Kesän kuulumisia

Kesän kuulumisia

Kirjoitin tammikuussa tavoitteistani alkuvuodelle, ja vaikka kesä onkin jo pitkällä, nyt voisi olla sopiva hetki katsoa, miten alkuvuoden suunnitelmien osalta on mennyt. Kyse ei oikeastaan ole mistään uudenvuodenlupauksista, vaan asioista, joihin haluan keskittyä ja joiden tekemisestä on tavalla tai toisella iloa.

Ensimmäinen tavoitteeni koski säännöllisempää treenirytmiä, ja tässä onnistuin hyvin koronasta ja muista syistä katkonaisesta keväästä huolimatta. Aivan kotini vieressä Brysselissä on personal training-studio Only4coaching, ja treenasin siellä koko kevään kerran-pari viikossa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja todella tajusi, että en halunnut näyttää erilaiselta (eli laihtua), vaan olla voimakkaampi, hommasta tuli tosi hauskaa. Tai ei aina hauskaa, mutta tulipahan tehtyä täysillä. Kroppa tuntuu vahvemmalta ja koska lähtökohtani salitreeniin oli nolla, teki hyvää oppia perusliikkeitä aivan alusta alkaen.

Toisekseen halusin roikkua vähemmän somessa ja selata päämäärättömästi Instagramia. Joo ja ei, olen lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja tilasin useampia paperilehtiä keskittyäkseni paremmin muuhunkin, kuin somemeuhkaan, mutta ruutuajasta olisi silti varaa nipistää reilusti.

Kolmas homma oli rahan säästäminen, ja tässä onkin ollut eniten tekemistä, varsinkin nyt kesän kuluessa reissuihin on valunut euroja enemmän, kuin oli tarkoitus. Mutta, kymppitonnin säästötavoitekin on jo puolivälissä, joten ehkä se siitä.

Kevään jälkeen tälle kesälle keksin myöskin kolme asiaa, joihin haluan erityisesti keskittyä:

Kiipeily Chamonix

Alppikesä

Vietän taas kesän Chamonix’ssa, joten haluan tietysti kiivetä niin maan pirusti. Mitään yksittäisiä huippuja tai muita isompia projekteja ei ole tulilla, vaan päätavoite on vaan kiivetä pitkiä hienoja reittejä ja pitää hauskaa. Ilmastonmuutoksen ja kesän helleaallon takia olosuhteet Alpeilla ovat todella haastavat ja ylempänä vuorilla monet reitit ovat vaarallisessa kunnossa. Surullista nähtävää, kun jäätiköt ovat paljaina ja sulavat silmissä. Voi olla, että omana elinaikanani Alppien lumihuipuista on vain rippeet jäljellä.

juoksemisen aloittaminen

Juoksemisen aloittaminen

Kaduttaa jo nyt, sillä inhoan juoksemista. Mutta, tavoitteeni olisi, että vielä tässä elämässä pystyisin lönköttelemään esimerkiksi kympin lenkin voimatta pahoin ja vihaamatta joka sekuntia. Paremmasta kunnosta olisi myös vuorilla iloa.

Tuntuu, että jokainen puolituttu on oman elämänsä ultramaratoonari, ja itse hikoilen tuskasta parin kilometrin jälkeen. Luulen, että juoksemiseen ei auta kuin juokseminen, yritän siis saada itseni vähän useammin lenkkipoluille.

Ranskan opiskelu

Olen tahkonnut ranskaa viime vuonna lukuisilla etäkursseilla, mutta nyt kevään ajan olen pitänyt taukoa. Heinäkuun hikoilin töiden kautta todella intensiivisellä kesäkurssilla, ja eihän se hauskaa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Kielitaitoni on jossain siinä rajamailla, että vielä kun osaisi vähän paremmin, pystyisi kommunikoimaan oikeasti eri tilanteissa. Ehkä tästä pitää syksyllä jatkaa…

Pikavisiitti Suomeen

mummola

Edellisestä kerrasta kun kirjauduin tänne blogisivulle onkin kulunut jo tovi. Mutta eipä siinä, onkin ollut vähän kaikenlaista. Koronasta toipumisen ja Kyproksen reissun jälkeen toukokuu kului työmatkoilla ja Alpeilla ja toimistolla painaessa, kesäkuu alkoi sekin tiukalla työrupeamalla ja pikaisella Suomen-reissulla.

