Skip to content

Kuukausi: huhtikuu 2018

Lentäminen tuhoaa ilmastoa

kittila_airport01
Täytin alkuvuodesta useamman erilaisen hiilijalanjälkilaskurin. Tiesin, että viime vuosi oli lentojen määrässä paha, mutta yllätyin silti, kun lentojen määrä tuplasi koko vuoden muun elämisen hiilijalanjälkeni. Jos en olisi lentänyt, olisin saastuttanut puolet vähemmän. Tämä herätti pohtimaan omia valintojani.

Nyt myös blogimaailmassa on herätty lentämisen painavaan ympäristöjälkeen. Aamukahvilla-Henriikka kirjoitti erinomaisen keskustelunavauksen ja ilahduttavan monet bloggaajat ovat siitä jatkaneet. Kiipeilijöistä mm. Liisa on kirjoittanut jo aiemmin ansiokkaan pohdinnan Matkustamisen vaikeudesta. Suosittelen jokaiselle luettavaksi myös Long Playn juttua Halpalentojen aika on pian ohi. Tiesitkö, että lentopolttoaineista ei esimerkiksi makseta lainkaan veroa, eikä lentopäästöjä oteta huomioon päästövähennystavoitteissa?

Vaikka en lentäisi koskaan minnekään, minä etuoikeutettuna länsimaisena kermaperseenä kulutan muutenkin luonnonvaroja melko reippaasti. Teen tietysti arjessa mahdollisimman ekologisia valintoja –  asun tiiviisti kaupungissa, kuljen vain julkisilla, en syö lihaa, en ostele huvikseni ja niin edelleen -, mutta globaalilla tasolla päästöni ovat silti liian korkeat.

Minun ympäristövaikutuksistani lentäminen on suuri synkkä siivu, joka saa päästölaskurit vilkkumaan punaisella. Tähän mennessä itsekäs haluni nähdä ja kokea maailmaa on toistaiseksi ylittänyt tunnontuskat ja olen lennellyt surutta ympäriinsä. Nyt omatunto kuitenkin soimaa yhä kuuluvammin. Käytöksen täytyy siis muuttua ja lentämisen yksinkertaisesti vähentyä ja tulevat lentomatkat tehdä fiksummin.

Minä haluan, että paras ja ainut planeettamme on elinkelpoinen myös tulevaisuudessa, ja koen tärkeäksi vaikuttaa asiaan mahdollisimman paljon, muutenkin kuin arjen pienillä valinnoilla. Sekä työssäni että yksittäisenä aktiivisena kansalaisena kannatan lämpimästi yhteiskunnallisia toimia ympäristön suojelemiseksi, koska vaikka kuluttajat ja yritykset ottaisivatkin askelia oikeaan suuntaan, on politiikka usein tehokkain muutokseen pakottava keino.

Lentomatkailun suhteen huonon omatunnon päivittely ei riitä, vaan omaa käytöstä voi ja kannattaa myös muuttaa. Tässä muutama keino, joilla itse yritän jatkossa rajoittaa aiheuttamaani ympäristöhaittaa:

Lennän vähemmän

Lentäminen ei ole pakollista. Todella harvassa tilanteessa lentäminen on ainoa tapa päästä paikasta toiseen. Myös työmatkoista voi usein neuvotella ja monia asioita hoitaa etänä. Viime vuonna lentelin itse kuukausittain. Nyt mennään huhtikuussa, takana on vasta yksi lentomatka, ja seuraava on edessä aikaisintaan heinäkuussa. Matkahaaveet ovat siirtyneet lähemmäs: reissukohteina kiinnostavat nyt junamatka Pietariin ja kiipeilyreissut Ruotsiin tai Norjaan.

Jos kuitenkin lentää, ympäristösyistä kannattaa suosia suoria lentoja vaihtojen sijaan. Tulevien lentomatkojen osalta yritän jatkossa tehdä kerralla myös pidempiä matkoja lyhyiden viikonloppureissujen sijaan.

Vaikutan päätöksentekoon 

Lentäminen on nykyään liian halpaa. Lentäminen ei myöskään mielestäni ole mikään ihmisoikeus, jonka pitäisi olla helposti ja halvalla kaikkien saatavilla. Yhteiskunnalliset keinot, esimerkiksi lentovero, kuten Ruotsissa on esitetty, on syytä selvittää ja ottaa käyttöön. Lentoliikennettä verotetaan nykyään eri tavalla ja kevyemmin, kuin muuta liikennettä. Tämä tulee kansainvälisesti korjata.  Raha on tehokas kannustin, jolla voi ohjata matkustajat ympäristöystävällisempiin tapoihin matkustaa. Kuluttajat voivat vaikuttaa myös suoraan lentoyhtiöiden toimintaan. Ympäristövaikutuksista tiedustelu ja muu julkinen paine kannustavat alan toimijoita kunnianhimoisempiin toimiin päästöjen leikkaamiseksi.

Maksan vapaaehtoisen lentomaksun

Ennen kuin yritykset ja yhteiskunta ottavat koppia liialliseen lentämiseen puuttumisesta, voi ihan jokainen kompensoida itse päästöjään. Aion ottaa rutiiniksi maksaa lentomaksun. Tahoja on monia, mm. Maan ystävien Lentomaksu. Lentomaksut eivät suoraan saa sädekehää pään päälle ja kuittaa päästöjä nollaan, mutta ne tekevät omasta olosta paremman. Lukusuositus Vihreän langan aihetta käsittelevälle esseelle Pelastus pikkurahalla.

1 kommentti

Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kustavi Hopiavuori kiipeilyKiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.

Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!

Kustavi kiipeily
Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.

Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.

Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!

Kommentoi

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Kommentoi