Skip to content

Kuukausi: helmikuu 2017

Come to Finland! – matkailujulisteita Suomesta

© Karin Lindroos Come to Finland Kansallismuseo
Kansallismuseossa on nyt menossa Come to Finland -näyttely, jossa on esillä hurmaavia vanhoja matkailujulisteita Suomesta.

Come to Finland -näyttelyssä on esillä noin 100 vintage-julistetta, jotka vievät suoraan menneiden aikojen tunnelmaan. Matkailujulisteilla pyrittiin houkuttelemaan ulkomaisia matkailijoita Suomeen kauniiden kuvien avulla. Näistä kuvista tunnistaa kotimaansa: on kaupungit ja raitiovaunut, on metsät ja hiihtoladut. Toisaalta on hupaisaa, miten vaikkapa kaupunkeja on yritetty markkinoida – esimerkiksi Iisalmi ei todellakaan tulisi mieleenikään matkailukohtaita listatessa.

Aikanaan julisteilla luotiin kuvaa Suomesta edistyksellisenä, kansainvälisenä ja avoimena yhteiskuntana. Osana näyttelyä myös nykypäivän taiteilijat ja graafikot olivat toteuttaneet omia näkemyksiään matkailujulisteista. Esimerkiksi Katja Tukiaisen, Kaisa Lekan ja Petteri Tikkasen julisteet olivat hengeltään ihanasti esikuviensa kaltaisia. Vaikka tyyli olikin modernimpi, kuvissa toistuvat samat elementit: luonto, vuodenajat, kaupungit.

Come to Finland -näyttely kokosi tyylikkäästi maamme helmiä niin uusin kuin vanhoin silmin. Kansallismuseoon pääsee näppärästi museokortilla, kannattaa käydä. Ainut itseäni ärsyttänyt asia oli julisteiden turhan tiiviiksi tungettu ripustus. Isot kauniit kuvat olisivat päässeet vielä paremmin oikeuksiinsa ilmavammin aseteltuna.

Näyttely avoinna 28.5.2017 asti
www.cometofinland.fi
Kuva: Come to Finland / Karin Lindroos

2 Comments

Hulvattoman hauska Broad City

Broad City Yle Areena
Katson tosi vähän tv-sarjoja, mutta muutamaan olen koukussa. Yksi suosikkini Broad City on hulvatonta komediaa New Yorkissa asuvien parhaiden ystävysten Abbin ja Ilanan elämästä.

Abbi ja Ilana ovat ihan mahtavia muijia. Molemmat päähenkilöt ovat juuri sellaisia tyyppejä, joiden kanssa tekisi mieli viettää aikaa ja tutustua paremmin. Mimmit toikkaroivat menemään suurella sydämellä turhia märehtimättä, toisin kuin esimerkiksi Girlsin hahmotm jotka lähinnä tuijottavat omaa napaansa.

Parasta sarjassa on ehdottomasti Abbin ja Ilanan ystävyys, joka kestää sattumuksesta toiseen. Olen todella kranttu komediasarjojen suhteen, mutta Broad City osuu sekoilullaan juuri sopivasti.

Hysteerisen hauska Broad City on katsottavissa YLE Areenassa vielä pari päivää, tiistaihin asti. Vielä ehdit!

// I’ve been binge-watching Broad City, it’s amazing!

Kommentoi

Pala Pariisia Töölössä: Tin Tin Tango

Tin Tin Tango TöölöTin Tin Tango Töölö
Yksi lempipaikoistani Helsingissä on kahvila Tin Tin Tango. Töölöntorin laidalta löytyy ihana kahvila, jossa tuntuu siltä, kuin olisin hypännyt yhtäkkiä Pariisiin.

Tinttiin voi mennä ihan kenen kanssa vaan. Olen käynyt siellä siskoni kanssa aamiaisella, tänään pidettiin siellä aamupalaveria työasioissa. Kummasti muuttui palaveri heti paljon paremmaksi, kun sen sai tehdä croissantia mutustaen.

Paikka ei ole turhan hienosteleva tai cool, vaan sellainen, jonne voi mennä sellaisena kuin on. Kotoisa korttelikahvila on kohtuuhintainen ja viihtyisä.  Mikä hauskinta, usein kuppilassa tuntuu olevan yksi jos toinenkin tuttu.

Café Tin Tin Tango
Töölöntorinkatu 7
www.tintintango.fi

Kommentoi

Poliittisen valokuvan festivaali 2017: Ruoka

Kukka Ranta, sarjasta Ryöstetty meri - from the series Robbed Sea
Kuva: Kukka Ranta, sarjasta Ryöstetty meri – from the series Robbed Sea
Jošt Franko, from the series Farming on the Frontline, 2013-2014
Kuva: Jošt Franko, from the series Farming on the Frontline, 2013-2014
Jo-Anne McArthur, from the series We Animals
Kuva: Jo-Anne McArthur, from the series We Animals

Uskon, että me kaikki tiedämme varsin hyvin, että ruuantuotantoon liittyy runsaasti epäkohtia, niin meillä Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla on huhtikuun loppuun asti esillä Poliittisen valokuvan festivaali, joka käsittelee ruoka-teemaa monipuolisesti. Pidän erityisen hienona, että mukaan näyttelyyn on huolittu myös eläinoikeusjärjestöjen materiaalia. Ne kuvat paljastavat sen, mitä ruokatuottajat mainosmateriaaleissaan häivyttävät.

