Skip to content

Kuukausi: tammikuu 2018

Jääkiipeilyä kokeilemassa

hitonhauta jääkiipeilyJääkiipeilyn kokeileminen on ollut tehtävien asioiden listalla pitkään, olen odottanut koko alkutalven sopivaa tilaisuutta. Laukaan Hitonhaudalla järjestettiin viime viikonloppuna jääkiipeilykokeilu, jonka myötä pääsin tutustumaan tähän kiipeilyn muotoon. Pääkaupunkiseudulla kokeiluja ja kursseja järjestää mm. Adventure partners.

Keli suosi, pikku pakkasessa kiivetessä tuli mukavan lämmin (=hiki) ja odotellessakin tarkeni mukavasti. Jäätä riitti, ja putouksessa virtasi yhä vettä, kasvattaen sitä jäätyessään entisestään. Jotenkin olin olettanut, että jääkiipeily olisi pelottavampaa tai hankalampaa, mutta olin väärässä. Yläköydessä ei ollut niin väliä, minne hakkujaan huitoi, ja aika nopeasti hommasta pääsi vähän jyvälle, oppi hyödyntämään jään valmiita muotoja ja luottamaan hakkuihin käsissä ja rautoihin jaloissa.

Sisäkiipeily on käynyt talven mittaan puuduttamaan, joten oli erityisen ihanaa päästä päiväksi pihalle puuhaamaan. Ainut miinus kokeilupäivässä oli se, että aika kallis reissuhan siitä taisi tulla. Innostuin saman tien sen verran, että omat jää-/vuoristokengät ja raudat nousivat saman tien ostoslistan kärkisijoille. Jääkiipeilyn yhteydessä tuli myös sumplittua reissusuunnitelmia ensi kesäksi, Chamonix todennäköisesti kutsuu taas.

// Ice ice baby!

Kommentoi

Teströl és lélekröl – Kosketuksissa

onbodyandsoulonbodyandsoulonbodyandsoul_03Vein itseni eilen joululahjalipuilla elokuviin ja valitsin katsottavaksi kummallisimman pätkän, mitä Finnkinossa pyörii. Ilokseni ohjelmistosta löytyi unkarilainen Kosketuksissa (Teströl és lélekröl, 2017). Palkittuna ”Unkarin Améliena” mainostettu elokuva ei ollut kyllä Amélien tapainen missään mielessä, mutta muutoin kaikin tavoin erinomainen elokuva.

Elokuva sijoittuu teurastamolle, jonka vanha toimistopäällikkö Endre ja uusi tulokas laaduntarkkailija Mária oppivat näkevänsä samoja unia joka yö. Unissaan he ovat saksanhirviä lumisessa metsässä, kuitenkin työpaikalla he väistelevät toisiaan kuin säikyt pienet peurat. Teurastamo on tapahtumapaikkana rajussa kontrastissa unien rauhallisen metsän kanssa: työpaikalla lehmien veri lakaistaan päivän päätteeksi viemäriin, öisin metsässä kaiken peittää hiljalleen satava lumi.

Päähenkilöiden suhde kehittyy hapuillen, pienin elein ja pitkin katsein. Pääosia esittävät Géza Morcsányi ja Alexandra Borbély tekevät hienovaraista näyttelijäntyötä ja paljon tapahtuu ääneen lausuttujen repliikkien ulkopuolella.

Elokuva ei vastannut ennakko-odotuksiani lainkaan. En olisi osannut kuvitellakaan, että satunnaisesti valittu arki-illan elokuva voisi näin vaikuttava kokemus. Kun lähdin elokuvateatterista, tuntui kuin olisin ollut aivan toisessa paikassa, elokuvan tunnelma jäi vielä pitkäksi aikaa näytöksen päättymisen jälkeen pyörimään päähän. Filmi on Finnkinon ohjelmassa ainakin toistaiseksi, kipaise katsomaan!

Kommentoi

Minne matka seuraavaksi?

maailmankolkat

Kaupallinen yhteistyö: ebookers.fi

En ole vielä keksinyt yhtäkään maailman kolkkaa, jonne en jossakin vaiheessa elämääni haluaisi matkustaa. Mikä tahansa paikka Moldovasta Mongoliaan, Etelämantereelta Etiopiaan, Balilta Brasiliaan ja siitä vaikka maailman ympäri kiinnostaa. Pidän suurista kaupungeista, pienistä kaupungeista, luonnosta, vuorista, rannoista… Kaikenlaisesta elämänmenosta on mahdollista löytää mielenkiintoisia puolia.

Koskaan minulle ei ole sellaista oloa, että joku matkakohde ei yhtään innostaisi. Välillä runsaudenpula kaikkien hienojen paikkojen keskellä saakin pään pyörälle: minne sitä seuraavaksi menisi, kun mahdollisuuksia on loputtomiin ja maailma periaatteessa aivan avoinna?

Kun harkitsen uutta kohdetta, käyn usein läpi matkablogeja ja käytän aikaa Pinterestissä tunnelmia fiilistelemässä. Instagramista löytyy myös hyvää reissuinspiraatiota, käyn usein katsomassa sijainnin tai hashtagin pohjalta kiinnostavia paikkoja etukäteen. Sähköpostiin kilahtelee uutiskirjeitä useilta lentoyhtiöiltä, samoin monien matkailusaittien tiedotteet, jotka vinkkaavat usein nousevista matkakohteista.

