Skip to content

Kuukausi: heinäkuu 2018

Maabongausta Togossa

Lome TogoLome TogoLome Togo
Kun Beninistä kerran oli mahdollista matkustaa Togon puolelle, piti tilaisuus ehdottomasti käyttää. Pakko kyllä myöntää, että yksi iso syy Togossa käymiselle oli minulle uuden maan bongaaminen. Ohjatulla retkellä pääsi tutustumaan Togon pääkaupunki Lomeen hyvin pintapuolisesti, eikä maasta jäänyt erityisen kiinnostavaa kuvaa pikaisella pistäytymisellä.

Verrattuna Beniniin demokratian tila Togossa on heikompi. Presidentti Eyadéma hallitsi diktaattorin elkein lähes 40 vuotta, jonka jälkeen valtaan nousi perustuslain vastaisesti hänen poikansa. Togo on myös on köyhempi maa, kuin Benin. Katukuvassa se näkyi jotenkin levottomampana ja epäsiistimpänä yleisilmeenä, kuin Beninin puolella. Suuri satama on Lomessa tärkeä keskus, jonka kautta tavaraa kulkee maan pohjoisosiin ja sisämaahan jääviin naapurivaltioihin.

Lomessa vierailimme paikallisia veistoksia esittelevässä taidemuseossa. Sen lisäksi kävimme todella vastenmielisellä torilla, jossa turisteille kaupattiin vodun-uskonnon varjolla kuivattuja eläinten raatoja. Valikoimassa oli kaikkea mahdollista – apinoita, koiria, lintuja, kilpikonnia, lepakoita, vyötiäisiä, nahkoja, luita ja ties mitä. Paikkaa meille esitellyt mies väitti eläinten kuolleen ”luonnollisesti”, mutta sitä en kyllä usko alkuunkaan. Todella kuvottava paikka, ja toivon, että kukaan järkevä matkustaja ei rahoillaan tue tuollaista toimintaa.

Lounaspaikka Le Galion oli selkeästi länsimaisten suosiossa, siellä tuli vastaan yksi reissun huonoimmista kasvisruuista. Ennen lähtöä takaisin Beniniin kävimme vielä suurilla markkinoilla. Aggressiiviset myyjät kävivät hermoille, mutta näillä markkinoilla oli todella hyvät valikoimat kankaita ja koruja, joita porukastamme moni osteli tuliaisiksi.

Togosta ei jäänyt minulle mitenkään ikimuistoista matkaelämystä, mutta tulipahan käytyä. Hyvä muistaa, että paljon jäi varmasti myös näkemättä ja Togosta voi siis varmasti löytää toisenlaisiakin puolia.

Kommentoi

Ganvie – kaupunki veden päällä

GanvieGanvieUntitledUntitledAfrikan Venetsiaksi kutsuttu Ganvien kaupunki sijaitsee järven keskellä. Reilu vartin matka kalastajien kaupunkiin taittui puuveneellä. Perimätieto kertoo, että kaupunki perustettiin järvelle, kun kyläläisten viholliset eivät osanneet uida, jolloin veden keskellä oli turvassa. Kalastus on tärkeä elinkeino edelleen.

Kaupungissa on melko vähän varsinaista nähtävää, muutama myymälä ja kuppila. Kiinnostavinta nähtävää on paikallisten elämäntyyli. Talot ovat pääasiassa pylväiden päällä, jokaisella pienellä maaläntillä on rakennuksia ja eläimiä. Heti kaupungin laidalla työskentelevät kalastajat verkkoineen. Kaiken yhdistävät puuveneet. Ne muodostavat kelluvat markkinat, niillä kuljetetaan lapset kouluun ja kuljetaan muutenkin paikasta toiseen. Vesi on läsnä kaikkialla.

Ihmiset Ganviessa eivät selvästikään pitäneet turisteista. Erityisesti kameroita ja kuvaamista katsottiin todella pahasti, joten pidin kameran suosiolla laukussa. Oli hieman kiusallinen olo kierrellä veneellä toisten kotiportailla. Muutamat lapset vilkuttelivat ohikulkijoille, mutta suurin osa aikuisista vaikutti siltä, että matkailijat eivät olleet tervetulleita heidän kulmilleen.

Vaikuttavinta Ganviessa oli kameronilaistaustaisen valokuvaaja Angèle Etoundi Essamban näyttely Woman of Water. Näyttelyssä oli kuvattu Ganvien naisia arjessaan veden ympäröimänä. Naisten arki on usein näkymätöntä, vähemmän dokumentoitua. Vahva valinta nostaa juuri se kuvien keskiöön. Kuvat olivat todella upeita, osa niistä on nähtävillä Essamban kotisivuilla.

Kommentoi

Ouidah – historiallinen orjakaupunki

UntitledUntitledUntitledUntitledUntitled
Beninissä on muutamia varsinaisia nähtävyyksiä, ehkä tunnetuin niistä on historiallinen Ouidahin kaupunki. Se oli aikanaan yksi Länsi-Afrikan vilkkaimmista orjasatamista.

Ouidahissa on rinnakkain samalla alueella niin kirkko, moskeija kuin paikallinen vodun-uskonnon käärmetemppeli ja pyhä metsäkin. Portugalilaisten siirtomaa-ajan linnoitukseen on rakennettu museo, jossa kerrottiin orjakaupasta.

