Asfalttivolgaa etelään

Asfalttivolgaa eteläänOlen huomannut, että matkakirjat ovat hyvä tapa saada lukutunnelmasta kiinni silloin, kun kirjaan tarttuminen tuntuu tahmealta. Kohdekuvausten sijaan minua kiinnostaa matkakirjoissa itse matkanteon tunnelmat ja kirjoittajan matkalla kohtaamat ihmiset.

Toimittaja-valokuvaaja Emma Vepsä liftaisi Moskovasta Afganistaniin keskellä talvea ja kirjoitti siitä kirjan. Asfalttivolgaa etelään (Atena, 2018) on inspiroiva matkakirja, josta välittyy vahva luotto ihmisten hyvyyteen. Maat, ihmiset ja tienposket soljuvat sivujen myötä eteenpäin kevyesti.

Minulle Vepsä tuli tutuksi kun hän kirjoitti Maailman kuvalehteen erinomaisen tekstin naismatkailijoiden turhasta pelottelusta. Ei sinua raiskata tai tapeta, vaikka olisitkin nainen ja matkustaisit yksin, joten passi kouraan ja antaa mennä vaan.

Vepsän kirja sivuaa samaa teemaa: liftaaminen Afganistaniin ja sohvasurffaaminen matkan varrella kuulostaa varmaan monesta ensiajatuksella pelottavalta, mutta fiksusti tehtynä reissu sujuu mainiosti. Hyvää tarkoittava holhoaminen ja turha varovaisuus voi usein myös johtaa hienojen kokemusten ohimenoon.

Pidän kirjan älykkäästä ja yhteiskunnallisesta otteesta. Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta kulkevalla matkalla stan-valtioiden poliittista tilannetta ja historian vaiheita taustoitetaan kattavasti, mutta ei tylsästi. Kuvat tuovat eloa paikkoihin, joista en ole ennen kuullut enkä osaisi sijoittaa kartalle. Naisten asemaa kuvataan hyvin ja toisaalta Vepsän tekstistä paistaa mielestäni läpi vahva tiedostus hänen omista etuoikeuksistaan.

Luin kirjan alkukesällä ja se teki suuren vaikutuksen. Kun lentoliput suunnilleen minne tahansa saa klikattua sähköpostiin sekunneissa, on virkistävää miettiä myös muunlaisia tapoja tehdä matkaa.

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.