Vähän minusta löytyy myös maabongarin vikaa – tein taannoin kandityöni valtioiden itsenäistymistä sivuten ja jokaisen maailman maan kiertäminen kiinnostaa pidemmällä aikavälillä. Samoihin kohteisiin, varsinkin kaupunkilomille, menemistä useampaan kertaan yleensä välttelen, kun niin paljon on vielä näkemättä. Toisaalta toiselta kodilta tuntuvaan Belgiaan ja esimerkiksi ikimuistoisille Lofooteille palaan vielä varmasti monta kertaa.

Tulevan vuoden matkoille minulla on muutamia tavoitteita: haluaisin Eurooppaa edemmäs, eli kaukomatkalle, kohti uusia mantereita. Afrikka, Aasia ja Amerikka ovat yhä kokematta, ehkä tänä vuonna olisi niistä ainakin yhden vuoro. Kiipeilyharrastus on sekin vaikuttamassa tulevien kohteiden valintaan, esimerkiksi yhden kesäkuukauden viettäminen kokonaan jossakin vuorten tuntumassa, vaikka Alpeilla, houkuttelee. Ja Balkan, sinnekin on palattava koluaamaan ne maat, joihin ei viime kesänä ollut aikaa…

Ebookers on julkaissut matkakohteen valinnan avuksi uuden Hintakartta-saitin, johon on koottu tietoja eri kohteista – hintatasosta, palveluista jne. Hauskin ominaisuus on arpakuution takaa löytyvä kohdegeneraattori, joka arpoo ehdotuksen matkakohteesta, jos et itse osaa päättää. Minulle se ehdotti ensin Kapkaupunkia, sitten Reykjavikia.

Kommentoi

Vuoden vaihtuessa

maailmankolkat02Tervetuloa uusi vuosi! Nyt on myös aika pistää 2017 pakettiin, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 2016 ja 2015.

2017 oli varsin mainio matkailuvuosi: se alkoi vuoden ensimmäisenä päivänä lentokoneessa Lontoosta kotiin ja päättyi syksyllä kiipeilyreissuihin Ranskassa. Väliin mahtui muun muassa Budapest ja Berliini, sekä lähes kolmen viikon eeppinen kesäreissu, jossa kiersin halki Euroopan Baltiasta Balkanille. Oli hyvä.

Harrastusrintamalla kiipeily piti yhä otteessaan. Kesällä vietin upeita hetkiä Olhavalla, talvikausi puolestaan kuluu taas Kiipeilyareenan seinillä. Edistys kiipeilyhommissa on ollut alkutalvesta tuskaisen hidasta, on tuntunut oikeastaan siltä, että suunta on jopa alaspäin. Onneksi kiipeilyssä kipinää pitää yllä muukin, kuin kovemmat greidit, muuten olisi hermo mennä.

Tänä vuonna hurahdin myös täysin joogaan, ja joka torstaisesta astanga-tunnista on tullut yksi viikon selkeistä kohokohdista. Töissä olen päässyt vuoden alusta alkaen opiskelemaan ranskan alkeita. Kielten opiskelusta aikuisena voisin sanoa sanan jos toisenkin, pitää palata tähän ihan omassa tekstissä.

2017 tiiviisti numeroina:

  • 50 matkapäivää
  • 16 käytyä maata
  • 150 treeniä
  • 10 luettua kirjaa

Tulevana vuonna tavoite on jatkaa reissailua reippaaseen tahtiin, mutta vähän fiksummin. Laskin vuoden lopussa hiilijalanjälkeni ja muut elämäntapojeni ilmastovaikutukset Sitran elämäntapalaskurilla. Vaikka tiesin lentomatkailun olevan syntilistani kärjessä, olin järkyttynyt siitä, että lentämisen osuudesta vuosipäästöissäni. Saastuttaisin siis peräti puolet vähemmän, jos en lentäisi hupimatkoja. En ole vielä päättänyt, asetanko itselleni lentokiintiön, alanko pulittaa lentomaksuja päästöjen kompensoimikseksi vai miten saan tapani parannettua.

Harrastuspuolella haluan jatkaa kiipeilyn parissa, yrittää löytää taas parempaa fiilistä lajiin ja ehkä treenata vähän suunnitelmallisemmin. Kiipeilyn suhteen kiinnostaa myös jää- ja vuorihommat, mutta maltilla ja omalla painollaan, jos hyviä tilaisuuksia tulee vastaan.  Lumilaudan kanssa pitäisi päästä rinteeseen heti, kun etelässä on siihen keliä, kesällä rullailla taas longboardilla.

Yksi vuoden suurimmista tavoitteista liittyy opintoihin: tänä vuonna aion vihdoin pistää maisteriopintoni ruotuun tavalla tai toisella. Ilmoittauduin syksyllä yliopistolle läsnäolevaksi suurin suunnitelmin, mutta homma lässähti aika pahasti. Uutta yritystä uudella vaihteella kehiin.

Tavoitteet vuodelle 2018:

  • 10 käytyä maata (mahdollisimman monta uutta)
  • pidempiä matkoja, vähemmän lentoja
  • 100 treenikertaa (myös uusia lajikokeiluja)
  • 25 luettua kirjaa
  • maisteriopinnot mallilleen
2 Comments