Kävin edellisen kerran Suomessa liki vuosi sitten, ei ole ollut varsinaisesti asiaa. Helsinki-Vantaalla lentokenttä oli muuttunut tyystin, kotona hanavesi maistui uskomattoman hyvältä, söin pussikaupalla salmiakkia. Ajoin maalle isovanhempien luokse ja yritin olla hyödyksi; leikkasin nurmikkoa, pesin perunoita, kuunneltiin Järviradiota. Mietin, miten vanhat ihmiset pienenevät, kun lähtiessä halasin mummoa taas vähän alemmas.

Yes yes yes Helsinki Jokapoika paita

Helsingissä muistin, miten pieni kaupunki onkaan, kun törmäsin sattumalta moneen tuttuun ja yhteen eksään (en moikannut). Siltä osin kaupunki on muuttunut tai minä unohtanut, että en osannut enää ratikkalinjoja yhtään ja kiersin tahtomattani Senaatintorin toistuvasti turhaan. Metroasemalla joku kertoi sekoittaneensa piimää ja kossua.

Juhlin syntymäpäivääni lempibaarissa lempinaamojen keskellä. Viimeinen vuosi alle kolmekymppisenä.

Tuntui monesti siltä, että nyt jos palaisi Helsinkiin, elämä olisi aika tasan samanlaista, kuin kolme vuotta sitten kun muutin pois: samoja ihmisiä samoissa paikoissa, samoja annoksia samoissa ravintoloissa. Samaan aikaan lohdullinen ja vähän ahdistava ajatus..

Nikosia – Kyproksen jaettu pääkaupunki

Nikosia Kypros pääkaupunki

Pyrähdin pääsiäisen viettoon Kyprokselle. Välimeren saari ei muutoin olisi varmaan kovinkaan korkealla mahdollisten matkalkohteiden listalla, mutta äitini asuu ja työskentelee täällä. Myös pikkuisko lensi päivää myöhemmin Helsingistä mukaan, joten perhelomalla ollaan.

Kyproksen pääkaupunki Nikosia on jaettu kaupunki. Puolet siitä on Kyproksen kreikkalaisella puolella ja puolet pohjoisella Turkin vuodesta 1974 miehittämällä alueella, jonka itsenäisyyttä eivät muut maat kuin Turkki ole tunnustaneet. Kuten Nikosian kaupunkia, myös koko Kyproksen saarta halkoo buffer zone, rajavyöhyke, jota YK valvoo. Nikosian, kreikkalaiselta nimeltään Lefkosian, vanha kaupunki on 1500-luvulla rakennettujen muurien sisällä. Muurien ja porttien lisäksi kaupungissa on muutama kirkko ja museo.

Kun on kiertänyt suurkaupunkeja, tuntuu Nikosia aika pieneltä. Vanhassa kaupungissa on mukavaa kävellä, mutta muurien ulkopuolella kaupunki on kuuma, pölyinen ja lähinnä autoille suunniteltu eikä kovin viihtyisä liikkua jalan. Kun täällä kerran ollaan, niin otin asiakseni etsiä kaupungista kivoja paikkoja. Tässä muutama vinkki Nikosian vanhan kaupungin kreikkalaispuolelle.

Kypros Nikosia näköalapaikkaNikosia maisema

Maisemat kaupungin yli: Shakolas Tower

Kun pistäytyy kävelykatu Ledra Streetiltä sivukujalle, pääsee Nikosian vanhan kaupungin korkeimman rakennuksen Shakolas Towerin sisäänkäynnille. Hissillä nousetaan 11. kerrokseen, jossa on pieni museo. Museo esittelee Nikosian historiaa, mutta itseäni kiinnosti ennen kaikkea maisemat yli kaupungin. Erityisen hyvät näkymät ovat pohjoisen suuntaan vuorille. Tähyilimme tovin kirkkojen ja moskeijoiden torneja, kaupungin muureja ja toisaalta uusia, moderneja rakennuksia. Sisäänpääsy maksoi 2,5 euroa.

kahvila Nikosia Kypros

Tyylikäs hipsterikahvila: Swimming birds

Swimming Birds (5 Palia Elektriki street, Nicosia) on hyvällä tavalla tyypillinen hipsterikahvila Nikosian museon ja esillä olevien arkeologisten kaivausten vieressä. Jääkahvi oli todella hyvää, samoin tuorepuristettu appelsiinimehu. Raikas ilmastointi lämpimänä päivänä ja kivasti myös pöytiä ulkona. Cocktailit näyttivät todella hyviltä myös, voisin helposti kuvitella istuvani terassilla myös illemmalla.

Nikosiasta löytyy myös monia paikallisia kuppiloita ja ihania lähi-idän ravintoloita vesipiippuineen, suosittelen esimerkiksi persoonallisesti sisustettua Pieto-kahvila-baaria (osoite Ledras 207) ja libanonilaista Fanous-ravintolaa (osoite Solonos 7C).

MEKES kirjakauppa Nikosia KyprosMEKES kirjakauppa Nikosia Kypros

Enemmän kuin kirjakauppa: MERES

Lempipaikkojani melkeinpä missä tahansa kaupungissa ovat korkeiden paikkojen ja kahviloiden lisäksi kirjakaupat. MERES on enemmän kuin kirjakauppa, siellä on myös keittiotarvikkeita, taidetta, kasveja ja ties mitä. Tila on todella hieno, isot ikkunat, paljasta betoniseinää, hienoja valaisimia. Kirjavalikoima on osin kreikaksi, mutta hyllyistä löytyy myös kokoelma taide-, ruoka-, arkkitehtuuri- ja design-kirjoja, suuri osa niistä englanniksi.

MERES multispace
33 Pentadaktylou Street, Nicosia
www.meresmultispace.com

Sky Garden – puutarha Lontoon kattojen yllä

Sky Garden Lontoo

Vihdoinkin! Lontoon Sky Garden on ollut paikka. jossa käymistä olen suunnitellut vuosikaudet, mutta olen aina ollut lippujen kanssa liian myöhään liikkeellä. Nyt kevään viikonloppureissulla vihdoin onnisti, ja sain liput ajoissa varattua.

Sky Garden on siis sisäpuutarha, näköalaterassi ja ravintola Lontoon finanssikortteleissa, käveltiin paikalle Thamesin vartta Tower Bridgen suunnasta. Fenchurch Streetillä oleva hyvin erottuva pilvenpiirtäjä ja sen sisäänkäynti löytyivät helposti.

Puutarhaan 35. kerrokseen suhautetaan nopeasti hissillä. Rakastan korkeita paikkoja niin vuorilla kuin kaupungeissa. Maisemat terassilta kaupungin yli ovat aivan huimat. Lontoo jatkuu silmänkantamattomiin tavalla, jota ei katutasosta hahmota lainkaan. Erilaiset kaupungin maamerkit auttoivat hahmottavaan suuntaa ja mittakaavaa, kierrettiin ikkunalta toiselle ihmettelemässä.

Sky Garden LontoonLontoo maisemaLontoo näköalapaikka

Huikeista maisemista huolimatta Sky Garden oli melko turistinen paikka. Mutta toisaalta ennakkovarauksien ansioista se ei ollut mitenkään tuskainen tungos. Vietettiin ylhäällä reissukaverin kanssa ainakin tunti, kierreltiin ympäriinsä ja istuskeltiin rauhassa lukemassa kirjoja. Oli ihana tunnelma olla valossa kylpevien lasiseinien suojassa, kaiken yläpuolella.

Sisäänpääsy Sky Gardeniin on ilmainen, mutta liput pitää varata nettisivuilta ennakkoon. Varsinkin viikonloput ovat usein täynnä, joten liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin ennen reissua. Ylhäällä on sekä baaritiskejä että varsinainen ravintola, jos haluaa syödä tai juoda.

