Skip to content

Kuukausi: marraskuu 2015

Onnelliset

onnelliset2onnelliset1

Onnellisuusbisnes on täynnä ongelmia.

Wille Hyvösen dokumentti Onnelliset (2015) on pysäyttävä kokonaisuus. Siinä itseään maailman onnellisimpana ihmisenä pitävä Hyvönen kokeilee erilaisia elämäntaitovalmennuksia. Suurten elämänmuutosten seurauksena synkkyyteen ja ahdistukseen vajoava mies vaikuttaa kaipaavan lähinnä mielenterveyden ammattilaista höpöhöpöhoitojen sijaan.

Positiivisen ajattelun voimaa hehkutetaan kaikkialla ja negatiivisille tunteille ei nyky-yhteiskunnassa tunnu olevan tilaa. Kuten Hyvösen dokumentissa, liittyy onnellisuuden kaupalliseen etsintään sekä silkkaa huuhaata, että huoli siitä, osataanko maksava asiakas ohjata oikean ammattiavun pariin, mikäli siihen ilmenee tarvetta.

Suosikkiblogini Subway to venus artikkelissa nostetaan hyvin esiin myös positiivisuuslässytyksen itsekäs ja etuoikeutettu luonne:

”Onni löytyy kunhan vain uskot niin” on niiiin omassa etuoikeutetussa asemassaan häikäilemättömästi kylpevä uskomus, että on vaikea käsittää, miten pumpulissa täytyy olla ihmisen elänyt, jos maailmaa pyrkii muuttamaan tällä hevonkakalla.

Yksilötasolla universumille huutelu saattaa toki toimia, mutta sen varjopuolena on piittaamattomuus kokonaiskuvasta ja sokeus omista etuoikeuksista.

Toisin kuin onnellisuusbisnes ihmisille vakuuttaa, ei onni täysin lähde vain itsestä. Yhteiskunnan tehtävä ei tietenkään ole päättää, mikä ihmisestä tekee onnellisen. Poliittiisilla päätöksillä voidaan kuitenkin parantaa erilaisten ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia tavoitella onnea ja ehkäistä ongelmia, jotka heikentävät onnellisuutta. Siihen ei life coaching pysty.

Onnelliset-dokumentti nyt teattereissa, suosittelen katsomaan.
Kuvat: Pohjola Filmi

// Watched a documentary about happiness and life coaching. Bullshit for privileged people, I say.

1 kommentti

Lapko / Kerubi

lapko_kerubi

Kävin viikonloppuna Joensuussa.

Olen tyypillinen kaupunkilaisurpo, jonka elinpiiri keskittyy liki täysin Tampereen eteläpuoliseen Suomeen. Viikonlopun kokousreissu Joensuuhun kävi siis suorastaan kotimaan matkailusta. Siltä se tuntuikin, kun junan ikkunasta alkoi näkyä lumista maisemaa ja matkan varrella olleista pysäkeistä ei ollut koskaan kuullutkaan.

Vihreiden nuorten liittokokous oli huippuhauska, kolme päivää parhaita ihmisiä ja hyviä päätöksiä. Kirsikkana kakun päälle Joensuussa esiintyi lauantaina yksi kiistattomista lempibändeistäni, Lapko. Mikä tuuri, että sen kerran, kun minä liikun susirajalla, on siellä suosikkini soittamassa.

Kerubi oli keikkapaikkana kiva, sopivan intiimi. Lapko veti todella hyvin, kiertueen viimeinen keikka oli riemukas ja riehakas. Olen nähnyt yhtyeen vähintään viidesti, tämä ilta oli kirkkaasti yksi parhaista keikoista niiden joukosta. Ville Maljan säädyttömät nahkashortsit ja vanhat kunnon rallit täysillä vedettyinä, tämä fanityttö kehrää onnesta. <3__<3

Lapkon jälkeen esiintyi vielä Pariisin kevät, joka oli pari viikkoa sitten Lost in musicissa luokattoman huono (Reunamedian arvio tiivistää keikan tunnelmat täysin). Joensuussa PK oli aivan toisella vaihteella, Tuunelan karisma kunnossa ja väsähtäneisyys tiessään. Astronautti -levyltä soitettiin useampi laulu, jes.

Viikonlopusta jäi päälle kaikki muut tunteet ohittava hyvänolontunne. Harvoin sitä aivan kaikki mahdollinen tuntuu olevan täydellisesti kohdallaan. Oi onnea.

// When I go to Joensuu, so does my favourite band Lapko. What a weekend, filled with pure happiness.

Kommentoi

Marraskuu

stuk

Marraskuu, mitähän tästä taas tuleekaan.

Lokakuu katosi kiireellä. Reissussa, junassa, menossa. Juhlia, juomia, järjestelyä, juoksentelua.

Kahvikuppeja, lukemattomia kahvikuppeja. Kotona tuli käytyä vain kääntymässä. Elämähallinnantunnetta etsin tiskivuoren taklaamisesta ja puhtaasta pyykistä.

Pelasin Playstationilla GTA:ta vähintään viiden vuoden tauon jälkeen. Pääsin poliiseja karkuun ja romutin lentokoneen. Helvetin hauskaa.

Kävelin pitkään pimeässä, selvittelin päätäni. Päätin opetella puhumaan tunteista ja olla ajattelematta liikaa. En onnistunut, vielä.

Palaveerattiin erään lehden ulkoasun uudistuksista, joita pääsen tekemään. Luova olo, ihanaa päästä keräämään inspiraatiota ja ideoimaan uutta.

Olen lukenut kirjoja, lainannut kirjoja, ostanut kirjoja. Kotimaisen proosan ahmimisen kausi taitaa olla päättymässä, nyt kiinnostavat elämäkerrat ja raskaampi fakta.

Nanowrimo alkoi, arvon vieläkin osallistumiseni kanssa. Tavoitteettoman tekstin takominen houkuttelee, toisaalta ei.

Lopetin lokakuun menemällä treffeille, jotka sitten venyivät marraskuun puolelle, hupsis. Tässä kuussa taidan sulkea Tinderin ja skarpata vähän.

// Life lately. November, be kind, be calm.

Kommentoi