Kaupungista lähtee kohti merta tie, jota orjien kerrotaan kulkeneen. Reitin varrella on patsaita ja muistomerkkejä. Reitin päässä meren rannassa on Portti, josta ei ole paluuta, Gate of no return. Portin toinen puoli on symbolinen paluuportti heille, jotka ovat myöhemmin palaneet takaisin Beniniin juuriaan etsimään.

Historillis-uskonnollisten nähtävyyksien lisäksi kävimme katsomassa modernimpaa beniniläistä taidetta esittelevän Fondation Zinsoun museon, josta pidin todella paljon. Siellä suosikkini oli vuoteen 2059 katsova piirros, jonka mukaan 50 vuoden kuluttua Beninissä on naispresidentti. Sitä odotellessa!

Kommentoi

Perillä Beninissä!

UntitledIMG_7446IMG_7444UntitledEeppisen lentomatkan jälkeen pääsimme lopulta perille Beniniin tiistaina päivällä, noin vuorokausi suunnitellusta myöhässä. Ihme kyllä myös suurin osa matkatavaroista saapui mukanamme kaikesta lentosekoilusta huolimatta!

Hyppäsimme Villa Karon pikkubussiin Cotonoun lentokentällä ja ajoimme reilun tunnin matkan Grand-Popoon, ripulireissun tukikohtaan. Grand-Popo on noin yhdeksän tuhannen asukkaan kylä aivan Beninin ja Togon rajalla.

Matkalla näimme ensivilkaisun Beninistä. En etukäteen juuri ehtinyt tutustumaan kohteeseen, mutta maa vaikuttaa todella rauhalliselta ja leppoisalta. Maisema on sadekauden jäljiltä vehreä, liikenteessä suhaavat mopot, joiden päällä on mitä kummallisimpia virityksiä ihmisiä ja tavaraa. Grand-Popossa kylän raittia reunustavat kaupat ja kuppilat, joita tulee varmasti parin viikon aikana kierrettyä läpi.

Perillä Grand-Popossa 11 hengen ryhmä jaettiin kahtia, puolet majoittuivat Auberge-nimisessä hotellissa, puolet Awalessa. Itse majoitun tämän reissun meren rannalla sijaitsevassa Awalessa, joka on palmuineen suorastaan paratiisimainen paikka. Huoneena toimii pieni soma bungalow.

Ensimmäisenä iltana tutkimusmatkalaisille pidettiin pieni infotilaisuus Villa Karossa. Kaikki koekaniinit olivat sen verran väsyneitä, että info meni ainakin omalta osaltani yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Illallinen syötiin hotellilla, kun kukaan ei jaksanut ajatella mitään muuta. Kunnollisessa sängyssä nukahtaminen meren pauhuja kuunnellessa ei kestänyt kauaa.

2 Comments

Mutkia matkassa – kierros Afrikan lentokentillä

IMG_7380IMG_7387IMG_7386IMG_7402
Jos pitäisi valita joku hetki, jolloin tuntuu erityisen minulta, se on hetki kun lentokone nousee ilmaan. Kun sunnuntai-iltana lentokone lähti Helsingistä kohti Tukholmaa, oli ihana olo. Siinä sitä oltiin, vihdoinkin lomalla, irti kaikista velvollisuuksista, matkalla Afrikkaan, kohti seikkailuja.

Ripulirokotuksen tutkimusmatkalle Beniniin osallistuu tälle reissulle 11 ihmistä. Heistä suurimman osan kanssa juteltiin jo Helsinki-Vantaalla. Vaikuttaa sellaiselta porukalta, jonka kanssa parin viikon reissusta selviää oikein mukavasti. Sopivasti vieraita ihmisiä, joiden kanssa yhteinen matka hioo varmasti läheisiksi.

Tukholmassa vaihdoimme konetta, lentoreitin piti viedä Addis Abeban kautta Cotonouhun Beniniin. Addisissa oli kuitenkin sumea sää, kone ei pystynyt laskeutumaan suunnitellusti. Kävimme koukkaamassa Punaisen meren rannalla sijaitsevan Djiboutin lentokentällä välilaskulla tankkaamassa ennen uutta yritystä kohti Etiopiaa.

Pääsimme lopulta Addis Abebaan, mutta jatkolento Beniniin oli jo mennyt. Seuraava suora yhteys olisi lähtenyt vasta kahden päivän kuluttua, joten ei kun etsimään loputtoman jonon hänniltä tietä tiskille ja sieltä vaihtoehtoista reititystä. Saimme uudet lentoliput, ja päädyimme päiväksi Addis Abebaan hotelliin. Saimme päiväunet ja hyvää etiopialaista ruokaa sekä pienen kurkistuksen kaupunkiin.

Pikkubussi heitti meidät samana iltana takaisin lentokentälle ja lähdimme yötä vasten lentämään Kigaliin, Ruandaan. Täältä kirjoittelen nyt blogia hyvän wifin voimin, kello on kolme ja vietämme yön lentokentällä, aamulla on tarkoitus jatkaa matkaa.

Ensikosketukset Afrikassa reissaamiseen ovat tulleet siis pääosin lentokentillä istumisen ja jonottelun kautta. Toivottavasti huomenna pääsemme Beniniin ilman enää yhtään ylimääräistä mutkaa!

Kommentoi