Skip to content

Kuukausi: syyskuu 2015

Kätilö

katilo01 katilo02

Jumalani, jos minä tuon miehen saa niin muuta en pyydä.

Luin Katja Ketun romaanin Kätilö äskettäin. Raju ja rujo kirja, mutta samaan aikaan lumoava. Pakahduttavaa kieltä ja suuri tarina sodasta ja rakkaudesta. Lukukokemus oli todella visuaalinen, tapahtumat näki helposti mielessään, samoin Jäämeren maisemat.

Menin silti katsomaan Kätilön elokuvaversiota aika ristiriitaisin tuntein. Antti J. Jokisen elokuvista olen nähnyt aiemmin Puhdistuksen, josta jäi lähinnä paha olo. Kirjan väkivalta tuotiin esiin yksinkertaisesti kuvottavasti. Filmiä ajatellessa tulee vieläkin mieleen vain äärimmäinen toivottomuus ja lähes fyysinen ahdistus. Kätilössäkin riitää kamaluuksia kuvattavaksi, pelkäsin, että nekin olisi tehty jotenkin liian graafisesti, liian päällekäyvästi. Tehokeino toki sekin, mutta ei minun makuuni.

Ohjaajalle on kai tapahtunut jotakin, sillä Kätilöstä oli karsittu paljon pahuutta, tarinaa oli suorastaan pehmennelty. Elokuva oli enemmän rakkaustarina ja vähemmän sotaelokuva. Krista Kososen roolissa näkyi enemmän herkkyyttä ja hymynkareita, hänen esittämänään Helena ei  ollut sellainen luonnonvoima  kuin kirjan Villisilmä. Johannesta esittävä Lauri Tilkanen on tietysti kaunis kuin enkeli, ja hahmot sotatraumat tulivat nekin ikään kuin miedonnettuina mukaan, hienovaraisena ahdistuksena eikä niinkään mielipuolisuuden partaalle raahaavina painajaisina.

Jos en olisi juuri uponnut tarinaan kirjamuodossa, olisi elokuvasta pitänyt ehkä enemmänkin. Juoni rullasi, kaikki näytti kauniilta ja toisaalta uskottavasti pahalta. Lapin mielettömät maisemat, päälle vyöryvät sotakoneet, suuret tunteet. Kun kirja jäi päähän pyörimään pitkäksi aikaa ja teki tunnelmastaan irroittautumisesta vaikeaa, tuntui elokuvan jälkeen kuitenkin vähän tyhjältä, niin paljon sitä oli tyylitelty ja sivujuonteita karsittu.

// Monday at the movies: Kätilö, based on a novel by Katja Kettu. Raw story had been softened a lot for the film adaption.

Kommentoi

Päivät valuvat

IMG_2805IMG_2806IMG_2804Paluu yliopistolle, mikä painajainen. Opintotuskia ja kamalia rästikursseja, joiden suorittamista olen parhaani mukaan lykännyt viimeiset kolme vuotta. Sieltä ne romahtivat kerralla niskaan. Läsnäolopakko, luentopäiväkirja, looginen syllogismi. Apua.

Töissäkin sain kasan uusia tehtäviä, joiden kanssa olen ihan kujalla. Mikä parasta, syksyn ensimmäinen flunssakin pamahti päälle aivan saman tien. Olen huono sairastelija, en malta levätä ja painan menemään vaikka pää kainalossa. Nyt on ollut pakko ottaa vähän iisimmin, kun olo on ollut karsea. Päivät laahustavat eteenpäin, kun yritän niistäminen lomassa saada velvollisuudet pidettyä edes jotakuinkin kasassa. Argh.

Jotain hyvääkin: rakas rakas pieni koiraeläin on kylässä. Miten onnekas ja kiitollinen olenkaan, että sain otuksen lainaksi. Olen hemmotellut koiraparan ihan piloille nakinpaloilla, kiertänyt Sorsapuiston lampea lukuisia kertoa aamuin ja illoin, nukahtanut tuhisevan karvapalleron viereen. Ihana.

// Back to university, what a nightmare. As bonus I cought cold, been sneezing all week, but luckily I have a furry friend keeping me company.

Kommentoi

Vielä ehdit: Robert Mapplethorpe

kiasma1 kiasma2 Vielä ehdit: Robert Mapplethorpen valokuvat Kiasmassa.

Keväällä uhosin meneväni saman tien Kiasmaan, kunhan pääsen takaisin Suomeen. Noh, pari kuukautta meni, ennen kuin ennätin sinne. Muille mattimyöhäisille tiedoksi: Robert Mapplethorpen valokuvanäyttely on auki vielä tämän viikonlopun, mars museoon!

Hieno näyttely, tykkäsin tosi paljon. Cooleja tyyppejä, cooleja kuvia. Toisaalta myös herkkyyttä, erityisesti lopun filmi Patti Smithistä oli suorastaan liikuttava. Nyt tekee mieli tarttua Smithin muistelmateos  Just Kidsiin, pitää kurkata kirjaston varausjono.

// Robert Mapplethorpe photography exhibition at Kiasma modern art museum in Helsinki. Cool people, cool photos.

Kommentoi

Syyskuu

Processed with VSCOcam with f2 preset

Syyskuu on täällä.

Seasons change, laulaa Future Islands. Kalenteri alkaa täyttyä, ilmat viiletä, lehdet pudota. Nyt puhuttelevat kirjapinot pöydän kulmalla ja harmaat villatakit pehmentämässä aamuja. Ihanat ihmiset ja kiinnostavat keskustelut pelkkien omien ajatusten sijaan.

Rappiolla vietetyn viikonlopun jälkeen on ollut vaihteeksi parin päivän ”parempi elämä” -kausi menossa. Tuoretta ruokaa ja kiipeilyseinällä vietettyjä tunteja, kyllä kiitos.

Paluu yliopistollekin koittaa pian. Kaipaan jo älyllisiä haasteita tylsän työn vastapainoksi. Akateemisen tuskan sijaan yritän kuitenkin tällä kertaa napata opinnoista vähän lempeämmän otteen.

Syksyn tulo tuntuu harvinaisen hyvältä. Hyvä olla juuri tässä. En aio  odotella enkä hosua, vaan aistit auki katsoa, mitä vastaan tulee. Vakaa, rohkea ja luottavainen olo, että hyvä tästä tulee. Tästä syksystä, tästä elämästä.

// Welcoming september. I’ve got a feeling that this will be a good one.

Kommentoi