Naiset joita ajattelen öisin

Naiset, joita ajattelen öisin Mia Kankimäki

Ole aivan saamarin reipas. Näin opettavat esikuvalliset seikkailijanaiset.

Mia Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin on voimauttava lukukokemus. Nykypäivän reissuliisalta alkavat valittamisen aiheet ehtyä, kun vertaa tämän päivän matkasuunnittelua satoja vuosia sitten kartoittamattomille alueille ja vuosikausien seikkailuille lähteneisiin naisiin.

Tutkimusmatkojen ja taiteen historia on edelleen todella miehinen kertomus. Kankimäki marssittaa kirjassaan esiin rohkeat yönaiset, jotka ovat avanneet jälkipolville tietä maailmalle. Osa heistä on ollut jo elinaikanaan kiiteltyjä, osa paheksuttuja, osa pitkäksi aikaa unohdettuja.

Erityisen suuren vaikutuksen minuun tekee Karen Blixenin elämä Keniassa ja Nellie Bly, joka matkusti maailman ympäri mukanaan vain käsilaukullinen tavaraa. Minulle ennalta tutuimmasta päästä yönaisia on japanilainen taiteilija Yaoyoi Kusama, jonka pilkuilla ja kurpitsoilla peitetty taide ja erikoislaatuinen elämä ovat ihastuttaneet. Vahva suositus Kusaman elämäkerralle Infinity Net.

Kankimäen tyyli pallotella historian ja nykypäivän välillä on viehättävä. Kirjassa on tuttu tunnelma ja osuudet Japanista tuovat hyvällä tapaa mieleen Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Hänen omissa matkakokemuksissaan arvostan erityisesti sitä, että Kankimäki tuo avoimesti esiin sen, että kaikki ei aina ole unelmamatkoillakaan yhtä riemuvoittoa, vaan välillä reissaaminen väsyttää ja pelottaa ja vituttaa.

Yönaiset nostavat polttavan matkakuumeen ja antavat monia hyviä neuvoja naisille (tai kenelle tahansa) maailmalla.

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa

Leivonmäen kansallispuistoLeivonmäen kansallispuistoLeivonmäki National ParkVäsyttävien työviikkojen jälkeen on ihanaa päästä pois kaupungista. Tekee hyvää painua viikonlopuksi maalle Keski-Suomeen isovanhempien luokse, ulkona on jo säkkipimeää, kun pääsimme siskoni kanssa perille perjantai-iltana. Mummolasta on lyhyt matka Leivonmäelle kansallispuistoon, houkuttelen siskoni seuraavana aamuna mukaan retkelle.

Marraskuun harmaana lauantaina kansallispuistosta saa nauttia liki yksinään. Reitti kulkee suolla, valoisassa mäntymetsässä ja lampien rantoja ja pitkän pätkän pitkin kaunista harjua. Reitillä ei tule vastaan ketään, nuotiopaikoilla on muutamia ihmisiä. On hiljaista, aivan täydellisen hiljaista. Vaikka keli on harmaa, ei sentään sada vettä.

Muistellaan siskon kanssa peruskoulun maantiedontuntien opetusta harjujen syntymisestä ja muista jääkauden vaikutuksista maastoon. Menee vähän sinnepäin, mutta yllättävän hyvin saadaan pohdittua poikittaisharjujen ja pitkittäisharjujen eroja. Siirtolohkeita, suppia, mitä näitä jäämassojen myötä maahan on jäänytkään jäljiksi.

Kävelimme Mäyränkierroksen, hyvin merkityn 5,5 km pitkän rengasreitin, joka lähtee Selänpohjan parkkipaikalta. Lisäksi teimme parin kilometrin piston Joutsniemen harjua pitkin aivan harjun muodostaman niemen kärkeen. Kaunis polveileva harju jakaa Rutajärven kahteen altaaseen. Kokonaisuudessaan käveltävää tuli lähes 8 kilometriä, aikaa meni noin kaksi ja puoli tuntia. Seuraavalle retkelle pakataan paremmat eväät.

Lisätietoja Leivonmäen kansallispuistosta ja reiteistä osoitteessa luontoon.fi.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa