Skip to content

Kuukausi: toukokuu 2015

Wereldfeest Leuven

wereldfeest18wereldfeest20wereldfeest12wereldfeest13wereldfeest19wereldfeest29wereldfeest28wereldfeest31 wereldfeest35Kävin eilen kaverini kanssa Wereldfeest -tapahtumassa. Kierrettiin järjestöjen kojut, kuunneltiin maailmanmusiikkia ja hennattiin kädet. Syötiin samosoja ja istuttiin auringossa.

Paikalla oli rastatukkahippien lisäksi lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä iloisesti sekaisin. Rento meininki. (Terkkuja sääntö-Suomeen: kahden euron tuopit sai nauttia vapaasti puistossa, eikä se johtanut kaaokseen.)

Illan pimetessä lavalle nousi brasilialainen Metá Metá, hypnoottista etnomusiikia ja äärettömän karismaattinen laulaja. Tanssittiin siten, miten tanssitaan, kun mikään ei paina.

Oli sellainen päivä, jolloin oli ihan erityisen hienoa olla elossa ja onnellinen.

// Wereldfeest -world festival in Leuven. What a lovely day to be alive and happy.

Kommentoi

Yksin elokuvissa käymisen taito

lm labyrinth des schweigens

Käytkö koskaan yksin elokuvissa?

Minä olen käynyt tänä vuonna ainakin viidesti.

Pidän siitä, kuinka teatteriin hämärässä on pari tuntia aikaa itselle. Ei tarvitse olla tavoitettavissa, ei pidä tehdä mitään, ei seurata puhelinta ja viestejä. Yksin leffaan voi pistäytyä juuri silloin, kuin itse haluaa, keskellä arkipäivää tai perjantai-illan myöhäisnäytökseen.

Eikä sillä ole minulle mitään väliä, kuka istuu vieressä. Elokuvaahan sinne on menty katsomaan, ei kuiskimaan kaverille. (Salaa toivon, että leffassa kuiskijat tukehtuisivat popcorneihinsa.)

Eilen kävin katsomassa Im Labyrinth des Schweigenes -nimisen filmin, jossa nuori juristi selvittelee natsien toisen maailmansodan aikaisia sotarikoksia. (Aamupäivän vietin humanitääristä oikeutta epätoivoisesti opiskellen, tässähän on melkein teema havaittavissa.)

Jaksan aina valittaa surkeasta saksan kielen taidostani, mutta yllätyksekseni elokuvaa oli aika helppo seurata. Filmi itsessään ei ollut mitenkään erityisen merkittävä mestariteos, mutta ihan kiva. Natsien tekojen käsittely tuntuu samaan aikaan ahdistavalta, ja silti äärimmäisen tärkeältä, edelleen.

// I enjoy going to the cinema alone. Yesterday I surprised myself by understanding german.

Kommentoi

Sadan pisteen kesä

kesaMuistan ikuisesti Trendin pääkirjoituksen muutaman vuoden takaa.

Siinä toimittaja* kertoi kehittäneensä ystävänsä kanssa kesäpisteet, jossa listattiin etukäteen kivoja asioita, joita halusi sinä kesänä tehdä ja pisteytettiin ne. (Velvollisuudentunnosta tehdyistä sukulaisvierailuista sai muistaakseni miinusta.)

Siitä lähtien olen joka kevät kirjoittanut päiväkirjan takasivuille listan kesäpisteistä ja kesäkuusta elokuuhun yliviivannut suoritettuja juttuja. (Suorittamisesta puhuminen jäätelönsyönnin kohdalla on toki liioittelua.)

Tämän vuoden kesäpistelista on vielä vähän vaiheessa, mutta Lilyn toimituksen haaste innosti nostamaan 10 huippukohtaa blogin puolelle.

  1. Käy kansallispuistossa. Myös muut ulkoilma-aktiviteetit (kuten kalliokiipeily) kelpuutetaan. Belgiassa asuessa jopa minä olen alkanut kaipaamaan puita ja pöpelikköjä. Suunnitelmana on idyllinen nuotion äärellä istuskelu, muttei tietenkään hiertäviä kenkiä tai itikoita.
  2. Hanki Museokortti. Käy ainakin Kiasmassa, Taidehallissa, Sara Hildenissä, Valokuvataiteen- ja Designmuseossa.
  3. Kaupunkiloma. Erityisesti kiinnostaa Dublin, Berliini ja Kööpenhamina.
  4. Rullaile longboardilla. Lonkkari on ollut pari viime kesää tosi vähällä käytöllä, kiitos Tampereen epätasaisten katujen. Veristen polvien uhallakin aion kuitenkin kaivaa sen taas käyttöön.
  5. Hengaile kummitytön kanssa. Maailman parasta pienhenkilöä on ollut reissussa kova ikävä. Kummitäti pitää huolen, että ainakin huvipuistoon mennään.
  6. Osta kertakäyttökamera. Paperikuvissa on ihan eri tavalla tunnelmaa, kuin digikuvissa. Yleensä muistan kehittää kesäkuvat vasta joksus alkutalvesta, jolloin kesämuistoihin on ihana palata.
  7. Käy festareilla. Suunnitelmissa ainkin Werchter Belgiassa. Suomessa ”jyrkkä ehkä” -listalla ovat Ilosaari ja Flow. Ja pakollisena tietysti huippusymppis rockfestari Naamat.
  8. Ratsasta pitkästä aikaa. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Yksi elämäni parhaista kesistä oli, kun olin töissä tallilla ja kuukauden päivät vain elin ja hengitin hevosia. Pitkän tauon jälkeen ihan vain leppoisa maastokävelykin riittäisi.
  9. Ui meressä/järvessä. Kalliolla loikoilusta bonusta. Suppailu ja kanoottihommat kelpaisivat kanssa.
  10. Nauti kesästä. Pitää sisällään esimerkiksi auringossa köllöttelyn, kirjan lukemisen puistossa, aamukahvit ulkona, sen, kun syö niin paljon mansikoita, että mahaan sattuu ja ne kesäyöt, jolloin valvotaan aamuun asti maailmaa parantaessa ja juodaan vähän liikaa viiniä.