Sky Garden
20 Fenchurch Street
skygarden.london

Lontoo St Dunstan

Kun laskeuduttiin hissillä alas, pistäydyttiin vielä St. Dunstan in the Eastissa, jo aiemmilta reissuilta tutussa vanhan kirkon raunioilla olevassa puistossa. Kontrasti hiljaisten kivikaarien ja Sky Gardenin lasiseinien välillä oli aika suuri, mutta kivalla tavalla.

Lue myös muut kirjoitukset Lontoon puutarhoista ja puistoista:
Barbican Conservatory
St. Dunstan in the East

Hautes Fagnes – retkipäivä Belgiassa

Hautes Fagnes Belgia

Brysselissä tuntuu, että luonto on kaukana. Puistoja on toki, mutta sellaisia varsin trimmattuja ja siistejä. Sain kavereilta auton lainaan viikonlopuksi, ja raskaan työviikon päätteeksi keräsin kasaan porukan lauantaiksi retkelle. Aamulla herätyskellon soidessa kirosin jo oman ideani lähteä yhtään minnekään, houkutus kääntää kylkeä ja jäädä nukkumaan oli aika kova. Saatiin kuitenkin neljä kaverusta ja yksi koira kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Hautes Fagnesin luonnonpuistoa.

Belgian koillisosassa sen sijaan alkoi jo automatkalla näkyä peltojen välissä enemmän metsää ja tasamaan sijaan pieniä kukkuloita ja laaksoja. Hautes Fagnesiin voi lähteä useammasta kohdasta, me valitsimme alkupisteeksi Peak Beer -panimon (Rue de Botrange 123, Sourbrodt) ja panimoravintolan. Paikan nettisivuilla on lyhyet kuvaukset poluista, ja ravintolan eteisestä saa karttoja lainaksi, pysäköinti on ilmaista.

Lähdettiin reippaasti liikkeelle, tarkoitus oli kiertää 7km reitti. Alkumatkasta tuntui, että seurueen kaikki suomalaiset olivat jokseenkin tohkeissaan ollessaan ulkona, metsässä, havupuiden, sammalen ja muutenkin jotenkin Suomea muistuttavan tunnelman keskellä (jostain syystä retkeilyreitin varrelta löytyi myös hakkuuaukeita aivan liikaa, nekin valitettavan kotoisia…).

Hautes Fagnes BelgiaCascade du Bayehon

Polku oli melko hidaskulkuista, mutaista ja juurakkoista ja paikoin veden alla. Koira toikkaroi menemään, aurinko pilkahteli välillä oikein lämpimästi, reitti kulki kivasti. Pidettiin evästaukoa ja kaveri kaivoi repustaan kanelipullia, täydellistä. Kierroksen puolivälissä vastaan tuli vähän isompi vesiputous, cascade de Bayehon. 

Jossain vaiheessa vesiputouksen jälkeen eksyttiin reitiltä, ja 7 kilometrin kierroksesta tulikin reilu 10 km. Hupsista. Kartta oli hyvin suuripiirteinen, reittikuvaus ranskaksi ja opasteetkin vähän sinnepäin. Ei niin vakavaa, pienen rämpimisen jälkeen löydettiin itsemme metsätieltä, jota seuraamalla päästiin kurssiin kohti lähtöpistettä.

Hautes FagnesUntitled

Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jaloissa painaa, ja kaiken huipuksi taivaalta alkoi tippua hiutaleita. Lunta. Ei saatana, ei kai nyt sentään Belgiassa huhtikuun ollessa jo pitkällä kuulu enää sataa lunta?! Vaan niinpä vaan taivaalta tippuu isoja leijuvia hiutaleita, pyryttää suorastaan.

Onneksi lumikuuro meni nopeasti ohi ja päästiin kuin päästiinkin alkupisteen panimolle. Takkatulen ääressä otettiin oluet retken päätteeksi, ei huono.

Tuntui todella tarpeelliselta päästä irti arjesta ja luontoon, mutta ehkä lenkkareiden sijaan vaelluskengät olisivat olleet märässä maastossa paremmat ja kartanlukuun olisi voinut keskittyä vähän paremmin. Paluumatkalla posket tuntuivat punottavan sillä tavalla, kuin hyvän reippailupäivän jälkeen tuntuu.