-Norjaan. Mentiin viikonloppuna katsomaan, matkaseura maata pitkin pakulla ja minä lentäen perässä. Majailimme pitkän viikonlopun Narvikin seudulla, toiveena kiivetä ja muuten ulkoilla sen verran, mitä sää antaa myöten. Pohjoinen luonto on muutenkin karun kaunista, nyt ruska-aikaan joka paikassa oli mielestäni ihan erityisen nättiä. Ja joka päivä satoi vettä, tietysti.

Jos luontoa ja sotahistorian muistomerkkejä ei lasketa, ei Narvikissa ole juuri muuta nähtävää. Pahimpina sadepäivinä pyörittiin vähän kaupungilla, mutta norjalainen hintataso ei varsinaisesti houkuttele ostoksille.Narvik HaugfjelletEnsi kesäksi haaveilen pidemmästä Norjan-reissusta, sitä varten tällainen pikainen tiedustelumatka ajoi hyvin asiansa. Elämäni ensimmäinen kiipeilyreissu Lofooteille kesällä 2016 jätti poltteen palata samoille seuduille, sekä Lofooteille että Narvikin kulmille mantereen puolen kiipeilyreittejä ja huippuja valloittamaan. Verrattuna parin vuoden takaiseen mun kiipeilykunto on kohentunut kummasti ja polte pitkille reiteille on kova.

Tällä kertaa sää salli yhden kiipeilypäivän, puuhasteltiin lyhyitä ja leppoisia reittejä Haugfjelletin maisemissa. Hauska mesta, ei mitään ikimuistoisia reittejä. Muina päivinä käytiin vähän ”vaeltamassa”, eli lähinnä kiipeilypaikkojen lähestymisiä katsomassa mm. Eidetindin ja Stetindin juurella. Hienoja mäkiä!Narvik rantaNarvik sunset

Sinä iltana, kun ei satanut vettä, istuttiin nuotiolla vuononrannassa ja katseltiin auringonlaskua. Jos otetaan huomioimatta toppatakki ja villapipo, pystyi melkein palaamaan kesän seikkailujen viipyilevään tunnelmaan. Kesän mittariksi mulle on muodostunut kiipeilykauden kesto, ja tänä vuonna kausi on jatkunut pitkän tuntuisesti. En vieläkään malttaisi päästää irti, vaikka syyssateet puskevat päälle. Onneksi talvellakin voi harrastaa kaikenlaista…Narvik Scandic HotelPakussa majailun vastapainoksi olin varannut myös hotellin, Scandic Narvik ajoi asiansa mainiosti ja huoneen hintaan kuuluva aamiainen oli suorastaan erittäin hyvä. Pakussa majailu sujui useamman päivän yllättävän vähällä kitkalla, mutta kieltämättä hotellin lämmin suihku ja valkeat lakanat tulivat juuri oikealla hetkellä hermojeni suhteen. Vielä on matkaa täydelliseen dirtbag-kiipeilyhipin pakulyfeen.

Nyt vaan täysillä takaisin työmoodiin ja viikonlopun muuttohommiin valmistautumiseen! Seuraavat blogijutut kirjoitan toivottavasti jo uudesta kodista.

Ensimmäinen alppireitti – Arête des Cosmiques

Chamonix 2018Chamonix’n kiipeilyreissun loppupuolella pääsin kiipeämään elämäni ensimmäisen varsinaisen kunnollisen pidemmän alppireitin, Arête des Cosmiquesin. Joistakin kiipeilypäivistä tietää samantien, että jokaisen hetken tulee muistamaan vielä vuosienkin päästä ja että niihin tulee vielä monesti palaamaan. Olen varma siitä, että tämä reitti ja tämä kiipeilypäivä oli yksi käännekohta, yksi sellainen kokemus, joka vie minun kiipeilyharrastustani ison askeleen eteenpäin.

Olen käynyt Aiguille du Midin näköalapaikalla monia kertoja. Katsellut maisemaa, Cosmiquesin harjannetta. Nähnyt kiipeilijöiden hyppäävän reitin päätteeksi terassin kaiteen yli turistien sekaan. Katsellut toisella puoella hissiasemaa olevaa alpinisteille varattuna jäistä kulkureittiä, jota pitkin pääsee hissiaseman suojista alas jäätikölle.
Arête des CosmiquesKun oli aika laittaa jääraudat jalkaan ja lähteä itse hissiaseman kaiteen yli, vatsanpohjassa kutkutti. Keli oli täydellinen ja tunnelma hyvä. Lähdettiin kolmen hengen köysistönä liikkeelle, kävelin ensimmäisenä. Hissiasemalta jäätikölle vievällä ilmavalla harjanteella pelotti. Älä katso alas, älä katso alas, hoin mantraa päässäni ja otin yhden harkitun askeleen kerrallaan. Kun pääsimme harjanteen jälkeen tasaisemmalle kohdalle, uskalsin jo hengittää.