Festivaali läväyttää kerralla kasvoille suunnilleen kaikki ruuantuotannon ongelmat: ympäristövaikutukset, ilmastonmuutos, nälkä, siirtolaisuus, sodat, eläinten oikeudet, suuryritykset ja niin edelleen… Tuntuu uskomattoman epäreilulta, että me länsimaiset kermaperseet heitämme ruokaa roskiin samalla, kun maailmalla nähdään nälkää. On niin väärin, että herkillä arktisilla merialueilla revitään merenpohjaa pilalle, että yhä edelleen saimaannorppia kuolee täysin turhiin verkkoihin, että eläviä olentoja tuotetaan tehdasmaisissa olosuhteissa tapettavaksi. Näyttely käsittelee suuria kysymyksiä: miten turvaamme ruokahuollon, miten kaupungistuminen vaikuttaa viljelijöiden perinteisiin elinkeinoihin, miten luonnon monimuotoisuus säilytetään, kun ravinnoksi käytetään yhä yksipuolisempia lajeja?

Samaan aikaan ahdistaa ja tulee vastareaktiona voimattomuuden tunne. Miten minä muka voin vaikuttaa? Onko oma kasvissyöntini vain omaa ituhipin identiteettiäni pönkittävää puuhastelua vailla mitään todellista merkitystä?

Ruokakuvat kuitenkin muistuttavat, että kyseessä eivät ole vain yksilön valinnat: siitä, mitä syömme, tulee poliittinen kysymys, kun näkökulma laajentuu yksilötasolta ruoantuotannon rakenteisiin. Niihin rakenteisiin toisaalta myös kuluttajien valinnat vaikuttavat. Lihan käytön vähentäminen on sekä eettisesti että ekologisesti viisasta. Onkin hienoa, että kasvisruoka on noussut valtavirran trendiksi, kiitos nyhtökauran ja sipsikaljavegaanien.

Katso lisää: www.pvf.fi

// The Festival of Political Photography presents images that highlight the political, social and environmental dimensions of food.

Kommentoi

10 satunnaista asiaa minusta

Sunnuntaiaamu blogi
Kuva: Laura Talvitie

Nyt, kun Berliinin ja Budapestin reissujutut ovat paketissa ja tulevat matkat vasta suunnitelmien asteella, ajattelin kirjoittaa vaihteeksi vähän kevyemmin. Tulevat reissusuunnitelmat tosin vaikuttavat hurjan lupaavilta, en malta odottaa, että ne tästä vähän konkretisoituvat!

Vaikka blogi lähestyy kohta jo kolmatta syntymäpäiväänsä, en ole varsinaisesti höpissyt itsestäni juuri mitään. Tässä olisi kymmenen satunnaista juttua meikäläisestä, joiden en vielä usko ainakaan blogin perusteella käyneen ilmi:

  1. En osaa parkeerata kunnolla, varsinkaan taskuun, vaikka minulla ajokortti onkin. Olen muutenkin aika epävarma kuski, ja liikun mieluiten julkisilla. Pahimmissa painajaisissani ajan autolla keskustassa ruuhka-aikaan.
  2. Juon tosi paljon kahvia. Laadulla tai maulla ei ole niin väliä. Kunhan kahvi on mustaa ja lämmintä, se todennäköisesti tulee juotua. Erään ystäväni kauhuksi myös mikrotan kahvia, jos pannunpohjat pääsevät jäähtymään.
  3. Olen itsenäinen (ja itsepäinen). Viihdyn hyvin yksin ja olen aika huono pyytämään apua.
  4. Olen opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi koulussa saksaa ja vaihdossa hollantia. Tällä viikolla aloitin töissä ranskan alkeiskurssin. Vaikka englanniksi pystyn ilmaisemaan itseäni tilanteessa kuin tilanteessa, on kielipääni muuten varsin keskinkertainen. Olen vähän kateellinen kaikille luonnostaan kaksikielisille!
  5. En erityisemmin pidä puhelimessa puhumisesta: asiat eivät jää mieleen ja muistiinpanoja on hankala tehdä puhuessa. Pystyn toki hoitamaan tarpeelliset asiat puhelimitse, mutta jos saan itse valita, niin viestin mieluummin kirjallisesti.
  6. Perusilmeeni taitaa olla vähän nyrpeä (kuvittele chronic bitch face -meemi tähän). Vaikka olisin innoissani ja tyytyväinen, saattaa joku tulla kysymään, mikä mättää. Erityisesti tämä korostuu valokuvissa: näytän usein ärsyyntyneeltä tai tylyltä.
  7. Tiedostan olevani etuoikeutettu. Hyvä perhetausta on mahdollistanut minulle monia asioita, jotka eivät todellakaan ole kaikille itsestäänselvyyksiä: harrastuksia, matkoja, turvaa ja kannustusta.
  8. Rakastan Aura-juustoa! Mikä tahansa sinihomejuusto ei kelpaa, vaan sen tulee olla nimenomaan Auraa, jota syön vähintään palan viikossa. Se sopii lähes aina ja kaiken kanssa. Valio, miten olisi sponssidiili?
  9. En tykkään juoruilla ja olen yleensä jokseenkin pihalla kaikesta tuttavapiirissä viime aikoina tapahtuneesta.
  10. Minulla oli nuorena lemmikkinä kilpikonna. Olisin halunnut koiran, mutta karvaiset eläimet eivät olleet vaihtoehto. Kilppari oli tosi mainio kaveri, mutta luovuin siitä kun muutin opiskelujen perässä kotoa.

// Ten random facts about me.

Kommentoi