Brysselin talvi

Bryssel talvellaNiin, talvi kai se edelleen näin helmikuussa on, vaikka Belgiassa on valoisaa, linnut laulavat ja aurinko paistaa kuin keväisinä päivinä. Vaikka Suomea etelämmässä täällä ollaankin, ovat lämpötilat silti olleet poikkeuksellisia.

Olo on kevyempi kuin aikoihin. Raskaan viime vuoden jälkeen on erityisen ilahduttavaa huomata, että uusi vuosi on alkanut todella hyvissä tunnelmissa. Selkeää, yksinkertaista ja kivaa, siinä kaikki, mitä vuodelta 2020 toivon. Tasaista ja vaikka vähän tylsääkin, kiitos.Bryssel kahvila

Brysselissä asumista on pian puoli vuotta takana. Kaupungilla voi jo kulkea ilman karttaa. Olen kirjoittanut blogiin expat-elämästä Belgiassa vähemmän kuin alkusyksystä tänne muuttaessani ajattelin. Matkoilta ja muista erityisistä hetkistä on enemmän kerrottavaa, sen sijaan arki on arkea missä tahansa. Toimiston käytäviä, harrastuksia, kavereita. En tiedä, kiinnostaako ketään tälläiset kuulumiset ilman sen kummempaa?

Kantapaikkoja on löytynyt ympäri kaupunkia, kuppiloita ja kulmia, joissa olo on kotoisa. Kansainvälistä kaupunkielämää parhaimmillaan, olen istunut kirjan kanssa kahviloissa viikonloppuisin, illallistanut ystävien kanssa, ottanut oluet, vielä toisetkin. Sellaista elämää, jota iso eurooppalainen metropoli tarjoaa.

Viime viikkoina erityisen kivaa on ollut se, että paljon ystäviä ja perhettä Suomesta on käynyt kylässä täällä. Vaikka Helsinkiin ei ole ollut ikävä, on ihanaa tavata tuttuja kasvoja ja kuulla, miten kotimaassa sujuu. Erityisen innoissani olin, kun sain lähetyksen Runebergin torttuja, noita kausileivonnaisten kuninkaita.

Bryssel talvi

Levollinen vuodenvaihteen pitkä loma ja lähestyvä kevät ovat tuonut uutta puhtia olemiseen. Syksyllä vietin paljon aikaa itsekseni, omia ajatuksia selvitellen. Nyt on sellainen olo, että alkaa olla avoimempi myös uudelle. Ensi töikseni ilmoittauduin ranskan kielikurssille, arjesta selviämisen helpottamisen lisäksi olen aidosti innoissani mahdollisuudesta oppia uutta kieltä siihen otollisessa ympäristössä.

Alkuvuoden flunssan jälkeen olen päässyt taas treenaamisen makuun, keho kaipaa vahvistusta kohti kesän kiipeilykautta ja liikunnasta saa paljon virtaa. Vastoin tapojani reipastuin jopa kuntosalille, ihmeiden aika ei siis ole ohi. Seuraava suurempi haaste on edessä jo parin viikon päästä Kilimanjarolla, en malta odottaa matkaan pääsemistä! Vielä on malarialääkkeet hankkimatta ja pari pientä varustehankintaa tekemättä…