Tästä kesästä puolet menee vielä Belgiassa, heinäkuusta palaan Suomeen. Tämän listan kirjoittaminen sai kotiinpaluun aikaansaaman ahdistuksen vähän hellittämään. Kotimaassa odottaa onneksi töiden ohella kivojakin juttuja.

* Elina Tanskasella saattaa olla jotain tekoa asian kanssa.

// Is it really a to do -list, if there’s ice cream eating on the list?

Kommentoi

Ei mikään runotyttö

brechtHävettää myöntää, mutta en erityisemmin pidä runoista. Muita tekstejä kyllä rakastan: kaunokirjallisuutta, novelleja, artikkeleita ja laulujen sanoituksistakin innostun. Runot sellaisenaan ovat kuitenkin vähän nääh.

Luin äskettäin kirjan, jossa siteerattiin Bertolt Brechtiä ja taisin ymmärtää ensi kertaa runouden päälle. Pätkän nimi on Pleasures (saksaksi Vergnügungen) ja jotenkin näissä sanoissa tuntuu olevan kaikki olennainen juuri nyt.

First look from morning’s window
The rediscovered book
Fascinated faces
Snow, the change of the seasons
The newspaper
The dog
Dialectics
Showering, swimming
Old music
Comfortable shoes
Comprehension
New music
Writing, planting
Traveling
Singing
Being friendly

// I don’t really like poems that much. But, these words by Brecht felt perfect at this moment.

Kommentoi

Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon

koln04koln03 koln50 koln14koln42 koln25 koln16 koln18 koln19 koln20 koln21 koln26 koln38 koln32 koln35 koln43 koln48 Pakollinen Ultra Bra -viittaus hoidettu heti otsikossa.

En ole koskaan käynyt Berliinissä, mutta kolmen päivän Kölnin-reissun jälkeen uskallan silti väittää, että kaupunki on ikään kuin pikku-Berliini. Urbaani, mutta saksalaisen skarppi paikka, jossa riittää katutaidetta, kuppiloita ja kierreltävää. (Ja törkeän hyvännäköisiä hipsteripoikia. Sori vaan belgialaiset, mutta tässä lajissa naapurimaa vie voiton 6-0.)

Saavuin Kölniin viime sunnuntaina aamupäivästä, kävin tsekkaamassa Ludwig-museon (ihan huippu Sigmar Polke -retroperpektiivi!) ja sitten vaan haahuilin kaupungilla itsekseni. Nähtävyyksien kiertämisen sijaan otin tämän reissun rennosti. Istuin puistoissa ja kahviloissa kirjan kanssa ja riemuitsin joka kerrasta, kun onnistuin puhumaan sanankin ymmärrettävää saksaa.

Aiemmin en ole oikein tajunnut hostellihengailun päälle, mutta illalla loungeen kokoontui kiva porukka reissaajia ympäri maailmaa. Istuttiin siinä oluen ääressä, juteltiin matkustamisesta, kerrottiin hauskoja reissutarinoita. Aamulla jokainen uusista tuttavuuksista lähti taholleen ihan eri maihin.

Maanantaina kaverini saapui Kölniin ja illaksi suunnattiin reissun pääsyytä, eli Lapkon keikkaa katsomaan. Tiistai kierrettiin kaupungilla kaverin kanssa, käytiin kaupoilla ja sodan aikaan Gestapon päämajana toimineessa EL-DE Hausissa. Ahdistava paikka, mutta kannatti käydä.

Paluujunassa Belgiaan väsytti, mutta hyvällä tapaa. Jaksan vieläkin ihmetellä, että parin tunnin junamatkan säteellä on näin monta kiinnostavaa, isoa kaupunkia. Niin siistiä! Nyt pitää kuitenkin pitää pieni tauko reissailusta ja yrittää vähän opiskella, tentit lähestyvät uhkaavasti…

// Three days in Cologne. Nice, urban and hip city, good-looking people and chill mood. This time I wasn’t in the mood to run from tourist attraction to another, but spent my time reading books in parks and cafes and just walking around.

1 kommentti