Jäätikköä pitkin kulki selkeä reitti, jota taapersimme kohti Cosmiquesin majaa. Kiipeilijöitä riitti niin seinillä kuin vastaantulevana liikenteenä polullakin. Tunnin kävelyn jälkeen olimme reitin alapuolella, otimme jääraudat pois ja lähdimme kiipeämään harjannetta pitkin, meikä pääsi tykittelemään porukan kärjessä liidaajana.

Arête des Cosmiques ei ole varsinaista kalliokiipeilyä, vaan lähinnä kivikossa ylämäkeen kömpimistä. Vuoristokengillä kalliolla liikkuminen vaati vähän totuttelua, mutta luottamus kenkiin löytyi nopeasti. Reitin löytäminen ja reitillä pysyminen vaativat paikoin vähän pohdintaa, monin paikoin vaihtoehtoja samaan suuntaan päätymiseen oli useampia. Muuten mentiin koko reitti juoksevilla varmistuksilla, mutta kruksi-släbi kiivettiin kunnolla varmistaen ja yhdessä kohdassa laskeuduttiin muutama metri. Aikaa kallio-osuuteen meni neljä tuntia, yksi porukka ohitettiin ja yhdessä kohtaa päästettiin nopeampi tiimi edelle.

Voitonriemu oli päällimmäinen tunne, kun kapusin lopulta tikkaat Midin aseman terassille. Olin osannut ja olin pärjännyt, ja aika hienosti olinkin. Heititettiin kiipeilykaverien kanssa yläfemmat, päivä oli ollut todella huikea. Ensimmäiseksi alppikiipeilyksi Cosmiquesin harjanne oli hyvä valinta, josta jäi polte isommille ja vaikeammille reiteille.

Postikortteja Chamonix’sta

UntitledUntitledUntitledTerveiset Alpeilta! Olen nyt neljättä päivää Chamonix’ssa Ranskassa, aivan Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. Olen päässyt kiipeämään ja muutenkin vuorille haahuilemaan, täällä on ihanaa!

Chamonix on Mont Blancin juurella sijaitseva kylä, jonka on monenlaisten aktiviteettien ja urheilulajien mekka. Maisemat ovat ihanat, kun joka suuntaan nousee vuoria ja aurinko heijastaa lumisiin huippuihin. Kylän läpi kohisee joki, jonka vesi on vuoripurojen viilentämää. Kylältä löytyy suunnilleen kaikkien ulkoilmaan sopivia vaatteita ja varusteita tekevien merkkien liikkeet, sekä varsin kelvollisia, tosin vähän tyyriitä rafloja illoiksi, kun ei jaksa kokata kämpillä.

Minut Chamonixiin veti kiipeily, eivätkä ensimmäiset pari päivää ole tuottaneet sen suhteen pettymystä. Pikkusiskoni, joka ei kiipeä lainkaan, lähti myös mukaan reissun alkupätkälle, ja hänen kanssaan ollaan kierretty myös turistijuttuja, vähän vaellettu ja istuskeltu kuppiloissa kylällä, niin viinillä kuin fondue-padan ääressä.

Olen joka hetki tyytyväisempi päätökseeni olla täällä kerralla pidempi pätkä reissussa. Vietän Alpeilla ruhtinaalliselta tuntuvat kolme viikkoa. Aika vähältä tuntuu sekin, kiivettävä ja nähtävä ei meinaan yhteen ihmiselämään taida seudulta loppua.

Kesäkuun kuulumisia

Täytän tänään vuosia, kaksikymmentäviisi.

Helteinen toukokuu vaihtui kesäkuuksi ihan huomaamatta. Kaikki vapaat hetket ovat menneet kiipeillessä, kivillä ja kallioilla. Välillä myös kaljalla Kalliossa ja tietysti toimistolla töiden äärellä.

Kävin Tampereella ystävän polttareissa, siellä kaikki oli ennallaan. Tuttuja kasvoja tuli kaupungilla vastaan kuin en olisi koskaan pois muuttanutkaan. Festivaalikauden avaus Sidewaysissä, kukkaseppeleitä ja kavereita. Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin hokee Paperi T.
IMG_7156
Takana on hyviä kiipeilypäiviä. Bohuslänin reissun lisäksi on tullut kierrettyä kotimaan kallioita. Viitapohja, Kustavi, Olhava, Solvalla, Rollarit, Nalkkila, Havukallio, Jaanankallio… Olen rohkeampi ja vahvempi kuin viime kesänä, varsinkin trädikiipeily tuntuu paljon paremmalta kuin aiemmin. Silti välillä turhauttaa, kun omat rajat tulevat vastaan paljon aiemmin kuin haluaisin.

Ehkä se on ollut lähestyvän syntymäpäivän syytä, mutta olen miettinyt paljon sitä, mitä haluan elämässäni seuraavaksi tehdä. Tavallaan mikään ei ole pielessä, mutta silti ilmassa on odotusta. Muutoksille olisi momentumia, mutta toisaalta askeleiden ottaminen oikein mihinkään suuntaan jännittää. Onneksi reissusuunnitelmat kesäksi ovat huimat. Yleensä matkalta löytyy parhaiten ideoita siitä, minne suunnata seuraavaksi, muutenkin kuin karttapallolla.