Skip to content

Kuukausi: heinäkuu 2015

Henkinen taantuma

tre

Paluushokki on typerä ilmaus.

Ei tämä mikään shokki ole, vaan henkinen taantuma. Vain parissa päivässä olen valunut takaisin ankeaan arkeen.

Tampere on ennallaan, tutut kulmat turruttavat. Ihmettelyn ja iloitsemisen sijaan sitä vain laahustaa samoja uria kuin ennen lähtöä, aamulla toimistolle ja illalla takaisin, välissä kaksikymmentäkuusi askelta kahvikoneen ja työpisteen välissä. Olen huolimaton arkisten asioiden kanssa: kaupassa en punnitse hedelmiä ja junassa menen väärään vaunuun.

Ei tee mieli mennä minnekään tai nähdä ketään. Eristäytymällä sitä jotenkin kuvittelen pystyväni pitämään kiinni itsestäni sellaisena, kuin kevään olen ollut. Eeva kirjoitti tästä osuvasti:

”Ehkä juuri siksi yksin matkustaessa oppii niin paljon itsestään – alkaa huomata, mikä on todellista itseä ja mikä jokin vuosikausia sitten omaksuttu rooli, josta olisi ehkä jo aika luopua.”

Allekirjoitan täysin. Suomi-Minna on paljon tympeämpi muija, kuin Belgia-Minna. Brysselissä vieraillut ystäväni sanoi jo alkukeväästä, että vaikutan rennommalta ja rohkeammalta, oikeassa oli.

Vinkit taikatempuista, joilla pitää kiinni reissupersoonastaan kotonakin otetaan vastaan.

// It is hard to be back in the dull everyday life after the best five months of my life.

Kommentoi

Festarimuija Werchterissä

werchter1werchter5 werchter2werchter3 werchter4En ihan heti keksi parempaa tapaa käyttää vaihdon viimeisiä päiviä, kuin jättimäiset festarit. Viime viikonloppuna pidetty Werchter on yksi Belgian isoimmista festivaaleista ja se järjestetään Leuvenin lähikylässä.

Harmikseni missasin lipunmyynin neljän päivän lippujen osalta, joten päädyin paikalle vain perjantaiksi. Lähdin liikkeelle islantilaisten porukassa, mutta lopulta hengailin lähinnä yhden belgialaisen kaverin seurassa. Tulipahan ikimuistoiset hyvästit tämänkin huipputyypin kanssa.

Bändeistä erityisesti Death Cab for Cutie ja Mumford & Sons ja belgialainen Balthazar ihastuttivat. Harmi vain, että ennakkoon kovasti odottamani Ben Howard perui. Festari on kooltaan ihan järjetön. Alkuun väenpaljous vähän ahdisti, mutta jotain tuolla on selvästi tehty oikein, kun vessoihin ja juomatiskille ei tarvinnut jonottaa käytännössä yhtään.

Kuvat selfieitä lukuunottamatta lainattu festivaalin sivuilta.

// Could not think of any better way to spend one of my last days in Belgium. Rock Werchter, so good.

Kommentoi